Viimeksi pelaamasi tai läpäisemäsi Super Nintendo peli?

Y pohjassa aina näissä peleissä. Ihan piinaahan noita on pelata (ja katsella) muuten. Olen itse tähän niin tottunut, että ehdin pelata Yoshi's Islandin varmaan pariin otteeseen läpi "juoksunappi" pohjassa, ennen kuin tajusin, että sehän juoksee ihan oletuksena muutenkin.

En mä osaa edes kontrolloida noita hahmoja ilman juoksemista.

Kuin tervassa liikkuis.
 
Marioon on kyllä niiiiiin tottunu, että se vauhtinappi on aina pohjassa, ettei edes kiinnitä mitään huomiota ja tuntuu oudolta ilman sitä, mutta nyt kun pelasin DKC 3:a, niin ainakin yhdessä kentässä helpotti huomattavasti, kun jolkotteli välillä vaan nappi ylhäällä normaalisti, eli se kenttä missä se saha jahtaa siellä puunlatvoissa.

Myös siinä kentässä, missä piti hyppiä tynnyreillä, ettei tipu "piraija-altaaseen" oli helpompi vaan ottaa vähän iisimmin ja antaa napin olla, pieniä spurtteja lukuunottamatta.
 
Donkey Kong Country 3: Dixie Kong's Double Trouble


Läpi siis meni.

Onhan tää kyllä ihan hiton hieno peli! Kyllä tässä SNES -trilogiassa on semmonen balanssi vielä, jota myöhemmissä 2D -osissa ei ihan tavoitettu muitten toimesta.

Kohtuullisen vaikea tasohyppelyksi, mutta silti erittäin palkitseva ja aina vaan haluaa koettaa kenttää uudestaan. Vaihtelua riittää kun idea muuttuu hiukan kentästä toiseen ja tuoreus säilyy loppuun asti.

Pentuna tuli vähän karsastettua Kiddy Kongin takia ja Donkeyn puuttumisen takia, mutta muuten tää oli kyllä hieno kokemus sillonkin. :rolleyes:

92/100.


...pitäsköhän alottaa vielä joku muukin DKC tässä, kun tuntui piru maistuvan. :unsure:
 
Donkey Kong Country -trilogia on omalta kohdalta jäänyt vähän vaiheeseen. Jotenkin ei oikein tullut innostuttua ekasta pelistä osin samoista syistä, joita @Tingle mainitsi (turhan isoa spriteä ja epäselvää hitboxia). Nuo isot spritet vaivaa tosin monia muitakin SNES-platformereita. Tästä johtuen DKC2 ja DKC3 ovat edelleen kokonaan pelaamatta, joskin houkutusta toisen pelin testaamiseen löytyy (väistin muuten luodin tässä käyttämällä muotoilua "toisen pelin").

Pakko todeta, että ekan Countryn soundtrack on varsin kova ja erittäin nostalginen (tästä oli jopa CD kaverilta lainassa joskus ysärillä).

Wii U:n Tropical Freeze oli kyllä todella piristävä yllätys aikanaan, josta ei löydy oikeastaan mitään nurinan aihetta. Muutenkin todella hyvää kenttäsuunnittelua siinä (toisin kuin DKC:ssä). Aika pitkään on muuten kulunut tästä viimeisimmästä donkkikonkki-pelistä, ja samalla Retro Studiosin uusimmasta pelistä - liki 8 vuotta...
 
Donkey Kong Country 3: Dixie Kong's Double Trouble


Läpi siis meni.

Onhan tää kyllä ihan hiton hieno peli! Kyllä tässä SNES -trilogiassa on semmonen balanssi vielä, jota myöhemmissä 2D -osissa ei ihan tavoitettu muitten toimesta.

Kohtuullisen vaikea tasohyppelyksi, mutta silti erittäin palkitseva ja aina vaan haluaa koettaa kenttää uudestaan. Vaihtelua riittää kun idea muuttuu hiukan kentästä toiseen ja tuoreus säilyy loppuun asti.

Pentuna tuli vähän karsastettua Kiddy Kongin takia ja Donkeyn puuttumisen takia, mutta muuten tää oli kyllä hieno kokemus sillonkin. :rolleyes:

92/100.


...pitäsköhän alottaa vielä joku muukin DKC tässä, kun tuntui piru maistuvan. :unsure:

Kai vedit ihan 105%?
 
Kai vedit ihan 105%?

Vaikka kysymys ei oo mulle tarkoitettu, niin veikkaisin, että nate ei vetänyt sitä 105%, sillä kyseiseen prosenttimäärään vaaditaan tietty koodi tallennusvalikossa, 103% on se ns. normaali maksimiprosentti. Se 105% läpäisyyn vaadittava koodi tosiaan tekee pelistä ns. ''Hard Moden'', eli checkpointit ja melkein kaikki DK-tynnyrit on poistettu kentistä.
 
Kai vedit ihan 105%?

No en lähellekkään. Oliko jotain alle 50%, eli semmonen aika läpijuoksu. :rolleyes:


Donkey Kong Country -trilogia on omalta kohdalta jäänyt vähän vaiheeseen. Jotenkin ei oikein tullut innostuttua ekasta pelistä osin samoista syistä, joita @Tingle mainitsi (turhan isoa spriteä ja epäselvää hitboxia). Nuo isot spritet vaivaa tosin monia muitakin SNES-platformereita. Tästä johtuen DKC2 ja DKC3 ovat edelleen kokonaan pelaamatta, joskin houkutusta toisen pelin testaamiseen löytyy (väistin muuten luodin tässä käyttämällä muotoilua "toisen pelin").

Pakko todeta, että ekan Countryn soundtrack on varsin kova ja erittäin nostalginen (tästä oli jopa CD kaverilta lainassa joskus ysärillä).

Wii U:n Tropical Freeze oli kyllä todella piristävä yllätys aikanaan, josta ei löydy oikeastaan mitään nurinan aihetta. Muutenkin todella hyvää kenttäsuunnittelua siinä (toisin kuin DKC:ssä). Aika pitkään on muuten kulunut tästä viimeisimmästä donkkikonkki-pelistä, ja samalla Retro Studiosin uusimmasta pelistä - liki 8 vuotta...

Juu, ei nää ihan täydellisiä ole kuitenkaan peleinä, olis näitä ihan pikkusen voinu vielä hioa. Mutta pretty damn close kuitenkin.

Tropical Freeze tais olla kyllä aika hemmetin hyvä, nyt kun muistelin, mutta joku siinä tais olla, ettei se ihan noussu näitten tasolle.

Sekin pitäs pelata uusiksi.
 
Vaikka kysymys ei oo mulle tarkoitettu, niin veikkaisin, että nate ei vetänyt sitä 105%, sillä kyseiseen prosenttimäärään vaaditaan tietty koodi tallennusvalikossa, 103% on se ns. normaali maksimiprosentti. Se 105% läpäisyyn vaadittava koodi tosiaan tekee pelistä ns. ''Hard Moden'', eli checkpointit ja melkein kaikki DK-tynnyrit on poistettu kentistä.

Oon pelannut tasan kerran ton 103% ja jumalllllauta että siinä saa hinkata.
 
Mulla on joku pakkomielle pelata nämä aina ihan täydellisesti läpi. No, ehkä ei ykköstä, koska siinä se salapaikkojen löytäminen ja niiden tarkkailu on vähän sekavampaa, eikä sillä avaa mitään uutta sisältöä. Enkä kyllä ole kolmosessakaan tainnut kuin kerran vetää tuon 105%, mutta pitäähän siihen kiusallaan yllyttää.
 
Cybernator (Assault Suits Valken)

Keväällä 2018 tuli hommattua tämä Masayan kehittämä ja Konamin julkaisema 2D-mechatoimintarymistely, ja aika vähälle huomiolle jäi peli silloin (tarjolla oli tuolloin pino helpommin lähestyttäviä pelejä kilpailemassa ajankäytöstä). Eniten pelissä ehkä tuolloin tökki pelaamisflow'ta katkova kökkö dialogi, ankarahko vaikeustaso sekä hankaluudet saada kunnollista tuntumaa pelin normitasoloikasta oleellisesti poikkeaviin kontrolleihin.

assault.jpg
Nyt tuli sitten ajankohtaiseksi ottaa peli uudelleentarkasteluun, ja pakko myöntää, että olin positiivisesti yllättynyt! Tarinaan sen kummemmin menemättä todettakoon, että pelissa ohjataan mechaa, joka pystyy hyppäämään, lentämään lyhyitä matkoja jet packilla, liukumaan maata pitkin, ampumaan sekä tietysti myös vetämään viholliskoneita luuvitosella lättyyn. Pelituntuma on parillakin tapaa melko raskas: käytännössä kaikki napit d-padin ohella ovat säännöllisessä käytössä (selectiä ja startia lukuunottamatta), minkä lisäksi kaikessa tekemisessä tuntuu olevan pieni viive (realistisuutta haettu luultavasti). Kun ohjaukseen tottuu, niin asian voi toisaalta taas kääntää myös plussaksi: peli erottuu esim. vauhdikkaammista Mega Man X -sarjan peleistä siinä, että usein syöksyminen päin vihollista ja räiskiminen ei tuota toivottua lopputulosta, vaan useimmiten vaaditaan vähän strategisempaa lähestymistapaa, joka tuo tietyn oman säväyksensä pelin yleistunnelmaan.

suits.jpg
Pelissä on seitsemän kenttää/tehtävää, jotka ovat keskenään hyvin erilaisia ja eri mittaisia, mikä tuo peliin toivottua vaihtelua. Välillä huidotaan avaruussiirtokunnassa, toisinaan syöksytään ilmakehässä kohti planeetan pintaa, välillä räiskytellään parlamenttitalossa, toisinaan taas haahuillaan pimeässä luolassa. Muutama autoscroller-osuuskin löytyy. Paria viimeistä tehtävää lukuunottamatta tykkäsin kenttäsuunnittelusta kovasti. Sen sijaan em. luolakenttä oli e r i t t ä i n p u u d u t t a v a ja ylipitkä ryömimismarathon, jonka selvittäminen kerta toisensa jälkeen alkoi kyllä tökkiä pahasti (pelin suurin miinus).

Cybernatorissahan on tosiaan rajalliset continuet, minkä lisäksi pelaajan mecha tuhoutuu kohtalaisen helposti, mikä varsinkin pomotaisteluiden kohdalla aiheuttaa merkittäviä ongelmia: pelaajalla ei usein ole alkuun aavistustakaan, mitä pitäisi saati kannattaisi tehdä. Toisaalta on ehkä hyvä, ettei peli ole liian nopeasti taputeltu läpi, ja kyllä tätä oli muutamia kertoja ihan mukavaa veivata alusta alkaen uudelleen.

valken.jpg
Plussaa pitää antaa pelin varsin värikkäistä ja upeista grafiikoista (näyttävistä taustoista myös isot plussat). Ääniraita luo tunnelmaa sopivalla tavalla sopivissa paikoissa, joskaan ei sisällä kovin muistettavia osuuksia (ekan kentän bassopömpöttelyt pois lukien).

Arvosana:
:):):):unsure: / :):):):):)

the_end.jpg
 
Mulla on joku pakkomielle pelata nämä aina ihan täydellisesti läpi. No, ehkä ei ykköstä, koska siinä se salapaikkojen löytäminen ja niiden tarkkailu on vähän sekavampaa, eikä sillä avaa mitään uutta sisältöä. Enkä kyllä ole kolmosessakaan tainnut kuin kerran vetää tuon 105%, mutta pitäähän siihen kiusallaan yllyttää.

En muista, että milloin viimeksi oon pelannu yhtäkään näistä peleistä ns. ''epätäydellisesti'' läpi, aina tulee käytyä kaikki bonushuoneet ja kerättyä kaikki tarpeelliset kolikot sun muut.
Tänään tulikin muuten pelattua Donkey Kong Country 3: Dixie Kong's Double Trouble (On siinäkin nimihirviö :rolleyes:) 105% läpi, eli
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
Peli on luonnollisesti haastavampi kuin normaalisti, sillä spoilerissa mainituista syistä virheistä todellakin sakotetaan, mutta lisärit eivät koskaan päässeet loppumaan ja niitä oli yhessä vaiheessa niin paljon, että vaikka kuolin 99 lisärin kanssa, luku ei muuttunut miksikään.
Peli on mielestäni ihan yhtä hyvä kuin vaikka ykkönen, kummassakin on yhtä paljon heikkouksia ja vahvuuksia, vaikkakin eri asioissa, kolmonen on ylivoimaisesti trilogian hitain peli etenemiseltään ja se myös hidastelee yllättävän usein tietyissä kohdissa, mitä en ole tainnut ikinä havaita kahdessa aiemmassa.
Tunnelmallisesti kolmonen haastaa kakkosen aika hyvin, vaikka musiikit eivät ihan sen tasolle ylläkään. Maailmankartta ja kentät ovat hyvin näyttäviä, erityisesti pidän vesi- ja vesiputouskentistä sekä puukentistä ulkoasun osalta.
Kenttäsuunnittelu on pääosin hyvää, ja jotkut ideat ovat hyvin kekseliäitä, vaikkakin kaikkien näiden ideoiden toteutus ei ole mennyt täysin tappiin, esimerkkinä eräs kenttä, jossa hypitään ylöspäin lentävien peltitynnyrien avulla ylöspäin. Idea on ihan kiva, kuten myös se, että välillä täytyy muuttaa peltitynnyrit TNT-tynnyreiksi, jotka tuhoavat esteitä, mutta välillä kentässä käy sellainen ikävä bugi eräästä bonushuoneesta poistumisen jälkeen, eli tynnyreitä ei jostain syystä enää tule alhaalta tehden etenemisen mahdottomaksi.
Joka tapauksessa hieno peli, tämän pariin tulee palattua aina ihan yhtä mielellään kuin kahden aiemmankin.
1642369689653.png
Edit: Ainiin, paras biisi täytyy myös laittaa:
 
Donkey Kong Country


Joo, kyllähän tää ykkönen on meikäläisen suosikki, mutta helvetin lähelle noi kakkonen ja kolmonen kyllä pääsee!

En osaa perustella mitenkään, joten varmaan fiilispohjalta sitten.

Pomot ainakin on lacklustereita tässä vs. 2 ja 3.

SNES:in DKC -projekti = done.

On nää toki menty jo julkaisussa läpi ja sen jälkeenkin, mutta nyt taas pitkän tauon jälkeen.

Hienoimpia pelejä koko universumissa, ei siitä pääse mihinkään!
 
Stretch goalina tuohon vielä NESin Donkey Kong -trilogia ja kirsikkana kakun päälle Donkey Kong Jr. Math? :sherlock2:

Se taitaakin olla jo pelattuna, joten no worries mate!

E: mutta joo, NES:in trilogia ois kyllä kova tähän väliin, hiton känni kun jotenkin tuo pääs lipsahtamaan ohi.
 
Chrono Trigger meni läpi viimeinkin. Ei voi muuta sanoa kuin HUH HUH, varmaan 6v vanha save.

SNESin audiovisuaalisilla kyvyillä kyllä pystyy ko aivan täyteen tarinankerrontaan, ei häpeä myöhemmille peleille yhtään. Mukaansa tempaava maailma, rakastettavat hahmot ja aikamatkustusvinkeily kyllä ovat enemmän kuin osiensa summa.

Sain lopun jossa mennään kissan perään.
 
Takaisin
Ylös Bottom