Viimeksi pelaamasi tai läpäisemäsi Super Nintendo peli?

AsbestiLapanen

NES-Retro Expert
Insider
Viestit
3274

Maine:

Tämä se varmaan on tiivistettynä. Joskus penskana pääsi pelaamaan tuota Puuhamaassa ja X oli silloin ehkä siistein peli ikinä, joten X2 oli automaattisesti myös ihan yhtä siisti. Kuitenkin sitten kun pelasi sen joskus myöhemmin läpi aikuisiällä, se tuntui jotenkin sieluttomalta ja tuli juuri vähän tuollainen fiilis, että jatkorahastushan tämä on. X3 iski kuitenkin sitten taas ihan eri tavalla.

Ymmärrän ihan täysin mitä tarkotat. Pelasin ton itekin sillon ysärin puolivälin tienoilla ja se oli silloin ihan ok, mutta 2012 taisin pelata tota uudestaan, ja kokoajan oli sellainen "hetkinen enkö menny vastaavanlaisen kohdan jo jossain edellisessä kentässä?". Ja siinä samalla kun pelasin ni yritin miettiä että mikä se tarkalleen on mikä siinä mättää, ja nappasin nyt jostain youtubevideosta ton kohdan just sen takia että se oli missä kohtaa ajattelin "tää peli on yhtä saamarin putkea" tai vastaavaa.
 

electro_man

NES-Retro Apprentice
Insider
Viestit
868

Maine:

Kyllä sanoisin silti, että kakkosen kenttäsuunnitteluun on laitettu enemmän paukkuja kuin kolmosen. Onhan nyt joku Dinosaur Tank ihan mielettömän magee ja monipuolinen kenttä. Kolmosessa on sitten sitä tyhjää osuutta joka kenttä pullollaan, mitä ei mielestäni voi kokonaan perustella niitten mechojen olemassaololla.

Alkoipa muuten viime kesänä vaivaamaan noitten pelien paremmuusjärjestys jopa siinä määrin, että päätin ottaa projektiksi pelata kaikki kolme putkeen muutaman päivän sisään. Hypoteesina oli, että X on todellisuudessa parempi peli kuin X2 (vastoin sen hetkistä juurtunutta käsitystä), ja kyllä tuolle asialle löytyi ihan hyvin perusteluja. X3 on selkeästi heikoin IMO, vaikka kyllä sitäkin pelaa paremman puutteessa. X3 on myös selkeästi vaikein peli tuosta kolmikosta. Putkeen pelattuna nuo kolme olivat kyllä aivan liikaa - on ne sen verran samasta puusta veistettyjä sitten kuitenkin lopulta. Vertailun vuoksi: tuli jokunen vuosi sitten pelattua yhdessä sessiossa Mega Manit I-V, eikä siinäkään iskenyt läheskään yhtä paha puutumus, kuin tuossa X-projektissa.

Vittumaisin osio -palkinto meni shoryukenin hommaamiselle X2:ssa. Tuli tahkottua pelkästään kyseistä kapselia edeltävää kohtaa joku 1,5 tuntia :dickhead: Ugh!
 

Tiukka Toveri

Adventure Game Fanatic
Ad Infinitum
Viestit
7651

Maine:

Anna Huikka

NES-Retro Expert
Insider
Viestit
3187

Maine:

On muuten aika hyvä peli tuo. 👆
Pakko vielä sanoa, että Chrono Triggerissä on pitkästä aikaa kunnolla pelin imua. Siis sitä, että kun välillä on pakko pitää taukoa eri syistä johtuen niin mieli halajaa silloin aina takaisin tonne pelin maailmaan. Tämmöstä en muista kokeneeni minkään pelin kanssa sitten Super Metroidin useita vuosia takaperin. Jännästi molemmat samalla konsolilla ja aika samoihin aikoihin vielä. CT onnistuu olemaan erittäin simppeli ja suoraviivainen mutta kuitenkin riittävän syvällinen erinomaisella tarinalla, ja nyt jo tekis mieli alottaa peli uudelleen uudella jengillä ja tehdä vähän eri valinnat kuin ekalla kerralla. Olkoot vaikka miten lasten peli hemmetti niin tykkään suuresti.
 

electro_man

NES-Retro Apprentice
Insider
Viestit
868

Maine:

"Arms installation is complete - good luck!"

AXELAY

Kyseessähän on siis Konamin vuonna 1992 suoraan konsolille julkaisema shoot 'em up. Tämän pelin myötä tuli retkahdettua räiskintäpelien maailmaan, mihin osasyynä saattaa olla pelin aloittelijaystävällisyys - Axelay on Vic Viperistä tai Lord Britishistä poiketen kohtalaisen vankkaa tekoa oleva alus, eikä hajoa ihan pienestä hipaisusta. Pelissä kunkin kentän alussa valitaan kolme eri asetta (joita avautuu pelin edetessä uusia). Mikäli alus ottaa kevyen osumaan, poistuu kyseinen erikoisase käytöstä, mutta alus pysyy muuten ehyenä. Mikäli kaikki kolme asetta ovat tällä tavoin menetetty tai mikäli vaihtoehtoisesti kohdalle osuu isompi törmäys, hajoaa alus pieniksi palasiksi. Gradiuksesta ja muista poiketen pelaajaa ei kuitenkaan lähetetä edelliseen checkpointiin, vaan peli jatkuu samasta kohdasta (olettaen, että lisäelämiä on vielä jäljellä). "Eikä siinä vielä kaikki" - lisäelämiäkin peli viskoo verrattain anteliaasti pisteiden kertyessä. Continuiden määrä on sentään rajoitettu viiteen. Pelissä voi valita kolmen eri vaikeustason väliltä.

Kuten tunnettua, on Axelay kaikkea muuta kuin geneerinen avaruusräiskintä. Kentät vuorottelevat pystyvieritys- ja vaakavieritystyylien välillä, mikä ei vielä sinänsä ole mitään uutta. Pelin varsinainen gimmick onkin grafiikkatila Mode 7:n avulla toteutettu eräänlainen pseudo-3D-efekti pystyvierityskentissä, jonka avulla alus vaikuttaa liikkuvan ikään kuin pallon pinnalla. Siitä, kuinka hyvin tämä efekti on kestänyt aikaa, löytyy monia mielipiteitä (mukaan lukien useita vääriä). Henkilökohtaisesti eli henk. koht. tykkään efektistä aivan k**pänä. Arvostan muutenkin Konamin on steroids-meininkiä SNES-aikakaudella, jossa suhteellisen tehottoman konsolin rajoitteille viitattiin kintaalla yhtiön vyöryttäessä pelaajien eteen toinen toistaan vaikuttavampia stuntteja. Axelayn pikseligrafiikka on myös vertaansa vailla.

Hienosta pystyvieritysefektistä huolimatta pelin vaakavierityskentät ovat lopulta pelattavuudessaan ehkä sittenkin lähempänä omaa sydäntä. Kentissä ylipäänsä on runsaasti vaihtelua. Neloskentässä liikutaan osittain veden täyttämässä luolassa, ja hienona nyanssina voidaan havaita teemaan sopivat kaiutetut ääniefektit. Jokaisesta kentästä löytyy myös karsimaattinen loppuvastus: löytyy robottihämähäkkiä, ED 209-kopiota, taikurin hattua, mutanttikalaa sekä tietysti pelin kannesta tutuksi tullut LAAVA UKKO, joka jo kokonsa puolesta herättää hiljaista kunnioitusta. Pelin soundtrack on myös täyttä tavaraa, sillä puikoissa on mm. Super Castlevania IV:stä tuttu Taro Kudo. Mieshän on myöhemmin kunnostautunut mm. Paper Mario -pelien ohjaajana ja käsikirjoittajana :salute:

Vaikka peli tuntuikin aluksi viimeaikaisten 32-bit-pilottihommien jälkeen himpun verran heppoiselta (ammusten määrä/värien haaleus), on kyseessä lopulta kuitenkin ihan kuninkuusluokan 5/5 shooter.

EDIT: Turhat offtopikit veks
 

Liitetiedostot

axelay.gif
Viimeksi muokattu:

Nutshell

NES-Retro Journeyman
Insider
Viestit
1336

Maine:

Mega Man X (lausutaan megamanks)

Äksää voisi seuraavaksi monen vuoden jälkeen taas kokeilla, kun en sitä koskaan läpäissyt, mutta siitä on jälkeenpäin nähnyt niin monta läpipeluuta ja speedrunia, etten tiedä olisiko siinä edes mitään hauskaa.
Aivan tuoreessa muistissa ei kaikki kikkailut olleet, vaan joutui netistä katsomaan pariin kertaan että mitä ihmettä nyt. Energiatankkijärjestelmän käyttötavankin tajusin vasta viimeisessä pomossa.

_20211125_212346.JPG
 

Tingle

NES-Retro Journeyman
Insider
Viestit
1463

Maine:

Donkey Kong Country 2: Diddy's Kong Quest

Juuh jooh. Aloittelin pelin joskus SNES-äänestyksen aikoihin, mutta peli tuli kierrettyä läpi asti vasta nyt. Apinaseikkailusta tuli pidettyä pitkiä taukoja, sillä noh, en pitänyt pelistä hirveästi. Tasohyppely on pikkutarkkaa ja joka kentässä on joku ärsyttävä gimmicki. Pelaaminen tuntuu talustusnuoralla kävelyltä, variaatiota etenemiseen saa lähinnä keräämällä salareita (jotka eivät kiinnostaneet). Tykkään näistä Raren donkii konkien rujosta ulkoasusta muuten, mutta spritet ovat hirveän isoja ruutuun nähden ja esirenderöidyistä hitboxeista ei ota mitään tolkkua.

Rehellisyyden nimissä on kuitenkin myönnettävä, etten osaa ajaa näitä donkii konkeja yhtään. Jo Returnsin pelasin kierimättä koskaan, ja tässäkin jatkuvasti unohdin mariojuoksun olemassaolon. Ehkä uusintapeluu kaverin kanssa yhdessä pelattuna avautuisi paremmin. Silloin kun apinapallot onnistuvat lentämään ruudulla oikein on meininki kuitenkin mainio.

2/5
 

natedogg

You are never too old to play
Ad Infinitum
Viestit
11745

Maine:

Donkey Kong Country 2: Diddy's Kong Quest

Juuh jooh. Aloittelin pelin joskus SNES-äänestyksen aikoihin, mutta peli tuli kierrettyä läpi asti vasta nyt. Apinaseikkailusta tuli pidettyä pitkiä taukoja, sillä noh, en pitänyt pelistä hirveästi. Tasohyppely on pikkutarkkaa ja joka kentässä on joku ärsyttävä gimmicki. Pelaaminen tuntuu talustusnuoralla kävelyltä, variaatiota etenemiseen saa lähinnä keräämällä salareita (jotka eivät kiinnostaneet). Tykkään näistä Raren donkii konkien rujosta ulkoasusta muuten, mutta spritet ovat hirveän isoja ruutuun nähden ja esirenderöidyistä hitboxeista ei ota mitään tolkkua.

Rehellisyyden nimissä on kuitenkin myönnettävä, etten osaa ajaa näitä donkii konkeja yhtään. Jo Returnsin pelasin kierimättä koskaan, ja tässäkin jatkuvasti unohdin mariojuoksun olemassaolon. Ehkä uusintapeluu kaverin kanssa yhdessä pelattuna avautuisi paremmin. Silloin kun apinapallot onnistuvat lentämään ruudulla oikein on meininki kuitenkin mainio.

2/5

On kyllä varmaan alhaisin score, minkä oon nähny tälle pelille koskaan annettavan. :rolleyes:

On kyllä oltava eri mieltä, mutta kaikki ei voi tykätä toki kaikesta ja tätä lienee kunnioitettava.


E: itse pelasin DKC 3:a ja Joe & Macia tuossa jokunen päivä sitten.

Jäi kyllä niin hyvät fiilikset pitkästä aikaa, että varmaan pelataan läpi lähitulevaisuudessa!
 

AsbestiLapanen

NES-Retro Expert
Insider
Viestit
3274

Maine:

Rehellisyyden nimissä on kuitenkin myönnettävä, etten osaa ajaa näitä donkii konkeja yhtään. Jo Returnsin pelasin kierimättä koskaan, ja tässäkin jatkuvasti unohdin mariojuoksun olemassaolon. Ehkä uusintapeluu kaverin kanssa yhdessä pelattuna avautuisi paremmin. Silloin kun apinapallot onnistuvat lentämään ruudulla oikein on meininki kuitenkin mainio.

Aika jännä että noin päin, uudemmasta vanhempaan, aiheuttaa samanlaisen efektin kuin vanhemmasta uudempaan. Eli kontrollit on niin erilaiset että tulee todella paljon vaikeuksia tottua niihin. Itelle kävi ihan sama mutta just toisinpäin eli kokeilin jotain uudempaa muttei pystynyt sitä millään koska ei pysty etenemään samalla tavalla, ja sellainen Diddyn rolli rotkoon ja viime hetkellä hyppy ei onnistu samalla tavalla (mitä taas vanhoissa käytännössä voi käyttää aivan kokoajan etenemiseen)
 

Metalliholisti

NES-Retro Journeyman
Insider
Viestit
1396

Maine:

Kaikki DKC-sarjan pelit (SNES-trilogian GBA-versiot poislukien) läpi pelanneena oon sitä mieltä, että kontrollien puolesta SNESin pelit vievät voiton, sillä niissä rollausta voi käyttää huomattavasti monipuolisemmin hyödykseen kuin noissa parissa uusimmassa, joissa rollaus on ehkä nopeampi, mutta huomattavasti rajoittuneempi, sillä rollaus ei pysy ilmassa loputtomiin eikä sitä voi enää pidentää vihollisia apuna käyttäen.
Hahmojen välillä vaihtelu on myös yksi asia, jonka takia pidän alkuperäisen trilogian peleistä enemmän, sillä se tarjoaa mahdollisuuksia lähestyä tilannetta eri tavoilla. Uudemmista peleistä tämä hienous puuttuu, niissä toisista hahmoista on tehty käytännössä poweruppeja.
 

Sierain

NES-Retro Journeyman
Insider
Viestit
1740

Maine:

tässäkin jatkuvasti unohdin mariojuoksun olemassaolon

Y pohjassa aina näissä peleissä. Ihan piinaahan noita on pelata (ja katsella) muuten. Olen itse tähän niin tottunut, että ehdin pelata Yoshi's Islandin varmaan pariin otteeseen läpi "juoksunappi" pohjassa, ennen kuin tajusin, että sehän juoksee ihan oletuksena muutenkin.
 
Ylös Bottom