Viimeksi pelaamasi tai läpäisemäsi Super Nintendo peli?

Äsken meni läpi DKC1-ikuisia kertomuksia!
Yli vuos sitten aloin poraamaan 1 ja 2 pelejä ja tänne venähti läpäisyt. Näissä riitti kyl pitkälle hupia ja onhan nuo 100% hommat vielä täältä ikuisuuteen.
Tämä 1:kin vanhan ajan kauhuseikkailuilta usein tuntui hämyisine prerendaustaustoineen ja ambientteineen.
 
Actraiser meni eilisen aikana läpi. Kokeilin tätä ekaa kertaa alkuviikosta vähän ja nyt päätin ottaa kunnolla peluuseen. Vei niin sanotusti mukanaan! Tykkäsin yllättävän paljon noista kaupunkiosuuksista, vaikka niissei ole kauheasti haastetta ja suurinosa ajasta menee odotellessa. Mutta silti kiva tunnelma ja maailmanrakentelu!

Haastetta oli silleen sopivasti, paitsi että ihan viimenen boss rush oli melkonen piikki vaikeuskäyrässä. Tulikin käytettyä save stateja ihan huoletta, kun ei ollut tarve haastaa ittensä ja hakata päätä seinään.

Mut oli hyvä ja 5/5!
 
Actraiser meni eilisen aikana läpi. Kokeilin tätä ekaa kertaa alkuviikosta vähän ja nyt päätin ottaa kunnolla peluuseen. Vei niin sanotusti mukanaan! Tykkäsin yllättävän paljon noista kaupunkiosuuksista, vaikka niissei ole kauheasti haastetta ja suurinosa ajasta menee odotellessa. Mutta silti kiva tunnelma ja maailmanrakentelu!

Haastetta oli silleen sopivasti, paitsi että ihan viimenen boss rush oli melkonen piikki vaikeuskäyrässä. Tulikin käytettyä save stateja ihan huoletta, kun ei ollut tarve haastaa ittensä ja hakata päätä seinään.

Mut oli hyvä ja 5/5!

Tätä jo kuukauden SNES pelinä hehkuttelin ja aikalailla paras SNES-peli jota ekaa kertaa aikuisiällä vasta pelasi. Kahdessa päivässä hakkasin läpi, ekana vikaan bossiin asti ja toisena se. Ihan orkkisraudalla niin se "muutaman" kerran otti että meni.
 
Tätä jo kuukauden SNES pelinä hehkuttelin ja aikalailla paras SNES-peli jota ekaa kertaa aikuisiällä vasta pelasi. Kahdessa päivässä hakkasin läpi, ekana vikaan bossiin asti ja toisena se. Ihan orkkisraudalla niin se "muutaman" kerran otti että meni.

Liikaa kuukauden peli -ketjuja, kun ei kaikkia kerkeä seurata!

(Kokeilin mä viikonloppuna sattumalta myös Unirallya 5min ja se oli aika järjetön peli :D)
 
Täälläkin tuli pelattua Actraiser läpi Super Famicomilla viime yönä.

Aivan helvetin hyvä peli, saattoi itselläkin nousta kertaheitolla top10 SNES-peliksi. Onhan tässä omat ongelmansa, kaupunginrakennusmode on vähän hidastempoinen, ja viimeisen kentän bossrush oli vähän meh, mutta muuten tosi hyvä peli. Hieno soundtrack, jota käytetään jopa osana kaupunginrakennussimulaatiota, ja toimivat tasoloikkaosiot hauskalla taikasysteemillä.



IMG_20240204_232743.jpg



IMG_20240205_210942.jpg
Nauratti vain miten Super Famicom-versiossa pitää kirjaimellisesti antaa Saatanalle turpaan, tai muuten on ihmisparoille luvassa vain itkua ja hammasten kiristelyä. Ei tainnut jenkki-tai pal-versiossa olla tällaista helvetillistä kuvastoa. :D

IMG_20240205_211153.jpg

Tykkään myös tällaisista pienistä yksityiskohdista jo pelilaatikkoa avatessa. "Tervetuloa Actraiserin maailmaan!!"
 
Viimeksi muokattu:
Blackthorne

Abe's Oddyseen jälkeen teki vielä mieli pelata jotain CINEMATIC PLATFORMERia (hienompi nimitys Prince of Persia -klooneille), ja tämä nyt jostakin syystä koitui valinnaksi.

Epäreilua vertailla uudemman sukupolven peliä tähän, mutta Oddworldin jälkeen tuntui vähän liiankin simppeliltä sekä hidastempoiselta. Yksinkertaisuudestaan huolimatta pari kohtaa joutui katsomaan oppaasta, mutta nämä olivat enemmänkin pelimekaniikat oikkuja, eivätkä varsinaisesti puzzleja.

bt1.jpg
Cutsceneistä ja vihollisista tunnistaa PLITSARTin peliksi.

bt2.jpg
Ditto

Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.

Hyvä peli, vaikkakin puuduttavaa uudelleensuorittamista on jopa Oddworldia enemmän, 3.5/5.
 
SNESin Doomia pelailin ekan episodin, tosin EMULOIDEN. Tallennuksen puuttumisen takiahan tätä ei tulisi pelattua orkkiksella oikein ollenkaan.

Sallinette olla eri mieltä.
Doom (SFC, 1996) - 7h 46min

doomsnes_01.png
Oletko koskaan miettinyt millainen Doom olisi, jos se vedettäisiin mankelin läpi, runnottaisiin pienen cartin sisään ja saksittaisiin ylitursuavat osat pois? Vastaus kysymykseen on tietenkin ysärin puolivälissä ilmestynyt SNES:n Doom. Konsoliräiskinnäthän eivät ole mitään uutta, eivätkä nähtävästi olleet tuolloinkaan ja ensimmäistä Doomia löytyi jos jonkinmoiselta konsolilta. Sitä ei vain välttämättä ihan ensimmäisenä uskoisi Super Nintendolla näkevän (joskin olihan mm. Wolfenstein 3D julkaistu kyseiselle laitteelle).

Kompromisseja ja karsintojahan joutuu luonnollisesti tälläisen porttauksen kanssa tekemään, mutta lopputulos on hyvin lähellä tietkoneelta löytyvää alkuperäistä versiota. Esimerkiksi kaikki kolme episodia ovat tallella, joskin puolenkymmentä kenttää näistä episodeista joutui roskakoppaan ja joitakin mukana olevista kentistä on hieman muokattu SNES:lle sopivammaksi.

doomsnes_02.png
Heti kun pelin käynnistää, huomaa jo muutaman näistä muutoksista. Mitään päävalikkoa ei ole, vaan peli heittää pelaajan suoraan ensimmäiseen kenttään. Kaikki kentät pitää siis pelata järjestyksessä, eikä PC-version tavoin voi esimerkiksi aloittaa suoraan kolmannesta episodista. Peli ei myöskään pyöri täydellä ruudulla vaan kuvaa kehystävät paksut mustat viivat (jotka on näistä kuvista cropattu pois streamauksen takia).

doomsnes_03.png
Lattia- ja kattotekstuurit saivat myös kenkää, joskin onneksi niissä käytetyt värit vaihtelevat paljon kulloisenkin tilanteen mukaan, sekä käyttää varjostusta korostamaan kauempana olevia asioita. Valitettavasti näiden ansiosta on hankala tietää, mitkä osiot lattioista aiheuttavat pelaajalle vahinkoa niiden yli käveltäessä, erityisesti sellaiselle joka pelaa Doomia ensimmäistä kertaa. Happo kun näyttää ruohikolta ja laava punaiselta matolta.

doomsnes_04.png
Itse en ole koskaan pelannut Doomia ns. alkuperäisessä muodossa, enkä varsinkaan aikansa tietokoneilla, joten en tiedä miten hyvin se pyöri, mutta ruudunpäivitys ei ole mikään paras ja se tahtoo takkuilla vieläkin lisää, jos ruudulla tapahtuu paljon. Myöskin kaukana olevia asioita on alhaisen resoluution takia vaikea tunnistaa. Tosin omassa tapauksessa huvittavasti tunnistin kyllä erilaiset möröt pikselikasoista, mutta en sitten taas muita objekteja. Tähän auttanee tietämykseni pelistä PC:llä ja mörköjen pitämät äänet.

Äänipuolella SNES Doom onkin hyvin vahvoilla ja SNES-versiot musiikeista ovat loistavia. Varsinaisten ääniefektien puolella on kuitenkin hieman säästelty ja erilaisia ääniä on jonkin verran vähemmän, mikä pätee myös mörköjen uniikkeihin ääniin. Esimerkiksi Pinkyt pitävät täsmälleen samaa ääntä kuin Impitkin, joten jos mörköä ei näe, ei voi olla varma mikä siellä nurkan takana möykkää. Portin rajallisen ja kömpelöhkön luonteen vuoksi möröt pääsevät yllättämään todella helposti, mikä nostaa vaikeusastetta entisestään.

doomsnes_05.png
Hienovaraisempiakin muutoksia löytyy yllättävän paljon, ja mukana on sellaisiakin muutoksia, joista en tiennyt ennenkuin asiasta luin tarkemmin. Esimerkiksi möröt eivät enää taistele keskenään, mikä johtuu siitä, ettei möröille ole lisätty spritejä ja animaatioita selkäpuolelle. Kaikki mörköjen spritet ovat siis aina pelaajaan päin. Vastapainona sitten möröt voivat blokata toistensa ammuksia ahtaissa käytävissä ja ottaa osumaa pelaajalle tarkotetuista luodeista.

doomsnes_06.png
Osaa aseista on myös tehostettu ja tällä kertaa singon käyttäminen on vielä riskimpää kuin mitä se on PC:llä, sillä se tuntuu pudottavan pelaajan nollaan jopa 200% HP:sta. Mutta jos sillä sattuukin osumaan vihollisiin, niin jopa Cyberdemon tippuu yllättävän nopeasti. Hieman huvittavana seikkana Cyberdemon ampuu ohjuksiaan takaperin, koska ohjukset on aina kuvattu pelaajan näkökulmasta ja samoja spritejä on käytetty Cyberdemoninkin kohdalla.

Kokonaisuutena sanoisin, että SNES Doom on hyvin pätevä porttaus, jota ei kuitenkaan ole mitään syytä pelata aikakautena, jossa peli on portattu jopa pankkiautomaatille. Mutta Super Nintendo -parka yrittää parhaansa ja suoriutuu Doomin pyörityksestä sen verran hyvin, että sitä oli jopa hauska pelata. Ainakin siihen asti, kunnes kenttiä joutui yrittämään alusta uudestaan sen puolenkymmentä kertaa. Joku luupää kun nimittäin päätti, ettei peli tarvitse minkäänlaista tallennus- tai jatkomahdollisuutta. Muistinko jo mainita, että kaikki kentät on pakko pelata järjestyksessä alusta loppuun? Joku on nyt ajatellut, että eihän tässä mene pariakaan tuntia, että viis tallennuksista. Niin, ehkä sellaisella ei pidempään kestä, joka sen pahuksen pelin on koodannut. Mutta kun istut kahdeksatta tuntia ruudun ääressä kiroilemassa, että taas meni tämäkin kenttä alusta, niin silloin sitä toivoo, että voisi vain tallentaa pelin ja painua nukkumaan. Vastaavasti toivoisi myös, että se henkilö, joka päätti tästä tallennusasiasta, olisi säärineen potkuetäisyydellä ja jalassa olisi raskaat, rautakärkiset saappaat.
Typeräähän se on, mutta itse olen tehnyt tuon typeryyden jo kahdesti.
 
Sonic the Hedgehog 4 läpi.

Kyseessä on siis joku piraatti-hack Speedy Gonzales: Los Gatos Bandidos -pelistä. En oikein tiedä, miksi minulla edes on tämä. Ehkä ostanut mielenkiinnosta/läpällä Huudosta joskus lähemmäs 15 vuotta sitten. Olen tainnut kerran katsoa, miltä peli näyttää, mutta muuten en ole koskenut pitkällä tikullakaan. Alkuperäinen pelikään ei ole mitenkään tuttu. Ehkä tämä nyt menee jotenkin maaliskuun haasteeseenkin.

On laatikot ja kaikki!

1711565095751.png

Takakannessa on tosin jotain ihan muuta, kuin mitä peli oikeasti on:

1711565133398.png


Pelissä kerätään sormuksia ja pelastetaan mitäpä muutakaan, kuin Marioja:

1711565290693.png

Yksi game over tuli ja Mario mainittiin sielläkin:

1711565342249.png

Kenttien jälkeiset pisteruudut olivat hajalla milloin mitenkin. Muuten räikeitä virheitä ei juurikaan näkynyt, mitä nyt taustat olivat vähän rikki:

1711565406860.png


Itse peli oli kyllä melkoista tuubaa. Lähes kaikki oli keskitasoa huonompaa: Äänet, viholliset, mekaniikat, kenttäsuunnittelu. Etenkin jälkimmäinen oli heikkoa, mutta ajattelin, että se johtuu vain siitä, että jotkut amatöörit ovat kyhänneet tämän. Nyt kuitenkin kun katsoin videoita lähdepelistä, kaksi viimeistä maata näyttivät identtisiltä. Se vielä ihmetytti, että viimeinen maa oli edellistä huomattavasti helpompi. Eiköhän se Speedy Gonzales ole myös aika kuraa.

Huvittavasti Wikipediassa on tällainen pätkä alkuperäisen pelin arvostelusta:
gameplay mechanics and level designs are mostly shamelessly ripped off from the Sonic the Hedgehog series, and handles them poorly with choppy animation and "a momentum that makes you feel as though you're controlling a large walrus, rather than a mouse." He gave it one out of five stars.

Parhaimmillaan tuossa sai kivaa vauhdin tuntua, mutta yleensä ilo loppui lyhyeen, kun surkea kenttäsuunnittelu nosti päätään.

Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.

Pahoittelut huonoista kuvista. Kaikenlaista roskaa sitä tuleekin pelattua läpi asti.
 
1000021697.jpg
Mario-himoissani piti pelata vielä tämä lemppari läpi ja tietysti 100%! On tämä vaan hieno peli. Graafisesti upea ja musiikit todella tunnelmalliset. Harvinainen Mario-peli siinä mielessä, että pomotaistelut eivät ole kuolettavan tylsiä. Kaikki erilaisia ja täytyy pohdiskella, miten ne saa hengiltä.
Tykkään kun kentissä on paljon kerättävää. Näin ollen ei tule vain juoksunappi pohjassa juostua upeita kenttiä läpi. Keräämisestä palkitaan vielä mukavasti extrakentillä!
Vaikeusastetta tässä riittää yllin kyllin etenkin loppuolella ja extrakentissä. Vaikka kuinka monta kertaa on kentät tahkonnut, niin aina hankalammat jaksaa yllättää vaikeudellaan. 10/10!
 
Final fantsy 6 kiinlaiselal piraatilla. Nimellä fianl fantasy 3. Yksi parhaimpia RPG pelejä. Itse klikkaan Chrono Triggerin perään enempi, koska se helpompi oppia. Final Fantasy on paljon laajempi kuin Chrono Trigger.

Nykyisin tykänyt näistä RPG peleistä, saa kunnolla aikaa tapetus. En muista mones peli enää läpi pääsy kategoriaan. Listasin niitä joksu 150 asti. Snes pelit voi melkein listata.
 
Takaisin
Ylös Bottom