Viimeksi pelaamasi tai läpäisemäsi Super Nintendo peli?

SNESin Doomia pelailin ekan episodin, tosin EMULOIDEN. Tallennuksen puuttumisen takiahan tätä ei tulisi pelattua orkkiksella oikein ollenkaan.

Sallinette olla eri mieltä.
Doom (SFC, 1996) - 7h 46min

doomsnes_01.png
Oletko koskaan miettinyt millainen Doom olisi, jos se vedettäisiin mankelin läpi, runnottaisiin pienen cartin sisään ja saksittaisiin ylitursuavat osat pois? Vastaus kysymykseen on tietenkin ysärin puolivälissä ilmestynyt SNES:n Doom. Konsoliräiskinnäthän eivät ole mitään uutta, eivätkä nähtävästi olleet tuolloinkaan ja ensimmäistä Doomia löytyi jos jonkinmoiselta konsolilta. Sitä ei vain välttämättä ihan ensimmäisenä uskoisi Super Nintendolla näkevän (joskin olihan mm. Wolfenstein 3D julkaistu kyseiselle laitteelle).

Kompromisseja ja karsintojahan joutuu luonnollisesti tälläisen porttauksen kanssa tekemään, mutta lopputulos on hyvin lähellä tietkoneelta löytyvää alkuperäistä versiota. Esimerkiksi kaikki kolme episodia ovat tallella, joskin puolenkymmentä kenttää näistä episodeista joutui roskakoppaan ja joitakin mukana olevista kentistä on hieman muokattu SNES:lle sopivammaksi.

doomsnes_02.png
Heti kun pelin käynnistää, huomaa jo muutaman näistä muutoksista. Mitään päävalikkoa ei ole, vaan peli heittää pelaajan suoraan ensimmäiseen kenttään. Kaikki kentät pitää siis pelata järjestyksessä, eikä PC-version tavoin voi esimerkiksi aloittaa suoraan kolmannesta episodista. Peli ei myöskään pyöri täydellä ruudulla vaan kuvaa kehystävät paksut mustat viivat (jotka on näistä kuvista cropattu pois streamauksen takia).

doomsnes_03.png
Lattia- ja kattotekstuurit saivat myös kenkää, joskin onneksi niissä käytetyt värit vaihtelevat paljon kulloisenkin tilanteen mukaan, sekä käyttää varjostusta korostamaan kauempana olevia asioita. Valitettavasti näiden ansiosta on hankala tietää, mitkä osiot lattioista aiheuttavat pelaajalle vahinkoa niiden yli käveltäessä, erityisesti sellaiselle joka pelaa Doomia ensimmäistä kertaa. Happo kun näyttää ruohikolta ja laava punaiselta matolta.

doomsnes_04.png
Itse en ole koskaan pelannut Doomia ns. alkuperäisessä muodossa, enkä varsinkaan aikansa tietokoneilla, joten en tiedä miten hyvin se pyöri, mutta ruudunpäivitys ei ole mikään paras ja se tahtoo takkuilla vieläkin lisää, jos ruudulla tapahtuu paljon. Myöskin kaukana olevia asioita on alhaisen resoluution takia vaikea tunnistaa. Tosin omassa tapauksessa huvittavasti tunnistin kyllä erilaiset möröt pikselikasoista, mutta en sitten taas muita objekteja. Tähän auttanee tietämykseni pelistä PC:llä ja mörköjen pitämät äänet.

Äänipuolella SNES Doom onkin hyvin vahvoilla ja SNES-versiot musiikeista ovat loistavia. Varsinaisten ääniefektien puolella on kuitenkin hieman säästelty ja erilaisia ääniä on jonkin verran vähemmän, mikä pätee myös mörköjen uniikkeihin ääniin. Esimerkiksi Pinkyt pitävät täsmälleen samaa ääntä kuin Impitkin, joten jos mörköä ei näe, ei voi olla varma mikä siellä nurkan takana möykkää. Portin rajallisen ja kömpelöhkön luonteen vuoksi möröt pääsevät yllättämään todella helposti, mikä nostaa vaikeusastetta entisestään.

doomsnes_05.png
Hienovaraisempiakin muutoksia löytyy yllättävän paljon, ja mukana on sellaisiakin muutoksia, joista en tiennyt ennenkuin asiasta luin tarkemmin. Esimerkiksi möröt eivät enää taistele keskenään, mikä johtuu siitä, ettei möröille ole lisätty spritejä ja animaatioita selkäpuolelle. Kaikki mörköjen spritet ovat siis aina pelaajaan päin. Vastapainona sitten möröt voivat blokata toistensa ammuksia ahtaissa käytävissä ja ottaa osumaa pelaajalle tarkotetuista luodeista.

doomsnes_06.png
Osaa aseista on myös tehostettu ja tällä kertaa singon käyttäminen on vielä riskimpää kuin mitä se on PC:llä, sillä se tuntuu pudottavan pelaajan nollaan jopa 200% HP:sta. Mutta jos sillä sattuukin osumaan vihollisiin, niin jopa Cyberdemon tippuu yllättävän nopeasti. Hieman huvittavana seikkana Cyberdemon ampuu ohjuksiaan takaperin, koska ohjukset on aina kuvattu pelaajan näkökulmasta ja samoja spritejä on käytetty Cyberdemoninkin kohdalla.

Kokonaisuutena sanoisin, että SNES Doom on hyvin pätevä porttaus, jota ei kuitenkaan ole mitään syytä pelata aikakautena, jossa peli on portattu jopa pankkiautomaatille. Mutta Super Nintendo -parka yrittää parhaansa ja suoriutuu Doomin pyörityksestä sen verran hyvin, että sitä oli jopa hauska pelata. Ainakin siihen asti, kunnes kenttiä joutui yrittämään alusta uudestaan sen puolenkymmentä kertaa. Joku luupää kun nimittäin päätti, ettei peli tarvitse minkäänlaista tallennus- tai jatkomahdollisuutta. Muistinko jo mainita, että kaikki kentät on pakko pelata järjestyksessä alusta loppuun? Joku on nyt ajatellut, että eihän tässä mene pariakaan tuntia, että viis tallennuksista. Niin, ehkä sellaisella ei pidempään kestä, joka sen pahuksen pelin on koodannut. Mutta kun istut kahdeksatta tuntia ruudun ääressä kiroilemassa, että taas meni tämäkin kenttä alusta, niin silloin sitä toivoo, että voisi vain tallentaa pelin ja painua nukkumaan. Vastaavasti toivoisi myös, että se henkilö, joka päätti tästä tallennusasiasta, olisi säärineen potkuetäisyydellä ja jalassa olisi raskaat, rautakärkiset saappaat.
Typeräähän se on, mutta itse olen tehnyt tuon typeryyden jo kahdesti.
 
Sonic the Hedgehog 4 läpi.

Kyseessä on siis joku piraatti-hack Speedy Gonzales: Los Gatos Bandidos -pelistä. En oikein tiedä, miksi minulla edes on tämä. Ehkä ostanut mielenkiinnosta/läpällä Huudosta joskus lähemmäs 15 vuotta sitten. Olen tainnut kerran katsoa, miltä peli näyttää, mutta muuten en ole koskenut pitkällä tikullakaan. Alkuperäinen pelikään ei ole mitenkään tuttu. Ehkä tämä nyt menee jotenkin maaliskuun haasteeseenkin.

On laatikot ja kaikki!

1711565095751.png

Takakannessa on tosin jotain ihan muuta, kuin mitä peli oikeasti on:

1711565133398.png


Pelissä kerätään sormuksia ja pelastetaan mitäpä muutakaan, kuin Marioja:

1711565290693.png

Yksi game over tuli ja Mario mainittiin sielläkin:

1711565342249.png

Kenttien jälkeiset pisteruudut olivat hajalla milloin mitenkin. Muuten räikeitä virheitä ei juurikaan näkynyt, mitä nyt taustat olivat vähän rikki:

1711565406860.png


Itse peli oli kyllä melkoista tuubaa. Lähes kaikki oli keskitasoa huonompaa: Äänet, viholliset, mekaniikat, kenttäsuunnittelu. Etenkin jälkimmäinen oli heikkoa, mutta ajattelin, että se johtuu vain siitä, että jotkut amatöörit ovat kyhänneet tämän. Nyt kuitenkin kun katsoin videoita lähdepelistä, kaksi viimeistä maata näyttivät identtisiltä. Se vielä ihmetytti, että viimeinen maa oli edellistä huomattavasti helpompi. Eiköhän se Speedy Gonzales ole myös aika kuraa.

Huvittavasti Wikipediassa on tällainen pätkä alkuperäisen pelin arvostelusta:
gameplay mechanics and level designs are mostly shamelessly ripped off from the Sonic the Hedgehog series, and handles them poorly with choppy animation and "a momentum that makes you feel as though you're controlling a large walrus, rather than a mouse." He gave it one out of five stars.

Parhaimmillaan tuossa sai kivaa vauhdin tuntua, mutta yleensä ilo loppui lyhyeen, kun surkea kenttäsuunnittelu nosti päätään.

Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.

Pahoittelut huonoista kuvista. Kaikenlaista roskaa sitä tuleekin pelattua läpi asti.
 
1000021697.jpg
Mario-himoissani piti pelata vielä tämä lemppari läpi ja tietysti 100%! On tämä vaan hieno peli. Graafisesti upea ja musiikit todella tunnelmalliset. Harvinainen Mario-peli siinä mielessä, että pomotaistelut eivät ole kuolettavan tylsiä. Kaikki erilaisia ja täytyy pohdiskella, miten ne saa hengiltä.
Tykkään kun kentissä on paljon kerättävää. Näin ollen ei tule vain juoksunappi pohjassa juostua upeita kenttiä läpi. Keräämisestä palkitaan vielä mukavasti extrakentillä!
Vaikeusastetta tässä riittää yllin kyllin etenkin loppuolella ja extrakentissä. Vaikka kuinka monta kertaa on kentät tahkonnut, niin aina hankalammat jaksaa yllättää vaikeudellaan. 10/10!
 
Final fantsy 6 kiinlaiselal piraatilla. Nimellä fianl fantasy 3. Yksi parhaimpia RPG pelejä. Itse klikkaan Chrono Triggerin perään enempi, koska se helpompi oppia. Final Fantasy on paljon laajempi kuin Chrono Trigger.

Nykyisin tykänyt näistä RPG peleistä, saa kunnolla aikaa tapetus. En muista mones peli enää läpi pääsy kategoriaan. Listasin niitä joksu 150 asti. Snes pelit voi melkein listata.
 
Castlevania iv

Tupakkimerkiltä kuulostavan nimisen miehen neljäs seikkailu tulilla.
Täähän aika varhaseen Snesin elämässä tullu -91(Edit: Pallina -92). On varmaan sillo ollu kova. Vai kertokaas onko joku joka vihasi tätä jo tuolloin?
Äänet ja musat sikäli hyvät ettei nyt perus Snes-tuhnulta kuulosta, vaikkei ny mitään niiiiiin bangereitä oo vielä tullu.
Pelihän on itseasiassa remake ekasta cassuhalosesta, minkä sain tietää vasta tänä vuonna.

Pelaaminen on juuri sitä taattua laatua mitä vanhalta Castlevanialta odottaa saattaakin, eli vihoviimeistä peräsuoliverijormaa. Kentät on pitkiä ja aina kenttä alusta kun viimeistään bossiin elämät hupenee. Tuntuupa, että yhdessä kentässä voi olla kuin monta kenttää samassa läpitalsittavana, kun musat ja maisemat niin radikaalisti vaihtuu.
Mutta on tuo joka suuntaan huiskiva ja pyöriteltäväkin ruoska hubaisa kyl.

Se näissä vanhoissa hyvä kyl, että on tuo Simon Belmont, on se kankeudestaan huolimatta niin ikoninen hahmo kumminki. Aina mukava jos hän tai joku Belmont- jälkeläinen joissain myöhemmissäki ainakin valittavissa on tai vähintään tarinassa mukana, vaikka mieluummin usein pelaakin jollain uudella paremmin ohjattavalla hahmolla.
 
Viimeksi muokattu:
Kutoskentäss Cassu iV:ssä, nyt mentiin linnaan, olmit ja piskit käy päälle niiko nessukallaki.
Jännä kyl fuusiojazz/proge soundtrack täsä
On tää vaikeus kyl, että mihin sitä onkaan taas ryhtynyt. Hetken saavutuksen tunnetta ku possin pääset kunnes seuraava kenttä jo taas itsetuntoa murskaa Mensan nettitestin voimalla. Mää jouduin siinä ekassa pyörimiskohassa kuusi kertaa aloittaa koko kentän alusta ku en meinannut keksii mitä tehä! Pitikin mäiskiä hetki meduusoita ja ootella että alkaa taas pyöriä. Pitkään tapatin itteäni koittamalla hyppiä sinne avonaisen oloiseen sivuun:mustanaamio:
 
Eilinen kirppariostos heti työ alle!

- True Golf Classics: Pebble Beach Golf Links

Eli tähän väliin vähän 16-bittistä golfia. Ja kyllähän tässä on pelituntuma ihan erilainen kasibittisiin verrattuna. Grafiikka piirtyy ruudulle niin hitaasti, että vähän alkaa odottelu jo puuduttamaan.

Yksi kierros tuli pelattua Stroke Playta ja lopputekstit pyöräytettyä, mikä riittää itelle tätä peliä.

1719055337345.jpg

Aika hienoja fotorealistisia kuvia ne ovat kuitenkin repineet SNES:istä irti.

1719055439640.jpg

1719055337320.jpg

1719055337299.jpg
 
Darius Twin tuli pelattua läpi. Olen tämän joskus päässyt varmaankin easylla ja maksimielämillä, mutta nyt pitkästä aikaa (varmaan sitten 90-luvun) tuli pelattua kunnolla ihan normiasetuksilla. Hardia tässä ei ollutkaan, vaikka niin muistelin.

1721748434033.png

1721748493777.png

Ei ole oikeastaan kovin kummoinen peli, mutta jonkinlainen nostalgia-arvo se on tälläkin, minkä takia se on hyllyssä. Kenttäsuunnittelu on aika vaihtelevaa: Usein saa lennellä aika tyhjällä ruudulla ilman mitään suurempaa vaaraa ja välillä sitten tulee sellaisia kunnon äkkihyökkäyksiä joka suunnasta. Tässä jos jossain kaipaisi sellaista, että normivihollisten tappamisesta saisi jotain hyötyä, kuten vaikka elämiä pisteillä. Toki vihollisia kannattaa tuhota, ettei niitä kasaudu ruudulle liiaksi, mutta varmaan tässä pärjäisi aika hyvin vain piileksimällä nurkassa. Peli on pääasiassa aika helppo viimeistä kenttää lukuunottamatta. Sitä ehti vähän tylsistyä, kun kuoli siellä game overiin monta kertaa ja joutui tahkoamaan ne läpihuutojutut uudestaan ilman mitään vaihtelua.

Power-up-systeemi on aika jännä: Kunhan keräät kaiken, kaikki on viimeisessä kentässä maksimilla. Esineet ovat aina samat, eikä niitä menetä kuollessa. Tämä tekee tuosta uudelleenpeluusta myös hieman ikävystyttävää. Kenttävalinnat kai vaikuttavat vähän siihen, missä järjestyksessä asioita saa, mutta lopputulos on aina sama. Lisäksi tuo järjestys tuntuu ihan hatusta vedetyltä: Ihan kuin olisi ajettu satunnaislukugeneraattori kerran ja lyöty esineet lukkoon. Joskus saattaa tulla vaikka kolme suojaa ihan peräkkäin suht vaarattomassa paikassa. Pääaseen voi vaihtaa toiseen tyyppiin eräällä erikoisesineellä ja myöhemmin takaisin. Alkuperäinen asetyyppi on heikompi, eikä mene vihollisten läpi, kuten tämä toinen, eli pelissä on sitten yksi power-up, jota kannattaa nimenomaan välttää. On myös pari koko ruudun vihollisista tyhjentävää esinettä, jotka saa käytännössä tyhjässä ruudussa. Aika moni asia tuntuu olevan siis epätasapainossa.

Pomot ovat ihan siistejä, mutta aika yksinkertaisia ja yleensä pahemman kerran juustottavissa. Loppupomo on yksi pelin helpoimmista, ainakin täyteen kehitetyillä aseilla.

1721749058706.png

Tuo kenttävalinta toisi kivaa vaihtelua peliin, mutta perkele kun suurin osa vaihtoehdoista on vain samoja kenttiä! Saattaa olla joku eri värinen pomo tai tausta. G, H, I, J ja K sentään sisältävät yhteensä neljä eri pomoa (ja 3 kenttää). Menin läpi reittiä ACDFHKL, kun luin jostain, että se on vaikein ja sillä saa jonkun erilaisen lopun. Ainakin tuo kenttä H oli selvästi vaikeampi, kuin G ja I ja siellä oli ehkä myös pelin vaikein pomo. No, eipä ollut kovin kummoinen loppu pelillä näinkään, mutta muistaakseni kuitenkin jollain tavalla erilainen, kuin sillä helpolla tasolla joskus. Ehkä.

1721749271564.png

Aika moni asia tässä on tehty päin helvettiä, mutta tulipa nyt räiskittyä! Olisi varmasti parempi peli kaksinpelinä, etenkin kun esineiden keräämisestä tulisi tiettyä "resurssienhallintaa" mukaan. Toisaalta huonotkin aseet ovat aika tuhovoimaisia, joten ehkä tyhjää ruutua joutuisi katselemaan entistä enemmän kahdella pelaajalla.
 
The Legend of Zelda - A Link to the Past

Tulipa 10 vuoden tauon jälkeen pelailtua tämä pelien peli yhdeltä istumalta pienellä porukalla. Taukoineen päivineen vajaat 10 tuntia meni, eli sellaista sopivan leppoisaa meininkiä ilman turhaa hosumista. Tulipa samalla opittua pelistä muutama juttu, joita ei itse pelaillessa ole tullut edes ajatelleeksi; esim. se, että Dark Worldista pääsee suoraan Kakariko Villageen kulkematta Light Worldin kautta, kun hoksaa hyödyntää hookshottia sillalla. Varsin yes päivä kaikin puolin.

20240804_221742.jpg
 
Al Unser Jr.'s Road to the Top

Hävisin viikonloppuna tässä kaksinpelitaustelun bassokoiralle, joten päätin suunnata kostoni itse Al Unserille!

Rallia pääsee ajamaan mikroautolla, moottorikelkalla, rata-autolla sekä Indy-formulalla, ja kullakin on läpäistävä kolme kisaa, joissa täytyy sijoittua vähintään kolmanneksi. Poikkeuksena viimeinen kisa, missä on tultava ensimmäiseksi, jonka jälkeen pääsee haastamaan vielä Dan Aykroydin.

DSC_7439.JPG

Erittäin geneerinen mode 7 -ajopeli, joka kuitenkin pyörii yllättävän sulavasti jopa jaetun ruudun kaksinpelissä. Yksinpelissä ei vain ole paljoakaan syvyyttä, eikä läpäisy tuottanut paljoakaan ongelmia edes hardilla. Tänä päivänä ihan kiva 3/5 läpsyttely, mutta täyden hinnan pelinä vuonna 1994 ehkä semmonen 2/5.

DSC_7440.JPG
 
Takaisin
Ylös Bottom