On joulukuu, ja pöytä on koristeltu harmailla muovipalikoilla. Kyllä - Game Boy -joulukalenteri ilmestyy, ja nyt on vuorossa neljäs kerta!
Kyseessä on Game Boy -pelien pelaamiseen ja arvosteluun keskittyvä kalenteri, jonka olen tehnyt vuoden aikana ostamistani peleistä. Taka-ajatuksena on se, että täällä tavalla tutustun peleihin vähän analyyttisemmin - myös niihin, jotka muuten ohittaisin olankohautuksella. Siinä sivussa ehkä joku löytää uutta mielenkiintoista pelattavaa tälle jalolle harmaalle käsikonsolille.
Jotta homma olisi minulle itselleni mahdollisimman yllättävää, olen laittanut pelit ostamisen jälkeen sivuun odottamaan joulukuuta. Luukkujen järjestys on satunnainen, joten jouluaattona ei todennäköisesti ole luvassa sitä valikoiman parasta peliä.
Arvostelut tulevat olemaan vaihtelevan pituisia - joskus pelistä on paljonkin sanottavaa, ja joskus sisältö on parempi kuitata vain muutamalla lauseella. Kuvia ilmestyy vaihtelevasti harmaasta kalenterista, pelikasetin etiketistä sekä itse pelistä. Kuvan ottamisen kätevyyden ja näytön miellyttävyyden vuoksi pelaan pelit useimmiten GBA SP:llä, mutta joskus alkuperäinenkin malli pääsee mukaan tunnelmaan.
Se pohjustuksista. Mennään asiaan!
Luukku 1: Dexterity
Kalenteri alkaa ainakin itselleni täysin tuntemattomalla pelillä. Dexterityssä päähenkilö on joutunut videopelimäisen absurdiin pahaan paikkaan: hänen on käänneltävä suorakulmaisen huoneen kaikki lattialaatat toisen värisiksi, vaikka ympärillä pyörii hirmuisia ötököitä ja haamuja. Ehkä kyseessä on jonkinlainen varastosiivoussimulaattori. Ehkä ei.
Laatat kääntyvät A-napilla, ja siinäpä pelihahmon taidot aluksi ovatkin. Muutaman kentän jälkeen huoneeseen ilmestyy laatikoita, joita voi työnnellä vihulaisten päälle, mikä tuo vähän mieleen Boxxlen tai Lolon. Laatikot ovat kuitenkin sivuseikka ja lattialaatat pääasia.
En onnistunut pelisessioni aikana selvittämään sitä logiikkaa, jolla laatat kääntyvät. Välillä kääntyy vain hahmon alla oleva neliö, välillä koko takana oleva rivi vaakaan, välillä taas edessä oleva rivi pystysuuntaan. Tämän mysteerin selvittämisessä tarvittaisiin joko tutkimusta tai mahdollisesti ohjekirjaa.
Peli on varsin suoraviivainen. Ainakaan alkupuolen kenttien vihulaiset eivät käy aktiivisesti päälle, vaan häiritsevät lähinnä kääntelemällä laattoja takaisin valkoisiksi. Törmäystä ötököiden kanssa on melko helppo välttää, paitsi viimeisiä laattoja käännellessä.
Pelin pistelaskusysteemi on harvinaisen tyly: parin kentän jälkeen minulla oli 000000 pistettä. Laatoista tai kentän läpäisystä ei siis saa mitään. Vasta vihollisten liiskaamisesta tai bonuskentistä pistesaldo alkaa karttua.
Vaikka Dexterity ei ole erityisen ihmeellinen, kyllä tässä jotain sellaista on, että tekee mieli testata paremmalla ajalla lisää.
