Jotain tuli useamman henkilön kanssa sählättyä unessa, sitä tapahtumaa oli niin paljon etten oikein muista ihan kaikkia yksityiskohtia, mutta useampia tuttuja siellä pyöri kerralla. Paikkana oli sellainen syrjäinen vanhan metsän reuna, juuri sellainen videopelin vanha noitametsä millasia ei esim Suomessa ole puustoltaan.
Ainakin jokin autiotalo oli, ja pieni kylä jossa vaikutti aika pysähtyneen ja kaikki oli todella syksyistä.
Se varsinainen juttu oli kuitenkin että jonkun piti päästä sieltä paikalta jonnekin läheiselle asemalle, joka siis sijaitsi isommalla paikkakunnalla, ja kello oli sen verran että alkoi olemaan pimeää, ja kulkeminen maantietä pitkin olisi kestäny liian kauan...
...joten tottakai sitten joku sanoi siitä että paikasta menee joku vanha hiilikaivoksen tms huoltotunneli joka kulkee mäenrinteiden sisällä, ja sitä kautta matka lyhentyis, jos vaan löydettäis se ensin.
No me sitten löydettiinkin se tunnelin sisäänkäynti ja vaikka en ollu koskaan ennen käynyt siellä (tai koko paikalla muutenkaan) niin kun huomasin että porukka ei ollut kovin halukkaita menemään vanhaan pimeään huoltotunneliin loppuillasta ja yön hämärtyessä, niin ehdotin että voisin mennä ekana siellä tunnelissa. Suunnitelmanani oli että samalla saisi selvyyden siihen miten paljon ajasta se tunnelin kautta kulkeminen lyhentäis, ja nähtäis missä kohtaa se toinen pää tunnelista tulee ulos.
Tunneli olikin sitten kapeampi kuin mitä odotettiin, sellainen olisko ollut puolitoista metriä leveyttä, mutta reunoille oli kasattu vanhoja puisia laatikoita, ja jotain tiiliä yms että se kavensi tunnelia vielä entisestään. Ja se ei ollut ihan sellainen kuin olis luullut, vaan enemmänkin kuin jonkin bunkkerin kapea käytävä, sellainen huoltotunnelimainen eikä kaivostunnelimainen.
Mullahan on siis oikeastikin poikkeuksellisen hyvä hämäränäkö, ja välillä kuuli vähän valitusta siitä että voisko hidastaa kun osa ei nähnyt siellä juuri mitään, mut itelle se koko reitti oli sellainen että näin sen just ja just.
Jossain puolivälissä edetessä kauempana edessä oli sellainen 90 asteen kulma, ja kun sanoin että nyt tulee sitten käännös, niin joku takana puhui siitä että miten hällä on jotenkin todella huono aavistus tästä kaikesta. Sanoin jotain sen suuntaista että jos täällä aaveita olis, niin eiköhän me oltais jo törmätty niihin tässä vaiheessa ja menin eteenpäin.
Sieltä kulman takaa kävelikin sitten eteen naarasleijona, olin ite lähinnä ihmeissäni että mitä leijona tekee täällä tunnelissa ja miten se sattui just samaan aikaan siihen käännöskohdalle, joku taaempana ei ollu asiasta ihan yhtä hillitty, ja joku muu ei edes vielä tiennyt missä mennään. Oli kieltämättä vähän sellainen "mitä ihmettä tässä nyt oikein pitäs sit tehdä" tilanne koska ei tollasta vaan tapahdu. Mulla oli kädessä oksa jolla olin vähän sohinut ja koputellut tunnelin seinämiä ja asioita siinä matkalla, ja mietin että tästä ei nyt ainakaan ole mitään hyötyä tilanteeseen.
Mutta aika nopeasti kävi ilmi että ei se ollut mitenkään agressiivinen tai hyökännyt joten laitoin oksan kädestä pois ja sanoin taaemmille että jos kukaan ei vaikka esim huutais tai tekis mitään muutakaan äkillistä.
Mut ennenkuin tilanne selvis niin heräsin, ja huomasin että olin heränny noin 3 minsaa ennen herätystä.
edit: Jos tota lähtisi vielä purkamaan enemmän, niin ehkä eniten hämmästytti miten realistinen toi uni oli, vaikkakin siinä oli se surrealistinen sävy. Eli siinä kohtaa kun ihmiset oli kokoontuneena ja puuhaili jotain, niin tunnistin täysin sen oman reaktioni, ja se oli todella sellainen mikä mulla yleensä on. Eli samaan aikaan olin vähän että miten oikein nyt liityn tähän, voinko tuoda tähän jotain, todennäköisesti omat osaamisalueet on sellaista ettei niille ei tässä nyt paikkaa, mutta samaan aikaan on sitten se tarkkailijaefekti, että vaan seuraan mitä ihmiset tekee. Eli vaikka en niin aktiivisesti osallistuis niin se ei tarkoita että olis koskaan sellainen olo että olis ikäänkuin sivussa tai jäänyt jostain paitsi, vaan monesti se sellainen että seuraa vaan tilannetta on aikalailla miten on omalla tavallaan täysillä mukana. Ei johonkin edes menisi, tai siellä pysyisi paikalla jos siellä ei kuitenkaan ihan mielellään olis.
Siinä kohtaa kun alkoi tulemaan puheet että mennään hylätyn tunnelin läpi, niin samaan aikaan oli sellainen olo että noniin tässä kohtaa varmaan tulee itelle käyttöä, samaan aikaan kun koko tilanne meni heti paljon kiinnostavammaks. Noniin nyt löytyikin jotain oikeasti kiinnostavaa.
Uni kesti vielä useemman päivän ajanjakson.
