Unia

Hyvin pitkästä aikaa tajusin unen aikana että se oli unta, niin yritin alkaa vaikuttamaan tapahtumiin joka ei kuitenkaan onnistunut ihan toivotulla tavalla.

Aiheutti ainoastaan sen että heräsin…

…paitsi että se mun heräämispaikka oli edelleen unta ja luulin sitä ihan tosissani todellisuudeksi.

Ihmettelin vaan että ”Miks mulla on näin oudon näköset housut?”.

Jalassa olleet housut oli jonkinlainen sateenvarjon ja housujen yhdistelmä, mutta tämä ei ollut jostain syystä tarpeeksi hyvä vihje siitä että olin edelleen unimaailmassa.

Eilisen leffan tyylisissä maisemissa oli huutokauppa asunnossa. Olis ollut hienoja kasettisoittimia, mutta sekava tilanne millon niitä sai ostaa.

No juuh osataan sitä täälläkin näköjään.
-------

Ensiksi näen unta, että olen viettämässä papan 90v syntymäpäiviä ja seuraan vierestä keskustelua, joka käydään englannin kielellä.

Keskustelun pääosassa ovat synttärisankari pappa, joka ei siis tosiaan puhu sanaakaan englantia sekä minun jo kolme vuotta sitten kuollut toinen pappa, joka hänkään ei puhunut sanaakaan englantia. Siinä he kuitenkin nyt käyvät hyvän tuulista keskustelua täysin englannin kielellä.

Tämän jälkeen täysin outo siirtymä viron metsään, jossa olen isäni kanssa reppureissaamassa.

Ilmeisesti kuitenkin telttaelämä alkaa tuntumaan, kun päätämme lähteä seuraavaksi yöksi hotelliin. Kaupasta haimme kuitenkin iltapalaa: leipää, kananmunia yms. perustarvikkeita. ennen kuin siirrymme hotelille.

Keretään asettua taloksi ja pelata vähän korttia yms. kunnes iskä ilmoittaa käyvänsä katsomassa alakerran baarin ja minä puolestaan ilmoitan sillä aikaa käyväni suihkussa.

No joo ei siinä peseydyn ihan normaalisti ja kaikki on ihan ok, kunnes tuun ulos kylpyhuoneesta…

Ne perkeleen kananmunat jotka oltiin ostettu olivat kuoriutuneet ja mua vastassa oli iso tipulauma. Olin ensimmäinen kenet ne näkivät, joten totta kai olin myös heti äitihahmo niille. Eivät olleet ihan normaaleja tipuja, koska niillä oli jo heti syntyessä ihan kunnon räpylät.

Kunnon räpylöiden loiske vaan kuului, kun tiput kävelivät mun jalkoihin ”emon suojiin”

-> Mulle iskee sellainen paniikinomainen tunne päälle, että perkele söpöjä ankanpoikia mitä lie tipuja, mutta ei nyt jaksaisi leikkiä mitään äitihahmoa.
Mietin, että pitäisikö tiput pakata muovipussiin ja lähteä viemään johonkin vai ennemmin soittaa joku hakemaan ne.

Sitä en tiedä kumpaan vaihtoehtoon lopulta päädyin, kun satuin heräämään kesken kaiken. Mutta joo tuollaista.