Minkä kirjan luit viimeksi?

Stephen King: Ennen aamunkoittoa (Skeleton Crew)

Alunperin jenkeissä yksissä ja Suomessa kaksissa kansissa julkaistun Skeleton Crew -novellikokoelman suomennoksen toinen nide.

Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.

Elikkäs jatkoa aiemmin lukemalleni novellikokoelmalle. Tässä oli muutama lukuhetkellä ihan mielenkiintoinen novelli, mutta paljon myös vähän kehnoja ja muutama sellainen, etten sisällysluettelosta otsikkoa katsoessa edes muista mikä oli homman nimi. Pääasiassa erilaisissa miesten ja naistenlehdissä aikoinaam julkaistuja kertomuksia.
 
Nostradamus 100 ennustusta

Tollasen luin just loppuun. Paljon ennustuksia ja kieltä ja vertauskuvia ja sanaleikkejä joita minun oli todella vaieka ymmärtää vaikka ne olikin kirjassa avattu ja selitetty. Aika paljon meni ihan ohi. Kiinnostavaa silti joltain osin. Viimeiset ennustukset kirjassa olivat kiintoisia joskin "jännittäviä" "kolmas antikristus" ja "nostradamuksen hyvästit" jossa sanottiin lopussa "Ihmisen vaihe maailmassa on lopuillaan. Se on jatkunut hyvin lyhyen aikaa eikä se jätä jälkiä itsestään. Luonto täyttää jäljelle jääneen tyhjiön." Mietin vain kuinka muutkin suuret sivilisaatiot ovat kadonneet. Näistä kahdesta viimeisestä ennustuksesta laitoin kuvat tänne. Tosin tuo ennustus ihmisen ajan loppumisesta sijoittuu vasta vuodelle 7048 joten siihen on aikaa jos oikein ymmärsin. Kiintoisaa tekstiä.
 

Liitetiedostot

IMG_20231123_180846.jpg IMG_20231123_180928.jpg IMG_20231123_180946.jpg IMG20231123175953.jpg
Nostradamus 100 ennustusta

Tollasen luin just loppuun. Paljon ennustuksia ja kieltä ja vertauskuvia ja sanaleikkejä joita minun oli todella vaieka ymmärtää vaikka ne olikin kirjassa avattu ja selitetty. Aika paljon meni ihan ohi. Kiinnostavaa silti joltain osin. Viimeiset ennustukset kirjassa olivat kiintoisia joskin "jännittäviä" "kolmas antikristus" ja "nostradamuksen hyvästit" jossa sanottiin lopussa "Ihmisen vaihe maailmassa on lopuillaan. Se on jatkunut hyvin lyhyen aikaa eikä se jätä jälkiä itsestään. Luonto täyttää jäljelle jääneen tyhjiön." Mietin vain kuinka muutkin suuret sivilisaatiot ovat kadonneet. Näistä kahdesta viimeisestä ennustuksesta laitoin kuvat tänne. Tosin tuo ennustus ihmisen ajan loppumisesta sijoittuu vasta vuodelle 7048 joten siihen on aikaa jos oikein ymmärsin. Kiintoisaa tekstiä.

Tämänhän voisikin laittaa lukulistalle. Sopii myös tänne, koska kannessa lukee MARIO READING.
 
Tuli vihdoin luettua tästä se toinenkin, eli Etevä oppilas. Hyvä oli tuokin! Kyllähän siitäkin leffan katsoisi. Odotin ehkä vähän enemmän lopulta, mutta ei se ollut missään nimessä huonokaan. Toisaalta en osannut odottaa koko tarinalta yhtään mitään, kun ei aloittaessa ollut mitään käsitystä, mistä on kyse, ja alkupuolella sitten yllätyinkin positiivisesti.

Onkos Apt pupil tästä versiointi? Aikas jepa leffa, katsoin hiljattain.
 
Valkoparta Karjupukki

Terry Pratchettin Karjupukki kertoo Karjupukin salamurhasta joka vapauttaa paljon uskoa maailmaan ja mahdollistaa muun muassa Syylämenninkäisen ja Krapulan jumalan olemassaolon. Kuolema koittaa pelastaa tilannetta toimimalla Karjupukin sijaisena ja jakaa lahjoja lapsille samalla kun hänen lapsen lapsensa selvittää murhaa.

Passeli näin ennen joulua. Taattua Pratchettiä.
 
Elisa Kirjalla oli joku Black Friday tarjous jokunen aika sitten, ja sillä sia peräti 110h (??) sisältävän paketin kuukaudeksi nimellisellä summalla. Mitään varsinaista kirjaa ei olut ennalta mielessä, ja kuuntelinkin ensin lähinnä Juha Vuorisen ja Tuomas Kyrön podcast turinoita kunnes huomasin että tämä tuore kirja on jo äänikirjana saatavilla. Laitetaas kuunnnellen siis.

IMG_20231201_000718.jpg
Harri Moisio: Minä ja radio
Kesto: 13h 22min

Moision 30 vuotisen uran radiossa niputtava, joskin myös muutakin ns. siviilielämää käsittelevä kirja oli ennalta ehkä vain kevyen kiinnostava mutta lopulta erittäin mielenkiintoinen. Henkilö on itselleni tuttu Radio Rockin Korporaatiosta jo useamman vuoden ajalta ja pidän juontajasta. Arvelin vain että onko tässä jo vähän liikaa Moisiota korviin, sillä kuuntelen Korporaatiota päivittäin ja kirja on kirjoittajansa itsensä lukema, mutta tuo vähän hassu huoli oli aiheeton.

Mukana oli iloiseksi yllätykseksi vain vähän ennalta tuttuja juttuja, ja skenen kuviot etenkin 2000-luvun taitteesta olivat todella mielenkiintoisia. Kuvaukset omista ihmissuhteista eivät ehkä niinkään, mutta toisaalta tyyli on siltä osin tuttua että eivät ne päässeet ärsyttämäänkään.

Ihan hyvä kirja kuunneltavaksi!
 
Martha Wells - Murhabotin päiväkirjat 1 - Hälytystila

murbo.jpg

Tulevaisuuden avaruusaikoihin sijoittuva tarina, jossa seurataan androidia, joka itse itsensä mieltää Murhabotiksi. Sen työnä on toimia ihmisten henkivartijana. Tuo työ ei sitä hirveästi kiinnosta, mutta tekee sen työn kuitenkin kunnialla.
Enemmän tämä botti haluaa vain olla omassa rauhassaan ja katsella saippuaooperoita sun muuta viihdettä.
Nyt botti on palkattuna erään tutkimusryhmän suojelijaksi ja asiat tutkittavalla planeetalla menevät vähän vituiksi. Se pakottaa botin olemaan entistä enemmän ihmisten kanssa tekemisissä ja jopa paljastamaan omaa luonnettaan näille. Vaikeita aikoja niin botille kuin ihmisillekin.

Murhabotin päiväkirjat on sangen kevyttä scifiviihdettä. Kirjalla ei hirveästi pituutta ollut, eikä muutenkaan hahmoihin tai tarinaan varsinaisesti syvennytä.
Toisaalta se myös toimii, koska tässähän seurataan tapahtumia botin näkökulmasta, eikä sitä kiinnosta nämä ihmiset ja heidän elämänsä.
Mutta silti kyseessä on kuitenkin sangen simppeliä kirjallisuutta. Omaan makuun paikoitellen ehkä vähän liiankin. Tietyllä tapaa olisin toivonnut enemmän lihaa luiden ympärillä. Mutta oli tämä silti ihan nautittavaa luettavaa. Sarjan toka osa hyllystä jo löytyykin.
Sanoisin että tämä olisi oivaa kirjallisuutta siihen, jos pitäisi joku nuori saada lukemisen pariin. Olisi varmasti helppoa ja makoisaa luettavaa jollekin 9-13v pennulle, joka ei ole aiemmin kirjoihin koskenut.

Jos tälle scorea pitäisi antaa, niin sellainen 3½/5
 
Stephen King: Doloreksen tunnustus (Dolores Claiborne)
20231207_233113.jpg

Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.

Vuonna 1993 julkaistu jännäriromaani Kingiltä. Ollut kauan omassa hyllyssä, mutta en ollut ennen tätä lukenut sanaakaan. En tiennyt, että tästäkin on elokuva, mutta tästäkin on elokuva. Se on julkaistu 1995.

Koko romaani on paria viimeistä sivua lukuunottamatta yksi iso pötkö tekstiä ilman mitään jakoa lukuihin. Kirjassa kodinhoitajana rikkaalle emännälle työskennellyttä Doloresta kuulustellaan poliisiasemalla emännän kuoltua. Kirja on kerrottu minä-muodossa Doloreksen näkökulmasta, eikä muiden kuulusteluun osallistuvien ääntä kirjassa kuulla, vaikka välillä puhuvatkin. Dolores kertoo juttuja vähän sellaisella takapajuisella hillbilly puheenparrella, jota on suomennoksessa pyritty tavoittelemaan luomalla puhetyyli, jolla lailla kukaan ei suomeksi mielestäni oikeasti puhu. Nää on näitä kääntämisen haasteita.

Aivan viihdyttävät 273 sivua, vaikka olisinkin toivonut iltalukusessioita ajatellen, että sellaiset kappalejaot olisi olleet kivat. Näin siitäkin huolimatta, että yleensä kuitenkin lopetan lukemisen vaikka kesken virkkeen, jos alkaa väsyttää ja jotenkin yleensä tauonkin jälkeen muistan jatkaessa, että mihin on jääty. Ei tosiaan mikään oikein kauhukirja varsinaisesti, vaan semmonen trilleri enemmän.
 
Elisa Kirjan kuukausi alkaa tulla päätökseen, ja vaikka tunteja olisi jäljellä vielä hurjasti niin oma kuunteluaika on rajallista ennen tilauksen päättymistä. Jotain verrattain lyhyttä piti löytää, ja viime viikon Viikatteen keikan merch pöytä muistutti tämän kirjan olemassaolosta ja kas, sehän on alle 6h.

viikatekirjakansidigi.jpg

Asko Alanen: Viikate - 25 mollivuotta
Kesto: 5h 39min

Jokseenkin erilainen bändikirja mitä olen parin viime vuoden aikana kuunnellut tai lukenut, mm. huomattavasti lyhyempi. Tarina etenee levy levyltä ja kiertue kiertueelta joista tulee toki niihin liittyviä anekdootteja, mutta huomattavasti vähemmän kuin "yleensä". Vähän tympeää tietysti verrata tätä muihin kirjoihin.

Tarinaa on iskemässä koko bändi, ja voisin kuvitella että tätä ei ole kovin monessa osassa kasattu vaan sisältö on saatu kasaan yhdellä kertaa, ainakin tällainen kuva tulee, mikä ei toki ole sinänsä huono juttu. Käsittelyssä tulee esiin myös soittajien sivuprojekteja, ja muutamasta kerrotaan vähän enemmänkin muttei mitenkään ylimääräisen paljon.

Paketti on varsin tiivis ja 25 vuotta on kuitenkin niputettu aika lyhyeen sivumäärään ihan onnistuneesti. En tämän jälkeen toisaalta tullut fiilis että olisi välttämättä mitään enempää kaivannutkaan, ihan hyvä näinkin.
 
David Morrell - Rambo: Ajojahti
IMG_20231210_120456.jpg


Tää tuntu ikuisuusprojektilta. Nää on niitä harvoja tapauksia, missä leffa on kirjaa selvästi parempi. Hyvin erilainen leffan kanssa, kirjassa runsaasti ruumiita ja ei oikeastaan yhtään sellaista henkilö josta tykkäisi. Rambo on itsekeskeinen egoilija ja polisiipäällikkö Teasle ihan samanlainen. Kirja keskittyykin lähinnä poliisipäällikkö Teaslen ja Rambon jääräpäiseen välien selvittelyyn, jossa sivullisuhreilta ei selvitä. Leffaan verrattuna miestä kaatuu kuin heinää. Kirjahan alkaa hyvin ja onkin siihen Rambon pakenemiseen metsään asti hyvää eli sen 1/3 kirjasta. Sitten tulee ihan käsittämätön epälooginen twisti, joka kääntää valtasuhteet päälailleen.
Joku satunnainen viinanpolttaja antaa vaan hyvää hyvyyttään Rambolle kiväärin. Siitä sitten alkaa kirjan alamäki. Varsinkin vuorilla taisteluiden kuvaukset oli vähän sellaisia että en oikein saanut kunnolla kokonaiskuvaa mitä oikein ja missä tapahtui. Rambosta ei saa sellaista kuvaa että olisi kovaksi keitetty vihreä baretti, joka selviytyy mistä vaan omilla toimillaan, vaan tapahtumat tuntuvat menevän enemmän tuurin mukaan niin hyvään kuin huonoon suuntaan. Kirjoitus muutenkin oli yksinkertaista ja tylsää ja vaikka kappaleet oli lyhyitä niin silti lukeminen takkuili. Loppu tuntu kiirehdityltä ja taas ihan käsittämätön ratkaisu lopussa.
Rambo ajelee kaupungissa ja pohtii miten ajaa pois seuraavaan kaupunkiin, hylkää auton ja pakenee metsään eikä koskaan jää kiinni. Ja seuraavassa kappaleessa ollaankin tukkanuottasilla Teaslen kanssa ja yhtäkkiä Rambo on virittänyt pommeilla kaikki tärkeät rakennukset.

Omasta mielestä todella heikko kirja ja sodanvastaisuutta mitä tässä luulin olevan ei ole nimeksikään.
2/5
 
sodanvastaisuutta mitä tässä luulin olevan ei ole nimeksikään
Itse olen luullut että kyseessä ei juurikaan olisi tälläinen kirja koska olin ymmärtänyt että tässä olisi isona pointtina Korean sodan ja Vietnamin sodan taktiikat toisiaan vastassa koska Teasle on Korean sodan veteraani mihin leffassakin viitataan miehen huoneessa nähtävillä mitaleilla.
 
No tuo kuulostaa mielenkiintoiselta. Vietnamin sotaanhaan jenkit sai uuden melkein lelulta tuntuvan rynkyn ja jenkit mittas operaatioitten menestystä tapettujen sissien määrällä(bodycounttia rivisoltut saatto siviileillä lisätä, samoin kun pukeutuivat). Ei siis vallatuilla alueilla ja jäämällä miehittään niitä niinku perinteiseisesti, vaan hypättiin kopterista räiskimään päin pahiksia ja sitte vetäydyttiin aina tukikohtiin, ja sissejä riitti sitten kuitenki aina ottamaan alueet takasin mistä niitä äsken tapettiin.
Verraten miten WW2:ssa suurin osa sotilaista ei ees ikinä ampunu vihollista päin, jonkun tutkimuksen mukaan, joka saattaa olla vanhentunu emt. Mutta siis Korean sotahan oli enempi kai tuota WWII:n tyylistä vielä.
 
Itse olen luullut että kyseessä ei juurikaan olisi tälläinen kirja koska olin ymmärtänyt että tässä olisi isona pointtina Korean sodan ja Vietnamin sodan taktiikat toisiaan vastassa koska Teasle on Korean sodan veteraani mihin leffassakin viitataan miehen huoneessa nähtävillä mitaleilla.
En tie mistä mistä sellainen kuva mulla oli tähän tullut mutta sellainen oli. Joo oli tässä korea vs vietnam yritelmää kun juuri noiden kahden nokkapokkaa, mutta mitään eri taktiikoita tästä turha yrittää löytää.
 
Tulen ja jään laulu osa 1: Valtaistuinpeli

Tämä ollut syksystä asti eräänlainen ikuisuusprojekti ja innostuin nyt lukemaan viimeaikoina sitten enemmän ja hyvä niin koska loppui jo kirjastolainan uusimiskerratkin.. Kovat on Game of Thrones -hepulit ja tullut tuota sarjaakin nyt uudestaan aloteltua. Käännös on ihan toimiva mutta taidan kuitenkin loput lukea enkuksi.
 
Tulen ja jään laulu osa 1: Valtaistuinpeli

Tämä ollut syksystä asti eräänlainen ikuisuusprojekti ja innostuin nyt lukemaan viimeaikoina sitten enemmän ja hyvä niin koska loppui jo kirjastolainan uusimiskerratkin.. Kovat on Game of Thrones -hepulit ja tullut tuota sarjaakin nyt uudestaan aloteltua. Käännös on ihan toimiva mutta taidan kuitenkin loput lukea enkuksi.

Itellä jäi nää suomennokset ekaan osaan kun Winterfell oli TALVIVAARA ja tuli vaan mieleen Pekka Perä ja paskotut lietelammikot :D Enkuksi sain näitä sentään 5-6 kirjaan asti kahlattua ennenku tuli ;ÄHKY
 
Takaisin
Ylös Bottom