Mega Drive (Genesis)

RetroUkko sanoi:
Aikanaan MD:een omistaminen oli meidän kylillä vähän sama kuin olisi omistanut Ericcsonin puhelimen. Kellään muulla ei ollut paitsi yhdellä ja se sai kyllä kuulla siitä.

Oli helppoa lainailla pelejä, kun kaikilla oli NES tai SNES ja pääsi kokeilemaan sitten hyviä nimikkeitä. Jotenkin muistelen, että mikään liike ei edes täällä päin myynyt MD:eetä (muistaako @simoxyz ?). Saattoi johtua siitä, että Nintendon tuotteilla oli parempi tuottokin. Ostit laitteen, niin kylkeen sai myydä lisälaitteita + pelejä. Edes Anttila ei tainnut myydä muuta kuin Nintendon tuotetta, mutta tästä en ole 100% varma. Sen muistan, että yksi seinä oli kokonaan vuorattu NES peleillä ja ainut muistikuva siltä ajalta tämän lisäksi on, kun valitsen yhden pelin hyllystä synttärilahjaksi. Ja tämä oli Bart vs the World (vai oliko sitten Bart vs Space Mutants, hitto kun en satavarmasti nyt muista tätäkään).

Ja tuohon Simpsonit peliin liittyy vielä pieni tarina. Lainasin kyseisen pelin kaverille, jonka vahemmat tupakoivat sisällä. Muistan aina mutsin reaktion, kun kaveri palautti pelin. Ensinnäkin kotelon päällä oli istuttu ja toiseksi kokonaisuus haisi tuhdille Colt-tupakansavulle. Äidin mukaan oli viimeinen kerta, kun lainaan tälle kaverille pelejä :D

Se siitä offtopikista, jatkakaa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Expert Suur-Lohjankadulla myi Segaa, mutta ei Nintendoa. Ostin sieltä oman Game Gearini, TV-virittimeni ja muutamia Game Gear -pelejä ysärin lopulla. En muista nähneeni siellä Mega Driveä, mutta eiköhän sitä ollut kun muutakin Segaa oli.

Mutta kyllä, suurimmalla osalla naapuruston kersoista oli NES, joillakin SNES ja Mega Driveä ei suunnilleen kenelläkään. Koulukavereissa oli ehkä yks tai kaks joilla oli Mega Drive, joten sitäkin pääsin pelaamaan silloin tällöin lapsena. NES-pelit kiersi naapuruston lasten keskuudessa lainassa hyvin tehokkaasti, mikä oli tosi mukavaa, koska vaikka itellä oli niin vähän pelejä omana, niin lainailemalla pääsin pelaamaan varmasti kymmeniä eri pelejä.

Mäkin muistan ton Anttilan NES-peliseinän! Munkin muistoissa se on ihan valtava, kattoon asti ulottuva seinä pelkkiä pelien kansia, mutta en tiedä, miten iso se todellisuudessa mahtoi olla. Oma eka NES-peli SMB1:n jälkeenkin on sieltä ostettu: Probotector.
 
Lumienkeli sanoi:
Täällä Tampereen tuppukylässä ”kaikilla” oli NES ja joillakin Commadore. Mega drivestä olin kuullut ja SNES oli yhdellä kaverilla. Sitten kaikilla olikin jo pleikkari. Ihan kuin olisi hypännyt kokonaisen sukupolven yli… Voi olla että tässä näkyy se lama ainakin mun kotialueella, vaikkei sitä lapsena yhtään ymmärtänytkään, kaikessa vaan piti säästää. Yritä siinä selittää vanhemmille miksi joku super nintsikka olisi pakko saada :D
Klikkaa laajentaaksesi...

Hyvin samantapaiset ovat minunkin fiilikseni. Parhaalla kaverillani oli NES (tai on sillä se vieläkin) ja seuraava konsoli hänellä olikin PS2.
Mielestäni varsinkin NESillä oli erittäin pitkä elinkaari ja niitä oli todella monella silloin minunkin kavereista. Itsellänikin meni kokonaan yksi laitesukupolvi välistä kun hommasin 2000 luvun alkupuolella melko samoihin aikoihin Dreamcastin ja Saturnin. Tässä vaiheessa oli jo selvää miten Segalle tulee käymään. PS2 oli vielä silloin voimissaan ja ostin sitten senkin, olin hetken aikaa taas ajan hermoilla.
Totta myös se että siihen aikaan lama vaikutti vielä monien perheiden kukkaroon ja pelikoneet nähtiin muutenkin vielä lapsien juttuina. Ei aikuiset silloin vielä pelanneet niin kuin nykyään.
 
Viimeksi muokattu:
SNES tuli kyllä 16bit-peliin melko myöhään, kun päälle parin vuoden kuluttua sen julkaisusta tulikin jo Playstation ulos, joka sitten putsasi pöydän ja koneet lähti kerrasta vaihtoon. Siinä vaiheessa Sega oli tosin muutenkin sekoilemassa itseään pois pelistä. Mega Drive oli tätä ennen kuitenkin ehtinyt olla jo pitkään markkinoilla ja siitä oli tullut itselle paljon SNESiä läheisempi alusta.

Yksi suurimmista vaikuttimista itselle ja suurin yksittäinen tietolähde MD-asioista oli Mean Machines Sega -lehti, jota piti tilata ulkomailta. Siitä irtosi paljon infoa ja sai seulottua melko hyvin ennen liikkeestä ostamista hyvät pelit huonoista, sen lisäksi että kaveripiirissä lainailtiin runsaasti pelejä keskenään. Joka tapauksessa Mean Machinesin pohjalta sain usein lähidivarin kauppiaan laittamaan maahantuojalta tilaukseen vähänkin spessummat tapaukset (esim. Chiki Chiki Boys jne), joita ei olisi kyllä ilman erikseen pyytämistä tilannut.

Suosittelen lämpimästi lukemaan archive.orgista näitä:
0E5796F0-8CD1-43F1-87A8-E64ADD61CD7D.jpeg
 
landstalker.jpg
Mikä kanalla mielessä?

Olen pelaillut nyt joulusta lähtien jonkin verran Landstalkeria Mega Drivellä. Minun kirjoissani tämä kyllä yltää sen normaalin semi ok-tason yläpuolelle reippaasti, vaikka ei nyt voi mistään Zeldan veroisesta mestariteoksesta puhua.

Nigel lähtee etsimään aarretta Perjantai-nimisen keijun kanssa. Siinä se, maailma ei ole tuhoutumassa, jumalat eivät ole suuttuneet, polttoaineiden hinta ei ole nousemassa. Jotenkin mukava asetelma, Nigel vain joutuu matkallaan eri seikkailuihin. En ole pelannut loppuun asti, joten en osaakaan paljastaa koko juonta.

Moni varmasti inhoaa näitä isometrisiä pelejä, ja Landstalker vieläpä nojaa juuri siihen. Joskus tulee eteen tasohyppelyä, joka on vaikeaa kuvakulman luoman harhan takia. Kovin kummoisia puzzleja ei vielä ole tullut, vaan hyppelytkohdat ovat puzzleja sinällään.

Tykkään!
 
Viimeksi muokattu:

Voi olla ettei jengillä ole näitä kassejakaan liiemmin säilynyt. Sain tämän silloin -93 jouluna konsolin mukana ja sen sisällä oli ne ZeroWing ja Ghouls`s n Ghost -pelit. Nykyään pidän siellä peli aiheista materiaalia, padejä johtoja ja lehtiä.


Kassi oli tärkeä silloin lapsena kun mentiin johonkin ruotsinlaivalle risteilylle.


Mega Driven ohjekirjan välissä oli alkuperäinen ostokuitti ja takuulaput. 1295mk konsoli yhdellä padilla, kolmella pelillä ja tuolla laukulla.
MDII oli juuri tullut myyntiin Sonic 2 pelin kanssa, joten ykkösmallin hinta oli hieman laskenut.


Klubilehtiä. Mulle ei tainnut ehtiä tulemaan kuin kaksi lehteä ennen kun koko Klubi ajettiin alas. Niitä lehtiä ei muutenkaan ilmestynyt kuin kaksi kertaa vuodessa ja sivuja niissä oli max.8. Noi kaksi aikaisempaa numeroa olen löytänyt lehtilaatikosta joskus 90 luvulla.


Ei oikeastaan liity enää varsinaisesti Segaan, mutta klubilehden ilmestymisen loputtua Game Houselta tuli kirje jossa sai liittyä heidän uuteen Joy Boy klubiin ilmaiseksi. Lehti sisälsi tietysti Game Housen mainoksia mutta oli siinä kuitenkin hyvä, ajoittain jopa kahden aukeaman kokoinen jäsenpostipalsta jota oli aina mielenkiintoista lukea. Välillä ihan kovia Klubitarjouksiakin joita tuli hyödynnettyä. Pysyi samalla myös kärryllä käytettyjen hinnoista.
Jossain minulla on tallessa se Game Housen lähettämä kirjekin jossa kertoivat ottavansa entiset Sega klubilaiset siipiensä suojaan;-)
Kai tämäkin jonkinasteinen sairaus on kun kaikki pitää säilyttää. Toisaaltaa kiva lukea ja selata näitä nyt myöhemmin.


Ei liity Segaan enää millään tavalla, mutta jonkinlaisena aasinsiltana mainittakoon 2005-2015 ilmestynyt ilmaispelilehti Pelaa!
Sitä ei saanut kotiin kannettuna, mutta kaupan peliosaston hyllyltä saattoi napata mukaan. Se oli ilmaislehdeksi myös sangen laadukas sisältäen jopa arvosteluja ja esittelyjä. Sivujakin oli kolmisenkymmentä per lehti.
fi.wikipedia.org

Pelaa! (lehti) – Wikipedia

fi.wikipedia.org fi.wikipedia.org



Ekassa numerossa esiteltiin DS ja RE4 oli pika-arvostelussa.
 
Viimeksi muokattu:
Pitka_Masa sanoi:
landstalker.jpg
Mikä kanalla mielessä?

Olen pelaillut nyt joulusta lähtien jonkin verran Landstalkeria Mega Drivellä. Minun kirjoissani tämä kyllä yltää sen normaalin semi ok-tason yläpuolelle reippaasti, vaikka ei nyt voi mistään Zeldan veroisesta mestariteoksesta puhua.

Nigel lähtee etsimään aarretta Perjantai-nimisen keijun kanssa. Siinä se, maailma ei ole tuhoutumassa, jumalat eivät ole suuttuneet, polttoaineiden hinta ei ole nousemassa. Jotenkin mukava asetelma, Nigel vain joutuu matkallaan eri seikkailuihin. En ole pelannut loppuun asti, joten en osaakaan paljastaa koko juonta.

Moni varmasti inhoaa näitä isometrisiä pelejä, ja Landstalker vieläpä nojaa juuri siihen. Joskus tulee eteen tasohyppelyä, joka on vaikeaa kuvakulman luoman harhan takia. Kovin kummoisia puzzleja ei vielä ole tullut, vaan hyppelytkohdat ovat puzzleja sinällään.

Tykkään!
Klikkaa laajentaaksesi...
Mä tykkään tästä pelistä myös. Pelasin pari vuotta sitten aika pitkällekin mut sitte yhtenä päivänä huomasin et tallennus oli hävinny :gnasher:Pariston vaihtoa kaipais.
 
^Feikki.
Jo tuon cartin muovilaadusta näkee että se on jotain aivan muuta kuin orkkis.
Etiketit ja kannet ihan hiton tökeröt. Toi on varmaan noita vanhempia piraatteja eikä siis näitä nykyajan jälkituotettuja, jotka ovatkin paremmin tehtyjä.
 
Viimeksi muokattu:
Pitka_Masa sanoi:
landstalker.jpg
Mikä kanalla mielessä?

Olen pelaillut nyt joulusta lähtien jonkin verran Landstalkeria Mega Drivellä. Minun kirjoissani tämä kyllä yltää sen normaalin semi ok-tason yläpuolelle reippaasti, vaikka ei nyt voi mistään Zeldan veroisesta mestariteoksesta puhua.

Nigel lähtee etsimään aarretta Perjantai-nimisen keijun kanssa. Siinä se, maailma ei ole tuhoutumassa, jumalat eivät ole suuttuneet, polttoaineiden hinta ei ole nousemassa. Jotenkin mukava asetelma, Nigel vain joutuu matkallaan eri seikkailuihin. En ole pelannut loppuun asti, joten en osaakaan paljastaa koko juonta.

Moni varmasti inhoaa näitä isometrisiä pelejä, ja Landstalker vieläpä nojaa juuri siihen. Joskus tulee eteen tasohyppelyä, joka on vaikeaa kuvakulman luoman harhan takia. Kovin kummoisia puzzleja ei vielä ole tullut, vaan hyppelytkohdat ovat puzzleja sinällään.

Tykkään!
Klikkaa laajentaaksesi...

Vedin tän läpi ihan vähän aikaa sitten ja on varmaan yksi parhaista Segan peleistä. Muuta valittamista ei tosiaan ole kun toi perspektiivi joka hämää usein kun platformeilta puuttuu varjot.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Takaisin
Ylös Bottom