Mega Drive (Genesis)


Osassa loppupään pelikasetteja (sinikantiset) oli asia ratkaistu tuollaisella pikku väkäsellä.


Väkänen piti ripustuskoukun pois esteetikkojen maisemaa pilaamasta. Täydellinen tuote? :D

Jotkut ovat niitä leikanneet itsekin kokonaan pois mutta omasta mielestäni se laskee jollain tasolla arvoa keräilymielessä.

Tuo väkänen on kuitenkin sitten jotenkin raskas mekanismi siinä vaiheessa, jos niitä pelejä oikeasti pelaakin. Missään nimessähän niitä ripustimia ei saa kuitenkaan leikata poiskaan, kun sellaiset kuitenkin on. Ainoa vaihtoehto on siis olla hankkimatta mitään Mega Driven pelejä koskaan.
 
SNES tuli pikkaisen myöhässä, mielestäni. Jos olisi tullut vähän aikaisemmin niin olisi ollut kova pala varmasti MD konsolille ja olisi saanut paremmin jalansijaa.

Köh.

FC939F5C-FFEC-4684-A8B7-A7B1260CCD33.png

Ja pakko sanoa että omassa kaveripiirissäkin Nintendo vei Segaa ihan 100-0.

Ihan syystäkin.
 
Omassa kaveripiirissä oli melkein fifti fifti se MD- ja SNES-jakauma ja molempia pelailtiin aktiiisesti. Itsellä oli molemmat, mutta suurimman osan ajasta kuitenkin MD. Suurempi käyttöero oli NES ja SMS välillä; en tuntenut kuin yhden tyypin, jolla oli Master System.

SNES-pelit olivat ainakin pääosin värikkäämpiä jne, mutta toisaalta perheystävällisyys kääntyi myös itseään vastaan - muistan kun naureskeltiin yhdelle kaverille, joka sai sen nössöversion Mortal Kombatista, kun muilla oli MD:llä verikekkerit. Vastaavasti NHL:t tuntuivat responsiivisemmilta ja näyttivät paremmalta MD:llä, kun vaakaresoluutio oli suurempi.
 
Itse en tuntenut ketään jolla olisi ollut Master system. NES oli yleinen ja se oli monella. NES eli pitkään ja oli yleinen vielä 16bittistenkin aikana.
Tarkoitin sitä että johtuen varmaan osittain NESsin pitkään jatkuneesta suosiosta SNES olisi voinut vielä nopeammin laittaa Megadrivelle kampoihin.
NES ja Megadrive olivat ne minun kaveripiirin suosituimmat laitteet siihen aikaan. Varmaan alueellisia eroja ollut paljon, kuten joku tuossa mainitsikin. Omasta näkökulmasta katsottuna SNES on jäänyt paljon harvinaisemmaksi.
 
NES kaikilla (paitsi mulla), SNES tosi monella (myös mulla), Master System ja Mega Drive yhellä.
 
Meno taisi olla enemmänkin NES vs MD ja myöhemmin SNES vs MD:n lisähärpäkkeet.

Näin se oli ainakin silloin minun kaveriporukassa.
Lisähärpäkkeistä alkoikin sitten koko Segan alamäki, valitettavasti. SNES oli hieno konsoli jolla hyvä pelikirjasto. Itsekin alkuperäisen SNES aikoinaan omistaneena voin kyllä allekirjoittaa sen ettei sitä vastaan millään Mega CDn true video peleillä todellakaan pärjätty.
 
Viimeksi muokattu:
SNES kyllä dominoi omassa tuttavapiirissä ylivoimaisesti. Onneksi naapurin jätkällä oli kuitenkin Sega ja joskus tuli vaihdettua konsoleita väliaikaisesti. Mitään muuta Mega Drive -peliä ei ole jäänyt noilta ajoilta mieleen paitsi Urban Strike, joka oli kyllä ihan pirun kova silloin.
 
Minä asuin pikkukylässä, ja kun itselläni oli SNES niin useimmilla oli NES. Meille tuli SNES kuitenkin joskus 1995 tai 1996, ja silloin alkoi tulla pleikkareita NES-talouksiin.

Mega Driven näin livenä vasta yläasteikäisenä. Mutta se on mennyt jotenkin niin että joissain kylissä ekana on jollekin muksulle hommattu NES ja kaikki muut ovat sitten halunneet samanlaisen, jossain toisessa taas MD jne.

Jos olisin siis asunut Kittilän Kuivasalmen sijaan Kaukosessa, olisi ensimmäinen konsolini ollut luultavasti MD.
 
Aikanaan MD:een omistaminen oli meidän kylillä vähän sama kuin olisi omistanut Ericcsonin puhelimen. Kellään muulla ei ollut paitsi yhdellä ja se sai kyllä kuulla siitä.

Oli helppoa lainailla pelejä, kun kaikilla oli NES tai SNES ja pääsi kokeilemaan sitten hyviä nimikkeitä. Jotenkin muistelen, että mikään liike ei edes täällä päin myynyt MD:eetä (muistaako @simoxyz ?). Saattoi johtua siitä, että Nintendon tuotteilla oli parempi tuottokin. Ostit laitteen, niin kylkeen sai myydä lisälaitteita + pelejä. Edes Anttila ei tainnut myydä muuta kuin Nintendon tuotetta, mutta tästä en ole 100% varma. Sen muistan, että yksi seinä oli kokonaan vuorattu NES peleillä ja ainut muistikuva siltä ajalta tämän lisäksi on, kun valitsen yhden pelin hyllystä synttärilahjaksi. Ja tämä oli Bart vs the World (vai oliko sitten Bart vs Space Mutants, hitto kun en satavarmasti nyt muista tätäkään).

Ja tuohon Simpsonit peliin liittyy vielä pieni tarina. Lainasin kyseisen pelin kaverille, jonka vahemmat tupakoivat sisällä. Muistan aina mutsin reaktion, kun kaveri palautti pelin. Ensinnäkin kotelon päällä oli istuttu ja toiseksi kokonaisuus haisi tuhdille Colt-tupakansavulle. Äidin mukaan oli viimeinen kerta, kun lainaan tälle kaverille pelejä :D

Se siitä offtopikista, jatkakaa.
 
Aikanaan MD:een omistaminen oli meidän kylillä vähän sama kuin olisi omistanut Ericcsonin puhelimen. Kellään muulla ei ollut paitsi yhdellä ja se sai kyllä kuulla siitä.

Oli helppoa lainailla pelejä, kun kaikilla oli NES tai SNES ja pääsi kokeilemaan sitten hyviä nimikkeitä. Jotenkin muistelen, että mikään liike ei edes täällä päin myynyt MD:eetä (muistaako @simoxyz ?). Saattoi johtua siitä, että Nintendon tuotteilla oli parempi tuottokin. Ostit laitteen, niin kylkeen sai myydä lisälaitteita + pelejä. Edes Anttila ei tainnut myydä muuta kuin Nintendon tuotetta, mutta tästä en ole 100% varma. Sen muistan, että yksi seinä oli kokonaan vuorattu NES peleillä ja ainut muistikuva siltä ajalta tämän lisäksi on, kun valitsen yhden pelin hyllystä synttärilahjaksi. Ja tämä oli Bart vs the World (vai oliko sitten Bart vs Space Mutants, hitto kun en satavarmasti nyt muista tätäkään).

Ja tuohon Simpsonit peliin liittyy vielä pieni tarina. Lainasin kyseisen pelin kaverille, jonka vahemmat tupakoivat sisällä. Muistan aina mutsin reaktion, kun kaveri palautti pelin. Ensinnäkin kotelon päällä oli istuttu ja toiseksi kokonaisuus haisi tuhdille Colt-tupakansavulle. Äidin mukaan oli viimeinen kerta, kun lainaan tälle kaverille pelejä :D

Se siitä offtopikista, jatkakaa.

Kittilässäkin ainoa paikka joka myi pelejä (K-Market Karppinen) myi nintendoa.
 
Täällä Tampereen tuppukylässä ”kaikilla” oli NES ja joillakin Commadore. Mega drivestä olin kuullut ja SNES oli yhdellä kaverilla. Sitten kaikilla olikin jo pleikkari. Ihan kuin olisi hypännyt kokonaisen sukupolven yli… Voi olla että tässä näkyy se lama ainakin mun kotialueella, vaikkei sitä lapsena yhtään ymmärtänytkään, kaikessa vaan piti säästää. Yritä siinä selittää vanhemmille miksi joku super nintsikka olisi pakko saada :D
 
Aikanaan MD:een omistaminen oli meidän kylillä vähän sama kuin olisi omistanut Ericcsonin puhelimen. Kellään muulla ei ollut paitsi yhdellä ja se sai kyllä kuulla siitä.

Oli helppoa lainailla pelejä, kun kaikilla oli NES tai SNES ja pääsi kokeilemaan sitten hyviä nimikkeitä. Jotenkin muistelen, että mikään liike ei edes täällä päin myynyt MD:eetä (muistaako @simoxyz ?). Saattoi johtua siitä, että Nintendon tuotteilla oli parempi tuottokin. Ostit laitteen, niin kylkeen sai myydä lisälaitteita + pelejä. Edes Anttila ei tainnut myydä muuta kuin Nintendon tuotetta, mutta tästä en ole 100% varma. Sen muistan, että yksi seinä oli kokonaan vuorattu NES peleillä ja ainut muistikuva siltä ajalta tämän lisäksi on, kun valitsen yhden pelin hyllystä synttärilahjaksi. Ja tämä oli Bart vs the World (vai oliko sitten Bart vs Space Mutants, hitto kun en satavarmasti nyt muista tätäkään).

Ja tuohon Simpsonit peliin liittyy vielä pieni tarina. Lainasin kyseisen pelin kaverille, jonka vahemmat tupakoivat sisällä. Muistan aina mutsin reaktion, kun kaveri palautti pelin. Ensinnäkin kotelon päällä oli istuttu ja toiseksi kokonaisuus haisi tuhdille Colt-tupakansavulle. Äidin mukaan oli viimeinen kerta, kun lainaan tälle kaverille pelejä :D

Se siitä offtopikista, jatkakaa.

Expert Suur-Lohjankadulla myi Segaa, mutta ei Nintendoa. Ostin sieltä oman Game Gearini, TV-virittimeni ja muutamia Game Gear -pelejä ysärin lopulla. En muista nähneeni siellä Mega Driveä, mutta eiköhän sitä ollut kun muutakin Segaa oli.

Mutta kyllä, suurimmalla osalla naapuruston kersoista oli NES, joillakin SNES ja Mega Driveä ei suunnilleen kenelläkään. Koulukavereissa oli ehkä yks tai kaks joilla oli Mega Drive, joten sitäkin pääsin pelaamaan silloin tällöin lapsena. NES-pelit kiersi naapuruston lasten keskuudessa lainassa hyvin tehokkaasti, mikä oli tosi mukavaa, koska vaikka itellä oli niin vähän pelejä omana, niin lainailemalla pääsin pelaamaan varmasti kymmeniä eri pelejä.

Mäkin muistan ton Anttilan NES-peliseinän! Munkin muistoissa se on ihan valtava, kattoon asti ulottuva seinä pelkkiä pelien kansia, mutta en tiedä, miten iso se todellisuudessa mahtoi olla. Oma eka NES-peli SMB1:n jälkeenkin on sieltä ostettu: Probotector.
 
Täällä Tampereen tuppukylässä ”kaikilla” oli NES ja joillakin Commadore. Mega drivestä olin kuullut ja SNES oli yhdellä kaverilla. Sitten kaikilla olikin jo pleikkari. Ihan kuin olisi hypännyt kokonaisen sukupolven yli… Voi olla että tässä näkyy se lama ainakin mun kotialueella, vaikkei sitä lapsena yhtään ymmärtänytkään, kaikessa vaan piti säästää. Yritä siinä selittää vanhemmille miksi joku super nintsikka olisi pakko saada :D

Hyvin samantapaiset ovat minunkin fiilikseni. Parhaalla kaverillani oli NES (tai on sillä se vieläkin) ja seuraava konsoli hänellä olikin PS2.
Mielestäni varsinkin NESillä oli erittäin pitkä elinkaari ja niitä oli todella monella silloin minunkin kavereista. Itsellänikin meni kokonaan yksi laitesukupolvi välistä kun hommasin 2000 luvun alkupuolella melko samoihin aikoihin Dreamcastin ja Saturnin. Tässä vaiheessa oli jo selvää miten Segalle tulee käymään. PS2 oli vielä silloin voimissaan ja ostin sitten senkin, olin hetken aikaa taas ajan hermoilla.
Totta myös se että siihen aikaan lama vaikutti vielä monien perheiden kukkaroon ja pelikoneet nähtiin muutenkin vielä lapsien juttuina. Ei aikuiset silloin vielä pelanneet niin kuin nykyään.
 
Viimeksi muokattu:
SNES tuli kyllä 16bit-peliin melko myöhään, kun päälle parin vuoden kuluttua sen julkaisusta tulikin jo Playstation ulos, joka sitten putsasi pöydän ja koneet lähti kerrasta vaihtoon. Siinä vaiheessa Sega oli tosin muutenkin sekoilemassa itseään pois pelistä. Mega Drive oli tätä ennen kuitenkin ehtinyt olla jo pitkään markkinoilla ja siitä oli tullut itselle paljon SNESiä läheisempi alusta.

Yksi suurimmista vaikuttimista itselle ja suurin yksittäinen tietolähde MD-asioista oli Mean Machines Sega -lehti, jota piti tilata ulkomailta. Siitä irtosi paljon infoa ja sai seulottua melko hyvin ennen liikkeestä ostamista hyvät pelit huonoista, sen lisäksi että kaveripiirissä lainailtiin runsaasti pelejä keskenään. Joka tapauksessa Mean Machinesin pohjalta sain usein lähidivarin kauppiaan laittamaan maahantuojalta tilaukseen vähänkin spessummat tapaukset (esim. Chiki Chiki Boys jne), joita ei olisi kyllä ilman erikseen pyytämistä tilannut.

Suosittelen lämpimästi lukemaan archive.orgista näitä:
0E5796F0-8CD1-43F1-87A8-E64ADD61CD7D.jpeg
 
Takaisin
Ylös Bottom