Eiliseltä
Olinpa tänään vaikeassa paikassa, kun varasijalta piti mennä aluevaltuuston kokoukseen. Pidin yhden puheenvuoron, jossa muistutin Kittilän valmiudesta käyttää rahaa sen puolesta, että meillä järjestetään vanhusten palveluasumista.
Äänestyksissä jouduin kyllä todella miettimään mitä teen. Nimittäin kipuilua aiheutti Kemin sairaalan synnytysten ja lastentautien lakkauttaminen. Vastustajat, etupäässä merilappilaisia, halusivat lisäselvityksiä lakkauttamisen vaikutuksista.
Ensimmäinen äänestys käytiin siitä, palautetaanko koko tasapainottamissuunnitelma valmisteluun. Äänestin käsittelyn jatkamisen puolesta, koska minusta olisi ollut kohtuutonta panna koko homma jumiin.
Kahden pienen (1,5v ja 1kk) lapsen isänä en kuitenkaan aikonut olla vastustamassa, jos halutaan kääntää kaikki kivet, jotta esim. lasten vuodeosasto ei keskitettäisi Rovaniemelle. Tästä tehtiinkin esitys erikoissairaanhoidon kohdalla, ja äänestin sen puolesta ja hävisin.
Ikään kuin edellisen äänestyksen jatkona, kun asia oli jo ratkaisu, tehtiin vielä eriävä esitys kun käsiteltiin viimeisenä vielä koko tasapainottamissuunnitelman hyväksymistä, kun yksityiskohdat oli jo käsitelty. Tämä esitys oli minusta menettänyt merkityksensä, kun Kemin synnärin ja lastenpuolen asia oli jo ratkennut. Muutoinkin pohjaesitystä paranneltiin mm. vaatimalla hallinnon keventämistä, joten äänestin sen puolesta.
Tämä tilanne on ihan sairas. Tuosta sote-organisaatiosta tehtiin sijaiskärsijä, valtio ei myönnä rahaa ja siten pakotetaan aluevaltuustot leikkaamaan, jotta herrat eivät likaisi käsiään. Maakuntauudistus jäi kesken. Olisi pitänyt saada verotusoikeus ja valtaa valtiolta alaspäin, ei ainoastaan kunnilta ylöspäin.
www.hs.fi
www.is.fi
