Päivän aihe

Noniin tahmatassut, tuomiopäivä on koittanu




Päivän aihe: Miten likaselta näppäimistös näyttää jos kehtaat näyttää sen?




Oma huomenna (tai siis tänään) pesuun menevä pääasiallisesti käytössä oleva:

naeppis_putsis-1-jpg.134495



Just äsken pistetty väliaikainen:

_20240506_012058-jpg.134536
 
Viimeksi muokattu:
Tässä ois oma työpisteen näppis, vaan kellarin iMacilla on samanlainen about samanlaisessa kunnossa. Ilman mitään putsailuja tämäkin, näköjään ainakin U kirjaimen reunassa on jotain paskaa mikä pitääkin samantien ;PUTS

IMG_7602.jpeg
 
En tiedä onko se piirre josta en pidä, mutta se on piirre jota käytän joskus liiankin tehokkaasti, välitön henkisen yhteyden katkaisu johonkin asiaan, ilmiöön tai henkilöön.

Hyvin pitkälti juontaa juurensa siitä että niin moni asia on todellisuudessa aivan yhdentekevä joten harrastan "okei ei sit" ja instanttina filmi poikki. Toisaalta sit ton hyvä puoli on että se poissulkee melkein kokonaan sellasen että olis edes mahdollista stressata mistään.

edit: Sama toisella tapaa ilmaistuna, liiallinenkin huolettomuus. Joku saattaa olla ihan hiton neuroottinen ja miettiä pelkkiä katastrofivaihtoehtoja johonkin asiaan ja oon ite silleen "jaa jaaaa ara ara mitäs meillä tässä on...jännää jännää ?", se ei koskaan näy ulospäin mutta voi olla varma että suhtautuminen on tasan tarkkaan toi, ja vaikka osaan olla esim kavereiden kanssa hienovarainen tollasen osalta, niin toisaalta saatan olla myös hitonmoinen trolli koska tiedostan että minkälaiset luonteet on luontaisesti ne kaikista epäyhteensopivimmat ja härnäämismoodo voi lähteä liiankin herkästi päälle.
 
Viimeksi muokattu:
Laiskuus ainaki, että jos se jotenki poistuisi, niin varmaan alkaisi tapahtua asioita.
Mutta toisaalta kun on laiska tekemään joitain asioita ni sitten enempi aikaa joillekki muille. Nää on kaikki kakspiippusia juttuja.
Itekki stressaan paljon mutta stressaavat asiat tulee enempi sitten hoidetuiksi stressipsykoosin iskiessä.
Pitikin joskus laittaa Päivän aiheeksi: Mikä on kuolemansyntisi(niistä seitsemästä) mut tää ajaakin saman jo.
 
Stressaaminen. Revin stressin todella herkästi, ja nyt olen 32-vuotiaana ohimot harmaaa ja rennietä menee kuin pastilleja.
Stressaaminen.

Tosta kun pääsis.

Varsinkin ihan turhasta stressaaminen.

Joka tapahtuu vaikka klo 4:00.

Täysin sama itellä.

Toinen hyvänä kakkosena aadeehoodettaminen. Kun saiskin tehtyä yhen asian kerralla loppuun.
 
Tämä tuli ensimmäisenä mieleen itsellä. Ei ole ollut aina samanlaista, mutta kärsivällisyys ja keskittymiskyky tuntuvat koko ajan heikkenevän.

Tähän on pakko heittää että aina kun joutuu tasapainoilemaan sellaisen välillä että ohjaako rajallisen keskittymisensä asiaan jolla on väliä, vai asiaan jolla ei ole väliä, niin haistattaa paskat jäljimmäiselle, vaikka kuvittelis että seuraukset olisivat mitä. Väitän että tälläkin hetkellä osa tännekin kirjoittavista miettii jotain aivan jonninjoutavaa kuten että mitä joku ajattelee minusta sosiaalisessa mediassa tai muuta millä ei ole lopulta mitään merkitystä verrattuna vaikka siihen että onko välit vaikkapa ystäviin hyvät.

Nykyaika ja sen psykososiaaliset mallit siis väkisinkin ohjaavat ihmisiä tollaseen jonninjoutavien asioiden mukamas merkityksellisinä pitämiseen
 
Alkoholismi.
Tosin se ei varmaan ole luonteenpiirre.
Eli mennään stressillä.
Mähän stressaan kaikkea 24/7. Vaikka tietäisin ettei ole syytä stressiin, niin silti täysi stressi päälle.

Stressin myötä sitten yleinen ahdistuneisuus on arkipäivää, joka pitää hereillä ja herättää kesken unien.

Tietty vois ajatella, että elämä olisi helpompaa jos ei olisi negatiivinen ihmisvihaaja, mutta en mä siitä ota stressiä. Ehhh…
 
Takaisin
Ylös Bottom