Päivän aihe

Eli päivän aihe: mitä "isojen poikien" juttuja teiltä on kielletty/takavarikoitu/sensuroitu lapsena? Vai oliko vanhempien asenne ihan hälläväliä kulutettuun viihteeseen ja tekemisiin?

Röökiä ja alkoholia.

Elokuviin ja muihin ei puututtu.
 
Nuo punaset tykärit oli vielä kuumottavampia, niissä oli tuossa langanpäässä raapasupinta jota vetästiin tulitikkuaskin kylestä ja ne oli vähän sellasia kun noitapillit (aikanaan sama systeemi) että "syttykö se.." raaps "no ei.." raaps "PERKELE! LIIKETTÄ!"

Mutta nuo maksokin aikanaan ihan ufohintoja verrattuna siihen mitä nyky uutenavuotena saa rahalla, tietty ei sieltä mitään kunnollista saakkaan kun kaikki pitää kieltää, mutta muistaa vaan että parikin pallotykäriä oli ihan kiitettävän kinuamisen takana kun ne ei ollu mitään 50s kappale juttuja
 
Btw: pakko vielä lisätä eiliseen pala historiaa


"Ns. Valkoinen tykäri oli postilaatikoiden kauhu. Siihen aikaan oli melkoista kansanhuvia se, että pikkupojat räjäyttelivät muovisia postilaatikoita taivaan tuuliin uudenvuoden juhlinnan lomassa. Tiedämme jopa sellaisia ilotulitekauppiaita, jotka tilasivat loppuvuodesta ilotulitteiden lisäksi myös paljon uusia postilaatikoita myyntiin, koska alkuvuodesta oli suurta menekkiä niille."


"Valkoisen tykärin tilalle tuli uusi styroksipallo tykäri. Pallotykäri oli iso ja upea paukku ja se möi yhtä hyvin kuin edeltäjänsä, mutta pyöreä muoto tuotteelle tuli käytännön syiden vuoksi: styroksipallo ei enää mahtunut postilaatikoista sisään."
 
Päivän aihe: popsisitko ihmisen jos olisi pakko

Viimepäivinä vitsailin aiheesta kannibalismi ja siitäpä kysymys, jos sattuisi joku tilanne missä edessä olisi nälkäkuolema tai kuolleen kaverin popsinta niin onnistuisiko? Olisiko paikka kovempi jos henkilö olisi kaveri eikä tuntematon?

Itsellä ei olisi mitään ongelmaa asian suhteen, koko hommahan on vain sosiaalinen tabu, tottakai läheisen syöminen olisi kovempi paikka kuin jonkun tuntemattoman mutta en henkisesti kokisi sitä ongelmaksi, fyysisesti/psyykkisesti on hyvinkin mahdollista että evään pysyminen alhaalla tuottaisi ongelmia mutta uskon että nälkä voittaisi tämän kuvotuksen (nälkiintyminenhän on myös lopputilanteessa fyysisesti erittäin kivuliasta) ainut paikka voisi olla jos saatavilla olisi vain henkilö joka olisi vannottanut jonkun uskonnollisen/henkilökohtaisen syyn takia että hänen ruumiiseensa ei saa koskea, siitä tulisi tietysti syyllinen tunne mutta loppupeleissä grilliin se menisi sekin

jos tilanteesta selviäisi niin jälkihoito voisi sitten olla eri asia, pystyisikö sitä elämään pitkällä tähtäimellä asian kanssa miten hyvin vai tulisiko uniin aina kaveri vittuilemaan "söit miun persposket saatana"

Muuten asiaan liittyen, monesta lähteestä on saanut lukea että juuri nuo takapuolen lihapalat on hyvä paikka aloittaa, näitä on suosinut moni sarjamurhaaja ja onnettomaan tilanteeseen joutunut, kannattaa myös muistaa että luiden sisällä oleva luuydin on todellista superfoodia, arkeologit ovatkin löytäneet monesta paikasta jäänteitä ihmisten luista jotka on halkaistu ja kaavittu hyvän perässä
 
Viimeksi muokattu:
Hyvä kysymys kyllä.

Vaikea sanoa näin yltäkylläisyyden keskeltä, että mitenkä hätätilanteessa toimisi. Kyllähän se henkiinjäämisvaisto on vahva, ja pistää tekemään hurjiakin asioita. Ja nälkä on perseestä.
Kyllä siis pidän periaatteessa mahdollisena lajitoverini syömistä.
 
Kaippa se tuossa tilanteessa on edessä joko välitön itsemurha tai ihmissyönti, nälkiintyminen on niin tuskallinen ja hidas tapa kuolla ettei sitä kyllä ainakaan valittis.
 
En läheisiäni, mutta itteltä vois läheisille pätkästä palan lihaa popsittavaks jossain maailmanlopun skenaariossa. Joku tuntematon vois maistua jos ois just joku maailmanloppu menossa ja safkat loppu eikä ois muuta saatavilla kuin ihmistä.
 
No en mie nyt ihan tosissani ollut

Koen silti vähän outona ja nälkä on melkoinen voima

On toki ja kyllähän tässä voi lämpimikseen puhua jostain periaatteista kotisohvalta. Voimakkain vietti ihmisellä on eloonjäämisvietti, tai no jollain Juntonilla tietenkin seksuaaliset vietit, mutta meillä kuolevaisilla.

Tää lienee sellainen juttu loppujen lopuksi mikä selviäisi vasta siinä vaiheessa kun tuollainen tilanne olisi käsillä. En tiedä sitäkään olisiko minusta ottaan itseltäni henkeä pois, mutta toivottavasti olisi. Kun hypoteettisesti nyt joutuu asiaa miettimään, niin pidän kiinni periaatehypoteesistani ja väitän että pystyisin olemaan syömättä ja ennemmin likvidoisin itseni.
 
On toki ja kyllähän tässä voi lämpimikseen puhua jostain periaatteista kotisohvalta. Voimakkain vietti ihmisellä on eloonjäämisvietti, tai no jollain Juntonilla tietenkin seksuaaliset vietit, mutta meillä kuolevaisilla.

Tää lienee sellainen juttu loppujen lopuksi mikä selviäisi vasta siinä vaiheessa kun tuollainen tilanne olisi käsillä. En tiedä sitäkään olisiko minusta ottaan itseltäni henkeä pois, mutta toivottavasti olisi. Kun hypoteettisesti nyt joutuu asiaa miettimään, niin pidän kiinni periaatehypoteesistani ja väitän että pystyisin olemaan syömättä ja ennemmin likvidoisin itseni.
Kehtaako kysyä... Jos ollaan samassa tilanteessa niin haittaako jos mie sit siun poistumisen jälkeen...?
 
Kehtaako kysyä... Jos ollaan samassa tilanteessa niin haittaako jos mie sit siun poistumisen jälkeen...?

Ei. En mä tarvitse ruumistani enää siinä vaiheessa. Yksi hautarituaali onkin kiehtonut aina mun mieltäni, meinaan sellainen tiibetiläinen taivashautaus. Siinä ammattiäijät silppuaa ruumiin vuorille pieniksi paloiksi ja sitten korppikotkat ynnä muut sakaalit pölähtää paikalle ja hävittää jäännökset. Siinä olis tehokasta ja kauniin runollista kiertokulkua kun sais itsekin antaa ruumiinsa joidenkin Suomen metsissä asuvien kettujen ja pöllöjen ja ilvesten nakerrettavaksi. Kaippa sinäkin siihen osingoille pääset.
 
Tuo tiibetin juttu onkin mielenkiintonen, kattelin joskus dokkarin siitä, se oli niille ihan luonnollinen juttu ja nää ammattimiehet jotka sen teki palotteli porukat taidolla ja tunteella

Ja oon ennenkin sanonu että olis mukava tarjota karvakamuille metsässä viimenen eväspala wellusta kun aika koittaa
 
Päivän aihe: popsisitko ihmisen jos olisi pakko

Tekisi mieli sanoa, että joo, mutta oikeasti olisin varmaan niitä jätkiä, jotka kuoli Andeilla vuoristoturmassa sillon seitkeentluvulla.

Olen kuitenkin varmaan niinkin RONKELI, etten joisi kustanikaan janoon vaikka olisi pakko. Tai söisi KAALIKÄÄRYLEITÄKÄÄN nälkääni vaikka olisi pakko. Varmaan rupeisin syömään jotain maan multaa ja hiekkaakin ennemmin kuin ihmistä. Yrittäisin varmaan viimeiseen asti vältellä yökkörefleksejä ja mahdollista pahaa makua.
 
Takaisin
Ylös Bottom