No niin, nyt on leffa katsottu ja voin alkaa kommentoimaan.
Ja en ole kenenkään teidän muiden kommentteja lukenut, eli eka annan oman mielipiteeni ja sitten luen mitä te olette kirjoitelleet.
Tämä on tosiaan itselle lapsuuden leffa. Nostalgia-arvot ovat aivan vitun kovat. Silloin joskus ~8 vuotiaana kun elokuvia alkoi kertymään hyllyyn, niin tämä oli niiden ekojen joukossa. Ja kyseinen VHS toki siis edelleen hallussa, kuten olen tännekin kuvia jakanut.
Olen tämän elokuvan silloin nuorena katsonut todella monta kertaa.
En muista että tästä olisi koskaan DVD-julkaisua tullut ja vaikka olisi tullut, niin en muista moista omistaneeni. Eli siitä kun olen tämän leffan viimeksi nähnyt, on kulunut ainakin 20 vuotta. Ja silloinkin näin aina vain leikatun version.
Eli oli tässä siis jotain uutuuden viehätystäkin, kun ekaa kertaa pääsi leikkaamattoman version kimppuun!
Ja nyt sitten lähdetään yhdellä erittäin tärkeällä asialla liikkeelle.
Tämä Dolph Lundgrenin Punisher ei ole Tuomari vaan Rankaisija. Tiedän että tämä ei ole Marvelin sarjis-suomennokselle uskollista, mutta Rankaisija-nimellä tämä aikoinaan kulki ja sillä mennään.
Niinpä mitä helvetin vittua tämä sitten on saatana?!
Meinasi mennä fiilikset totaalisesti jo ennen kuin edes muoveja sain leffasta irti.
Ei pidä mennä historiaa muokkaamaan!
Leffassa sentään mennään totuudenmukaisesti.
No niin, sitten se leffa.
Olihan tämä aika kasaria. Ehkä hieman liiankin kasaria, kun ottaa huomioon että 89-vuoden teos kyseessä. Monesti vaikutti enemmän sellaiselta kasarin puolivälin tuotokselta.
Sivuhahmot olivat kliseisiä ja draamaa oli turha odottaa missään muodossa.
Räiskiminen oli pääosassa ja sitä riitti. Rankaisija sylki luoteja siihen tahtiin, että ei tosikaan. Lopussa hänellä menee aina rynkyn lippaallinen per muutama vihulainen.
Hahmoista Kim Myorin esittämä lady Tanaka oli onnistunein ja hänellä olisi saanut olla enemmänkin kohtauksia.
Dolphin Rankaisija puolestaan on melkein koko ajan kuin jossain krapulassa tai kooman kaltaisessa tilassa. Silmät roikkuvat ja olemus on erittäin uninen. Toiminta toki aina sujuu energisesti, mutta muuten aika laiska ja välinpitämätön hahmona.
Ja mikä helvetin uunoturhapuroparta oli Lundgrenille meikattu? Eikö olisi voinut vain antaa oikean sängen olla?
Vaikka leffan näkemisestä tosiaan aikaa, niin todella hyvin tästä muisti asioita. Muistin jopa jotkut vuorosanat sieltä ja täältä.
Ja kyllä mulla edelleen todella vahva nostalgiaside tähän on. Niin jotenkin tärkeä ja iso osa lapsuutta tämä, että ei muutakaan oikein voi.
Eihän tämä leffana noin muuten vedä vertoja 2004 vuoden Punisherille, jossa Thomas Jane pääosassa. Mutta on tämä selkeästi parempi kuin Punisher: War Zone.
3/5
