- Viestit
- 17800
En liiemmin harrasta kotimaisia. Vuoden -55 Tuntematon kieltämättä on ihan hyvä.Missäs kotimaiset listalta?
Kaikkien top-3 pitäisi toki olla Tuntematon Sotilas. 👆
-
Kuvat näkyvät täysikokoisina ainoastaan sisäänkirjautuneille käyttäjille. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy.
TOP20 elokuvat
- Viestiketjun aloittaja Patrick Bateman
- Aloituspäivämäärä
- Viestit
- 23876
Helposti pystyy tekemään
- Viestit
- 31043
Hyvä jos olen nähnyt edes sataa kotimaista elokuvaa, niin olis jo aika vaikea koostaa lista.
Kun taas sitten ulkomaalaisia leffoja on nähnyt tuhansia mistä valita.
- Viestit
- 17800
Jos nyt Uunot ja Pekat ja Pätkät jätetään pois laskuista, ni pakko rehellisesti tunnustaa etten oo koskaan välittänyt tai liiemmin edes tykännyt kotimaista leffoista.
Sama homma myös suomeksi esitetyn musiikin kanssa. Ei vaan iske muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta (Leevi and the Leavings ym).
Sama homma myös suomeksi esitetyn musiikin kanssa. Ei vaan iske muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta (Leevi and the Leavings ym).
- Viestit
- 5124
Heitin vielä jotain perusteluita omalle listalle kun en alunperin jaksanut vaikka piti:
The Babadook
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
Full Metal Jacket
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
Indiana Jones And The Raiders Of The Lost Ark / Indiana Jones And The Last Crusade
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
Aliens (Special Edition/Director's Cut)
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
Predator
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
JFK (Director's Cut)
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
Jing wu ying xiong (Fist Of Legend)
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
Lat sau san taam (Hard Boiled)
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
Star Wars (eli Episodi IV)
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
Planet Of The Apes 1968
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
The Lion King 1994
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
Das Cabinet Des Dr. Caligari (The Cabinet Of Dr. Caligari)
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
Wall-E
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
Starship Troopers
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
First Blood
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
Terminator 2
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
Hunt For The Red October
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
Forrest Gump
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
Die Hard 2
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
- Viestit
- 7848
Tässä nyt jonkinlainen nopeasti mietitty lista. Varmaan jotain oleellista puuttuu. Eivät ole parhausjärjestyksessä, mutta ehkä jossain suuntaa antavassa järjestyksessä kuitenkin.
Pulp Fiction
- ei tähän vaan ikinä kyllästy. Tulee välillä katsottua varta vasten ja välillä kun tää tulee tällästä, niin saattaa sille kanavalle jäädä loppuillaksi. Tää vaa on niin mestariteos.
Snatch
- tietynlainen brittivastine Pulp Fictionille. Loistavat hahmot ja hauska, mukaansa tempaava elokuva.
The Wrestler
- ihan mielettömän hieno, joskin myös surullinen draamaelokuva. Ehkä tämä iskee normaalia lujempaa jo siitä syystä, että paini on ollut lähellä sydäntä. Mickey Rourke on loistava tässä elokuvassa.
Fight Club
- Tää on sellainen leffa, joka varmaan joka katselukerran jälkeen tuntuu vaan paremmalta.
The Breakfast Club
- En vaan voi ymmärtää, miten jälki-istunnosta voi saada näin hyvän leffan aikaiseksi?
True Romance
- Jo pelkästään sen Christopher Walkenin ja Dennis Hopperin kohtauksen ansiosta kuuluu listalle.
Goodfellas
- Omasta mielestäni paras mafialeffa. Kummisedät on hyviä, mutta kyllä nostan tämän selvästi niiden yläpuolelle.
Predator
- Suosikkini Arska-leffoista. Hiton toimiva toimintaleffa.
Clerks 2
- Tykkään komedialeffoista, mutta minun on vaikea nostaa mitään ylitse muiden. Clerks 2 on kuitenkin ehkä ylitse muiden.
Mortal Kombat
- Oma guilty pleasure. Pikkupoikana katsoin tämän satoja kertoja ja osaan tämän leffan ulkoa.
The Deer Hunter
- Jotkut saattavat pitää paikoitellen hieman pitkäveteisenä, mutta tykkään ite alusta loppuun. Venäläinen ruletti -kohtaus jää jotenkin aina mieleen kummittelemaan.
Freddy Got Fingered
- Paras "paska leffa". Kunnon Tom Green -sekoilua, mikä naurattaa aina.
Toy Story 3
- Periaatteessa olisi eka Toy Story voinut olla listalla, mutta onhan tämä kolmas se koskettavin, kun on näiden leffojen parissa kasvanut samalla tavalla kuin Andy.
Lion King
- Piirretyistä ikuisesti itselleni se ykkönen. Mufasa
Back To the Future 2
- Paras trilogia ikinä. Kakkososa nousee omissa kirjoissani ykköseksi, koska kaikki tulevaisuusjutut on aina kiinnostavia.
Leaving Las Vegas
- Meinasin unohtaa tämän leffan olemassaolon. Tietyllä tapaa ahdistavakin leffa, kun tää on niin surullinen. Nicolas Cagen näyttelijäsuoritus tässä leffassa on yksi parhaimmista, mitä tiedän.
Stand by Me
- Tää on vaan niin mukava sellainen lapsuuden kesäseikkailut-leffa, jota katsoessa jää kaiholla muistelemaan omia lapsuuden kesiä.
Reservoir Dogs
- Tarantinon toiseksi paras leffa.
The Curious Case of Benjamin Button
- Benjamin Button kolahti jotenkin tosi lujaa meikäläiseen. Tykkään tällaisista stooreista, joissa aika kuluu ja tarinassa edetään vuosikymmeniä. Leffa toimi myös inspiraationa, kun piti keksiä omalle pojalle nimi.
Sin City
- En ole Sin City -sarjikseen koskaan tutustunut, mutta leffa on tuttu. Omissa kirjoissani paras sarjisleffa. Tykkään tyylistä.
Pulp Fiction
- ei tähän vaan ikinä kyllästy. Tulee välillä katsottua varta vasten ja välillä kun tää tulee tällästä, niin saattaa sille kanavalle jäädä loppuillaksi. Tää vaa on niin mestariteos.
Snatch
- tietynlainen brittivastine Pulp Fictionille. Loistavat hahmot ja hauska, mukaansa tempaava elokuva.
The Wrestler
- ihan mielettömän hieno, joskin myös surullinen draamaelokuva. Ehkä tämä iskee normaalia lujempaa jo siitä syystä, että paini on ollut lähellä sydäntä. Mickey Rourke on loistava tässä elokuvassa.
Fight Club
- Tää on sellainen leffa, joka varmaan joka katselukerran jälkeen tuntuu vaan paremmalta.
The Breakfast Club
- En vaan voi ymmärtää, miten jälki-istunnosta voi saada näin hyvän leffan aikaiseksi?
True Romance
- Jo pelkästään sen Christopher Walkenin ja Dennis Hopperin kohtauksen ansiosta kuuluu listalle.
Goodfellas
- Omasta mielestäni paras mafialeffa. Kummisedät on hyviä, mutta kyllä nostan tämän selvästi niiden yläpuolelle.
Predator
- Suosikkini Arska-leffoista. Hiton toimiva toimintaleffa.
Clerks 2
- Tykkään komedialeffoista, mutta minun on vaikea nostaa mitään ylitse muiden. Clerks 2 on kuitenkin ehkä ylitse muiden.
Mortal Kombat
- Oma guilty pleasure. Pikkupoikana katsoin tämän satoja kertoja ja osaan tämän leffan ulkoa.
The Deer Hunter
- Jotkut saattavat pitää paikoitellen hieman pitkäveteisenä, mutta tykkään ite alusta loppuun. Venäläinen ruletti -kohtaus jää jotenkin aina mieleen kummittelemaan.
Freddy Got Fingered
- Paras "paska leffa". Kunnon Tom Green -sekoilua, mikä naurattaa aina.
Toy Story 3
- Periaatteessa olisi eka Toy Story voinut olla listalla, mutta onhan tämä kolmas se koskettavin, kun on näiden leffojen parissa kasvanut samalla tavalla kuin Andy.
Lion King
- Piirretyistä ikuisesti itselleni se ykkönen. Mufasa
Back To the Future 2
- Paras trilogia ikinä. Kakkososa nousee omissa kirjoissani ykköseksi, koska kaikki tulevaisuusjutut on aina kiinnostavia.
Leaving Las Vegas
- Meinasin unohtaa tämän leffan olemassaolon. Tietyllä tapaa ahdistavakin leffa, kun tää on niin surullinen. Nicolas Cagen näyttelijäsuoritus tässä leffassa on yksi parhaimmista, mitä tiedän.
Stand by Me
- Tää on vaan niin mukava sellainen lapsuuden kesäseikkailut-leffa, jota katsoessa jää kaiholla muistelemaan omia lapsuuden kesiä.
Reservoir Dogs
- Tarantinon toiseksi paras leffa.
The Curious Case of Benjamin Button
- Benjamin Button kolahti jotenkin tosi lujaa meikäläiseen. Tykkään tällaisista stooreista, joissa aika kuluu ja tarinassa edetään vuosikymmeniä. Leffa toimi myös inspiraationa, kun piti keksiä omalle pojalle nimi.
Sin City
- En ole Sin City -sarjikseen koskaan tutustunut, mutta leffa on tuttu. Omissa kirjoissani paras sarjisleffa. Tykkään tyylistä.
- Viestit
- 5124
Vois ehkä päästä myös omalle top komediat -listalle.
Ei oo mitään guiltya Mortal Kombatissa, pelkkää pleasurea. Onhan nyt Christopher Lambert Raidenina parasta ikinä.
- Viestit
- 25067
Mulla erittäin vahvasti tämä sama.
Oon vasta aikuisempana, ~30 vuotiaana alkanut enemmän kiinnostumaan kotimaisista leffoista, musiikista ja kirjoista.
Suomileffoissa on vaan se vähän paha juttu, kun ollaan niin pieni maa, niin siellä on joka leffassa ne samat Hirviniemet, Tolat ja Katajat pääosissa.
Toki koskettaa lähinnä vain näitä uudempia leffoja toi ongelma, mutta on sitä silti niissä vanhemmissakin tuotannoissa sitten ne omat vakionsa.
Silloin joskus mä karsastin suomalaisissa sarjoissa ja leffoissa sitä dialogia. Oli niin usein jotenkin teennäisen kuulosta menoa, että ei istunut mun korvaan ollenkaan.
Mutta kyllä hyviä kotimaisia leffoja ja sarjoja löytyy paljon. Nykyään ihan omasta hyllystäkin.
- Viestit
- 17800
Samat asiat vaivannu, ne on niin ”näyteltyjä” ja dialogi on kans omaan korvaan korostetun ei-aidolta-kuulostavaa. En sit tiä onko jenkeissä sama meininki kun kattovat USA:ssa tuotettuja leffoja: ”heh ei kukaan oikeesti puhu tai artikuloi noin!”
Onhan hyviäkin kotimaisia kyllä, en sitä sano, ja omasta hyllystäkin pari löytyy, mutta kun mulle elokuvat on ensisijaisesti eskapismia ni suomalaiset leffat ei sitä pysty niin hyvin tarjoamaan kuin ulkomaalaiset (genre-)elokuvat.
- Viestit
- 6701
Tottahan toki! Ja lista tuli taas turhankin helposti! Painottuu aikalailla uudempiin leffoihin sillä onhan se fakta että Suomen leffamenot kehittyneet varsinkin viime vuosikymmenen aikana huimasti!
Top-20 kotimaiset ala FilmNet
Tuhlaajapoika (1992, Veikko Aaltonen)
-Tämä olikin jo Top-20 yleislistallani ja on suosikkini kotimaisista! Näin ensimmäisen kerran ysärillä muistaakseni telkkarista ja pärähti jo silloin ihan kympillä. Viimeksi näin leffafestareilla suomigaalassa missä oli tekijät paikalla. Oli hattu päästä hetki kun mm. Esko Salminen muisteli leffan tekoa.
He ovat paenneet (2014, J.-P. Valkeapää)
-Uudemmista leffoista se eniten suosikki! Todiste että Suomessa tehdään aivan täysin maailmanluokan kamaa.
Koirat eivät käytä housuja (2019, J.-P. Valkeapää)
-Varsinkin tämä jatkaa samaa tasoa. Valkeapää kyllä kiistatta tämän hetken kovin suomalainen ohjaaja. Elokuvasta lämpimät muistot kun käytiin isolla porukalla katsomassa Sodankylän Elokuvajuhlien pääteltassa 40-v synttärireissuni yhteydessä.
Yön saalistajat (1984, Visa Mäkinen)
-Paras suomalainen action elokuva! Jos @Wick katsoo vain yhden kotimaisen niin sen tulisi olla tämä! Aivan huikea genreleffa ja paranee vain joka katselukerralla. Tämänkin ensimmäisen kerran näin penskana telkkarista ja jo silloin tiesi että nyt ollaan hyvän äärellä!
Hölmö nuori sydän (2018, Selma Vilhunen)
-Loistava kuvaus nuoresta rakkaudesta ja miten huonon itsetunnon omaavat ihmiset voivat päätyä ajattelemattomuuttaan huonoon seuraan. Suomalaiset naisohjaajat varsinkin nousseet myös viime vuosina!
Aurora (2019, Miia Tervo)
-Josta hyvä osoitus myös esim tämä. Aivan loistavan fiiliksen elokuva ja näyttlijäsuoritukset todella loistavia!
Reindeerspotting - pako Joulumaasta (2010, Joonas Neuvonen)
-Rankka, synkkä mutta samalla sympaattinen dokumentti Rovaniemen yhdestä narkkarikaveriporukasta.
Lost Boys (2020, Sadri Cetinkaya, Joonas Neuvonen)
-Rankempi jatko-osa edelliselle missä ei ole enää mitään sympaattista kun nuorukaiset ovat kasvaneet aikuisiksi ja ongelmat vain pahentuneet. Kuinkas sitten kävikään.
Calamari Union (1985, Aki Kaurismäki)
"Olemme kaikki kuulleet lapsena isovanhempiemme, vanhempiemme puhuvan kaupungin toisella puolella olevasta Eirasta – alueesta, joka on kuuluisa tasaisista, leveistä kaduistaan ja raikkaasta ilmastaan. Juuri sinne me lähdemme tänä iltana.”
-Frank
Ripa Ruostuu (1993, Christian Lindblad)
-Jos joku kulttiklassikko niin tämä! Monta heittoa tästäkin leffasta jäänyt elämään!
Ikitie (2017, AJ Annila)
-Voitti parhaan elokuvan Jussin samana vuonna kuin uusi Tuntematon oli ehdolla ja kansa itki näkemättä elokuvaa että voivoi kriitikot taas siellä valinneet taideleffoja ja Tuntemattoman olisi pitänyt voittaa önnönnöö. Vaikka tämä tosiaan on parempi elokuva! Ja uppoaisi kehen vain Tuntemanton faniin varmasti myös jos vain ottaisi laput silmiltä.
Tuntematon Sotilas (2017, Aku Louhimies)
-No mutta pakko se silti on yksi Tuntematon Sotilas listalle nostaa sillä muuten Fobba tulisi ja veisi Suomen passin pois! Hyvä osoitus siitä että Suomessa tehdään maailman luokan tuotantoa kunhan tarpeeksi rahaa käytössä! Hauskana yksityiskohtana on että kävin katsomassa elokuvan sopivassa seurassa samassa näytöksessä Herra Tasavallan Presidentti Sauli Niinistön kanssa! Senaikaisen duunin asiakkaalta sain liput kutsuvierasnäytäntöön joka oli jonkun järjestön järjestämä. Leffan koko päätuotantoporukka myös paikalla ja Sale luovutti jonkun shekin tms järjestölle näytöksen päätteeksi.
Le Havre (2011, Aki Kaurismäki)
-Kliseehän on että Kaurismäki oli pitkään ainoa oikea suomalainen elokuvantekijä. Uudemmassa tuotannossa monta suosikkia mutta tämä ehkä iski eniten. Oli täysin ajan hermoilla myös ilmestyessään.
Joulubileet (1996, Jari Halonen)
-Kulttiklassikko jälleen! Kaveriporukka järjestää vankilasta vapautuvalle frendilleen Joulubileet! Tämän katsoo kans aina mielellään uusiksi kun tilaisuus tulee!
Tyhjiö (2018, Aleksi Salmenperä)
-Loistavat roolisuoritukset Tommi Korpelalta ja Laura Birniltä avioparina jotka eivät vain kohtaa. Hannu Pekka Björkman myös loistaa alkoholisoituneena kirjailijana.
Sairaan Kaunis Maailma (1997, Jarmo Lampela)
-Tämän kävin kans nuorena katsomassa ensi-illan aikaan teatterissa ja iski kympillä. Aikaisemmin lähinnä tyyliin Speden hommia katsonut niin tämä oli todisteena että Suomessa tehdään myös varteenotettavia elokuvia oikeista aiheista. Pitäisi katsoa taas uusiksi että onkohan kestänyt vielä aikaa. Tästä omistin osto VHS:n jopa joskus!
Paha Maa (2005, Aku Louhimies)
-Tämä oli myös ilmestyesssään todiste että Suomessahan tehdään myös todella hyviä synkkiä leffoja.
Valkoinen Peura (1952, Erik Blomberg)
-Paras kotimainen kauhu-elokuva! Aivan huikea fiilis Lapin maisemissa. Tämän nostaisin kyllä ihan maailmantasolla myös parhaiden kauhuleffojen listalle. Vahva suositus genren faneille! Varsinkin jos Nosferatut ja vastaavat iskee.
Kuutamosonaatti (1988, Olli Soinio)
-Se toiseksi paras kotimainen kauhuelokuva. Joka taas menee sinne hölmömmän puolelle!
Hymyilevä mies (2016, Juho Kuosmanen)
-Pitäkää Rockynne! Paras nyrkkeilyelokuva on suomalainen!
Näitäkin kyllä saisi suht helposti sen toiset 20! Ja pakko muuten myöntää että ihan ensimmäistä Uunoa en ole tainnut koskaan katsoa ajatuksella kokonaan. Pitänee korjata tämäkin kyllä. Uudempia ei kyllä enää vaan jaksa.
- Viestit
- 25067
Hollywoodissa oli silloin ~1930-1950-tienoilla, kun isot studiot olivat voimissaan, niin oma tietty aksenttinsa jota elokuvissa kuului käyttää.
Näyttelijät koulutettiin puhumaan tiettyyn tyyliin varta vasten.
Ja se aksentti/tyyli oli sitten yhdistelmä eri kaupunkien aksenteista ja olisiko ripaus ollut vanhaa englantiakin.
Jonkun leffan extroissa oli juttua meinaan tosta puhetyylistä.
- Viestit
- 4274
Se on muuten creepy tuntemus kun kattoo jotain behind the scenes- arkistopätkiä noista 50-luvun ja varhaisemmista yhdysvaltalaisista leffoista, ja huomaa niitten näyttelijöiden puhuvankin ihan normaalien ihmisten tavoin.
Suomalaiset taas tais puhua hassusti vanhoissa leffoissa, koska ruotsinkielisten näyttelijöiden puhetyyli oli se mitä jäljiteltiin.
- Viestit
- 17800
Kiitti vinkistä!
Armomurhaaja mulla tossa odottelee katselua kun aattelin et se vois olla semmonen leffa mikä ehkä vois
- Viestit
- 202
Kävin tuossa ulkoilemassa ja oli pari kinoa, mitkä tuli mieleen ajatuksen kanssa ja pitäisi vaihtaa toiseen mutta ei mennä vaihtamaan kun nuo olivat sen hetken mielestä parhaimmat!
- Viestit
- 9515
Tää oli täysi yllätys. Itellä jäi alunperin katsomatta nimenomaan jonkun ylimielisen elitismin takia, mutta kun lopulta katsoin, niin oli aiva helvetin hyvä!
kaamio
NES-Retro Guru
- Viestit
- 11981
Mä kävin ihan vaan soundtrackin takii elokuvateatterissa kattomassa ja tykkäsin kyllä leffastakin!
- Viestit
- 17800
No perhana, tarttee siirtää se vissii ylemmäs katseluprioriteettien listalla.
- Viestit
- 2286
Armomurhaaja positiivinen yllätys kotimaiseksi.
- Viestit
- 17800
Kyllä ny tulee kehuja! Tarviiks se mun ny sit jo tänään kattoa.
Tosin tänään ois kyllä vuorossa ajaton klassikko The Nail Gun Massacre.
Tosin tänään ois kyllä vuorossa ajaton klassikko The Nail Gun Massacre.
- Viestit
- 3731
20 leffaa tuntui jotenkin hankalalta, koska vaikka on mielettömästi hyviä elokuvia, ei niistä läheskään kaikilla ole millekään TOP-listalle asiaa. Mulla on vakiintunut jo vuosikausien ajan sellainen TOP 3 -lista elokuvista, joita parempia ei vaan ole olemassa. Laitan ne järkkään ja loput 17 sitten satunnaisessa järjestyksessä.
1. Robocop (1987)
Käytännössä täydellinen elokuva, jos minulta kysytään. Nähty ainakin 200 kertaa, mutta edelleen se vaan on hyvä. Lapsena tuli katsottua nauhalta jopa useita kertoja viikossa. Kyborgihommia, toimintaa ja väkivaltaa sopivassa suhteessa.
2. Bloodsport (1988)
Paras Van Damme -elokuva ja samalla paras martial arts -elokuva. Muita perusteluja ei tarvitakaan.
3. Masters of the Universe (1987)
Seikkailuelokuva magialla ja scifillä höystettynä. Ja onhan siellä myös He-Man! Kaikista Skeletorin inkarnaatioista tästä löytyy se paras niistä. Aina kun ajattelen 80-lukua lämmöllä, menevät ajatukseni jostain syystä tähän elokuvaan. Tämä onkin se täydellinen kasarileffa, jota voisi hyvin katsoa päättymättömältä kasetilta.
Teenage Mutant Ninja Turtles (1990)
Ninjakilpparit jo itsessään kova juttu ja tässä homma vaan toimii. Elokuvan maailma on osattu rakentaa niin, että mutanttininjakilpikonnat toimivat luonnollisena osana sitä. 80- ja 90-luvun taitteen New York myös vetoaa. Hatunnosto myös stunt-miehille kilpparipuvuissa, että osaavat tehdä uskottavan näköisiä taistelukohtauksia.
Dredd (2012)
Tästä huokuu sellainen tietynlainen Robocop-meininki. Pelkästään Karl Urban pystyisi kannattelemaan tätä elokuvaa, sen verran hyvin ja omistautuneesti vedetty rooli. Raju ja väkivaltainen tulevaisuuskuva on kiinnostava.
Evil Dead II: Dead by Dawn (1987)
Kaikinpuolin nappisuoritus, jossa Bruce Campbell osoittaa näyttelijäntaitonsa. Elokuva pitää otteessaan eikä päästä välttämättä irti sen jälkeenkään. Sellainen överiys monissa asioissa on onnistuttu toteuttamaan todella hyvin.
The Room (2003)
Luonnollisesti tämäkin löytänyt paikkansa listalta. Elokuva voi vaikuttaa kunnolliselle elokuvalle, mutta siinä on paljon asioita pielessä noin niinkuin elokuvallisesti. Silti elokuva naurattaa, imee mukaansa, aiheuttaa ihailua ja herättää laajan skaalan tunteita. Taianomainen elokuva, jonka katselukokemuksen hienoutta (ei huutelunäytöksissä) ei pysty järjellä selittämään. Aina kun The Roomin lopputekstit pamahtavat ruutuun, tulee sellainen tyhjä olo, koska on itsekin antanut kaikkensa tälle käsittämättömän hienolle elokuvalle. Sen jälkeen ei noin vaan katsota jotain toista elokuvaa perään tai ylipäänsä tehdä mitään muutakaan, koska mikään ei vaan tunnu enää millekään.
Soylent Green (1973)
Charlton Heston teki näihin aikoihin kovaakin kovempia scifi-elokuvia, eli Soylent Greenin lisäksi Omega Manin ja Apinoiden Planeetan. Soylent Green on näistä se paras. Teemana on ylikansoitus ja ruoan riittävyys. Elokuva onnistuu herättämään hyvän scifin tapaan paljon ajatuksia ja se rasvainen hiki, joka Hestonin naamalla jatkuvasti on, tunkeutuu läpi kuvaruudun. Hestonin näyttelemä poliisi nimeltään Thorn ei ole se maailman pelastava sankari, vaan pieni osa sitä maailman hammasratasta. Voin kuvitella kuinka päräyttävä elokuvan loppuratkaisu on silloin vuonna -73 ollut joillekin. Voi kun olisin ollut paikalla. Paras kohtaus elokuvassa on kuitenkin se kun Thorn ja Sol syövät meidän näkökulmasta normaalin, mutta monipuolisen aterian, jollaista Thorn ei ole elämänsä aikana koskaan päässyt kokemaan.
Timecop (1994)
Se toiseksi paras Van Damme -elokuva. Joskus muinoin en välittänyt ollenkaan aikamatkustuselokuvista, mutta jostain syystä pidin tästä. Kevyttä popcorn-viihdettä, mutta todella toimivaa sellaista eikä se ole useiden katselukertojen jälkeen käynyt tylsäksi. Van Damme vetää roolinsa todella hyvin vaikka tavallaan esittääkin vain itseään.
Spider-Man 2 (2004)
Vaikka kaikki Hämähäkkimies-elokuvat tuntuvat julkaisunsa hetkellä siltä parhaalta Hämähäkkimies-elokuvalta, laimenevat ne ajan saatossa. Ei kuitenkaan Sam Raimin Spider-Man 2, kuin ei myöskään Raimin ensimmäinen Spider-Man, joka on melkein yhtä hyvä. Tässä on ne kaikki asiat mitä Hämähäkkimies-elokuvalta toivookin: sarjakuvamainen tarina, hyvä pahis ja Hämähäkkimiehen ensimmäisen maailman ongelmien kanssa kamppailut. Syntytarina on saatu kerrottua jo edellisessä osassa, joten nyt voidaan keskittyä olennaiseen.
Weekend at Bernie's (1989)
En tiedä miksi, mutta kuollut mies ja pari tyyppiä, jotka tekevät kaikkensa, jotta muut uskovat tämän olevan edelleen elossa osuu omaan nauruhermoon täysillä. Tai oikeastaan ne toisinaan absurditkin tilanteet, joihin Bernie kuolemansa jälkeen joutuu, ovat ratkiriemukkaita. Ja sitten on se palkkamurhaaja, joka luulee jatkuvasti epäonnistuneensa Bernien murhassa, vaikka se meni putkeen jo ekalla kerralla. Naurattaa jo pelkästään se, että muistelee elokuvaa.
Samurai Cop (1991)
Toimintaelokuva, joka on niin huono, että se on hyvä. En mä tästä osaa nyt muutakaan kertoa, katsokaa itse ja vaikuttukaa.
Commando (1985)
Paras Arnold Schwarzeneggerin elokuva. Tässä on kaikki täydellisen kasaritoiminnan ainekset täydellisessä paketissa. Aseet paukkuvat, ukkoa kaatuu ja Arnold laukoo one-linereita.
Blade Runner 2049 (2017)
Mielestäni jopa parempi kuin eka Blade Runner. Pitää otteessaan alusta loppuun, tarina kulkee, näyttelijät osaavat hommansa ja elokuvan maailma on lumoava. Ainoa miinus mielestäni on Harrison Ford, joka on selvästi tuotu mukaan elokuvaan fan servicenä. Silti hänkin hoitaa roolinsa asianmukaisesti.
Logan (2017)
Tämä ehkä vaatii koko X-Men-elokuvasarjan läpikatselun pohjalle. Elokuva päättää Wolverinen tarinankaaren hahmoa kunnioittaen juuri niin hyvin kuin vaan on mahdollista. Mukana on myös erittäin toimiva elokuva, joka toimisi itsenäisenä elokuvana ilman mitään X-Men-hömppääkin.
Ghost in the Shell (1995)
Mielestäni tämä on parasta kyberpunkkia (anime-)elokuvamuodossa. Näin tämän ensimmäistä kertaa joskus peruskouluikäisenä, enkä oikeastaan tajunnut elokuvaa muuten kuin "höhö, tissit". Sittemmin elokuva on avautunut monin tavoin ja löytänyt paikkansa yhtenä suosikkielokuvistani.
Invasion of the Body Snatchers (1978)
Vaikkakin kyseessä on remake 50-luvun samannimisestä elokuvasta, joka myöskin on todella hyvä, on tämäkin hyvä esimerkki siitä miten scifiä osattiin 70-luvulla tehdä ns. oikein. Vaikka elokuvasta on hävinnyt kaikki yllätyksellisyys jo ajat sitten ja sen muistaa suurinpiirtein ulkoa, osaa se silti olla kutkuttavan jännittävä. Jos perustaisin oman leffakerhon, ottaisin tämän ensimmäiseksi katseltavaksi elokuvaksi.
Once Upon a Time in the West (1968)
Muistan vieläkin ensimmäisen katselukerran: uudenvuoden päivä uudenvuoden krapulassa ja tekee mieli katsoa jotain kevyttä viihdettä, jos vaikka nukahtaisi ja saisi krapulan nukuttua pois. Huuliharppukostaja oli siinä hetkessä virhe, koska voi helvetti miten hyväksi elokuvaksi se osoittautui! Lopputekstien rullatessa krapula oli edelleen läsnä, mutta samalla oli sellainen lämpimän hyvä fiilis, koska olin juuri nähnyt ensimmäistä kertaa maailman parhaan länkkärin. Viimeinen kaksintaistelu on mielestäni elokuvahistorian parhaita kohtauksia.
Citizen Kane (1941)
Ehkä hieman kliseinen valinta, mutta kertoo paljon, että vaikka olin spoilannut elokuvan itseltäni etukäteen kaikilla parodioilla ja referensseillä, osoittautui elokuva aivan järkyttävän hyväksi.
Dawn of the Dead (1978)
Tämäkin ehkä kliseinen valinta ja samalla osoitus siitä, että 70-luvulla osattiin tehdä myös kauhua ns. oikein. Mietin pitkään onko tämä vai Day of the Dead parempi ja paremmuusvaaka kääntyi Dawnin puolelle.
TOP 3:
1. Robocop (1987)
Käytännössä täydellinen elokuva, jos minulta kysytään. Nähty ainakin 200 kertaa, mutta edelleen se vaan on hyvä. Lapsena tuli katsottua nauhalta jopa useita kertoja viikossa. Kyborgihommia, toimintaa ja väkivaltaa sopivassa suhteessa.
2. Bloodsport (1988)
Paras Van Damme -elokuva ja samalla paras martial arts -elokuva. Muita perusteluja ei tarvitakaan.
3. Masters of the Universe (1987)
Seikkailuelokuva magialla ja scifillä höystettynä. Ja onhan siellä myös He-Man! Kaikista Skeletorin inkarnaatioista tästä löytyy se paras niistä. Aina kun ajattelen 80-lukua lämmöllä, menevät ajatukseni jostain syystä tähän elokuvaan. Tämä onkin se täydellinen kasarileffa, jota voisi hyvin katsoa päättymättömältä kasetilta.
TOP 4-20 satunnaisessa järjestyksessä:
Teenage Mutant Ninja Turtles (1990)
Ninjakilpparit jo itsessään kova juttu ja tässä homma vaan toimii. Elokuvan maailma on osattu rakentaa niin, että mutanttininjakilpikonnat toimivat luonnollisena osana sitä. 80- ja 90-luvun taitteen New York myös vetoaa. Hatunnosto myös stunt-miehille kilpparipuvuissa, että osaavat tehdä uskottavan näköisiä taistelukohtauksia.
Dredd (2012)
Tästä huokuu sellainen tietynlainen Robocop-meininki. Pelkästään Karl Urban pystyisi kannattelemaan tätä elokuvaa, sen verran hyvin ja omistautuneesti vedetty rooli. Raju ja väkivaltainen tulevaisuuskuva on kiinnostava.
Evil Dead II: Dead by Dawn (1987)
Kaikinpuolin nappisuoritus, jossa Bruce Campbell osoittaa näyttelijäntaitonsa. Elokuva pitää otteessaan eikä päästä välttämättä irti sen jälkeenkään. Sellainen överiys monissa asioissa on onnistuttu toteuttamaan todella hyvin.
The Room (2003)
Luonnollisesti tämäkin löytänyt paikkansa listalta. Elokuva voi vaikuttaa kunnolliselle elokuvalle, mutta siinä on paljon asioita pielessä noin niinkuin elokuvallisesti. Silti elokuva naurattaa, imee mukaansa, aiheuttaa ihailua ja herättää laajan skaalan tunteita. Taianomainen elokuva, jonka katselukokemuksen hienoutta (ei huutelunäytöksissä) ei pysty järjellä selittämään. Aina kun The Roomin lopputekstit pamahtavat ruutuun, tulee sellainen tyhjä olo, koska on itsekin antanut kaikkensa tälle käsittämättömän hienolle elokuvalle. Sen jälkeen ei noin vaan katsota jotain toista elokuvaa perään tai ylipäänsä tehdä mitään muutakaan, koska mikään ei vaan tunnu enää millekään.
Soylent Green (1973)
Charlton Heston teki näihin aikoihin kovaakin kovempia scifi-elokuvia, eli Soylent Greenin lisäksi Omega Manin ja Apinoiden Planeetan. Soylent Green on näistä se paras. Teemana on ylikansoitus ja ruoan riittävyys. Elokuva onnistuu herättämään hyvän scifin tapaan paljon ajatuksia ja se rasvainen hiki, joka Hestonin naamalla jatkuvasti on, tunkeutuu läpi kuvaruudun. Hestonin näyttelemä poliisi nimeltään Thorn ei ole se maailman pelastava sankari, vaan pieni osa sitä maailman hammasratasta. Voin kuvitella kuinka päräyttävä elokuvan loppuratkaisu on silloin vuonna -73 ollut joillekin. Voi kun olisin ollut paikalla. Paras kohtaus elokuvassa on kuitenkin se kun Thorn ja Sol syövät meidän näkökulmasta normaalin, mutta monipuolisen aterian, jollaista Thorn ei ole elämänsä aikana koskaan päässyt kokemaan.
Timecop (1994)
Se toiseksi paras Van Damme -elokuva. Joskus muinoin en välittänyt ollenkaan aikamatkustuselokuvista, mutta jostain syystä pidin tästä. Kevyttä popcorn-viihdettä, mutta todella toimivaa sellaista eikä se ole useiden katselukertojen jälkeen käynyt tylsäksi. Van Damme vetää roolinsa todella hyvin vaikka tavallaan esittääkin vain itseään.
Spider-Man 2 (2004)
Vaikka kaikki Hämähäkkimies-elokuvat tuntuvat julkaisunsa hetkellä siltä parhaalta Hämähäkkimies-elokuvalta, laimenevat ne ajan saatossa. Ei kuitenkaan Sam Raimin Spider-Man 2, kuin ei myöskään Raimin ensimmäinen Spider-Man, joka on melkein yhtä hyvä. Tässä on ne kaikki asiat mitä Hämähäkkimies-elokuvalta toivookin: sarjakuvamainen tarina, hyvä pahis ja Hämähäkkimiehen ensimmäisen maailman ongelmien kanssa kamppailut. Syntytarina on saatu kerrottua jo edellisessä osassa, joten nyt voidaan keskittyä olennaiseen.
Weekend at Bernie's (1989)
En tiedä miksi, mutta kuollut mies ja pari tyyppiä, jotka tekevät kaikkensa, jotta muut uskovat tämän olevan edelleen elossa osuu omaan nauruhermoon täysillä.
Tai oikeastaan ne toisinaan absurditkin tilanteet, joihin Bernie kuolemansa jälkeen joutuu, ovat ratkiriemukkaita. Ja sitten on se palkkamurhaaja, joka luulee jatkuvasti epäonnistuneensa Bernien murhassa, vaikka se meni putkeen jo ekalla kerralla. Naurattaa jo pelkästään se, että muistelee elokuvaa. Samurai Cop (1991)
Toimintaelokuva, joka on niin huono, että se on hyvä. En mä tästä osaa nyt muutakaan kertoa, katsokaa itse ja vaikuttukaa.
Commando (1985)
Paras Arnold Schwarzeneggerin elokuva. Tässä on kaikki täydellisen kasaritoiminnan ainekset täydellisessä paketissa. Aseet paukkuvat, ukkoa kaatuu ja Arnold laukoo one-linereita.
Blade Runner 2049 (2017)
Mielestäni jopa parempi kuin eka Blade Runner. Pitää otteessaan alusta loppuun, tarina kulkee, näyttelijät osaavat hommansa ja elokuvan maailma on lumoava. Ainoa miinus mielestäni on Harrison Ford, joka on selvästi tuotu mukaan elokuvaan fan servicenä. Silti hänkin hoitaa roolinsa asianmukaisesti.
Logan (2017)
Tämä ehkä vaatii koko X-Men-elokuvasarjan läpikatselun pohjalle. Elokuva päättää Wolverinen tarinankaaren hahmoa kunnioittaen juuri niin hyvin kuin vaan on mahdollista. Mukana on myös erittäin toimiva elokuva, joka toimisi itsenäisenä elokuvana ilman mitään X-Men-hömppääkin.
Ghost in the Shell (1995)
Mielestäni tämä on parasta kyberpunkkia (anime-)elokuvamuodossa. Näin tämän ensimmäistä kertaa joskus peruskouluikäisenä, enkä oikeastaan tajunnut elokuvaa muuten kuin "höhö, tissit". Sittemmin elokuva on avautunut monin tavoin ja löytänyt paikkansa yhtenä suosikkielokuvistani.
Invasion of the Body Snatchers (1978)
Vaikkakin kyseessä on remake 50-luvun samannimisestä elokuvasta, joka myöskin on todella hyvä, on tämäkin hyvä esimerkki siitä miten scifiä osattiin 70-luvulla tehdä ns. oikein. Vaikka elokuvasta on hävinnyt kaikki yllätyksellisyys jo ajat sitten ja sen muistaa suurinpiirtein ulkoa, osaa se silti olla kutkuttavan jännittävä. Jos perustaisin oman leffakerhon, ottaisin tämän ensimmäiseksi katseltavaksi elokuvaksi.
Once Upon a Time in the West (1968)
Muistan vieläkin ensimmäisen katselukerran: uudenvuoden päivä uudenvuoden krapulassa ja tekee mieli katsoa jotain kevyttä viihdettä, jos vaikka nukahtaisi ja saisi krapulan nukuttua pois. Huuliharppukostaja oli siinä hetkessä virhe, koska voi helvetti miten hyväksi elokuvaksi se osoittautui! Lopputekstien rullatessa krapula oli edelleen läsnä, mutta samalla oli sellainen lämpimän hyvä fiilis, koska olin juuri nähnyt ensimmäistä kertaa maailman parhaan länkkärin. Viimeinen kaksintaistelu on mielestäni elokuvahistorian parhaita kohtauksia.
Citizen Kane (1941)
Ehkä hieman kliseinen valinta, mutta kertoo paljon, että vaikka olin spoilannut elokuvan itseltäni etukäteen kaikilla parodioilla ja referensseillä, osoittautui elokuva aivan järkyttävän hyväksi.
Dawn of the Dead (1978)
Tämäkin ehkä kliseinen valinta ja samalla osoitus siitä, että 70-luvulla osattiin tehdä myös kauhua ns. oikein. Mietin pitkään onko tämä vai Day of the Dead parempi ja paremmuusvaaka kääntyi Dawnin puolelle.
Viimeksi muokattu: