Maine:
You know the drill. Huomioithan, että ketju sisältää mitä todennäköisimmin spoilereita ainakin kuvien muodossa (joita en aio sensuroida), joten en suosittele lukemista, jos aiot pelata pelin itse.
Aiemmat sössöt:
Jotain Lies of Pahan mielen pelit hommia XSS:llä.
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
Vähän silloin julkaisun jälkeen kokeilin demoa ja totesin, että ihan samaa settiä on tämäkin, niinkuin kaikki muutkin soulssit, että parempi kun en pelaa. En edes sitä demoa jaksanut pelata loppuun.
Nyt kun sitten kuitenkin kokoversiota on tullut pelattua, niin voin todeta, että ihan samaa settiä on tämäkin, niinkuin kaikki muutkin soulssit. Tässä nyt sentään tuo marionetti-teema on lähtökohtaisesti mielenkiintoisempi kuin perus harmaan maailman demonit. Mutta samat myrkkysuot ja likaviemärit ja pelaajan kusettamiset on tässäkin.
Aika pirskatin vaikea pelihän tuo on ollut, joskin nyt viime tuntien aikana meno vähän tasaantunut. Yhdeksisen tuntia tuota taitaa nyt olla takana ja bosseja on voitettu aika monta. Vapaavalintaisia bosseja ei varmaan yhtäkään, tosin olen tainnut törmätä vasta yhteen sellaiseen. Katedraalin bossi on luultavasti seuraavana vuorossa, joka on kait neljäs isompi alue, ainakin sen mukaan miten teleportit on listattu fast travel valikossa. Sähkönuija yhdistettynä rapierin kahvaan on ollut suurimmaksi osaksi käytössä, mutta nyt päätin kokeilla vaihteeksi sontsaa, joka käyttäytyy samalla tavalla, mutta on pidempi ja omaa pelkkää fyysistä damagea. Level taitaa olla 48 tai siinä paikkeilla.
Pari bossia meni lisää nurin. Arkkipiispaa sai vähän jauhaa, mutta olisiko kolmannella tai neljännellä kaatunut. Aika hyvin tuntui ottavan damagea tulesta ja apurina ollut Specter sai pidettyä sen verran hyvin huomiota itsessään, että sai suht vapaasti läiskiä bossia selkään.
Tuon jälkeen Venigni antoi jonkin vekottimen Ergon dekoodamiseen, mutta en nyt oikeastaan tiedä mitä sillä pitäisi tehdä. Noh, sitä odotellessa eteenpäin vaan.
Seuraavaksi päädyttiin Black Rabbit jengin huudeille, jonne olevinaan piti päästä Black Rabbit Markin avulla käppäilemään sisään, mutta ei sitäkään kyllä missään vaiheessa kysytty. Paikan pomo tiesi heti, että kyseessä on Geppetton nukke, joka pitää listiä. Että se siitä.
Bossina oli ensimmäinen taistelu, joka on useampaa kuin yhtä tyyppiä vastaan. Näitä olen vihannut kaikissa muissakin soulsseissa, mutta onneksi tämä kyseinen taistelu tipahti ensimmäisellä yrittämällä (luultavasti vahingossa) keskittymällä pelkkään pääbossiin, mikä onneksi riitti voittamiseen. Ilmeisesti tässäkin on vielä Elden Ringin Godskin Duo olemassa, eli luultavasti siihen jää sitten peli. Samapa tuo, olen jo nyt päässyt pidemmälle kuin mitä koskaan arvelin (eli siis ensimmäistä bossia pidemmälle) ja toistaiseksi meno on ollut ihan ok tasoa, vaikka kiroilua onkin aiheuttanut. Kyllä minä tätä pidän parempana soulssina kuin mitään muuta pelaamaani, paitsi Strangers of Paradisea, josta oikeasti jopa tykkäsin.
Seuraavaksi pitäisi mennä Rosa Isabella Streetille hotellilta, mutta en nyt kyllä muista kuka se Antonio tai mikä lie on, jolta sinne avaimen saa, joten jätin tältä erää pelaamiset siihen.
Tässä on tämän hetkinen tilanne. Vielä en ole löytänyt selvää paikkaa jossa olisi hyvä grindata leveleitä.
Kuudennessa chapterissa mennään.
Grindailin suunnilleen kymmenen leveliä viidennen chapterin Malum Districtissä, jossa on checkpointin (tai siis Stargazerin) vieressä, jossa on yksi iso mörkö ja 2-3 pienempää. Iso mölli on aika vaarallinen, mutta harjoittelulla ja leveloinnilla se rupesi tippumaan aika nopeasti ja siitä saa oknp 500+ Ergoa, eli expaa. Lisäksi kun tuli vähän tutkiskeltua noita elementtejä, niin nämä tämän tyypin zombit(?) ottavat todella paljon vahinkoa tulesta, mikä sai juoksun checkpointilta huoneen tyhjennyksen kautta takaisin checkpointille kestämään nopimmillaan 39 sekuntia (kyllä, otin aikaa). Hitaimmillaankin mentiin alle minuutissa per kierros. Yhteensä huoneesta saa yhdellä EXP boostilla yhteensä ~700 Ergoa, mikä kertyy kiitettävän nopeasti.

Siinä 60 levelin yläpuolella tuli käytyä kokeilemassa uutta aluetta, Rosa Isabelle Streetiä, joka on taas vaihteeksi täynnä marionetteja, joihin tiesin entuudestaan sähkön olevan hyvä, joskin tuo bossilta saamani sontsa teki ihan kiitettävää jälkeä. Sitten törmäsin kuvanmukaiseen bossiin. Ja turpiinhan sitä tuli, niin että roikaa. Aivan kun en olisi leveloinut yhtään.
Bossi on typerän nopea liikkeissään ja edestä päin hyökkääminen on lähes mahdotonta, koska bossi pakottaa pelaajan lyönnistä counter-animaatioon, jossa et voi tehdä mitään. Toisella kerralla rupesin huomaamaan sentäs, että paras taktiikka on juosta bossin luona ympyrää vaikka viikon verran, jossain vaiheessa se antaa kuitenkin luvan lyödä takaisin ja voi mäiskiä selkään. Kolmannella yrittämällä se lopulta sitten kaatuikin, joskaan ei aivan helposti.
Discordissa palloilijat voivat käydä katsomassa pelit-kanavalta videota tuosta taistelusta, jossa taustalla soinut musiikki päätti bugata ja koko pitkän taistelun ajan kuului pelkkää kilinää, aivan kuin vanha puhelin olisi soinut. Tälläisinä hetkinä sitä tuntee, että koko universumi tekee pilkkaa juuri Sinusta, koska mitäs olet olemassa.
Rosa Isabelle Street ei sinänsä ole pitkä alue, mutta sen tekee vaikeaksi vaikeusasteen hyppäys ja se seikka, että suurin osa vihollisista käyttää pitkän matkan aseistusta ja niitä on vastassa monta kerralla kiväärein, pommein tai liekinheittimin varustettuna. Sen lisäksi alueella on toinenkin bossi, todella rasittava riehuva pellenukke, jonka ohi päätin vain juosta seuraavalle checkpointille. Tässä pelissä muuten möröillä on aivan järkyttävän pitkä aggro range ja möröt jahtaavat pelaajaa armotta ja kauan. Pahempaa olen oikeastaan nähnyt vain Elder Scrolls Onlinessa, jossa hevonkuusen korvesta aggronnut vihollinen on koodattu jahtaamaan pelaajaa vaikka 700 vuotta, ellei pelaaja lyö vihua kerran ja vihu lyö pelaajaa kerran, mikä vihdoin katkaisee aggron kuin seinään.
Tämän jälkeen siirryttiin oopperataloon, jossa on uusi mekaniikka, Disruption. Disruption on mittari jota viholliset täyttävät pelkällä olemassaolollaan ja kun mittari on täynnä, niin kuolet samoin tein, joten tough tits. Vasta ensimmäisen Disruption-kuoleman jälkeen peli antaa tutorialin, että ai niin, tämä on Disruption ja näin se estetään. Kiitos tästäkin.

Koskapa viholliset oopperatalossa ovat entistäkin sitkeämpiä, niin oli aika re-specata hahmo kokonaan uusiksi. Statsien puolella panostin raa'an damagen sijasta elementtivahinkoon ja tökkäsin Electric Coil Stick Headin kiinni Acidic Crystal Spear Handleen. Olen koko pelin ajan pelannu tuolla Stab-tyylisellä damagella, minkä olen kokenut hyväksi. Eli huitomisen sijaan aseella tökitään kuin keihäällä tai pistomiekalla. P-Organ puolella löin kvartsit EXP bonuksiin (tietysti), dodgeen ja kaikkeen mahdolliseen Stagger + Fatal Attack juttuihin. Ideana on siis saada bossit ja isommat möröt mahdollisimman nopeasti polvilleen ja tehdä ns. lopetusliike.
Kätenä toimii Puppet String, josta olen myös tykännyt paljon. En vain ole löytänyt sen päivitykseen käytettäviä Coileja kuin kaksi kappaletta.

Uudella varustuksella ja muutamalla sähkökranaatilla varustettuna olikin aika kohdata oopperan bossi, Puppet King. Eka muoto meni yllättävän kevyesti, sillä sähkökranaatit tekevät todella kovaa damagea ja apurina ollut Spectre piti hyvin bossin huomion, joten pääsin itse läiskimään sitä selkään. Kakkosvaihe riehuu huomattavasti enemmän ja siinä tuli muutama läheltä piti tilanne, mutta sekin kaatui ensimmäisellä yrittämällä ja vielä Spectre hengissä.
Tästä on sitten hyvä jatkaa seitsemänteen chapteriin, Lorenzini Arcadeen. Pelikello sanoo kuutisentoista tuntia olevan nyt pelattuna. Joskin peli on ollut X aikaa päällä erinäisistä syistä.
Viimeksi muokattu: