Tingle
NES-Retro Expert
- Viestit
- 2817
Maine:
Princess Peach: Showtime!
Odotin että kyseessä on helppo tyttövauvojen peli. Niin se onkin, mutta se on silti pettymys. Vaikka Super Mariot ovat idioottipoikavauvojen pelejä, ne tarjoavat silti paljon iloa ja syvyyttä siinä, miten Marioa voi ohjata ja millä tavalla tavoitteet saavuttaa. Princess Peach: Showtime! taas on kuin ennalta käsikirjoitettu näytelmä. Jokaisessa näytöksessä Peach saa asun, joka antaa hänelle kyvyn. Painamalla kykynäppäintä peli etenee. Periaatteessa vaihtelua riittää; osa näytöksistä on enemmän tasohyppelyä, beat ’em uppia, osa taas ongelmanratkaisua ja minipeliä. Yhteistä kaikille on se, että kontrollit eivät ole tyydyttäviä, eivätkä usein kontekstisidonnaiset toiminnot anna tilaa sooloilulle. Jos haluaa toteuttaa itseään, niin ylimääräistä rihkamaa riittää kerättäväksi ihan hyvin.
Masentavasti peli ei edes maistu persikalta. Aiemmissa peleissä Peachin hahmo on varsin vakiintunut. Eli siis tyttömario, joka osaa leijua. Showtime!ssa Peach ei osaa leijua. Samalla hahmoa ei myöskään syvennetä uuteen suuntaan. Koska kyvyt tulevat Peachin eri asuista, pelattava hahmo voisi yhtä hyvin olla kuka tahansa Mikki Hiiri tai Kössi Kenguru.
Aika tylsä peli, jota ei tee mieli pelata muutamaa kenttää kerralla enempää. 2/5
Penny’s Big Breakaway
Sonic Manian tekijöiden 3D-talosoloikka kiinnosti, mutta vasta demon myötä sorruin ostoksille. Demon pelaamista voin kyllä suositella. Todella virkistävää pelata indiehyppelyä, joka ei tunnu vanhan klassikon kopiolta. Pennyllä on paljon veikeitä jojoliikkeitä, joilla pelaaja pääsee muuttamaan fysiikan lait työkalukseen eri esteiden selvittämiseen. Tosi tyydyttävä fiilis, kun onnistuu keräämään vauhtia ja rullailee sen kanssa seuraavan mäen alas.
Teknisesti ja muutenkin peli on kuitenkin vähän raakile. Kentät ovat liian pitkiä, eikä niissä ole tarpeeksi mielekästä vaihtelua. Värimaailma on niin segasta sekaisin, että sitä on usein vaikea katsoa. Ihan mainio peli, jota en kuitenkaan ole jaksanut pelata läpi. 3,5/5
Odotin että kyseessä on helppo tyttövauvojen peli. Niin se onkin, mutta se on silti pettymys. Vaikka Super Mariot ovat idioottipoikavauvojen pelejä, ne tarjoavat silti paljon iloa ja syvyyttä siinä, miten Marioa voi ohjata ja millä tavalla tavoitteet saavuttaa. Princess Peach: Showtime! taas on kuin ennalta käsikirjoitettu näytelmä. Jokaisessa näytöksessä Peach saa asun, joka antaa hänelle kyvyn. Painamalla kykynäppäintä peli etenee. Periaatteessa vaihtelua riittää; osa näytöksistä on enemmän tasohyppelyä, beat ’em uppia, osa taas ongelmanratkaisua ja minipeliä. Yhteistä kaikille on se, että kontrollit eivät ole tyydyttäviä, eivätkä usein kontekstisidonnaiset toiminnot anna tilaa sooloilulle. Jos haluaa toteuttaa itseään, niin ylimääräistä rihkamaa riittää kerättäväksi ihan hyvin.
Masentavasti peli ei edes maistu persikalta. Aiemmissa peleissä Peachin hahmo on varsin vakiintunut. Eli siis tyttömario, joka osaa leijua. Showtime!ssa Peach ei osaa leijua. Samalla hahmoa ei myöskään syvennetä uuteen suuntaan. Koska kyvyt tulevat Peachin eri asuista, pelattava hahmo voisi yhtä hyvin olla kuka tahansa Mikki Hiiri tai Kössi Kenguru.
Aika tylsä peli, jota ei tee mieli pelata muutamaa kenttää kerralla enempää. 2/5
Penny’s Big Breakaway
Sonic Manian tekijöiden 3D-talosoloikka kiinnosti, mutta vasta demon myötä sorruin ostoksille. Demon pelaamista voin kyllä suositella. Todella virkistävää pelata indiehyppelyä, joka ei tunnu vanhan klassikon kopiolta. Pennyllä on paljon veikeitä jojoliikkeitä, joilla pelaaja pääsee muuttamaan fysiikan lait työkalukseen eri esteiden selvittämiseen. Tosi tyydyttävä fiilis, kun onnistuu keräämään vauhtia ja rullailee sen kanssa seuraavan mäen alas.
Teknisesti ja muutenkin peli on kuitenkin vähän raakile. Kentät ovat liian pitkiä, eikä niissä ole tarpeeksi mielekästä vaihtelua. Värimaailma on niin segasta sekaisin, että sitä on usein vaikea katsoa. Ihan mainio peli, jota en kuitenkaan ole jaksanut pelata läpi. 3,5/5