Viimeksi pelaamasi tai läpäisemäsi Switch peli?

Star Ocean 2-remake tulilla.
On hyvin tehty, tuntuu samaan aikaan kuin pelaisi vanhaa klassikkopeliä joka tuntuu myös uudelta klassikkopeliltä. Vanhoilla musiikeilla tosin jyystän.
Tuntuu että on kaksi Motoi Sakurabaita, toinen liukuhihnalta moniin peleihin rutiinilla tuutannut ja toinen tunteikkaampi jonka jälkimmäisen tuotantoa musat tässä.
Pelattavuus on ykkösen remakesta jo tuttua ni tuntuu kuin kotiin palaisi.
Tähtimeret kutsuvat. Kaikki on niin kiehtovaa ja mysteeristä >
 
Bravely Default II ollut tässä tulilla.

Tuli viime vuonna napattua tarjouksesta, mutta korkattua vasta tässä reilu viikko sitten. Vajaa nelisen tuntia sisällä, ja kyllähän tämä ihan hyvältä vaikuttaa. Persoonalliset pelattavat hahmot, tuhdilla brittiaksentilla vedetty ääninäyttely ja sopivasti normista poikkeava taistelusysteemi vetävät tässä puoleensa. Riittävän kevyttä meininkiä ollut ainakin tähän asti, eikä pelaajaa ylikuormiteta (ainakaan heti) sivutehtävillä, joutavalla crafrailulla tai pakkogrindauksella. Ihan hyvin tuntuisi siis tarina etenevän sellaisella tunti-pari per sessio -tahdilla.

Eipä ole muuten aika pitkään hetkeen tullut pelattua JRPG:tä loppuun saakka. Saas nähdä, kuinka käy tämän kanssa.
 
Pelattiin kaverin Switchillä Tears of the Kingdomia ja tuli itellekin taas kutinat pelailla BotW:ia. 88 shrineä vedetty tähän mennessä, katotaas joskohan nuo kaikki jaksaisi. :comicbookguy:
 
Viimeksi muokattu:
106 shrineä nyt! :radi:

Edit. Nooni kaikki 120! Kyllä tämä peli vaan kummasti koukutti. Sivutehtäviä vielä ois vaikka kuinka, mut saapas nähdä.
 
Viimeksi muokattu:
Nuuskamuikkunen – Muumilaakson melodia

Hauska lasten ja lapsenmielisten seikkailupeli kevyillä roolipelielementeillä.

Suurena Muumi-fanina tuli toki pelattua läpi 100%, aikaa meni ehkä viitisen tuntia. Ilman sivutehtäviä menisi läpi ehkä parissa-kolmessa tunnissa.

Parasta oli tietenkin lapsuuden Mörkö-traumojen kohtaaminen. Pelissä on nimittäin kuumottava takaa-ajokohtaus, jossa juostaan Mörköä karkuun öisessä metsässä ja Mörkö kirjaimellisesti jäädyttää hengiltä, mikäli saa kiinni. Huikeaa. :love:

Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
 
Nuuskamuikkunen – Muumilaakson melodia

Hauska lasten ja lapsenmielisten seikkailupeli kevyillä roolipelielementeillä.

Suurena Muumi-fanina tuli toki pelattua läpi 100%, aikaa meni ehkä viitisen tuntia. Ilman sivutehtäviä menisi läpi ehkä parissa-kolmessa tunnissa.

Parasta oli tietenkin lapsuuden Mörkö-traumojen kohtaaminen. Pelissä on nimittäin kuumottava takaa-ajokohtaus, jossa juostaan Mörköä karkuun öisessä metsässä ja Mörkö kirjaimellisesti jäädyttää hengiltä, mikäli saa kiinni. Huikeaa. :love:

Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.

Katsoinkin yhtä striimiä tästä, mutta siinä pelaaja ei jäänyt kiinni, niin jäi näkemättä brutaali kuoliaaksi jäätyminen :(

Ko. kohtaus saattaa olla perheen pienimmille turhan jännä, mutta muuten voisin hyvin kuvitella lasten tykkäävän.
 
Nuuskamuikkunen – Muumilaakson melodia

Hauska lasten ja lapsenmielisten seikkailupeli kevyillä roolipelielementeillä.

Suurena Muumi-fanina tuli toki pelattua läpi 100%, aikaa meni ehkä viitisen tuntia. Ilman sivutehtäviä menisi läpi ehkä parissa-kolmessa tunnissa.

Parasta oli tietenkin lapsuuden Mörkö-traumojen kohtaaminen. Pelissä on nimittäin kuumottava takaa-ajokohtaus, jossa juostaan Mörköä karkuun öisessä metsässä ja Mörkö kirjaimellisesti jäädyttää hengiltä, mikäli saa kiinni. Huikeaa. :love:

Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.

Tulikos vastaan bugeja? Kuulemma jotain on vielä ollut niin päivityksen kelasin odotella ja latailla sitten tyttären kanssa pelailtavaksi.
 
Tulikos vastaan bugeja? Kuulemma jotain on vielä ollut niin päivityksen kelasin odotella ja latailla sitten tyttären kanssa pelailtavaksi.

Oli pari jäätymistä, joissa objektit vain jumittivat eikä peli edennyt. Pelin resetointi auttoi, ja tässä on tosiaan reaaliaikainen tallennus, eli peli jatkui kuitenkin ihan samasta kohdasta.
 
Detective Pikachu Returns

Sarjan ensimmäinen peli oli oikein kiva "lasten Phoenix Wright", joka jäi aika pahasti cliffhangeriin aikoinaan, ja olen odotellut jonkun aikaa että peli olisi saanut jatkoa. Viime vuoden lopulla onneksi tämä jatko-osa julkaistiin, mutta raha ollut niin tiukassa, ettei ole viittinyt täyteen rahaan ostaa, mutta nyt oli halvalla gigantissa, niin pitihän se nyt sitten ostaa talteen, ja tuli pelattua tässä viikonlopun aikana läpi.

Tarina jatkuu siitä mihin aikasempi osa jäi ja tässä pelissä nyt saadaan kivasti päätökseen ekasta osasta alkanut juoni. Pelissä on kivoina uudistuksina erilaisien apuri pokémonien käyttö sekä mini sidequestit, joissa seikkaillaan erinäisillä alueilla tehden simppelejä taskeja erilaisille ihmisille ja pokémoneille. Pelissä on myös vanhaa tuttua etsivän työtä ja argumentointia, jolla lopuksi ratkaistaan keissit. Peli on todella simppeli puzzlejen ja taskien osalta, ei vaadi ihan hullua päättelyä ja tutkimista, kun kerran lasten pelikin on, mutta sopii myös aikuisemmillekin lungina seikkailu pelinä. Pelin musat ovat kanssa todella laadukkaat. Oikein pätevä jatko-osa, jossa kulminoituu sarjan juoni ja saadaan closure kaikkeen tapahtuneeseen.
 
Katsoinkin yhtä striimiä tästä, mutta siinä pelaaja ei jäänyt kiinni, niin jäi näkemättä brutaali kuoliaaksi jäätyminen :(

Ko. kohtaus saattaa olla perheen pienimmille turhan jännä, mutta muuten voisin hyvin kuvitella lasten tykkäävän.
Eihän se olisi perinteinen muumikokemus, jos ei saa traumoja!
 
Legend of Zelda: Link's Awakening

Aah lähes täydellinen peli:love: en sano etteikö BotW olisi isompi ja hienompi tapaus, mutta tyypiltään tämä oli kyllä just sen laista Zeldaa, josta itse tunnun eniten tykkäävän. Tämä peli oli just sopivan kokoinen ja pituinen, ja näytti sekä kuulosti vallan mukavalta. Overworldin härski depth-of-field vähän häiritsi aluksi, mutta äkkiä siihenkin tottui. Luolat olivat sitten sitä parasta antia. Vaikeustaso ei ollut korkea, mutta ihan riittävä - joskin mulla oli viimeiseen loppariin mennessä bumerangi hankittuna, mikä oli vissiin vähän imba sitä vastaan. Tarinan lopussa kyllä kouraisi, kun saari katosi :(

Asetun siihen leiriin, että suorastaan toivoisin Oracle-peleistä samanlaista remakea, mutta saapa nähdä, kuinka käy. Wind Waker HD jollekin muulle alustalle kuin WiiU:lle passais...
 
Viimeksi muokattu:
Memories of East Coast

Lisäilen Switchin eShopissa usein mielenkiintoiselta vaikuttavia indiepelejä watch listille odottelemaan aleja, ja oikeanlaisen fiiliksen ja sopivan hinnan kohdatessa ostan niitä talteen pelattavaksi. Näinhän tämä netistä pelien ostelu paljolti toimii. Olen päässyt tällä strategialla nauttimaan monista upeista pelikokemuksista, mutta joskus tulee tehtyä totaalisia virhearvioitakin, kuten nyt. Yleensä en tämmösistä jaksa mitään kirjoitella, ja aika harvoin vaivaudun postaamaan läpäistyistä hyvistäkään peleistä, mutta nyt teen poikkeuksen. Kyseessä oli nimittäin pöljin visual novel, jonka olen pelannut. Ja olen kuitenkin elämäni aikana pelannut ainakin kolme visual novelia. Tarina ei pelkästään ollut tökerö, yllätyksetön ja mauton, vaan teksti oli myös täynnä kirjoitusvirheitä ja yksinkertaisesti huonoa englantia. Ensimmäisen kirjoitus-/kielivirheen huomasin ehkä vartin pelaamisen jälkeen, mutta en antanut sen häiritä. Mutta kun niitä alkoi tulla muutaman minuutin välein, alkoi se vähäinenkin immersio ja kiinnostus tarinaa kohtaan olla mennyttä, ja seuraavan kielikukkasen löytämisestä tuli pääasiallinen motiivini jatkaa peliä ja pelata se loppuun. En oikein muutenkaan tykkää jättää pelejä kesken, ellei ole ihan pakko, ja tiesin tämän lyhyeksi peliksi.

Peli on yhden malesialaisen ihmisen tekemä, joten annan kielen laadun anteeksi, mutta olis tämä varmaan kannattanut oikoluetuttaa vähän paremmin. Jälkeenpäin on hyvin vaikea sanoa, miksi alun perin edes kiinnostuin tästä, mutta onneksi hinta jäi alennuksen ja pisteiden käytön jälkeen alle euroon. Taas tunti, jota en saa enää koskaan takaisin. Sentään musiikki oli silloin tällöin ihan mukiinmenevää. Mutta ensi kerralla katon taas vähän tarkemmin, millaisiin peleihin aikani käytän.
 
Nuuskamuikkunen – Muumilaakson melodia tuli mentyä juuri läpi! Tuli tätä pelattua silloin tällöin niin, että tytär (kova Muumi-fani) seurasi.

Ite en ole oikein ikinä mikään Muumi-fani ole ollut, mutta sattuneista syistä Muumit on kyllä viime aikoina tullut tutuksi.

Hienosti tässä pelissä on kyllä toteutettu Muumien tunnelma. Pelihän ei ole vaikea, joten tätä voi kyllä suositella pienemmille lapsille sekä tietysti isoille Muumi-faneille. Maailma oli hyvin toteutettu ja sellainen mukava seikkailufiilis tässä oli läpi pelin. Musat sopivat täydellisesti tähän peliin.

Välillä peli vähän tökki ja jopa välivideoissa oli pari kertaa hieman katkonaista meno.

Ehkä sellainen 2.5/5 pelikokemus tämä.
 
Princess Peach: Showtime!

Odotin että kyseessä on helppo tyttövauvojen peli. Niin se onkin, mutta se on silti pettymys. Vaikka Super Mariot ovat idioottipoikavauvojen pelejä, ne tarjoavat silti paljon iloa ja syvyyttä siinä, miten Marioa voi ohjata ja millä tavalla tavoitteet saavuttaa. Princess Peach: Showtime! taas on kuin ennalta käsikirjoitettu näytelmä. Jokaisessa näytöksessä Peach saa asun, joka antaa hänelle kyvyn. Painamalla kykynäppäintä peli etenee. Periaatteessa vaihtelua riittää; osa näytöksistä on enemmän tasohyppelyä, beat ’em uppia, osa taas ongelmanratkaisua ja minipeliä. Yhteistä kaikille on se, että kontrollit eivät ole tyydyttäviä, eivätkä usein kontekstisidonnaiset toiminnot anna tilaa sooloilulle. Jos haluaa toteuttaa itseään, niin ylimääräistä rihkamaa riittää kerättäväksi ihan hyvin.

Masentavasti peli ei edes maistu persikalta. Aiemmissa peleissä Peachin hahmo on varsin vakiintunut. Eli siis tyttömario, joka osaa leijua. Showtime!ssa Peach ei osaa leijua. Samalla hahmoa ei myöskään syvennetä uuteen suuntaan. Koska kyvyt tulevat Peachin eri asuista, pelattava hahmo voisi yhtä hyvin olla kuka tahansa Mikki Hiiri tai Kössi Kenguru.

Aika tylsä peli, jota ei tee mieli pelata muutamaa kenttää kerralla enempää. 2/5


Penny’s Big Breakaway

Sonic Manian tekijöiden 3D-talosoloikka kiinnosti, mutta vasta demon myötä sorruin ostoksille. Demon pelaamista voin kyllä suositella. Todella virkistävää pelata indiehyppelyä, joka ei tunnu vanhan klassikon kopiolta. Pennyllä on paljon veikeitä jojoliikkeitä, joilla pelaaja pääsee muuttamaan fysiikan lait työkalukseen eri esteiden selvittämiseen. Tosi tyydyttävä fiilis, kun onnistuu keräämään vauhtia ja rullailee sen kanssa seuraavan mäen alas.

Teknisesti ja muutenkin peli on kuitenkin vähän raakile. Kentät ovat liian pitkiä, eikä niissä ole tarpeeksi mielekästä vaihtelua. Värimaailma on niin segasta sekaisin, että sitä on usein vaikea katsoa. Ihan mainio peli, jota en kuitenkaan ole jaksanut pelata läpi. 3,5/5
 
Takaisin
Ylös Bottom