Tämä ei ole ihan viimeisin pelaamani Switchpeli, mutta olin pyöritelly tätä asiaa ja mitä kirjoittaisin useampaan otteeseen mielessäni, ja viimeks eilen sitten kävin vielä vähän vaihe vaiheelta läpi. Kuitenkin päätin etten kirjoita mitään sen ihmeempää analyysia asiasta, osittain siksi että se on niin vaikea tehdä ilman spoilereita ja ympäripyöreästi, kunnes tänä aamuna törmäsin vahingossa kahvia juodessani videoon jossa joku purkaa Mirai Nikki animen juonenkulkua, sen käsikirjoitusta, ja ihmettelee mikä siinä sarjassa oikein oli sellainen mikä vetosi aikoinaan ihmisiin. Tässä kohtaa sain ikäänkuin kehykset sellaiselle mitä olin miettinyt pelistä jossa on samankaltaisia elementtejä paljon, mutta sille ei ollut oikein mitään selvää rakennetta mihin laittaa sitä, ja kun tajusin mikä se samankaltaisuus on niin sitten pystyikin kirjoittamaan.
Sword Art Online: Fatal Bullet ja minkä asian se onnistuu tekemään aivan erinomaisesti.
Pelissä on toki monta eri osa-aluetta, erilaisia tehtäväjuttuja joita voi pelata muilla kuin omalla hahmollaan yms mutta en keskity tässä nyt niihin.
Pelin ideana on että lähinnä ihmispelaajat pelaavat Gun Gale Online nimistä multiplayer ropea joka sijoittuu dystooppiseen erämaahan ja kaikki hoidetaan aseiden avulla. Taustaa sen verran että monesta ton gameversen pelistä GGO on se peli joka ei ole rennompaa miekka ja magia mytologiahommaa, vaan jossa ihmiset voivat sekoilla ja päästää väkivaltaisemmat impulssinsa irti.
Pelaajan hahmo on yksi pelaaja joka tulee peliin mukaan ystävänsä kutsumana, hyvin äkkiä törmätään sitten vakio SAO hahmokaartiin ja pelaaja sattuu saamaan haltuunsa jotain hyvin harvinaista, ei kerran vaan kahdesti. Tämä sitten saa SAOporukan, ja muutamat muut kiinnostumaan asiasta että olisiko pelaajassa jotain erikoista kun tämä onnistuu jossain sellaisessa missä GGO:ta paremmin pelaavat eivät onnistu.
Peli kulkee tehtävistä toiseen ja taustalla kokoajan rakennetaan useampaa mysteeriä joilla on kytköksiä animesarjaan, tai oikeastaan osa animesarjan tapahtumista toteutetaan pelin edetessä. Tähän sitten liittyy myös vahvasti sellainen että kun mukana on SAOn hahmokaartia, niin niiden mukana tulee myös niiden luonteenpiirteet omine oikkuineen. Ja jos on pelannut vähänkään enemmän noita tai muuten tietää asiasta niin riippuen katsantotavasta osaa hahmoista voisi pitää lievästi sanottuna hiukan häiriintyneinä.
Pelin edetessä on vähän epäselvää kokoajan että mitkä tehtävät ovat niitä isompia juttuja jotka kuljettavat pääjuonta, ja vaikka pääjuonen tehtävät voisikin erottaa pienemmistä tehtävistä, on kuitenkin hyvin hämärän peitossa että mikä se kaiken lopputulos voisi olla, mihin kaikella tällä tähdätään. Erilaiset hahmot myös homman edetessä lähentyvät pelaajaa ja riippuen vähän siitä miten kukakin pelaaja suhtautuu mihinkin, voi suhtautuminen niihin vaihdella huvittuneesta pikkuisen creepyynkin.
Koska kyseessä on virtuaalisen online ropen sisällä oleminen, on osalla hahmoista toki sitten omat motiivinsa sille miksi ovat mukana ja mihin tarkalleen ottaen pyrkivät pelimaailmassa ollessaan. Joillain nämä ovat hyvin selkeät, ja joillain taas niistä ei oikein koskaan välttämättä pääse kiinni. Joka tapauksessa mitä enemmän pelaaja toimii, sitä enemmän pelaaja alkaa saamaan huomiota myös muilta hahmoilta pelimaailmassa, ja herättää yleistä kiinnostusta.
Eri henkilöt sitten tietävät vähän erilaisia asioita, ja jokaisella on vähän kuin oma silmäyksensä siihen että mitä tapahtuu ja mikä on merkittävää, ja todellisuus siitä että missä oikein mennään ja miksi on pikkuisen jokaisen omista preferensseistä riippuvaa. Toki tossa on sellainen että mitä enemmän tietää minkäkin hahmon taustoista, sitä enemmän pystyy olemaan vähän perillä siitä miksi se keskittyy juuri tiettyihin asioihin, mutta vaikkei tietäisi, ja vaikka tietäisi, on mukana kokoajan sellainen pieni epätietoisuus siitä että mikä on tarkalleen ottaen kenenkin pyrkimys.
Pelissä jonka ideana on että osa hahmoista on esimerkiksi pelimaailman ohjelmistoon linkittyviä tekoälyjä tollaisella on, miten sen sanoisi, koko pelimaailma on rakennettu sellaiseksi että se mahdollistaa tollaisen, ja jossain toisenlaisessa pelimaailmassa toi ei olisi mitenkään mahdollista.
Mikä se asia sitten on minkä Fatal Bullet tekee niin loistavasti? En tiedä onko sille edes nimeä mutta sellainen punainen lanka vaikuttais puuttuvan silloinkin kun se on esillä selvästi, ja se mitä tarkalleen ottaen todellisuudessa tapahtuu isompana kokonaisuutena, ja mikä se perimmäisin tarkoitus oikein on, on havaittavissa ainoastaan sitä kautta että miten joka ikisellä hahmolla on ikäänkuin se oma pieni insightinsa omasta näkökulmastaan asiasta. Kaiken siitä että missä oikein tarkalleen ottaen ollaan, mitä siellä tarkalleen ottaen on, ja mitä tämä kaikki voisi tarkoitta, voi parsia lopulta kasaan monesta hyvin epämääräisestä vinkistä joita ei välttämättä edes tajua ollenkaan. Peli harrastaa älyttömästi sellaista että tuodaan niin paljon kaikenlaista misdirectionia ja tarpeetonta informaatiota, että se alkaa ohjaamaan kokoajan kaikkea niin moneen eri suuntaan että sellainen isompi kokonaiskuvio on jatkuvasti hämärän peitossa.
Kunnes se ei enää ole, ja vaikka tajuaisit mitä se on ja alat varautumaan mihin tahansa, niin et siltikään tajua varautua mihin tahansa.
Kirjoitin discordissa joskus että parasta pelissä on miten jotkin hahmot onnistuvat menemään ns ihon alle, ja tollaista koen todella harvoin minkään pelin kanssa, mutta tämän kohdalla sellainen epäluuloisuus ja jatkuva epävarmuus siitä että vaikka asiat olisivatkin selkeitä, on siellä pakko olla taustalla aina jotain lisää, vain yksinkertaisesti toimi paremmin kuin se on toiminut edes minkään kauhupelin tai vastaavan kanssa. Jos pidät sellaisesta että miten jonkin pelin tai vastaavan maailma vaikuttaa jatkuvasti siltä kuin siinä olisi aina jotain pielessä muttet osaa sanoa mitä, ja pidät sellaisesta että hahmot eivät aina pysy ihan neljännen seinän toisella puolella, plus jos hektinen tiimipohjainen ammuskelurope (mahdollisesti karmeella grindaamisella menee) niin suosittelen kyllä.
Mutta se on etenkin toi epäselvyys ja hämäräperäisyys minkä nostaisin kaikista eniten esille, ja se kaikki kokonaisuus mikä mahdollistaa sen. Se voisi olla osittain huonoa käsikirjoittamistakin, mutta se vaikuttaa jatkuvasti niin tahallaan tehdyltä, etenkin kun sellaisia hyvin pieniä alitajunnallisesti vaikuttavia vinkkauksia asioiden ja pelimaailman tilasta eri suuntiin, annetaan jatkuvasti, etenkin sellaisten hahmojen osalta joista tiedät että juuri ne ovat potentiaalisesti ne jotka ensimmäisenä voivat nähdä asioista läpi, elleivät jo näe ja siltikin käyttäytyvät kuin mitään outoa ei olisi. Ja pelimaailma on jatkuvasti sellainen pikkuisen unenomainen ja vähän psykoottinen, jossa on jotain pielessä ja jotain vaikuttamassa vielä jossain, silloinkin kun ei ole mitään selvää suuntaa mitä se olisi.
