Viimeksi pelaamasi tai läpäisemäsi Switch peli?

Sori että heitän tän mut tää on vaan niin loistava.

Eli alternative timelinet on hauskoja, mutta vielä hauskempi jos osalla on eri timeline kuin osalla jossa ne seuraa timelinea jossa ne ite oli.



20231101_014745.jpg

Eli Excella joka on pahis kutsuu lohikäärmeen nappaamaan Yuman, ja Excella joka on tiimissä ja se sama Excella mut myöhemmin, mutta aikasemmin, tappelee sitä Excellan kutsumaa lohikäärmettä vastaan, ja sit osa hahmoista on taju kankaalla, ja nää pakenee Excellaa Excella mukana. Ja Jinas joka päättää johtaa niitä johtaa tiimiä jossa on Jinas mukana kans, ja sit Jinas päättää tapella noiden kanssa kokeillakseen niitä, ja tiimissä oleva Jinas ottaa kaks kertaa Jinasilta turpaasa ja Excella jota ne siis ylipäätään pakeni ottaa ohjakset ja pieksää Jinasin ettei se pieksä Jinasia enempää



Ja kaikki tämä on vielä loogista eikä siinä ole mitään ristiriitaisuuksia. :D
 
Pokémon Sword

Tuli viime viikon synttäreiden aikaan käytyä kotopuolessa ja löydettyä naapurikunnan prismasta kyseinen peli 30€:lla tarjouksessa, niin tuli poimittua talteen. Shieldin olen pelannu viimeksi 2020 kesällä niin tuntui ihan hyvältä idealta ottaa peluuseen samantien. Tälläkertaa tiimissä hääräsi Inteleon, Corviknight, Grimmsnarl ja Centiskorch uusina tuttavuuksina ja näiden lisäksi Violetissa viimeksi käytetty Gallade ja Leafgreenistä tuttu Jolteon, joka tuli evolvattu ihan tokan salin takia aluksi pelkästään mutta päädyin käyttämään loppuun asti. Tiimi toimi todella hyvin kyseisessä peluussa, Corviknight oli iso apu heti alussa ja Centiskorch oli myös todella kätevä monessa kohtaa, Grimmsnarl pääsi loistamaan vasta semi lopussa kun alkoi tulemaan enemmän lohareita vastaan. Peli on klassisella pelin kuljetuksella josta itse tykkään enemmän kuin Legends Arceuksen ja Scarlet/Violetin tyhjääkin tyhjemmästä open worldista. Musiikit myös todella hyvät bonuksena. Oikein pätevä sarjan osa.
 
Tämä ei ole ihan viimeisin pelaamani Switchpeli, mutta olin pyöritelly tätä asiaa ja mitä kirjoittaisin useampaan otteeseen mielessäni, ja viimeks eilen sitten kävin vielä vähän vaihe vaiheelta läpi. Kuitenkin päätin etten kirjoita mitään sen ihmeempää analyysia asiasta, osittain siksi että se on niin vaikea tehdä ilman spoilereita ja ympäripyöreästi, kunnes tänä aamuna törmäsin vahingossa kahvia juodessani videoon jossa joku purkaa Mirai Nikki animen juonenkulkua, sen käsikirjoitusta, ja ihmettelee mikä siinä sarjassa oikein oli sellainen mikä vetosi aikoinaan ihmisiin. Tässä kohtaa sain ikäänkuin kehykset sellaiselle mitä olin miettinyt pelistä jossa on samankaltaisia elementtejä paljon, mutta sille ei ollut oikein mitään selvää rakennetta mihin laittaa sitä, ja kun tajusin mikä se samankaltaisuus on niin sitten pystyikin kirjoittamaan.


Sword Art Online: Fatal Bullet ja minkä asian se onnistuu tekemään aivan erinomaisesti.


Pelissä on toki monta eri osa-aluetta, erilaisia tehtäväjuttuja joita voi pelata muilla kuin omalla hahmollaan yms mutta en keskity tässä nyt niihin.

Pelin ideana on että lähinnä ihmispelaajat pelaavat Gun Gale Online nimistä multiplayer ropea joka sijoittuu dystooppiseen erämaahan ja kaikki hoidetaan aseiden avulla. Taustaa sen verran että monesta ton gameversen pelistä GGO on se peli joka ei ole rennompaa miekka ja magia mytologiahommaa, vaan jossa ihmiset voivat sekoilla ja päästää väkivaltaisemmat impulssinsa irti.

Pelaajan hahmo on yksi pelaaja joka tulee peliin mukaan ystävänsä kutsumana, hyvin äkkiä törmätään sitten vakio SAO hahmokaartiin ja pelaaja sattuu saamaan haltuunsa jotain hyvin harvinaista, ei kerran vaan kahdesti. Tämä sitten saa SAOporukan, ja muutamat muut kiinnostumaan asiasta että olisiko pelaajassa jotain erikoista kun tämä onnistuu jossain sellaisessa missä GGO:ta paremmin pelaavat eivät onnistu.

Peli kulkee tehtävistä toiseen ja taustalla kokoajan rakennetaan useampaa mysteeriä joilla on kytköksiä animesarjaan, tai oikeastaan osa animesarjan tapahtumista toteutetaan pelin edetessä. Tähän sitten liittyy myös vahvasti sellainen että kun mukana on SAOn hahmokaartia, niin niiden mukana tulee myös niiden luonteenpiirteet omine oikkuineen. Ja jos on pelannut vähänkään enemmän noita tai muuten tietää asiasta niin riippuen katsantotavasta osaa hahmoista voisi pitää lievästi sanottuna hiukan häiriintyneinä.

Pelin edetessä on vähän epäselvää kokoajan että mitkä tehtävät ovat niitä isompia juttuja jotka kuljettavat pääjuonta, ja vaikka pääjuonen tehtävät voisikin erottaa pienemmistä tehtävistä, on kuitenkin hyvin hämärän peitossa että mikä se kaiken lopputulos voisi olla, mihin kaikella tällä tähdätään. Erilaiset hahmot myös homman edetessä lähentyvät pelaajaa ja riippuen vähän siitä miten kukakin pelaaja suhtautuu mihinkin, voi suhtautuminen niihin vaihdella huvittuneesta pikkuisen creepyynkin.

Koska kyseessä on virtuaalisen online ropen sisällä oleminen, on osalla hahmoista toki sitten omat motiivinsa sille miksi ovat mukana ja mihin tarkalleen ottaen pyrkivät pelimaailmassa ollessaan. Joillain nämä ovat hyvin selkeät, ja joillain taas niistä ei oikein koskaan välttämättä pääse kiinni. Joka tapauksessa mitä enemmän pelaaja toimii, sitä enemmän pelaaja alkaa saamaan huomiota myös muilta hahmoilta pelimaailmassa, ja herättää yleistä kiinnostusta.

Eri henkilöt sitten tietävät vähän erilaisia asioita, ja jokaisella on vähän kuin oma silmäyksensä siihen että mitä tapahtuu ja mikä on merkittävää, ja todellisuus siitä että missä oikein mennään ja miksi on pikkuisen jokaisen omista preferensseistä riippuvaa. Toki tossa on sellainen että mitä enemmän tietää minkäkin hahmon taustoista, sitä enemmän pystyy olemaan vähän perillä siitä miksi se keskittyy juuri tiettyihin asioihin, mutta vaikkei tietäisi, ja vaikka tietäisi, on mukana kokoajan sellainen pieni epätietoisuus siitä että mikä on tarkalleen ottaen kenenkin pyrkimys.

Pelissä jonka ideana on että osa hahmoista on esimerkiksi pelimaailman ohjelmistoon linkittyviä tekoälyjä tollaisella on, miten sen sanoisi, koko pelimaailma on rakennettu sellaiseksi että se mahdollistaa tollaisen, ja jossain toisenlaisessa pelimaailmassa toi ei olisi mitenkään mahdollista.

Mikä se asia sitten on minkä Fatal Bullet tekee niin loistavasti? En tiedä onko sille edes nimeä mutta sellainen punainen lanka vaikuttais puuttuvan silloinkin kun se on esillä selvästi, ja se mitä tarkalleen ottaen todellisuudessa tapahtuu isompana kokonaisuutena, ja mikä se perimmäisin tarkoitus oikein on, on havaittavissa ainoastaan sitä kautta että miten joka ikisellä hahmolla on ikäänkuin se oma pieni insightinsa omasta näkökulmastaan asiasta. Kaiken siitä että missä oikein tarkalleen ottaen ollaan, mitä siellä tarkalleen ottaen on, ja mitä tämä kaikki voisi tarkoitta, voi parsia lopulta kasaan monesta hyvin epämääräisestä vinkistä joita ei välttämättä edes tajua ollenkaan. Peli harrastaa älyttömästi sellaista että tuodaan niin paljon kaikenlaista misdirectionia ja tarpeetonta informaatiota, että se alkaa ohjaamaan kokoajan kaikkea niin moneen eri suuntaan että sellainen isompi kokonaiskuvio on jatkuvasti hämärän peitossa.


Kunnes se ei enää ole, ja vaikka tajuaisit mitä se on ja alat varautumaan mihin tahansa, niin et siltikään tajua varautua mihin tahansa.


Kirjoitin discordissa joskus että parasta pelissä on miten jotkin hahmot onnistuvat menemään ns ihon alle, ja tollaista koen todella harvoin minkään pelin kanssa, mutta tämän kohdalla sellainen epäluuloisuus ja jatkuva epävarmuus siitä että vaikka asiat olisivatkin selkeitä, on siellä pakko olla taustalla aina jotain lisää, vain yksinkertaisesti toimi paremmin kuin se on toiminut edes minkään kauhupelin tai vastaavan kanssa. Jos pidät sellaisesta että miten jonkin pelin tai vastaavan maailma vaikuttaa jatkuvasti siltä kuin siinä olisi aina jotain pielessä muttet osaa sanoa mitä, ja pidät sellaisesta että hahmot eivät aina pysy ihan neljännen seinän toisella puolella, plus jos hektinen tiimipohjainen ammuskelurope (mahdollisesti karmeella grindaamisella menee) niin suosittelen kyllä.

Mutta se on etenkin toi epäselvyys ja hämäräperäisyys minkä nostaisin kaikista eniten esille, ja se kaikki kokonaisuus mikä mahdollistaa sen. Se voisi olla osittain huonoa käsikirjoittamistakin, mutta se vaikuttaa jatkuvasti niin tahallaan tehdyltä, etenkin kun sellaisia hyvin pieniä alitajunnallisesti vaikuttavia vinkkauksia asioiden ja pelimaailman tilasta eri suuntiin, annetaan jatkuvasti, etenkin sellaisten hahmojen osalta joista tiedät että juuri ne ovat potentiaalisesti ne jotka ensimmäisenä voivat nähdä asioista läpi, elleivät jo näe ja siltikin käyttäytyvät kuin mitään outoa ei olisi. Ja pelimaailma on jatkuvasti sellainen pikkuisen unenomainen ja vähän psykoottinen, jossa on jotain pielessä ja jotain vaikuttamassa vielä jossain, silloinkin kun ei ole mitään selvää suuntaa mitä se olisi.
 
Shining Resonance Refrain, Refrain modella tällä kertaa.

Aikaa meni noin 53 tuntia koska tällä kertaa pysty skippailemaan asiat jotka oli jo nähty. Vikan bossin nirhaamisessa meni 19 sekuntia, ja Marionin ei tarvinnu ottaa askeltakaan.

Eipä tosta ole hirveästi sen ihmeempää sanottavaa, samat asiat pätee mitä normipelin läpäisystä jo kirjoitin. Tällä kertaa oli Excella mukana tiimissä ja vähän aikaa kun seurasi sen juttuja että alkoi selviämään millainen luonne se on ja miten se suhtautuu asioihin mitenkin, niin kyllähän toi yhdeks suosikkihahmoista pelissä nousi. Todella mukava oli saada Excellan näkökulmat asioihin ja enemmän selville sen motiiveista. Tossa modessa oli mukana myös toinen jännähahmo Jinas mutta sen kanssa oli vähemmän tekemisissä koska se esim harvemmin tahtoi juttelemaan esim nuotiolla jos sitä kävi pyytämässä.

Jotenkin onnistuin vielä saamaan sellaisen Yuma-Marion-Excella kolminaisuuden taisteluissa että jos kaksi pisti todella agressiivisiks ja yhden tukevaks niin aina kun ne kolme vaan hyökkäili niin kummasti siellä oli vihujen suojaukset rikki jatkuvasti.

Mut siinä kohtaa kun pelaa sellaista JRPG:tä 135 tuntia yhteensä joka on kuitenkin kaikin puolin keskinkertainen noin peruspeliltään, niin vähän väkisinkin alkaa miettimään vielä mitä siinä on tehty niin oikein jos kiinnostus vaan riittää, ja miten sen kaiken selittäisi.


Useamman kerran vuosien aikana on tullut törmättyä lauseeseen joka kuuluu jotenkin näin, että peli, anime, jokin voi tuoda esille tekijöidensä ajatuksia erilaisista kiistellyistäkin teemoista, mutta ne eivät saa olla se pääasia ja niitä ei pidä hieroa katsojan naamaan, eikä esilletuomisen pidä olla paasaamista asioista. Ja juuri tossa toi peli on aivan täydellinen esimerkki että miten tollainen on mahdollista tehdä.

Yksikään pelin hahmo ei ole todellakaan mitenkään "normaali", kaikilla on ne omat oikkunsa, mutta yksikään hahmo ei ole pelkästään tuomassa peliin vain jotain yhtä asiaa, eikä hahmojen gimmickkejä nosteta esille kokoaikaa. Yhdenkään hahmon tarkoitus ei ole olla muistuttamassa vain että hahmo on olemassa, että saatais tiettyä tropea seuraava, tai tietyllä luonteella varustettu hahmo. Nykyisin puhutaan kovasti inkluusiosta ja siitä miten erilaisia todellisia tai kuviteltuja vähemmistöjä, ja harvemmin esillä olevia ihmistyyppejä yms pitäisi saada peleihin mukaan, mutta samalla esimerkiks länsimaisessakaan mediassa ei ole ollut kunnolla sellaista missä tuotais mukaan joku poikkeava henkilö ilman että sen tarkoitus olisi olla jotain joko mystistä, tai pelkästään vain edustamassa henkilöä jolla on poikkeus. Tossa taas asiat hahmojen ympärillä vaihtelee rasismin ja ennakkoluulojen kokemisesta ehkäpä realistisimpaan autisminkirjon hahmon kuvaukseen missään videopelissä tähän mennessä, joista osa nappiin osumisista saattaa olla vielä puoliksi ihan tuurilla ja sattuman kautta,

Erilaiset hahmot joilla on selvästi sellaisia piirteitä luonteissaan joita kenties todellisessa elämässä kammoksutaan vähän, saadaan toimimaan hyvin keskenään ilman että elämisestä tulee valitusvirttä, ja vielä tavalla jolla erilaisia luonteenpiirteitä omaavat henkilöt oikeastikin voisivat tulla tiiminä toimeen keskenään, ja joilla olis vielä todella hauskaa keskenään. Yksi syy sille miksi toi toimii niin hyvin ei löydy sieltä miten asioita tehtäis näyttävästi, vaan miten pienillä sanattoman viestinnän eleillä voidaan tuoda ilmi jokin hahmon luonteenpiirre. Agnumilla sattuu se nyrkin puristus juuri sopivasti tehostamaan sen sanomisia, Kirika sattuu kallistamaan vähän päätään juuri sopivasti silloin kun päättää diivailla, ja Yuma sattuu olemaan vähän pöllähtäneen oloinen juuri sopivissa tilanteissa.

Aikamoinen saavutus jos on kymmenen vuoden takainen JRPG joka teki jo paremmin asioita mitä on alettu vaatimaan enemmän vasta pelin ilmestymisen jälkeen, ja ilman että se välttämättä edes yritti.


Nyt sit jatkan tästä post-gamen pelaamista että mitä peli vielä keksii heitellä tähän kun ekalla pelikerralla kaikki toi jäi just sen takia että sen voi tehdä sit Refrain modella.
 
Viimeksi muokattu:
treasuresoftheaegean.jpg

Treasures of the Aegean
11h 45min
24 looppia
Aarteita 109/110

Olipas hyvä peli! Pakko myöntää että ostin vähän sian säkissä taannoin kun Collector's Editionin krääsällä sai halvalla, enkä pelkkien videoiden perusteella ihan saanut kiinni minkälaisesta pelistä on kyse. Aloitettua meni hetki ennen kuin tajusin edes miten peli toimii, ja kerran hermostuin täysin kun pelin tallennus systeemi ei mielestäni toimi yhtään. Myöhemmin kävi ilmi että se toimii täysin oikein, pelin mekaniikasta johtuen tiettyjä asioita piti vaan tehdä aina uudelleen.

Ehkä laitan spoilerin taakse miten peli toimii, sillä sen hoksaaminen ennakkoon voi viedä jotain pois jos tätä aikoo pelata. Ei välttämättä, mutta ehkä emt.
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
 
Treasures of the Aegean
Aarteita 109/110

Jäiks sullakin se aarre ottamatta mikä oli siellä pohjalla ihan oikeassa alareunassa. Se on ihan hyvin näkyvissä sellaisessa "luu" kielekkeessä, mutta itse en millään keksinyt miten sinne pääsee sisälle. Enkä löytänyt ees mitään kunnon apua netistä. Jäi mullakin yhden aarteen päähän.

Hyvä peli on!
 
Jäiks sullakin se aarre ottamatta mikä oli siellä pohjalla ihan oikeassa alareunassa. Se on ihan hyvin näkyvissä sellaisessa "luu" kielekkeessä, mutta itse en millään keksinyt miten sinne pääsee sisälle. Enkä löytänyt ees mitään kunnon apua netistä. Jäi mullakin yhden aarteen päähän.

Hyvä peli on!
...ei niin mitään käsitystä. Mielestäni en nähnyt ainuttakaan aarretta jota en vain olisi keksinyt miten saadaan. Pakkasin pelin jo takaisin laatikkoon niin en jaksa tarkistaakaan :D
 
Super Mario RPG
Jossain metsä sokkelossa vissiin tai siis astuin sisään juuri. Onks tää oikeesti näin suoraviivainen mitä alussa. Tähän asti ainakin käytännössä vaan menty eteenpäin ilman turhaa etsintää. Tykkään. Alkuperänen on pelaamatta joten ekaa kertaa puikoissa. Valkkasin helpomman tason koska pelaamisen kuuluu olla kivaa eikä vissiin vaikuta juoneen
 
treasuresoftheaegean.jpg

Treasures of the Aegean
11h 45min
24 looppia
Aarteita 109/110

Olipas hyvä peli! Pakko myöntää että ostin vähän sian säkissä taannoin kun Collector's Editionin krääsällä sai halvalla, enkä pelkkien videoiden perusteella ihan saanut kiinni minkälaisesta pelistä on kyse. Aloitettua meni hetki ennen kuin tajusin edes miten peli toimii, ja kerran hermostuin täysin kun pelin tallennus systeemi ei mielestäni toimi yhtään. Myöhemmin kävi ilmi että se toimii täysin oikein, pelin mekaniikasta johtuen tiettyjä asioita piti vaan tehdä aina uudelleen.

Ehkä laitan spoilerin taakse miten peli toimii, sillä sen hoksaaminen ennakkoon voi viedä jotain pois jos tätä aikoo pelata. Ei välttämättä, mutta ehkä emt.
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.

Näyttää niin sellaselta peliltä että olis siisti nähdä tekijät pelaamassa ja kertomassa samalla mistä ja miks tuli idea laittaa joku tietty asia peliin, miks tietyssä ruudussa on just tietynlainen aihe taustalla yms
 
Mario + Rabbids Sparks of Hope


Oli halvalla BF -tarjouksessa, niin poistin kun pisteetkin näytti olevan arvosteluissa hyviä.


Tämmönen toimintapainotteinen vuoropohjainen strategiacovershootteri XCOM -hengessä mikälie. :rolleyes:

Tää kyllä tuntui ihan kivalta peliltä jossa on ideaa ja saatan pelailla pitemmällekkin, ehkä jopa loppuun asti!
 
Viimeksi muokattu:
Super Mario RPG
Jossain metsä sokkelossa vissiin tai siis astuin sisään juuri. Onks tää oikeesti näin suoraviivainen mitä alussa. Tähän asti ainakin käytännössä vaan menty eteenpäin ilman turhaa etsintää. Tykkään. Alkuperänen on pelaamatta joten ekaa kertaa puikoissa. Valkkasin helpomman tason koska pelaamisen kuuluu olla kivaa eikä vissiin vaikuta juoneen
Kuudes tähti hallussa. Päivä menny pelatessa. About 7:20 pelikellossa. Edelleen ollut kivan suoraviivasta. Vasta tulivuoressa piti alkaa miettiä miten pomoa päihittää.
 
Menihän se vielä tänään läpi. Eka kerta mario rpg:tä koskaan. Aina aatellu et on vaikee ja pitkä niinku FF tai muut japani-rpg:t. Mut eihä se ollu. Post game jää ehkä tekemättä jos on vaan tavaroiden metsästystä ja boss battlea. Nii ja grindaus vikalle tasolle jokasella. 10:14 sanoo pelikello ja kaikki on levelillä 21 paitsi prinsessa on 27. Suosittelen pelaamaan ei oo vaikee ja on nopee vaikka sit se alkuperänen. Taitaa sekin löytyy switchin online puolelta. Itellä hyllyssä ite tehty repro enkun kielellä joka toimii euroopan raudalla
 
Nonni, Mario Odyssey tulilla. Ihan helposti paras 3D-Mario ja paras Mario sitten Snes Worldin. Vie takas Raren ja Nipan avointen mestojen loikintojen kulta-aikoihin paitti ohan tämmöne nyt paljo parempaa nykygrafiikoilla ja pelattavuudella.
Viimeksi kun joku Nintendon oma sarja vakuutti näin se oli Metroid Prime 3 ja senkin teki Retro Studios.
Arttityyliki persoonallista eikä New Mario-paskaa.
 
Jospa täällä Switchpuolella multiplattareistaki enempi jauhaisi, joista tähän asti Yleisellä tupannut.
Ensikertaa GBA-Cassut tulilla, vuoteen -24 annoin oottaaki lol

Aria Of Sorrowissa maininnan arvoista että siinä tekee debyyttinsä eräs cooleimmista Castlevania-hahmoista, Soma Cruz. Itel entuudestaan tuttu DS-jatkosta.

DSC_4949.JPG
Noitia iskemässä.

DSC_4950.JPG
Kokoelma pääministereitä.

Tähän teki vielä Kojima(ei se videoufo) legendaariset hahmoartit kanteen ja dialoginaamoihin, jotka DS-jatkossa oli perusanimetyylillä sitten.
Yamanen voimapoppia myöten kelpocassu kaikin puolin sarjan kulta-ajoilta, joka ei itelle ole Nesbökäleet, vaan Chi No Rondosta ja Sotnista etiäppäi ja DS-kauden vielä.
 
Ninja JaJaMaru: Lost RPGs
DSC_4965.JPG

Ninja JaJaMaru on se yhden ruudun ninjapeli, josta tämmöisiä Famicomille jääneitä RPG:geytäki tehty jotka tähän enkkukäännetty.

DSC_4955.JPG
Ensimmäinen peli vaikuttaa perus kasariropelta, millainen vanhanaikaisuus tuttua itelle PhantasyStareista jo.

DSC_4957.JPG
DSC_4958.JPG
Toka peli, Kultaisen linnan legenda, vaihtaa genren tuon ajan seikkailupeliksi japanilaisittain. Mennään kartassa noihin paikkoihin joissa ruutu kerrallaan mennään ja hutkitaan jojolla Zeldan, Golvelliuksen yms malliin.
Tämä tuntuu paljon kiehtovammalta ja musiikit sekä tunnelma vievät ihan mennessään.

DSC_4960.JPG
Tuuli vei pojanpojan luolaan mystisen oven taa. Tuonne pohjooseen jonku sumun demonit tehny kanssa.
 
Viimeksi muokattu:
Takaisin
Ylös Bottom