Viimeksi pelaamasi tai läpäisemäsi Sega Mega Drive / Genesis peli?

Sonic 1 oli/on mielestäni erittäin hienot grafiikat ja on myöhempiinkin Sonic peleihin verrattuna kaunista katseltavaa. Tämä on myös muistaakseni ainoa Sonic peli jossa on kolme kenttää per maailma. Japsi versiossa liikkuu muuten myös pilvet ja varsinkin Labyrinth zonen veden väreily on hieno efekti siinä.
Vaikea sanoa kumpi on parempi peli, Sonic 1 vai 2. Kakkonen on täydellisempi tietysti kun siinä on kaksinpeli mahdollisuus, smaragdeilla ja erikoiskentillä on joku merkitys ja loppubossi on tarpeeksi vaikea.
Ykkönen vähän raakile, jäänyt "ei aivan -osastolle" ja pikku petrauksella olisi saanut täydellisen.
 
Viimeksi muokattu:
Ykkönen on yllättävän kova vastus tokalle. Kyllä nuo Sonic1:den ekat musiikit vaikkapa iskee nyt jo enemmän, kuin kakkosen ekan ja tokan maailman musat, mutta Aqua Ruins sitten Sonic 2:ssaki jo tosi kova biisi.
Tuo kolme kenttää per maailma vaan tekee ykkösestä helposti pitkäveteisemmän aluksi enne harjoitteluita, kun vaikkapa SpringYardin bossiin kuollessa tiedossa taas Mooseksen 40 vuoden vaellus siihen mihin jäi. Varsinkin Marble zone vaan kestää ja kestää.
 
Sonic 1-3+Knuckles ovat kaikki ilahduttavalla tavalla toisistaan poikkeavia ja mielestäni aikakauden parhaita tasohyppelyitä. Ainoa sarjan peli, johon en ole useammallakaan yrittämällä päässyt sisään on Sonic CD. Huolimatta monien influensserien mielipiteistä, se on sekava, joskin runsaasti välkkyvä pökäle.
 
Paul Tekkenistä sanoi:
Sonic 1-3+Knuckles ovat kaikki ilahduttavalla tavalla toisistaan poikkeavia ja mielestäni aikakauden parhaita tasohyppelyitä. Ainoa sarjan peli, johon en ole useammallakaan yrittämällä päässyt sisään on Sonic CD. Huolimatta monien influensserien mielipiteistä, se on sekava, joskin runsaasti välkkyvä pökäle.
Klikkaa laajentaaksesi...

Sonic CD on tosiaan melkoinen outolintu. Tuntuu siltä että siihen on yritetty pakata cd formaatin suomin mahdollisuuksin aivan hitosti liikaa tavaraa ja se tekee muutamista kentistä erittäin tuskaista liikkua. Eikä todellakaan epileptikoille toi Sonic, välkkyviä kenttiä siinä riittää.
Myöskään ne past / future maailmojen vaihdot eivät ole oikein koskaan auenneet meikäläiselle.
Muuten, jos tykkää MD Soniceista niin kannattaa tutustua myös Master Systemin Soniceihin.
 
Viimeksi muokattu:
Pulseman

Nintendo Onlinen uutuuksien testausta taas.

Tuntuu ja näyttää vähän niinkun Soniccia pelais, mutta vauhtia ei ihan niin paljon ja aseena tuommonen laserkanuunamikälien ainakin alkuun. Ihan mukavalta Sonic -ripoffilta näytti ja tuntui.
 
Kid Chameleon

Melko keskinkertaisen oloinen platformeri, jossa poika voi muuttaa asustettaan ja saa siitä erinäisiä poweruppeja samalla. Ei tää ihan huonolta tunnu, muttei kyllä mitenkään erikoisesti säväytäkkään.

Oon joskus tainnu aiemminkin pelailla, kun näytti niin tutulta.
 
natedogg sanoi:
Pulseman

Nintendo Onlinen uutuuksien testausta taas.

Tuntuu ja näyttää vähän niinkun Soniccia pelais, mutta vauhtia ei ihan niin paljon ja aseena tuommonen laserkanuunamikälien ainakin alkuun. Ihan mukavalta Sonic -ripoffilta näytti ja tuntui.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tämä on sellainen peli mikä on oikeasti saanut minut voimaan fyysisesti pahoin. Ei siksi että tää olisi huono peli, mutta tässä on joissain kentissä niin paljon vilkkuvia valoja että alkaa silmiä särkemään ja tuntuu kuin epilepsia puhkeaisi.
 
Empty sanoi:
Tämä on sellainen peli mikä on oikeasti saanut minut voimaan fyysisesti pahoin. Ei siksi että tää olisi huono peli, mutta tässä on joissain kentissä niin paljon vilkkuvia valoja että alkaa silmiä särkemään ja tuntuu kuin epilepsia puhkeaisi.
Klikkaa laajentaaksesi...

Itse en vielä kovin pitkälle pelannut, joten en joutunut tästä kärsimään, mutta hyvä varoitus.


Mainitaan vielä, että ilmeisesti peli myös julkaistiin ainoastaan Japanissa.
 
natedogg sanoi:
Itse en vielä kovin pitkälle pelannut, joten en joutunut tästä kärsimään, mutta hyvä varoitus.


Mainitaan vielä, että ilmeisesti peli myös julkaistiin ainoastaan Japanissa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Jep, jäi vain japanin julkaisuksi. Ja tämä ei ole se edullisin Mega Drive peli hommata, kun nykyään tästäkin joutuisi yli 500 euroa pulittamaan, jos mielii fyysisen kopion omistamaan. Omani ostin yli 10 vuotta sitten ja siitä jouduin silloin köyhtymään vain 50 euroa.

Visuaalisesti hieno peli tämä ainakin on. Viime läpiipelusta on aikaa, mutta muistaakseni yksi miinus tässä taisi olla se, että joissain kentissä oli sellaisia suht pitkiä osioita, joissa piti harhailla eteenpäin melko tyhjässä tilassa jossa ei pahemmin tule vihollisia vastaan ja on vähän sellaista toiminnan puutetta. Bossi tappelut muistaakseni oli aika hauskoja tässä.
 
Tarujen tähti 4

Megadriven kuuluisin jrpg eli Phantasy Star IV läpi. Animecutscenet teki tarinasta viihtyisän audiovisuaalisen kokemuksen, semmosta AD/HD:ta Magic Knight Rayearth-ysärianimea mutta isolla ripauksella tunnettakin. Kun vaikkei juoni paperilla mikään Last of Us-tuotanto olisi, on se ilmaistu verrattomasti ajattomammin ja tunteekkaammin.

Loppupuolella vasta joutu enempi grindaamaan, kun jokainen bossi alkoi tuntua superbossilta. Tiheät satunnaistaistelut alkoi taas jurppia loppupään pidemmissä sokkeloissa ja lopulta vaan välillä pakenin kaikista tappeluista joista saatoin edetäkseni nopeampaa, mutta huvittavasti yksikään dunkku ei ollu niin paha kuin Phantasy Star II:den jo ensimmäinen mesta joka järkyttävän kokoinen halli ja sokkelo teleportteineen.

DSC_3800.JPG
Olemme ulkona! Kallioon hakatussa laboratoriossa koko ikänsä lojunut Rika näkee päivänvalon ensi kertaa.

DSC_3801.JPG
Zio! Sinä huoran mukula!

DSC_3803.JPG
Kuppi kuumaa ja palaveri. Planeetta Motavia on mukava lähi-itäinen tai Sergio Leonen Espanjan aavikko- miljöö, eikä seikkailu sinne rajoitu.

Ja niin vaan oli läpäisyn jälkeen heti semmoinen fiilis, että rupesin samantien pelaamaan uusiksi! Tämä löytyy Switchille esim. Megadrive classic collection-kasetilta, jos kannettavalle haluaa.
 
^Breaking news.
Luin äsken HardCoreGaming-saitin Phantasy Star IV-jutusta, että "RPG- Director Rieko Kodama and scriptwriter Akinori Nishiyama would work together again shortly thereafter as the main creative brains behind the excellent Saturn action RPG Magic Knight Rayheart."
En siis tätä tiennyt vielä tuota viestiä äsken kirjoittaessa, mutta sepä sattui mikä mieleen tulikin.
 
Kuukauden SNES-pelailun tiimellyksessä tuli pelattua myös Segaa!

- Mickey Mania

IMG_20230915_235150.jpg

Tämä oli samalla ensimmäinen koskaan läpäisemäni Mega Drive- saati ylipäätään Sega-konsolille julkaistu peli. :eek:

Lähdin ihan mielenkiinnosta vertaamaan näitä kahta 16-bittistä Mikki-peliä, koska niiden erilaisuudesta on kuullut aikojen saatossa niin paljon juttua. Ja eroavaisuuksia todellakin löytyy, mielestäni näitä voisi luonnehtia tietyiltä osin lähes eri peleiksi.

Kuten tuolla SNES-ketjussa tuli kirjoitettua, niin Sega-versio on tavallaan paljon eläväisempi pikku detaljien ansiosta. Animaatiopätkiä, ääniefektejä, jopa kokonaisia kentän osioita on enemmän. Lisäksi tässä on pari piilotettuakin kenttää/Mikkiä, jotka puuttuvat tyystin SNES:iltä. Mutta niin on myös haastetta, sillä väitän noin viikon kestäneen empiirisen tutkimuksen lopputuloksena SNES-versiota paljon helpommaksi. Mielestäni Sega-versio on Easylläkin vaikeampi peli kuin SNES-versio Hardilla.

Mutta tykkään kyllä kummastakin versiosta suuresti, niiden pelaamiseen täytyy vain asennoitua eri tavalla. Upean näköisiä pelejä.

Nyt on vähän tyhjä olo, olihan näissä itsensä haastamista kerrakseen.

IMG_20230916_003502.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Takaisin
Ylös Bottom