Viimeksi pelaamasi tai läpäisemäsi Sega Mega Drive / Genesis peli?

Katos katos, täällähän ei ollukaan vielä tämmöstä aihetta, niin ois vähän ehkä niinkun aika.


Comix Zone

Onhan tää nyt ihan hiton erikoinen ja hyvä peli! Idea ja graafinen toteutus kyllä ihan parasta A-luokkaa, oisin paskantanut hunajaa jos oisin pentuna tähän jotenkin päässyt käsiksi tai törmännyt.

Mutta ilmeisesti pidemmälle pelatessa jotain ongelmaakin tulee vastaan toteutuksessa.

Toki tätäkin pelailtu joskus aiemmin, mutta nyt näkyi ilmestyneen myös Switchille (millon lie ollut, mutta iloinen yllätys oli, että oli lisää pelejä aukaistavana) niin pistin pelaten taas. Kyllähän nää MD minillä tais ollakkin jo.


Zero Wing

All your base are belong to us!

Eikä tää paska peli ole, vaikka käännöksen laatu ehkä vähän, noh, mielenkiintoinen.


Mega Man: The Wily Wars


Kolme ensimmäistä Megistä MD:llä.

Ja juu, kyllähän tässä ongelmansa on ja ei nää ihan tunnu yhtä fluideilta tai muutenkaan yhtä hyviltä kuin NES -vastineensa. Graafinen tyyli remakeiksi ihan jees.

High Seas Havoc

Tuli testattua, että onnistuisko tämän läpäisy tällä kertaa. Tämä on yksi Mega Driven Sonic -klooneista, muttei kuitenkaan sieltä huonnoimmasta päästä. Tässä siis seikkaillaan antropomorfisella sinisellä hylkeellä ja peli ei jätä epäselväksi mistä on vaikutteita ottanut, mutta tässä ei onneksi pyritty apinoimaan Sonicin nopeutta ja hahmon kontroloiminen onnistuu helposti pikkutarkuuttakin vaativissa hyppelyosuuksissa. Graafisesti ihan nätti ja ok musat, mutta loppua kohden vaikeusaste nousee melkoisesti ja ärräpäiden lentelyltä ei voi välttyä. Yhtenä pikku ongelmana voi mainita pelin kameran, joka osittain tietyissä kohdin lisää haastetta entisestään, kun välillä ei näe kunnolla mitä yläpuolellasi on ja päällesi saattaa yllättäen tippua vihollisia aiheuttaen äkkikuolemia. Ja välillä ei näe kunnolla mitä alapuolellasi on ja täytyy ottaa riskikkäitä hyppyjä tuntemattomaan.

Matka tyssäsi tälläkin kertaan toiseksi viimeisen kentän bossiin, jota en vain onnistu koskaan päihittämään. Kaiken kaikkiaan ihan diisentti tasoloikka pikkuviostaan huolimatta.

Tokavikan kentän bossi:

En oo koskaan kuullutkaan, mutta näyttää ihan kokeilemisen arvoiselta.

natedogg sanoi:

Mega Man: The Wily Wars

Klikkaa laajentaaksesi...

En muista kirjoitinko tästä johonkin topikkiin, mutta tätä tuli tässä taannoin pelailtua. Tai no, pelkkää Megis kakkosta, mutta kuitenkin.

Ihmettelen miten tässä on voitu kusta aivan perusasiatkin. Liikkumisen ja vihollisten hoitelemisen kuuluu olla hauskaa. Tässä nämä asiat ovat jatkuvasti aivan perseestä, kun jokainen vastaantuleva kestää aina hieman liikaa osumia, ja hahmokin tuntuu hieman tahmealta. Paperilla kuulostaa kyllä aivan turhalta nillitykseltä, mutta pilaa oikeasti peli-ilon täysin. Yhtäkkiä bossitkin ovat aivan tajuttoman vaikeita, jopa epäreilun oloisia. Syynä toki se, että nekin kestävät taas jostain syystä iskua aivan liian paljon.

No mutta läpi meni, niin että pätkähti. Voin sanoa että työn ja tuskan takana oli, vaikka orggis MM2 on pelattu läpi varmasti satoja kertoja, eikä tuota mitään ongelmia.

Jos jotain plussaa pitää tästä pökäleestä etsiä, niin kyllähän tää on visuaalisesti ihan kivan näköinen.

presidentti ståhlbergin pää sanoi:

En muista kirjoitinko tästä johonkin topikkiin, mutta tätä tuli tässä taannoin pelailtua. Tai no, pelkkää Megis kakkosta, mutta kuitenkin.

Ihmettelen miten tässä on voitu kusta aivan perusasiatkin. Liikkumisen ja vihollisten hoitelemisen kuuluu olla hauskaa. Tässä nämä asiat ovat jatkuvasti aivan perseestä, kun jokainen vastaantuleva kestää aina hieman liikaa osumia, ja hahmokin tuntuu hieman tahmealta. Paperilla kuulostaa kyllä aivan turhalta nillitykseltä, mutta pilaa oikeasti peli-ilon täysin. Yhtäkkiä bossitkin ovat aivan tajuttoman vaikeita, jopa epäreilun oloisia. Syynä toki se, että nekin kestävät taas jostain syystä iskua aivan liian paljon.

No mutta läpi meni, niin että pätkähti. Voin sanoa että työn ja tuskan takana oli, vaikka orggis MM2 on pelattu läpi varmasti satoja kertoja, eikä tuota mitään ongelmia.

Jos jotain plussaa pitää tästä pökäleestä etsiä, niin kyllähän tää on visuaalisesti ihan kivan näköinen.

Klikkaa laajentaaksesi...

Onkos tämä wily wars sitten tehty sen japanin mm2 pohjalta? Länkkäri julkaisuissa oli muistaakseni joku vaikeustaso valinta mitä japanin versiossa ei ollut ollenkaan famicomilla vaan oletus oli se vaikeampi.

UKKn kiitorata sanoi:

Onkos tämä wily wars sitten tehty sen japanin mm2 pohjalta? Länkkäri julkaisuissa oli muistaakseni joku vaikeustaso valinta mitä japanin versiossa ei ollut ollenkaan famicomilla vaan oletus oli se vaikeampi.

Klikkaa laajentaaksesi...

Mielestäni ei vertaudu alkuperäisen difficult-vaikeustasoon (eli siihen japanian normaaliin vaikeustasoon), vaan on typerällä tavalla vaikeampi, mutta voin olla väärässä.

edit: Tässä tuntui esimerkiksi nuo aseet paljon heikommilta, eli vaikka tiedät bossin heikkouden, niin se ei auta tavallaan tarpeeksi.

presidentti ståhlbergin pää sanoi:

En muista kirjoitinko tästä johonkin topikkiin, mutta tätä tuli tässä taannoin pelailtua. Tai no, pelkkää Megis kakkosta, mutta kuitenkin.

Ihmettelen miten tässä on voitu kusta aivan perusasiatkin. Liikkumisen ja vihollisten hoitelemisen kuuluu olla hauskaa. Tässä nämä asiat ovat jatkuvasti aivan perseestä, kun jokainen vastaantuleva kestää aina hieman liikaa osumia, ja hahmokin tuntuu hieman tahmealta. Paperilla kuulostaa kyllä aivan turhalta nillitykseltä, mutta pilaa oikeasti peli-ilon täysin. Yhtäkkiä bossitkin ovat aivan tajuttoman vaikeita, jopa epäreilun oloisia. Syynä toki se, että nekin kestävät taas jostain syystä iskua aivan liian paljon.

No mutta läpi meni, niin että pätkähti. Voin sanoa että työn ja tuskan takana oli, vaikka orggis MM2 on pelattu läpi varmasti satoja kertoja, eikä tuota mitään ongelmia.

Jos jotain plussaa pitää tästä pökäleestä etsiä, niin kyllähän tää on visuaalisesti ihan kivan näköinen.

Klikkaa laajentaaksesi...

En niin hirveän paljon edes kerennyt pelata, mutta samaa mieltä.

Ei todellakaan ole turhaa nillitystä, aivan asiallista.

presidentti ståhlbergin pää sanoi:

En muista kirjoitinko tästä johonkin topikkiin, mutta tätä tuli tässä taannoin pelailtua. Tai no, pelkkää Megis kakkosta, mutta kuitenkin.

Ihmettelen miten tässä on voitu kusta aivan perusasiatkin. Liikkumisen ja vihollisten hoitelemisen kuuluu olla hauskaa. Tässä nämä asiat ovat jatkuvasti aivan perseestä, kun jokainen vastaantuleva kestää aina hieman liikaa osumia, ja hahmokin tuntuu hieman tahmealta. Paperilla kuulostaa kyllä aivan turhalta nillitykseltä, mutta pilaa oikeasti peli-ilon täysin. Yhtäkkiä bossitkin ovat aivan tajuttoman vaikeita, jopa epäreilun oloisia. Syynä toki se, että nekin kestävät taas jostain syystä iskua aivan liian paljon.

No mutta läpi meni, niin että pätkähti. Voin sanoa että työn ja tuskan takana oli, vaikka orggis MM2 on pelattu läpi varmasti satoja kertoja, eikä tuota mitään ongelmia.

Jos jotain plussaa pitää tästä pökäleestä etsiä, niin kyllähän tää on visuaalisesti ihan kivan näköinen.

Klikkaa laajentaaksesi...

Yksi itselle häiritsevin asia mitä olen laittanut merkille on se, että mega buster on selvästi paljon hitaampi tässä verrattuna NES-versioihin. Tuon takia tiettyjen vihollisten ja robot mastereiden hoitelu ei onnistu aina niin helposti perusaseella kun ammukset eivät ehdikään maaliin tarpeeksi nopeasti.

Empty sanoi:

Yksi itselle häiritsevin asia mitä olen laittanut merkille on se, että mega buster on selvästi paljon hitaampi tässä verrattuna NES-versioihin. Tuon takia tiettyjen vihollisten ja robot mastereiden hoitelu ei onnistu aina niin helposti perusaseella kun ammukset eivät ehdikään maaliin tarpeeksi nopeasti.

Klikkaa laajentaaksesi...

Jep, tämä! Liian usein kävi sitä, että tykittää vaan menemään, mutta vihollinen ei kuolekaan ja juokset vaan sitä päin lopulta.
Tietynlainen etenemisen "flow" on tässä kadotettu täysin. Nyt pelaaminen on hitaampaa nyhräämistä.

Burning Force

Space Harrierin tyylinen kolmannen persoonan shootteri. Ainakin itsellä tässä on paikoin jotenkin vaikeaa hahmottaa milloin viholliset ovat tähtäimessäsi ja tuntuu että suurinta osaa vihollisia ei saa tuhottua ottamatta samalle itse damagea. Parhaiten näyttää selviävän kun ei yritä edes tuhota suurista osaa vihollisia ja keskittyy väin väistelyyn ja pitää alusta joko ruudun oikealla ja tai vasemmalla reunalla suurimman osan ajasta. Tulihan tuo läpäistyä, mutta aika "meh" kokemus tämä shootteri. Jos jotain hyvää pitää tästä löytää, niin ainakin oli pari kivaa biisiä jotka jäivät päähän soimaan.

Onko kukaan pelannut läpi? Itseltä löytyy ja tosi vaikean oloinen.

Veijo Vintage sanoi:

Onko kukaan pelannut läpi? Itseltä löytyy ja tosi vaikean oloinen.

Klikkaa laajentaaksesi...

Itellä oli toi aikoinaan SNESillä ja hermothan sen kanssa meni.

Pienenä pelailin tota Seegalla, mutta itkuhan siinä tuli, kun en mitään osannut.

Beyond Oasis / The Story of Thor

Tulipa nyt läpäistyä tämä ylhäältä päin kuvattu toimintaseikkailu tai ehkä tätä pitäis ennemmin kutsua beat 'em up seikkailuksi. Tässä siis kuljetaan määränpäätä kohti ja mätetään tikarilla turpaan kaikkia vastaantulevia hirviöitä. Erillaisia aseitakin saa käyttöön mm. tehokkaampia miekkoja, jalkajousia ja pommeja, mutta näitä voi käyttää melko rajoitetusti. D-padia pyörittämällä voi suorittaa myös erillaisa erikoisliikkeitä, joten mättämisen ei tarvitse olla pelkkää yksinkertaista lyöntinapin hakkaamista.


Pelin edetessä avuksi saadaan neljä erillaista henkeä (vesi, tuli, varjo ja kasvi) joiden voimia täytyy käyttää pelin etenimisessä. Esim. vesihengellä voi sammuttaa kulkureitin tukkivia liekkejä, tulihengellä täytyy sytyttää soihtuja tuleen, jotta tietyt ovet avautuvat jne. Henkien voimia voi myös käyttää vihollisten nujertamisessa.

Annan tälle kolme tähteä viidestä. Erästä videopeliarvostelijaa lainaten "controls are bit awkward" ja etenkin henkien ohjaaminen vihollisten kimppuun oli paikoin hankalaa. Omasta mielestäni loppu oli vähän antikliimaksinen, koska viimeinen dungeon ja bossi oli melko helppo päihittää. Mutta plussaa annan grafiikoista.

Hommasin Genesis -version pelistä ja pakko mainita, että tähän jenkkiversioon osattiin taas tehdä varsin tyylikäs kansi verrattuna PAL ja japaniversioon.


Sitten vielä yksi mielenkiintoinen juttu mikä pitää mainita pelin PAL-versiosta, että sen ohjekirjan sivut ovat värilliset perinteisten mustavalkoisten ohjekirjojen sijasta. Onkohan tämä ainoa lajiaan? En muista koskaan aikaisemmin törmänneeni värilliseen ohjekirjaan missään PAL Mega Drive pelissä.

Alien Storm


Uutta peliä Switchin palvelussa, joten testiin. Tämmönen aika hauskan oloinen beat 'em uppi tommosilla kumipukuleffalöllövihollisilla, vai mitä avaruusolentoja ne nyt oli.

Ainakaan valitsemallani naisella ei potkittu ja lyöty, vaan edettiin liekinheittimen kanssa, mikä aika jännä idea tämmöseen peliin.

Tykkäsin tuosta kumipukuavaruuslöllö B-leffameiningistä tosi paljon ja saatan pelailla uudestaankin! Oli ihan uusi tuttavuus itselle tämä.


Golden Axe 2


Mega Driven klassikkomättöä, aika samassa hengessä mitä em. peli mutta fantasiameiningeissä. Ihan jees ja tykkään aina kun vihollisina on luurankoja.

Tulipa mieleen, ettei ole koskaan pelannut Sonic 1:stä Marble Zonea pidemmälle.
Laitoinki ekan Sonicin tulille, ja onpahan paremmat musat kuin saattoi muistaakkaan, vaikka sehän nyt on selvä homma! Aivan mahtava Marble Zonen musaki.

Muistan että tää tuli aiemmin parin kokeilun jälkeen sivuutettua ja suoraan vaan täysiä Sonic 2:hta paahtaa, koska ykkösessä eteneminen tuntui töksähtelevämmältä ja liian vaikealta, varsinki silloin kun ei ollut Sonicciin tottunut ja ne vaikuttivat oleva tasoloikkien uniikki lumihiutale käytännöllisyyden kustannuksella.
Nytpä etenikin helposti nuo ekat kentät, myös Marble Zone 1-2. Eli jos et oo näitten parissa alusta saakka varttunutta sukupolvea, kandee ehkä pelata Sonic2:hta ensin ja tuntumaan päästyä vasta sitte ykköstä. Sonic2:ssaha milloin vaan palloksi pääsy vähentää turhaa töksähtelyä.

Marble Zone 3:a en vaan sitten taaskaan päässyt, eli on treenattavaa vielä ennenku vihdoin etiäppäi. Onneksi tuolla on hyvä tunnelma ja musa niin ei ärsytä loopata pitkää ja vaikeaa kenttää.

Marble Zone -musa on kyllä hiton kova. Kunnon italoiskelmä, josta tehty suomalainenkin versio -vibat tulee siitä!

World of Illusion Starring Mickey Mouse and Donald Duck

Game Center CX:n viimeisin subitettu jakso oli tämä, joten päätin ennen sen katsomista viimeinkin läpäistä tämän ns. lapsuudenpelin, jota kokeilin ehkä minuutin tai kaksi jossain kirpputoritapahtumassa. Simppeliä ja helppoa tasoloikintaa, mutta kohdeyleisö onkin se räkänokka-meikäläinen siellä lasten puuhanurkassa samalla kun vanhemmat tekevät kauppaa vyölaukku sauhuten.

Beavis and Butt-Head

Jo pitemmän aikaa halunnut kokeilla tätä lyhyttä, mutta sitäkin kryptisempää SEIKKAILUPELIÄ, kun yhdessä omistamassani Sega-lehdessä on tämän läpipeluuopas.

Noh, lehden oppaasta ei lopulta ollut oikeastaan mitään hyötyä, vaan pelin outoudet joutui lunttaamaan useammasta eri internetin tekstioppaasta. Suunnittelultaan tosi sotkuinen, mutta silti paljon mielenkiintoisempi teos, kuin vaikkapa edellisen postauksen kikkihiiripeli.

Hyvän lopun sain, mikä vaatii viimeisessä mestassa vain muutaman lisävihollisen listimistä. Siinä sankarimme liittyvät Gwarin joukkoon esiintymislavalle, mutta alla olevan kuvan huonommassa lopussa he vain tyytyvät moshaamaan yleisössä.



FIRE! FIRE! t: lego wizard äijä

mem0_ory sanoi:

Tulipa mieleen, ettei ole koskaan pelannut Sonic 1:stä Marble Zonea pidemmälle.
Laitoinki ekan Sonicin tulille, ja onpahan paremmat musat kuin saattoi muistaakkaan, vaikka sehän nyt on selvä homma! Aivan mahtava Marble Zonen musaki.

Muistan että tää tuli aiemmin parin kokeilun jälkeen sivuutettua ja suoraan vaan täysiä Sonic 2:hta paahtaa, koska ykkösessä eteneminen tuntui töksähtelevämmältä ja liian vaikealta, varsinki silloin kun ei ollut Sonicciin tottunut ja ne vaikuttivat oleva tasoloikkien uniikki lumihiutale käytännöllisyyden kustannuksella.
Nytpä etenikin helposti nuo ekat kentät, myös Marble Zone 1-2. Eli jos et oo näitten parissa alusta saakka varttunutta sukupolvea, kandee ehkä pelata Sonic2:hta ensin ja tuntumaan päästyä vasta sitte ykköstä. Sonic2:ssaha milloin vaan palloksi pääsy vähentää turhaa töksähtelyä.

Marble Zone 3:a en vaan sitten taaskaan päässyt, eli on treenattavaa vielä ennenku vihdoin etiäppäi. Onneksi tuolla on hyvä tunnelma ja musa niin ei ärsytä loopata pitkää ja vaikeaa kenttää.

Klikkaa laajentaaksesi...

Sonic 1 vaikeustaso nousee loogisesti aina Spring yardin loppuun asti, huipentuen lopulta Labyrinth zone -vesikenttään. Mulla meni skidinä ihan hiton kauan ennen kuin pääsin tästä eteenpäin. Labyrintin kun selvittää niin saakin huokaista hetken aikaa helpommassa Star light zonessa.
Ykkös Sonic on loistava peli kaikin puolin, mutta siinä on muutamia juttuja joita ei ole viety aivan loppuun asti.
Esimerkiksi se että vaikka keräät kaikki Chaos smaragdit erikoiskentistä, niin sillä ei ole mitään muuta vaikutusta kuin se että Robotnic hyppii lopputekstien jälkeen laatikon päällä jossa lukee "LOSE". Pelaaja itse ei hyödy siitä mitenkään versus myöhemmät Sonicit jossa se muuttui kultaiseksi "super Soniciksi".
Myös ykkösen loppuvastus on liian helppo. Sinne pääseminen sen sijaan sen viimeisen labyrintin kautta vei kauan ennen kuin keksi reitin. Reittejä on useampi kuin yksi. Yksi nopea ja helppo, loput hitaita ja vaikeita.
Sonic ei myöskään osaa alkuperäisessä ykkösessä "sutia", se on lisätty siihen vasta myöhemmissä peleissä.

Viimeisin pelaamani MD peli oli eilen professional tasolla läpäisemäni Ghouls`n Ghost .

​