Viimeksi pelaamasi tai läpäisemäsi Nintendo 64 peli?

Hitto kun on pitkä aika viime peluusta.

Tekis kyllä mieli koettaa, mutta tilannehhan saattaa nykyään olla se, että eräs kaikkien aikojen kovimmista peleistä ei enää olekkaan sen jälkeen niin kova, kuin pelkästään muistoissa. :oops:
 
Hitto kun on pitkä aika viime peluusta.

Tekis kyllä mieli koettaa, mutta tilannehhan saattaa nykyään olla se, että eräs kaikkien aikojen kovimmista peleistä ei enää olekkaan sen jälkeen niin kova, kuin pelkästään muistoissa. :oops:
Mä muistelen vihanneeni tätä ysärilläkin. Perfect Dark seuraavaksi kunhan saa sen lisäpalikan jostain.
 
Yoshi's Story jäi mulla lapsena ihan puolitiehen, en oikein koskaan päässyt sisälle peliin (mutta samahan oli Yoshi's Islandin kanssa).

Ajattelin nyt kuitenkin lyödä Nintendo 64:n vuosien tauon jälkeen tulille lievittääkseni tätä läpäisyahdistusta. :sweat:

Mutta tällä kertaa en lupaa läpäistä peliä, kunhan pelailen niin kauan kun se on miellyttävää. :monocle:

20210303_182619.jpg

Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.

Yoshi's Story :n64:

Tämä tuli tosiaan aloitettua ihan ex tempore @max23:n kommentin pohjalta tuolla Yoshi's Islandin peluun jälkimainingeissa. Lapsena tätä tuli pelattua näköjään vain neljän kentän verran (ikivanha tallennus oli edelleen cartin muistissa), mutta aloitin pelin tänään alusta ja muutamaa hetkeä myöhemmin valuivatkin jo lopputekstit ruudulla.

En tiedä ymmärsinkö vielä edes pelin konseptia ihan kunnolla, mutta ilmeisesti jokaisesta kuudesta maailmasta voi valita vain yhden kentän läpäistäväksi yhdellä läpipeluukerralla. Uudelleenpeluuarvoa siis ainakin riittää!

Tämä peli ei ollut mielestäni kestänyt aikaa kovinkaan hyvin ja vaikuttaa muutenkin aika keskinkertaiselta tekeleeltä, varsinkin ilman kunnon nostalgiapohjaa. Myös peli-idea sinänsä on melko outo, eli kenttää ravataan edestakaisin, kunnes hallussa on 30 kerättävää hedelmää, minkä jälkeen kenttä loppuu tai pomotaistelu alkaa.

En tiedä jaksanko palata pelin pariin vielä vaihtoehtoisten kenttävalintojen turvin vai sainko jo tarpeekseni koko pelistä. Tuli kuitenkin tuo N64 viriteltyä ihan tämän pelin takia olohuoneeseen, joten saatanpa vaikka vielä koittaakin.

Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
 
Viimeksi muokattu:
Yoshi's Storyssa tais olla eniten järkeä, kun sitä ajattelee Star Fox 64:n kaltaisena arcadehommana. Yrittää syödä vain meloneita ja kaikenlaisilla komboilla ja vihollisvärikikkailuilla maksimoida pistesaldon. En muista onko se auki heti, mutta Trial Modessa on kenttäkohtaiset pistelistat, joita tuli joskus huvikseen väännettyä. Tosin pistepelaaminen sit aiheuttaa kaikenlaista maaperän haistelua irtokolikoiden toivossa, ja se kyllä latistaa tunnelmaa paljon, kun ei sit taas ole mitään aikarajaa tai muuta estämässä joka nurkan nuuskimista.

Peli on mun tulkinnan mukaan tehty ajalla, kun 2D-tasoloikkien piti kokeilla vähän rajojaan, jotta eivät tuntuisi vanhentuneilta. Saman ajan tuotoksia kuin Tomba! ja Mischief Makers, ja aika samantyyppinen häröilyfiilis mm. hahmodesignissa. Tavallaan tykkään siitä.

Mut on tuossa Josissa kaikessa outoudessaan ja pistehommailussaan muutama itsessäänkin hauskana mieleen jäänyt kenttä, Jungle Hut pomppaa ainakin heti päähän. Sitä en tiedä kuinka moni on pelin melko vähäistä kenttämäärää lopulta pelannut, kun muihin kuin joka maailman ykköskenttään päästäkseen on tosiaan pakko löytää sydämiä ja aloittaa peli alusta potentiaalisesti aika montakin kertaa.
 
Se iso tavoite tuossa Yoshi’s Storyssä on kerätä joka kentästä neljä sydäntä (jolloin seuraavassa maailmassa on kaikki neljä kenttää valittavissa, yksi per sydän paitsi että eka kenttä on joka tapauksessa auki) ja sen lisäksi joka kentästä kerätään pelkästään vihreät kaalit/mitkälie eikä mitään muita hetelmiä, mikä onkin se kaikista raivostuttavin asia pelissä kun se vaatii sitä kentän nuuhkimista piilotettujen kaalien löytämiseksi ja muutenkin melkoista tarkkuutta ettei missaa ainuttakaan kaalia (niitä löytyy tasan 30 per kenttä) tai vahingossa syö jotain muuta hedelmää.

En ole tähänkään päivään mennessä tuota 100% läpäissyt enkä myöskään ole spoilannut itseltäni, että mitä siitä seuraisi (vai seuraako mitään).
 
Nyt kun max23 sanoi niin tosiaan niitä meloneitakin tais olla maan sisällä piilossa, eikä vain kolikoita. Se haistelumekaniikka on todella laimea keksintö, vaikka sinänsä maasta epäilyttävistä kohdista kaivettavat rojut itsessään ei ole. Mutta överiksi meni.

Vahva deja vu tuosta kaali-hommasta, on ennenkin jollain foorumilla puhuttu, että mitä hiivattia Josi syö. Suomalaiselle ne vissiin näyttää keskimäärin kaalinpäiltä. Ei ole N64:llä tietenkään sen enempää verkkomelonin sprite kuin koko konsolin kuvaulostulo tarkkuudella pilattu, jotta sikäli ei ihme.

verkkomeloni.jpg
 
Cruis'n USA

Jatketaan nyt sitten tällä "saman" sarjan pelillä mitä edellinenkin oli.

Sehän meni helpoimmalla vaikeustasolla suht kivuttomasti.

Hyvä peli tämäkin, mikäli tykkää suoraviivaisesta arcadeajelusta.

Ja miehän tykkään!
 
Wave Race 64


Kuten jo taisinkin todeta omassa ketjussani, niin tämä peli on kyllä kestänyt test of timen todella loistavasti! Tämä on ollu aina omia ehdottomia lemppareita koneella muutenkin, niin oli nyt vuosien jälkeen todella mukava huomata että taika on tallella. :heart:

Pelailin keskivaikean vaikeustason kentät läpi ja tulin kakkoseksi, kiitos viimeisen kentän tunaroinnin.

Mutta aukaisin kuitenkin Expert luokan tällä toisella sijoituksellani.

Mainio peli ja oikein sydämelliset suosittelut!

PS: aallot on edelleen huikea pelielementti, vaikka ehkä se kaikkein kovin hienous niistä on aikojen saatossa ehkä karissutkin graafisesti, olihan ne ihan uskomattomia sillon aikanaan. :rolleyes:
 
Blast Corps


Tässä on kans peli, jota aika ei todellakaan ole saanut "tuhottua"!

Tuntuu yhä yhtä tuoreelta kun sillon aikoinaan.

Pelailin nyt vähä pidemmälle ja vaihtelua löytyy vehkeitten muodossa niinkuin tehtävienkin, tätä on kyllä mukava pelata!

Muistaakseni aika brutaaliksi muodostuu vaikeustaso loppua kohti.
 
Esittelin kaverille vähän N64 Everdrivea ja pelailtiin junaohjaimella ensin Densha de Go! 64:n todella hyvää enkkukäännöstä (japaniversio mulla on hyllyssä ja mikrofoni myös), ja sitten käytiin vielä läpi jotain satunnaisia pelejä. Mutta mieleen parhaiten jäi tältä illalta...

Wheel of Fortune

Siis aito amerikkalainen onnenpyörä, oli kääntynyt ihan siedettävästi partypeliksi konsolille :D Pelissä oli hienot FMV-välianimaatiot, ja äänimaailma oli kuin suoraan kisasta. Vain Janne Porkka puuttuu!
 
Esittelin kaverille vähän N64 Everdrivea ja pelailtiin junaohjaimella ensin Densha de Go! 64:n todella hyvää enkkukäännöstä (japaniversio mulla on hyllyssä ja mikrofoni myös), ja sitten käytiin vielä läpi jotain satunnaisia pelejä. Mutta mieleen parhaiten jäi tältä illalta...

Wheel of Fortune

Siis aito amerikkalainen onnenpyörä, oli kääntynyt ihan siedettävästi partypeliksi konsolille :D Pelissä oli hienot FMV-välianimaatiot, ja äänimaailma oli kuin suoraan kisasta. Vain Janne Porkka puuttuu!

Heh, melkonen tauko kyllä tässä ketjussa edellisestä. :D

Jonka vielä sattumoisin itse postasin.
 
Mulla aina vaihtelee kausittain se konsoli mikä kiinnostaa milläkin hetkellä, ja N64 on ollut taas jonkin aikaa käyttämättömänä. Aina välillä on kiva testailla satunnaisia pelejä mutta usein ne jää siihen että 1. ei kiinnosta 2. peli vaatii tallentamisen muistikortille, ja muistikortti on kokoajan täynnä. Näin kävi esim. Ms Pac-Man Maze Madnessin kanssa (hyvä peli) ja ööh Daikatanan kanssa (epähyvä peli)

Everdrivella voi kyllä kopioida muistikortin imagen sd-kortille ja palauttaa sen muistikortille mutta se on vähän kankeeta.
 
Mario Kart 64:ää tässä as we speak.


Oma cartti oli tosiaan mystisesti kadonnut jonnekkin ja olikin todella hieno juttu, että tää tuli sitten Switchille. Aivan mainio peli yhä edelleen, vaikka hiukan pelkäsin ajan tehneen tehtävänsä, jokunen vuosi viime peluusta. Ihan ehdottomasti konsolin parhaita yhä edelleen, mutta ei tää toki alkuperäistä voita.

50cc Flower Cup ajettu cullille ja toivottavasti saan cullia myös Mushroom Cupista. Saattaa olla, että pelailen vielä lisääkin, maistuu.
 
Takaisin
Ylös Bottom