Viimeksi pelaamasi tai läpäisemäsi NES peli?

Itsellekin jäänyt jonkinsorttisia lapsuuden traumoja Solar Jetmanista. En tajunnut idioottina lapsena kontrolleja ollenkaan, ja peli vaikutti ikävystyttävältä ja vaikealta. Niin mieleenjäävän nahkea kokemus oli tuo lyhyt laina, että nimi jäi vuosikausiksi muistiin pyörimään.

Nyttemmin Retkun videon ja tämän keskustelun myötä on kuitenkin herännyt varteenotettava epäilys, että tämähän saattaisi olla todellisuudessa ihan kelvollinen tekele. Täytyypä ottaa työn alle, kunhan tästä joutaa (vaikka sitten kuukauden NES-pelinä :unsure:).
 
Toi Solar Jetman on sellainen peli mikä kaverilla oli lapsena, mutta se oli jotenkin liian vaikea meille. Muistaakseni jollain Nintendo-lehden koodilla päästiin kyllä vikaan kenttään mutta en nyt väitä että oltaisi läpäisty... Kuukauden NES-peli-ainesta??

(vaikka sitten kuukauden NES-pelinä :unsure:).


Katsellaan kkp -hommaa kohtuullisessa lähitulevaisuudessa, kun tuntuu tilausta olevan ja itsekkin tekis mieli vähän pelailla!

Ainakin juolukuu on 100% varattu ja EHKÄ tammikuukin, mutta katsellaan jos mieli muuttuu sen osalta! En kyllä lupaa varmaksi. :p
 
Duck Hunt

Tämä peli saattaa olla jopa ensimmäinen muistoni, joten oli ehkä aikakin pelata kerrankin ihan ajatuksen kanssa. Jokaisesta moodista siis taso 20 läpi.

duckhunt.jpg

Totesin seuraavan peluuasennon kaikista tehokkaimmaksi setupissani. En tiedä onko 15-30 cm etäisyys Zapperin ja TV:n välillä jo huijaamista, mutta vaikea sanoa missä kyseinen raja sitten menisi.

zapperasento.png
 
Duck Hunt

Tämä peli saattaa olla jopa ensimmäinen muistoni, joten oli ehkä aikakin pelata kerrankin ihan ajatuksen kanssa. Jokaisesta moodista siis taso 20 läpi.

duckhunt.jpg

Totesin seuraavan peluuasennon kaikista tehokkaimmaksi setupissani. En tiedä onko 15-30 cm etäisyys Zapperin ja TV:n välillä jo huijaamista, mutta vaikea sanoa missä kyseinen raja sitten menisi.

zapperasento.png

Piirsit vahingossa toisen jalan asennosta päätellen @Wiizelin.
 
Tänne et ole vielä @Tiukka Toveri tätä muistanut postata:

Peli 4/20

The Legend of Zelda läpäisty

zelda loppu.jpg

Alunperin Famicom Disk Systemlle vuonna 1986 ja NESille 1987 julkaistu Nintendon toisen lippulaivatuotteen, elikäs tonttuseikkailu Zeldan ensimmäinen osa.

En jakasnut ihan koko ohjekirjan sepustusta lukea, kun hienosti painetusta amerikkalaisesta ohjekirjasta oli kuvituksineen välillä vaikea saada PDF:nä selvää, kun oli tekstin taustalla joku karttamaisemakuva. Pääpointti on kuitenkin, että prinssi pimeys "Gannon" on joitain vuosia sitten pöllinyt yhden triforceista voimalla. Prinsessa Zeldalla oli yksi triforceista viisaudella, jonka Zelda jakoi "8" yksikköön ja piilotti sen "Gannonilta" ennen joutumistaan vanhiksi. "Linkin" on löytettävä nämä "8" yksikköä ja pelastettava Zelda ja varmaan maailma siinä samalla.

Kyseessä ylhäältä kuvattu action seikkailu. Pelissä rehataan pitkin maailmankarttaa pelin mukana tulleen kartan kanssa, tai ilman karttaa täysin päättömästi toivoen, että Jumalan armolla löytyisi jotain luolastoja tai edes jotain luolissa asuvia hampaattomia vanhuksia, jotka antaisivat jotain hyödyllisiä neuvoja. Pelin mukana tuleva kartta on mielestäni ehdoton, koska minä en perkele haahuilusta tykkää. Kartta näyttää myös aika paljon ainakin pelin alkupään maailmakartalla olevien salaisuuksien sijainnin. Noihin kun ei kyllä kaikkiin mitenkään kovin ihmeellisesti pelin sisällä anneta vinkkejä.

Musiikkeja ja erilaisia ääniefektejä on aika vähän. Musiikkeja jaksoin kuunnella hyvin pienen hetken ennen kuin aloin kuunnella jotain muita juttuja kuulokkeista, tai pelata ihan vallan hiljaisuudessa. Ei tarvinnut noin kuulla sitä jatkuvaa matalan HP:n piipitystäkään.

Sanoi ihmiset nyt mitä hyvänsä, niin kyllä tämä itse peli oli mun mielestä aika kryptinen. Jotain vinkkejä kyllä saa, mutta kyllä ne vaan todella helposti jää tajuamatta tai ylipäätään löytymättä. Monet vinkit myös sellaisia, ettei niitä ole kovin helppo seurata, ellei ole pelin mukana tullutta karttaa käytettävissä. Itsellähän tämä oli nyt ensimmäinen Zelda ykkösen läpäisy ja kaikki aiemmat yritykset on aika alkuunsa kuivuneet kasaan, kun olen todennut etten tällaista haahuilua jaksa pelata, kun en ole ohjekirjaa ja karttaa jaksanut netistä kaivella.

Jos ei tuota kryptisyyttä oteta huomioon, niin peli on aika helppo pääosin. Loppua kohden Link alkaa olla jo sen verran kova taistelija, että damageakin saa ottaa reippaasti ennen kuin kuolee. Tässä myös saa jatkaa luolan alusta mikäli kuolee ja valitsee continuen. Toki loppua kohden tämä muuttuu huonoksi vaihtoehdoksi, kun peliä jatkaessa on aina ja ikuisesti vain kolmen sydämen verran energiaa, joten myöhemmissä vaiheissa pitää kyllä melkein aina tyrmässä kuoltua mennä alkupisteen kautta ja poiketa jonkun keijun luona täyttämässä mittari. Onneksi tuossa vaiheessa peliä on jo aika hyviä oikoreittejä mahdollisest avattuna. Taistelun puolesta peli on kuitenkin paria tyrmää lukuunottamatta aika helppo. Vaikeat huoneet on yleensä samalla myös sellaisia itseä todella paljon ärsyttäviä huoneita, joissa haaste koostuu siitä, että ruudulla vipeltää kaikenlaista ristiin ja rastiin menevää roskaa ja samalla pitäisi muka yrittää kilvellä jotain projektiileja torjua tai päästä lyömään jotain suojattua vihollista tietystä kulmasta. Nämä tällaisetkaan huoneet eivät ole loppua kohden enää kovin vaarallisia, mutta silti todella ärsyttäviä. Bossit vaikutti aluksi mielenkiintoisilta, kun tuli aina jotain uusia juttuja, mutta sitten jonkun ihmeen takia jossain vaiheessa vaan päätettiin, että joka vitun luolassa on se sama kolmipäinen lohikäärme. Mitä helvettiä?

Viimeinen luola oli kyllä todella rasittava sokkelo. Aika ison osan karttaa sain omin avuin auki, mutta pakko myöntää, että olisi varmaan jäänyt läpäisemättä ilman netistä löytyvää karttaa. Minä kun olen kaikenmaailman labyrinteistä ja haahuiluista jo aikalailla saanut tarpeekseni.

Zelda ykkönen on paljon parempi ja armollisempi peli kuin Zelda kakkonen. Silti kryptisyys, haahuilu ja satunnaisten seinien pommittelu oli vähän sellaista, että ei kyllä taida ihan pian tarvita pelata uudelleen. Ihan hyvä myöhempien pelimekaniikkojen ja pelisuunnittelun prototyyppi silti. Ehkä sellainen 3,25 pisteen peli. Peli ei ollut omalla TOP 10 -listallani.

Zelda 1 statsit.jpg
Pelin aikana kuolin vaivaiset 86 kertaa. Näistä toki hyppysellinen puhtaita tallennusitsemurhia.
 
Tänne et ole vielä @Tiukka Toveri tätä muistanut postata:

Totta. Täähän tosiaan meni läpi:
Peli 4/20

The Legend of Zelda läpäisty

zelda loppu.jpg

Alunperin Famicom Disk Systemlle vuonna 1986 ja NESille 1987 julkaistu Nintendon toisen lippulaivatuotteen, elikäs tonttuseikkailu Zeldan ensimmäinen osa.

En jakasnut ihan koko ohjekirjan sepustusta lukea, kun hienosti painetusta amerikkalaisesta ohjekirjasta oli kuvituksineen välillä vaikea saada PDF:nä selvää, kun oli tekstin taustalla joku karttamaisemakuva. Pääpointti on kuitenkin, että prinssi pimeys "Gannon" on joitain vuosia sitten pöllinyt yhden triforceista voimalla. Prinsessa Zeldalla oli yksi triforceista viisaudella, jonka Zelda jakoi "8" yksikköön ja piilotti sen "Gannonilta" ennen joutumistaan vanhiksi. "Linkin" on löytettävä nämä "8" yksikköä ja pelastettava Zelda ja varmaan maailma siinä samalla.

Kyseessä ylhäältä kuvattu action seikkailu. Pelissä rehataan pitkin maailmankarttaa pelin mukana tulleen kartan kanssa, tai ilman karttaa täysin päättömästi toivoen, että Jumalan armolla löytyisi jotain luolastoja tai edes jotain luolissa asuvia hampaattomia vanhuksia, jotka antaisivat jotain hyödyllisiä neuvoja. Pelin mukana tuleva kartta on mielestäni ehdoton, koska minä en perkele haahuilusta tykkää. Kartta näyttää myös aika paljon ainakin pelin alkupään maailmakartalla olevien salaisuuksien sijainnin. Noihin kun ei kyllä kaikkiin mitenkään kovin ihmeellisesti pelin sisällä anneta vinkkejä.

Musiikkeja ja erilaisia ääniefektejä on aika vähän. Musiikkeja jaksoin kuunnella hyvin pienen hetken ennen kuin aloin kuunnella jotain muita juttuja kuulokkeista, tai pelata ihan vallan hiljaisuudessa. Ei tarvinnut noin kuulla sitä jatkuvaa matalan HP:n piipitystäkään.

Sanoi ihmiset nyt mitä hyvänsä, niin kyllä tämä itse peli oli mun mielestä aika kryptinen. Jotain vinkkejä kyllä saa, mutta kyllä ne vaan todella helposti jää tajuamatta tai ylipäätään löytymättä. Monet vinkit myös sellaisia, ettei niitä ole kovin helppo seurata, ellei ole pelin mukana tullutta karttaa käytettävissä. Itsellähän tämä oli nyt ensimmäinen Zelda ykkösen läpäisy ja kaikki aiemmat yritykset on aika alkuunsa kuivuneet kasaan, kun olen todennut etten tällaista haahuilua jaksa pelata, kun en ole ohjekirjaa ja karttaa jaksanut netistä kaivella.

Jos ei tuota kryptisyyttä oteta huomioon, niin peli on aika helppo pääosin. Loppua kohden Link alkaa olla jo sen verran kova taistelija, että damageakin saa ottaa reippaasti ennen kuin kuolee. Tässä myös saa jatkaa luolan alusta mikäli kuolee ja valitsee continuen. Toki loppua kohden tämä muuttuu huonoksi vaihtoehdoksi, kun peliä jatkaessa on aina ja ikuisesti vain kolmen sydämen verran energiaa, joten myöhemmissä vaiheissa pitää kyllä melkein aina tyrmässä kuoltua mennä alkupisteen kautta ja poiketa jonkun keijun luona täyttämässä mittari. Onneksi tuossa vaiheessa peliä on jo aika hyviä oikoreittejä mahdollisest avattuna. Taistelun puolesta peli on kuitenkin paria tyrmää lukuunottamatta aika helppo. Vaikeat huoneet on yleensä samalla myös sellaisia itseä todella paljon ärsyttäviä huoneita, joissa haaste koostuu siitä, että ruudulla vipeltää kaikenlaista ristiin ja rastiin menevää roskaa ja samalla pitäisi muka yrittää kilvellä jotain projektiileja torjua tai päästä lyömään jotain suojattua vihollista tietystä kulmasta. Nämä tällaisetkaan huoneet eivät ole loppua kohden enää kovin vaarallisia, mutta silti todella ärsyttäviä. Bossit vaikutti aluksi mielenkiintoisilta, kun tuli aina jotain uusia juttuja, mutta sitten jonkun ihmeen takia jossain vaiheessa vaan päätettiin, että joka vitun luolassa on se sama kolmipäinen lohikäärme. Mitä helvettiä?

Viimeinen luola oli kyllä todella rasittava sokkelo. Aika ison osan karttaa sain omin avuin auki, mutta pakko myöntää, että olisi varmaan jäänyt läpäisemättä ilman netistä löytyvää karttaa. Minä kun olen kaikenmaailman labyrinteistä ja haahuiluista jo aikalailla saanut tarpeekseni.

Zelda ykkönen on paljon parempi ja armollisempi peli kuin Zelda kakkonen. Silti kryptisyys, haahuilu ja satunnaisten seinien pommittelu oli vähän sellaista, että ei kyllä taida ihan pian tarvita pelata uudelleen. Ihan hyvä myöhempien pelimekaniikkojen ja pelisuunnittelun prototyyppi silti. Ehkä sellainen 3,25 pisteen peli. Peli ei ollut omalla TOP 10 -listallani.

Zelda 1 statsit.jpg
Pelin aikana kuolin vaivaiset 86 kertaa. Näistä toki hyppysellinen puhtaita tallennusitsemurhia.
 
Ja googlen metriyttämä luku:

etäisyys2.jpg
Jostakin syystä ensimmäinen ajatus tässä kohtaa oli, että pitääkö ottaa huomioon myös kurssi ja inflaatio. :tonnin seteli:

Onneksi ei tarvitse, kun muuten joutuisi pelaamaan jostain kymmenen metrin päästä.
 
En tiä saatana, mutta mä olen elämässäni päässyt läpi kaikki Ninja Gaidenit, Battletoadsin, Ghosts 'n Gobblinsin, Castlevaniat, Gradiuksen, Snake Rattle n Rollin, Silver Surferissakin kohtuu pitkälle, jne jne.

Nyt mä pelaan jotain saatanan Shadowgatea, enkä pääse ensimmäisestä hallista eteenpäin, enkä tajua edes vähää alusta mitä mun pitäis tässä nyt tehdä. Piti olla joku kiva puzzlepeli iltojen ratoksi, mutta vitut.

Enkä halua apua, kyllä nyt aikuisen miehen tosta ovesta pitää mennä läpi vaikka puskemalla jollei muuta. Kunhan nyt avauduin sopivaksi katsomaani topikkiin.
 
Cossackkin tokan kentän bossiin tyssänny nytten Megis4-etenemiset. Tohon ekaan + bossiin meni joku 13 yritystä opetella:

DSC_4656.jpg
Sipulit taustalla. Megis tullu lunastamaan jonku alueen venäjältä. Ton kohan lensin vaan Rushilla ylitte.
Ei mitään käryä mihin sitä tokaa cossackbossia pitää ees ampua. Mahtava peli, mutten tiedä meneekö läpi jouluksi vai ensi kesäksi, kun alkoi tuo venäjä sittenkin lopulta vastaan pistämään.

Suurimman osan robot mastereista menin ihan vaan megabusterilla, kun sattumoisin mikään ei tuntunut tehoavan mihinkään. Tosi monessa toimi ihan vaan alta luistelu sen hypätessä ja nopea perusräiskiminen nii paljo ku kerkee, varsinkin Toad Manissa, joka ilman energiatankkiaki meni.
Dive manissa piti hypätä ja ilmassa huijata bossia vaihtamallakin suuntaa, ettei se mee alle.
 
Ei mitään käryä mihin sitä tokaa cossackbossia pitää ees ampua.
Liu'ut alta kun palat menevät vauhikkaasti. Kun vauhti hiipuu, niin hyppää nelikulmion sisään. Sisällä on kaksi liikkuvaa tasannetta ja punainen heikko kohta, jota kuuluu ampua. Dust Crusher on paras valinta aseeksi. Punainen "silmä" tähtää pelaajaan ja ampuu luodin välittömästi, joten voi olla että haluat johdattaa sen ensin harhaan, ennen kuin kipuat ylös.
 
Liu'ut alta kun palat menevät vauhikkaasti. Kun vauhti hiipuu, niin hyppää nelikulmion sisään. Sisällä on kaksi liikkuvaa tasannetta ja punainen heikko kohta, jota kuuluu ampua. Dust Crusher on paras valinta aseeksi. Punainen "silmä" tähtää pelaajaan ja ampuu luodin välittömästi, joten voi olla että haluat johdattaa sen ensin harhaan, ennen kuin kipuat ylös.

Juuri näin! Kannattaa rauhassa ottaa ja keskittyä siihen ettei ota ylimäärästä damagea. 1-2 osumaa silmään per kierros hyvä ja realistinen tavoite.
 
Takaisin
Ylös Bottom