Viimeksi pelaamasi tai läpäisemäsi Game Boy / DS / 3DS peli?

Goodboy Galaxy (GBA) meni just läpi. Ihan älyttömän hyvä peli! GOTY-listan ihan kärkipäähään menee helposti. Tää tosiaan ilmestyi ihan tässä justiinsa. Kickstarterin kautta rahoitettiin ja ROMmi tuli nyt ja fyysisen versio sitten myöhemmin. Söpöä omaperäistä metroidvaniameininkiä höystettynä koko ajan joillain pienillä lisämausteilla. Yksi GBA:n hienoimmista peleistä ikinä ja menee pelillisestikin ihan kärkeen.

IMG_4153.jpeg

Vähän meni haahuiluksi loppupuolella ja jokusen tunnin tuosta vois saada pois. Peli oli myös sopivan haastava/helppo. Lähellä olevat checkpointit auttoi asiaa paljon. Siellä oli lopputeksteissä munkin nimi tukijoiden mukana :) Ottakaa ihmeessä testiin jos jostain saatte käsiinne pelin. Tää tulee myös Steamiin ja Switchille kans. Tästä vaikka voi tsekkailla mimmonen meno



Täältä voi tilailla fyysisenä jos kiinnostaa https://firstpressgames.com/collections/retro

Pelailin peliä lähinnä tolla AGS-101:llä. Analogue Pocket on tosi jees GB ja GBC peleille, mutta kyllä nää vaan miellyttää enemmän silmää parhaalla alkuperäisellä raudalla :)


Voi jumpe tämähän on aika mehukkaan näköinen tasoloikka! Mahtavaa nähdä että uutta laadukasta softaa julkaistaan myös fyysisenä näillekin koneille vielä tänä päivänäkin. Pitää ehkä itsekin sortua joskus GBA-maailmaan.
 
Taas on Kantoa KIERRETTY, ihan sanan varsinaisessa merkityksessä! :sweat:
Tällä kertaa matkaa on jatkettu SuperGameboyn voimin jonka sain lainaksi.
(en omista omaa :cry: Jos jollain muuten lojuu ylimääräsenä niin saa ottaa yteyttä! :))

6 salia
65 poksua
53 tuntia

... ja nyt olen pahasti jumissa! Jotenkin ole päässyt missaamaan muutaman kriittisen HM:n.
En tajua, ei löydy, olen tyhäm-hölöm. Tänään tosiaan kiersin 5 tuntia ja yritin etsiä. Uusia poksuja
toki sain nappailtua matkalla, mutta hooämmiä ei vaan löydy.
Haba ja surffilauta siis kateissa. Olen mielestäni kiertänyt joka paikan ja puhunut kaikille, mutta ei...

Voiko olla niin että olen saanut pelin jotenkin softlockattua? Onko se edes mahdollista? :unsure:

Huomasin tuossa Poke-topsua lukiessa, että sinne oli suomalainen ohje linkatu archiveen.
Alkaa hieman napostelemaan jo kurkkaaminen, kun homma ei etene...
MUTTA... yritän malttaa vielä haahuilla pienen tauon jälkeen.

superpoke1.jpg superpoke4.jpg superpoke3.jpgsuperpoke2.jpg
 
Taas on Kantoa KIERRETTY, ihan sanan varsinaisessa merkityksessä! :sweat:
Tällä kertaa matkaa on jatkettu SuperGameboyn voimin jonka sain lainaksi.
(en omista omaa :cry: Jos jollain muuten lojuu ylimääräsenä niin saa ottaa yteyttä! :))

6 salia
65 poksua
53 tuntia

... ja nyt olen pahasti jumissa! Jotenkin ole päässyt missaamaan muutaman kriittisen HM:n.
En tajua, ei löydy, olen tyhäm-hölöm. Tänään tosiaan kiersin 5 tuntia ja yritin etsiä. Uusia poksuja
toki sain nappailtua matkalla, mutta hooämmiä ei vaan löydy.
Haba ja surffilauta siis kateissa. Olen mielestäni kiertänyt joka paikan ja puhunut kaikille, mutta ei...

Voiko olla niin että olen saanut pelin jotenkin softlockattua? Onko se edes mahdollista? :unsure:

Huomasin tuossa Poke-topsua lukiessa, että sinne oli suomalainen ohje linkatu archiveen.
Alkaa hieman napostelemaan jo kurkkaaminen, kun homma ei etene...
MUTTA... yritän malttaa vielä haahuilla pienen tauon jälkeen.

superpoke1.jpg superpoke4.jpg superpoke3.jpgsuperpoke2.jpg

Gen 1:ssa HM:t on sijoiteltu minun mielestä kans vähän epäloogisesti, että niihin ei välttämättä edes törmää ellei oikeasti nuohoa jokaista pelin nurkkaa ja NPC:tä läpi. Flash ja Strength oli ainaki sellasia mitkä meni iteltäni ohi toisella peluukerralla, kun koitin oikoa tarinaa suoraksi ja hyppäsin joidenki alueiden/NPC:n ohi. En spoilaa tarkkaa lokaatiota strengthille ja surffille, mutta alue josta vastaus löytyy on Safari Zone.
 
DSC_5058.JPG
DSC_5059.JPG
Golden Sun tulilla. Tämä on niitä pelejä missä alussa jauhetaan aivan liikaa paskaa (päläpäläpälä... päläpäläpälä... päläpäläpäläpälä... (ole jo vittu hiljaa) päläpälä... päläpäläpäläpäläpälä... OH SHUT UP!) mutta kova peli ku oikeesti alkaa, pelillisesti FF8:sin junctionsysteemiä ja Wild Armssia sekaisten, JRPG-soppaan zeldamaista tyrmärymyämistä.

DSC_5060.JPG
Taistelut on pikaisia mikä luo mukavan nopeatempoisen kokemuksen ettei laahaa liian monen vanhan jrpg:n tapaan(valitettavasti cutscenejen turha dialogi laahaa välillä kumminki).
Graffat huikeet ja musatkin GBA-peliksi kovemmat mitä muistinkaan. Edes nuo leikki-3D-taistelut ei näytä perus rävellykseltä vaan ihan symppikseltä. Muistanpa sen aikansa hypen, että nytten on teknisesti hieno ykkösrivin GBA-ropellus.

DSC_5061.JPG
 
Viimeksi muokattu:
Batman the Video Game (GB)

BatmanGB_01.png
Hieman tuli revettyä heti kättelyssä kun pelin boottasin ja kävikin ilmi, että tässä seikkailee joku ihmeen mini-Batman pyssy kourassa. Tuon miniukkelin vipeltäminen on niin koomista, ettei siitä meinannut päästä ollenkaan yli.

BatmanGB_02.png
Vaikka kyseessä onkin SunSoftin tekele, niin aika täysin eri peli tämä on kuin mitä NES-versio. Tämä keskittyy huomattavasti enemmän tasoloikkimiseen, joka on yllättävän hankalaa, sillä Batman hyppii ja leijuu kuin olisi kuussa. Pienille alustoille osuminen on yllättävänkin hankalaa. Onneksi sentään yrityksiä on loputon määrä, vaikka Game Over palauttaakin aina päätason alkuun asti (eli 1-1, 2-1, 3-1 jne). Vaikeusaste onkin loppua lukuunottamatta aika alhainen ja vaikeutta tuottaa hyppyjen lisäksi pitkähköt kentät, joissa ei paljon saa helaa takaisin. Lopussa kentät alkavat olla jo sen verran hankalia, että palaaminen takaisin siihen X-1 kenttään tuntuu jo erityisen pahalta. Salasanoja tässä ei tainnut olla, joten on vain pakko jaksaa yrittää sitkeästi loppuun saakka. Ei peli nyt niin tuhottoman pitkä onneksi ole, mutta jonkinlainen mahdollisuus jatkaa tauon jälkeen olisi tehnyt terää.

BatmanGB_03.png
Kokonaisuutena pidin tästä enemmän kuin NESin Batmanista, mutta ei kyllä ole juuri hinkua palata enää kummankaan pariin. Tässä GB-versiossa oli sentään kivana lisänä pari lentelykenttää, jotka olivat hyviä jo ihan siksi, ettei tarvinnut loikkia pikkuruisilla tasanteilla. Musiikki menee hyvin taustalla, mutta eipä kyllä yksikään pelin biiseistä jäänyt mieleen, enkä näin heti pelaamisen päätteeksikään osaa kuvailla niitä musiikkeja sen kummemmin. Aivan NES-tasolle ei kuitenkaan ylletä.
 
Parodius da! (GB) - n. 40 min

Parodisuda_01.png
Enpäs ole ennen tajunnutkaan miten tärkeää värit ovat Parodiuksessa. Jotain Gradiusta nyt pelaakin mustavalkoisena (sikäli kun pelaa ollenkaan), mutta tämän Parodiuksen kohdalla tuntui heti kuin jotakin puuttuisi. Kaikki muut elementit ovat tallessa hullunkurisista vihollisista menevään musiikkiin, mutta ei Parodius ole aivan sama ilman räikeitä värejä.

Parodiusda_02.png
Muuten tosiaan peli on sitä itseään ja olen aina tykännyt Parodiuksista sen tuhannen kertaa Gradiusta enemmän. Tätä on vain hauska pelata, mitä Gradius ei ole itselleni koskaan ollut. Ehkä se on tosiaan se hyvin kaheli teema ja mahdollisuus pelata jollain muullakin kuin tylsällä avaruusaluksella. Olkoonkin, että tällä kertaa pelasin vähän söpömmällä avaruusaluksella, eli TwinBeellä.

Parodiusda_03.png
Vaikka peli kantaakin samaa nimeä kuin esimerkiksi Famicomille löytyvä Parodius da!, ei se ole kuitenkaan täsmälleen sama peli. Olen toki pelannut vain muutamaa peliä sarjassa, mutta epäilisin tämän version lainailevan kenttiä muista peleistä, sillä en tunnistanut kuin ehkä puolet bosseista. Kentät itsessään ovat aika tuttuja, koska näitä kierrätetään enemmän tai vähemmän muissakin Parodiuksissa. Niin ja tietysti jokainen kenttä alkaa tyhjästä avaruudesta ennenkuin päästään varsinaiseen asiaan. Mielenkiintoisesti tässä GB-versiossa kentät tuntuivat nivoutuvan yhteen lähes saumattomasti, johon saattaa tosiaan auttaa se värien puuttuminen; peli kun muutenkin tykkää käyttää feidausta teemojen vaihteluun. Ehkäpä tästä syystä olikin hankala olla perillä monesko kenttä oli kulloinkin menossa, enkä kyllä osaa sanoakaan montako niitä kaiken kaikkiaan oli, vaikka olisihan ne bossit voinut laskea.

Parodiusda_04.png
Tätä taskukokoista shootteria on helppo suositella kenelle tahansa genren ystäville. Haastetta siitä löytyi yllättävän paljon myös Easylla ja toisessa kentässä tulikin kuoltua yllä olevan kuvan bossiin varmaan lähemmäs kymmenen Game Overin verran. Koskapa kaikki on pienempää GB:n pienen ruudun takia, niin samalla ne turvalliset väistöalueet ovat myös pienempiä ja homma kaatui kerta toisensa jälkeen siihen, että törmäsin bossin jalkaan kun yritin sukeltaa sen ali toiselle puolelle.
 
Parodius da! (GB) - n. 40 min

Parodisuda_01.png
Enpäs ole ennen tajunnutkaan miten tärkeää värit ovat Parodiuksessa. Jotain Gradiusta nyt pelaakin mustavalkoisena (sikäli kun pelaa ollenkaan), mutta tämän Parodiuksen kohdalla tuntui heti kuin jotakin puuttuisi. Kaikki muut elementit ovat tallessa hullunkurisista vihollisista menevään musiikkiin, mutta ei Parodius ole aivan sama ilman räikeitä värejä.

Parodiusda_02.png
Muuten tosiaan peli on sitä itseään ja olen aina tykännyt Parodiuksista sen tuhannen kertaa Gradiusta enemmän. Tätä on vain hauska pelata, mitä Gradius ei ole itselleni koskaan ollut. Ehkä se on tosiaan se hyvin kaheli teema ja mahdollisuus pelata jollain muullakin kuin tylsällä avaruusaluksella. Olkoonkin, että tällä kertaa pelasin vähän söpömmällä avaruusaluksella, eli TwinBeellä.

Parodiusda_03.png
Vaikka peli kantaakin samaa nimeä kuin esimerkiksi Famicomille löytyvä Parodius da!, ei se ole kuitenkaan täsmälleen sama peli. Olen toki pelannut vain muutamaa peliä sarjassa, mutta epäilisin tämän version lainailevan kenttiä muista peleistä, sillä en tunnistanut kuin ehkä puolet bosseista. Kentät itsessään ovat aika tuttuja, koska näitä kierrätetään enemmän tai vähemmän muissakin Parodiuksissa. Niin ja tietysti jokainen kenttä alkaa tyhjästä avaruudesta ennenkuin päästään varsinaiseen asiaan. Mielenkiintoisesti tässä GB-versiossa kentät tuntuivat nivoutuvan yhteen lähes saumattomasti, johon saattaa tosiaan auttaa se värien puuttuminen; peli kun muutenkin tykkää käyttää feidausta teemojen vaihteluun. Ehkäpä tästä syystä olikin hankala olla perillä monesko kenttä oli kulloinkin menossa, enkä kyllä osaa sanoakaan montako niitä kaiken kaikkiaan oli, vaikka olisihan ne bossit voinut laskea.

Parodiusda_04.png
Tätä taskukokoista shootteria on helppo suositella kenelle tahansa genren ystäville. Haastetta siitä löytyi yllättävän paljon myös Easylla ja toisessa kentässä tulikin kuoltua yllä olevan kuvan bossiin varmaan lähemmäs kymmenen Game Overin verran. Koskapa kaikki on pienempää GB:n pienen ruudun takia, niin samalla ne turvalliset väistöalueet ovat myös pienempiä ja homma kaatui kerta toisensa jälkeen siihen, että törmäsin bossin jalkaan kun yritin sukeltaa sen ali toiselle puolelle.

Pelailin tän kanssa jokunen vuosi sitten läpi ja oli hyvä peli!
Pelistä on olemassa myös väritetty, GBC-yhteensopiva versio KonamI GB-collectionissa.

Edit: ja toisessa GB Collectionissa oli myös väritetty Gradius!
 
Viimeksi muokattu:
Avenging Spirit (GB) - 1h 37min

AvengingSpirit_01.png
No tässäpä vasta jännä peli. Pelin alussa päähenkilö kuolee ja tämän tyttöystävä siepataan. Tämähän ei tietysti käy, joten pakkohan sitä on lähteä pelastushommiin, vaikka sitten kummituksena.

AvengingSpirit_02.png
Avenging Spiritissä on melko uniikki idea, jossa päähenkilö on kummitus, joka ei sinänsä itsessään osaa tehdä mitään. Tämän lisäksi kummituksen aika maan päällä on lyhyt, joten paras keino pidentää tätä aikaa on riivata vielä eläviä. Leijumalla jonkin vihollisen luokse ja painamalla nappia voi ottaa vihollisen haltuunsa ja jatkaa peliä sillä. Jokainen vihollinen bosseja lukuunottamatta on possessoitavissa ja jokaisella pelaaminen on hieman erilaista. Toiset ammuskelevat pyssyillä, toiset hyppivät korkealle, toiset viskelevät pommeja ja niin edelleen.

AvengingSpirit_03.png
Yhteen muotoon ei kannata eikä toisaalta voikaan tykästyä liian pitkäksi aikaa, sillä vihollisia on paljon liikkeellä, eikä kaapattu hahmo kestä paljoa iskuja. Jotkut kupsahtavat ihan yhdestä tai kahdesta osumasta, ellei saa käsiinsä harvakseltaan löytyviä elinvoiman palauttajia. Kun riivattu hahmo kupsahtaa, pompsahtaa kummitus sen ruumiista ulos ja sitten pitäisi äkkiä löytää uusi kaapattava, koska kummituksen jäljellä oleva aika alkaa tikittämään välittömästi. Kummituksena voi sentään lennellä minne tahansa, mutta seinien läpi oikaisemisesta sakotetaan isolla osalla jäljellä olevaa aikaa. Peli koostuukin tasapainoilusta kummituksen jäljellä olevasta ajan ja riivatun hahmon hengissä pitämisen välillä. Bossiovella sitten yhdistetään jäljellä oleva aika ja käytössä olevan hahmon HP:t taistelun ajaksi.

AvengingSpirit_04.png
Pelin vaikeusaste alkaa melko alhaisena ja parin kentän ajan arvelin läpäisyn olevan verrattainkin helppo juttu. Näin ei ollut. Neljännestä kentästä eteenpäin vaikeusaste pompsahtaa runsaasti ja peli rupeaa heittämään entistä enemmän vihollisia naamalle ja myöskin pidentämään kenttiä. Suurin osa ajasta menikin viidennessä kentässä, jossa en päässyt edes jokaisella yrityksellä bossille asti. Yrityksiä on loputon määrä, mutta kuolemasta viskataan takaisin kentän alkuun, joskin onneksi viimeksi käyttämänsä hahmon ja mahdolliset kerättävät saa pitää.

Vaikka loppupää koettelikin hieman hermoja ja jaksamista, niin silti kokonaisuus oli oikein mainio ja suosittelisin Avenging Spiritä ihan kenelle tahansa. Yhden illan rykäisy tämä on ja veikkaisin näppärämmän pelaajan pääsevän sen läpi huomattavasti itseäni nopeammin. Lisähaastetta saadaan kerättävien avaimien muodossa ja ilmeisesti läpäisystä saa vielä auki Expert-vaikeuden, jota outoa kyllä ei neuvottu länkkäriversiossa. JP-versiossa ensimmäisestä läpäisystä saa koodin Expert-moodin aukaisuun ja Expert kierroksen jälkeen saa uuden lopun. Lukemani mukaan tämä Expert-moodi toimii kyllä samalla koodilla länkkäriversiossakin, mutta se uusi loppu poistettiin kokonaan.
 
Golden Sun: The Lost Age päätyi lopputeksteihin asti. Pelattiin kaverin kanssa Switch Onlinen kautta. Ensimmäinen osa oli mielestäni lähinnä tylsä ja yhdentekevä, mutta tämä jatko on jo ihan kelpo seikkailu. Parasta Golden Sunissa ovat zeldamaiset luolastot pulmineen, ja nyt niissä onkin jo kompleksisuutta ja kokoa. Pulmat eivät ole pelkästään yhteen ruutuun rajoittuneita palikantyöntelyitä, vaan usein yhden huoneen ratkaisu vaikuttaa myös toisella reitillä. Välillä saa sitten ravata edestakaisin samoja turhia käytäviä, eikä karttaakaan pelin sisällä ole. Pelissä on myös aivan liikaa sellaisia risteyksiä, joissa 50:50 chäänssillä toinen reitti vie eteenpäin ja toinen umpikujaan tai aarteelle. Tyrmien lisäksi SNES:n roolipelille tyypillinen maailmankartan tutkiminen oli ihan antoisaa, etenkin kun puolivälissä peliä saa edetä melko vapaassa järjestyksessä. Loppukolmannekselle läntisellä merellä taas huomasi, kuinka alle vuoden kehitysaika oli loppunut kesken. Tarjolla oli enää lähinnä turhaa tyhjyyttä ja satunnaistaisteluita.

Muuten peli tuntuu edelleen vähän puolivillaiselta. Hahmojen kehittäminen djinnimekaniikalla on paperilla ihan hyvä idea, mutta käytännössä kaikki taistelut läpäistään rämpyttämällä hyökkäyskomentoa. Onneksi animaatiot ovat melko nopeita, ja mikä vielä parempaa, satunnaistaistelut saa pois päältä uudelleenkäytettävällä loitsulla. Golden Sunin tarinaa sanotaan todella tavanomaiseksi, mitä se kyllä on, mutta mukana on myös hyviä ideoita. Niillä ei vain tehdä oikein mitään. Oli kiinnostavaa, miten toinen peli pelataan ensimmäisen osan "pahisten" näkökulmasta, mutta tällä jännitteellä ei tehdä oikeastaan mitään. Odottaisin että alkupuolella olisi ollut edes yksi konflikti näiden seurueiden välillä, mutta lopussa päähenkilöt kohtaavat toisensa ja kaikki olikin vain väärinkäsitystä. Dialogia pulppuaa, mutta silti tuntuu että hirveästi mitään merkityksellistä ei sanota. Hahmot lähinnä vain kommentoivat ympärillä vellovaa kommellusta, mutta itsestään ja toisistaan he puhuvat ööö kaksi kertaa pelin aikana? Koko pelin mukana kulkeneet teinitaikurit tuntuvat edelleen pelkiltä abstrakteilta numerokimpaleilta.

Ihan ok jos tykkää. 3/5
 
Mercury lighthousen selätin viimeksi(Golden Sun1). Ainoa negis tosiaan miten dialogia ihmeen paljon suhteessa siihen, miten stoori ja hahmot nyt ei niin _tajuttoman_ kovat ole. Yugiohin tms maikkarin aamuanimen sarjassa painitaan.
Tarinallisesti Golden Sun on se jrpg-vihaajien maalaama stereotyyppi näitten pelien tarinoista ja hahmoista, joka argumentti itellä yleensä ei resonoi:comicbookguy:
Mutta pelaaminen ja maailmalla juoksu semmoista 4/5 tavaraa.
 
Junassa Portrait Of Ruinia. Pelissä on hieno WWII-teema. Tämän kentän nimi on Nation of Fools eli Ääliöitten kansa:

DSC_5303~2.JPG
Ääliöitten heimopa juurikin, se voi joskus löytyä lähempää kuin arvaatkaan.

DSC_5302~2.JPG
Kaupungin rauniot pyörivät tuon kaiken hölmöläisten turhasta kinailusta ja sodasta kertyneen pahan mielen ympärillä.
 
Nappasin Huuto.netistä 5€ loosen Tiny Toon Adventures: Babs' Big Break -pelin (jonka title screenistä tuo lisänimi on jostakin syystä jäänyt pois) ja tämähän tuli läpäistyä yhdeltä istumalta. Huomattavasti helpompi peli siis kuin NES:in Tiny Toon Adventures, joka mulla on vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin läpäisemättä.

Ihan kelpo lastenpeli ja nätit grafiikat.

IMG_20240308_233721.jpg

IMG_20240308_233755.jpg

IMG_20240308_233825.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Nappasin Huuto.netistä 5€ loosen Tiny Toon Adventures: Babs' Big Break -pelin (jonka title screenistä tuo lisänimi on jostakin syystä jäänyt pois) ja tämähän tuli läpäistyä yhdeltä istumalta. Huomattavasti helpompi peli siis kuin NES:in Tiny Toon Adventures, joka mulla on vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin läpäisemättä.

Ihan kelpo lastenpeli ja nätit grafiikat.

Mimmoset kontrollit oli? Oliko missään kohtaa turhauttava?
 
Mimmoset kontrollit oli? Oliko missään kohtaa turhauttava?

Sanotaanko, että tosi "smoothit" kontrollit, eli hyppy oli pitkä ja sitä ehti hyvin ilmassakin kontrolloimaan.

Pelimekaniikassa pieni ärsyttävä juttu oli se, että kentistä piti aina löytää kaveri, että pääsi jatkamaan tietyn esteen ohi. Eli ei suoraviivainen tasohyppely, vaan kenttiä piti hieman sahata edestakaisin. Itse en tämmöisestä "avaintenetsintä"-pelisuunnittelusta niin piittaa, vaan tasoloikissa aina täysillä eteenpäin.
 
Viimeksi muokattu:
@empty82 järjestämän Game Boy -joulukalenterin lukijakilpailun voittopalkintojen ekan luukun alta paljastui..
C858F185-0D9B-401A-ADC3-A0D5C8EC585B.jpeg
Spider-Man!

Hämis koneeseen ja.. eka ei tapahtunut mitään ja parin puhdistuskerran jälkeen tuli lopulta Nintsikka-logo oikein esiin, muttei silti siitä edennyt.
CFE42332-87BE-4EB9-BF95-A59DB386833A.jpeg

Kerta kiellon päälle putsausta ja tulihan se alkuruutu esiin:
F909DB96-71A1-475E-B522-325157C5838C.jpeg

DE1E8592-B9D5-47D2-B7A3-E668A9378B96.jpeg

Peter Parker ei kuuntele kalamaljaukon jauhantaa vaan painelee kadulle kostamaan. Graafinen ilme ei ole kummoinen, mutta kontrollit menettelee. Tämä on sarjassa näitä, pelejä, jossa ei oikein pysty välttämään laiffin menettämistä kun tulee halpaa hittiä välillä.

F385AE39-D208-4D23-9E77-5CCF49772655.jpeg
Eka erä meni opetellessa, mutta pomo kellistyi.

Seuraava pomo lupasi Hämikselle ilmaisen Doomin, niin eiköhän sitä kannata lähteä noutamaan! Ei lainkaan epäilyttävää.
48FA435E-5FD8-4B7E-ADEC-82B963F7A846.jpeg

Olikin kusettajaukko. Ampui ja lensi, mutta sai sen lopulta murhattua.
A872ACC1-BA3D-494F-ADE3-5D57795D5213.jpeg

Seuraava pahis kyseenalaisti hämiksen mahdollisuuteen päästä viimeiselle pysäkille! Hah!
CD70865E-5E20-4BFC-84E7-776FAFB73028.jpeg

Olipas rasittava kenttä. Lepakot kiusasi, enkä päässyt kertaakaan ylätasanteille ottamaan herkkuja. Pomokin tappoi. Tulipahan kuitenkin näytettyä sille, että Hämis jää viimeiselle pysäkille!
77E274BA-3EEA-453E-A463-DDADE3046CFB.jpeg

Täytyy kokeilla uudelleen huijausmoduulin kanssa tätä. En tähän hätään löytänyt sitä. Enkä löytänyt Nintendo-lehdistäkään vinkkejä tai koodeja. Ei tainnut olla kovinkaan suosittu peli. Kyllä tämä kuitenkin oli sellainen kaks kautta viis. Olen pelannut paljon huonompiakin.

Sit heti perään tää kolmas luukku :D
IMG_3996.jpeg
HOOK! Muistan tän lapsuudesta. Ihan karsea peli. Noh.. Pelaajat pelaa ja lapsuuden traumailijat traumailee, eli kokeillaan nyt uudelleen!

IMG_3991.jpeg
Kivat musat. Ainakin alkuun. Rupesivat toistamaan itseään 30 sekunnin kuluttua.

Peterillä on ihan säälittävä puukko, joka ei tehoa mihinkään vastuksiin. Tai yhden pahiksen sain tapettua niin, että menin sen päälle, jolloin tosin menettää samalla energiaa. Hitboksi on jotenkin niin syvällä, ettei noi rekisteröi osumia vaikka peitsi olisi selkeästi 20cm pahiksen munuaisissa! Tää haamuleveli oli perseestä.
IMG_3992.jpeg

Seuraava leveli. Vinkkikeiju ei ole väärässä.
IMG_3993.jpeg

Apinat tappaa banaaneilla, merirosvot aseilla ja vesi vedellä. Ukko liikkuu kuin Luigi jäämaassa.

Kuolema korjasi:
IMG_3995.jpeg

Löysin exitin, mutta toi ei vittu soikoon tee mitään.
IMG_3994.jpeg

Ihan kelvoton peli. Kehittäjä pitäisi laittaa nurkkaan häpeämään.
 
Viimeksi muokattu:
Eilen meni The Legend of Zelda: Minish Cap läpi. Muistutti todella paljon Link to the Pastia, mikä oli merkittävä plussa omissa silmissäni. Musat ja graffat olivat hyvin kivat. Vahvisti käsitystäni siitä, miten hyvin 2d-Zelda toimii, samoin kuin siitä, miten kuonaa Ocarina oli näihin verrattuna.
Olen pelaillut useimpia Zeldoja mutta Minish Cap oli nyt itseasiassa vasta kolmas, jonka tarinan läpäisin kokonaan. Vaati oli yllättävä vaikeuspiikki lopussa (sanoisinko jopa... vaativa??) muutoin peli oli aika läpihuutoa. Picorihommat oli hauskoja, kinstonet aavistuksen päälle liimattua höttöä. Tein sentään Tinglen questin, en ollut tiennytkään sen sukulaisista. :unsure:
Kiva peli kumminkin oli!
 
Tein sentään Tinglen questin, en ollut tiennytkään sen sukulaisista. :unsure:
WW:ssä se on
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.

On tuossa MC:ssä hienon näköisiä juttuja kyl. Ja ihan jees musiikkeja, jrpg:eempiä kuin Zeldoissa yleens.
Ja GBA:llä myös esim. Kirby amazing mirrorissa nätit taustat.

DSC_5883.JPG
DSC_5884.JPG
DSC_5885.JPG
 
Takaisin
Ylös Bottom