Koska onha tää ny vitun siistiä nii pakko oikee tehä tälle oma thriidi ettei huku viestit mihkää.
Eli tulin juuri tänään tänne Venäjälle töihin. Sanotaan nyt näin että sähköhommia yhdelle vaneritehtaalle tekemään. Tuun olemaan täällä sen pari kuukautta ja kirjoteltavaa tulee varmaan aikas paljon, mutta aloitetaas nyt aivan alusta
Aamulla heräsin seitsemältä ja söin aamupalan ja kävin vääntämässä ison kasan paskaa. Oli hieman löysähköä ja johtuu varmaan siitä että hieman jännitin matkaa. Kahdeksalta linja-autolla lähdin Lahteen. Lahdesta sitten toisella linja-autolla Helsinki-Vantaan lentokentälle. Lentokentällä sitten käveltiin suoraan check-inniin että saa painavan laukun pois. Mulla on tommonen varustelekasta ostettu saksan armeijan vanha merimiessalkku johon kyllä mahtuu tavaraa ihan helvetistä, mutta on vittumainen kantaa. Kyllä varmaan ihmiset naureskeli kun raahasin sitä terminaalissa perässä kun mulla oli päällä vielä tommone kunnollinen talvitakki jossa on karvakaulukset ja kaikki. Laukku paino näköjään vain 18,6 kiloa, vaikka olisin luullut että oisi painanut enemmän kun siltä tuntu.
Tämän jälkeen tuli turvatarkastus jossa piti laatikoihin heittää kaikki tavarat jotka on taskussa ja takki/huppari ja reppukin piti tyhjentää. Siinä sitten kävelin metallinpaljastimen läpi ja punaista valoa se näytti. Kuumotti ihan saatanasti ja arvasinkin että kengistähän se johtui. Ei noissa mun mielestä metallikärkeä ole, mutta näköjään sitten on. JA kengäthä ovat Suomen Armeijan M05 Jalakset.
Sitten kun oli saanut kaikki kamat taas kantoon niin käveltiin sinne etiäpäin ja vedettiin jotku ökykalliit voileivät ennen ku noustiin koneeseen. Lentokoneessa lentoemännät tervehtivät sanomalla "Zdrastvi" ja muutenkin kaikki kuulutukset kuului venäjäksi. Tais ne kyllä tulla englannin kielelläkin, mutta semmoisella venäläisellä aksentilla että siitä saanut mitään selvää. Ja ei ollu mikää Finnarin kone vaa ihan Siberian Airlines
Lentokoneessa sai sitten pikkuruuan ilmaiseksi, joku juustotäytteinen tortilla se oli ja juomaksi otin kahvin. Lento kesti noin 1,5 tuntia.
Sitten saavuin Moskovan Domodedovon lentokentälle. Koneesta ulos kylmään ja johonkin ihme bussiin sisään joka ajoi hirveää vauhtia terminaalille. Siellä sitten passia näyttämään ja näköjään täällä Moskovassa migraatio korttia ei tarvitse itse täyttää kun ne printtaavat sen valmiiksi täytettynä. Sitten vain kuumottelemaan että pääsikö laukku perille asti ja pääsihän se.
Laukkujen kanssa sitten pois päin ja juuri ennen uloskäyntiä turvatarkastajat tekivät pistotarkastuksia matkatavaroille ja olin ilmeisesti niin epäilyttävän näköinen kun jouduin heittämään tavarat röntgenlaitteen läpi. Kenenkään muun ei tarvinnut jotka käveli siitä ohi
Vastassa oli ilmeisesti tuon tehtaan omistaja ja hyppäsimme hänen ökykalliiseen Toyota katumaasturiin ja lähdimme tulemaan tänne Shaturaan päin. Matkassa meni noin pari tuntia, mutta rajoitusten mukaan jos olisi ajanut niin olisi varmaan mennyt neljä
Keskinopeus tuolla matkalla oli varmaan helposti yli 100 km/h, välillä pitkillä suorilla mittari nousi 150 km/h ja kuten varmaan tiedättä niin on möykkyistä kyytiä kun täällä tiet ovat vähän mitä ovat. Kokoajan toi kuski teki vaarallisia ohituksia joita suomessa ei kukaan uskaltaisi edes tehdä
Ja täällä oli tänään vielä semmoinen keli että semmoista jäähilettä sataa ja tiet ovat liukkaita ja arvatkaas oliko kesärenkaat alla. ABS paukkuu aina vähän väliä kun on vähän liukasta
Autossa aluksi ihmettelin että mikä helvetti alkaa aina välillä piippailemaan kojelaudalla ja vähän ajan päästä huomasin että kun vauhtia on helvetisti ja kun laite alkaa piippaamaan niin vauhti tippuukin siihen sallittuu nopeuteen ja samalla huomaan että joku poliisi auto tulee vastaan. Eli tutkanpaljastinhan se tietenkin oli
Pari kertaa näku jo kaukaa että on hätävilkut päällä ja tietenkin siellä oli joku kolari sattunut, enkä ihmettele yhtään miksi täällä on niin paljon kolareita kun vauhditkin on hurjia
Saavuimme hotellilla ja tämä kyllä vaikuttaa ihan kivalta hotellilta, respasta saa kuulemma 60 ruplalla kaljan (vajaa euro) ja ruokakin oli ihan hyvää kun käytiin syömässä äskettäi tossa.
Kaupassakin kävin ja se oli tommonen pikkumarketti josta ostin vettä ja kaljaa. Kraanavettä ei välttämättä kannata ihan juua täällä
Mutta joo, tälleen alkoi tää mun reissu, huomenna sitten työpäivä ja ehkä kirjottelen jossain vaiheessa lisää