Tiukka Toveri ja Venäjä, osa 21: Конец (Konets) / Loppu
Muutettiin avokin kanssa töiden vuoksi heinäkuussa 2019 Petroskoihin. Vuodeksi lähdettiin alunperin, mutta reissu venähtikin kolmeen vuoteen. Oltaisiin varmaan vielä pidempäänkin saatettu olla, ellei deliriumeissaan itseään Pietari Suureen vertaava nollajätkä olisi pistänyt kaikkea paskaksi 24.2.2022. Venäjän hyökkäys Ukrainassa ja siitä alkanut kaikenlainen jokapäiväinen epävarmuus aiheuttivat etenkin sodan ensimmäisen kuukauden aikana lukuisia huonosti nukuttuja öitä. Pari kuukautta elettiin matkalaukku pakattuna siltä varalta, että joutuisi nopealla aikataululla lähtemään Suomeen. En pysty silti edes kuvittelemaan sitä pelkoa, ahdistusta, tuskaa ja kärsimystä, jonka niin monet ukrainalaiset ovat joutuneet tässä sodan aikana käymään läpi.
Meidän ei tarvinnut sodan alkamisen jälkeen kovin kauaa asiaa miettiä, kunnes päätettiin lyödä työnantajan kanssa lukkoon se, että 2021 alkaneen uuden vuoden mittaisen määräaikaisen työsopimuksen päättyessä emme uusi sitä. Jotkut Venäjän ulkopuolelta kommentoivat, että nythän olisi juuri kiinnostavia aikoja elää Venäjällä ja elää historiallisia mahdollisia muutoksen hetkiä. Ei se kyllä itsestä siltä tuntunut viimeisten kuukausien aikana lainkaan. Aluksi seurattiin varovaisen toiveikkaina vangitun oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin tukijoukkojen järjestämiä mielenosoituksia. Mielenosoitukset kuitenkin tukahdutettiin voimalla heti alkuunsa ja vähitellen päivä päivältä ja viikko viikolta osallistujamäärät vähenivät olemattomiin uuden ankaran lainsäädännön vetäessä median ja aktivistien kaulassa jo valmiiksi tiukalla olleen hirttosilmukan kriittiseen niskat katkaisevaan pisteeseen. Toivo sodan loppumisesta aktiivisten kansalaisten myötävaikutuksesta sammui nopeasti.
Vähitellen katukuvaan alkoi ilmestyä erilaisia sotatoimia kannattavia tunnuksia. Rosgvardian ja monien muiden julkisen väkivaltakoneiston autoihin teippailtiin Z-kirjaimia, kaupungintalon valot jätettiin yöksi päälle niin, että ne muodostivat Z-kirjaimen, talojen julkisivuihin ilmestyi valtavia lakanoita Babushka Anjasta ja muista tällaisista sodan oikeuttavaa narratiivia tukevista hahmoista. Paperista väännellyt sotaa vastustaneet pienet valkoiset origamikurjet puistojen puissa ja liikennevaloissa jäivät pian näiden varjoon. Origameja oli kuitenkin muutama viikko mukava nähdä töihin pyöräillessä, koska ne viestivät siitä, että kaupungissa on ainakin joku vielä järjissään.
Voitonpäivä oli ja meni. Sosiaalisessa mediassa kiersi videoita, joissa päiväkotien lapset harjoittelevat omia paraatejaan pukeutuneina pahvisiksi Z-tunnuksin varustelluiksi panssarivaunuiksi tai toisen maailmansodan aikaisiin ruskeisiin puna-armeijan univormuihin pukeutuneina. Voitonpäivän juhlinta on ollut vähintään Krimin valtauksesta asti jo Venäjällä kuvottava “me vastaan kaikki muut” -mielentilaa lietsova juhla, mutta vuonna 2022 se oli vielä miljoona kertaa inhottavampi, surullisempi ja masentavampi juhlapäivä.
Informatiiviselta arvoltaan täysin nolla kuva meidän autosta ennen lähtöä tekstitulvan katkaisemiseksi.
Matka Tampereelle sujui aika hyvin. Kissat oli yllättävän rauhallisia koko matkan. 2019 nuorempi kissa huusi oikeastaan koko matkan Oulusta Petroskoihin. Nyt tämä sama kussa jopa söi matkan aikana häkin kaltereiden välistä tarjottuja raksuja. Viikkoa aiemmin eläinlääkärissä käydessä lyhyt ajo mau'uttiin kuitenkin koko ajan. Tiedä sitten, että vaikuttiko tähän nyt se, että laitettiin tämä arempi kissa tälle matkalle keskipenkille niin, että se näki meidät käytännössä koko matkan.
Rajalla jouduttiin täyttämään kissoille uudet tullipaperit, koska 2019 tehdyt tulliselvitykset eivät olleet enää kelvollisia. Kissojen selvittelyssä Venäjän tullissa meni aika kauan, mutta isoja ongelmia ei ollut. Jonkun venäläisen minibussin matkustajineen Venäjän rajavartiolaitos sen sijaan käännytti rajalta. Auton tarkastuksessa jouduin vähän hikoilemaan, koska Venäjän tullin oli pakko nähdä auton vararengas. Tullimiehen ja vararenkaan välissä oli kuitenkin polkupyörä ja iso läjä tetrismäisesti lattiasta kattoon aseteltuja matkatavaroita. Onneksi oli tavaroiden optimaalinen järjestys painettu mieleen.
Suomen rajalla kissojen kanssa ei ollut mitään ongelmia. Enemmän rajavartiolaitosta puhututti meidän auto, jonka määräaikaiskatsastus oli mennyt luonnollisesti umpeen, koska auto oli ollut vuoden verran Venäjällä. Ajettiin kehotuksesta sitten Joensuuhun katsastukseen, feilattiin se väljän alapallonivelen vuoksi ja jatkettiin matkaa Tampereelle ajokiellosta huolimatta, koska ei meitä kiinnostanut jäädä Joensuuhunkaan asumaan vaikka kiva kaupunki sekin on.
Aika haikeat fiilikset. Toisaalta ei haittaa yhtään se, että tämä nykyhetken masentava Venäjä jää taakse. Toisaalta mä kuitenkin tietyin osin pidän edelleen Venäjästä ja venäläisistä, vaikka Kremlissä tästä onkin yritetty tehdä mahdollisimman vaikeaa. En tiedä milloin palaan Venäjälle ja millaisissa merkeissä. Voi olla myös, etten palaa koskaan. Nykyhallinnon aikana ei suoraan sanottuna kiinnosta mennä. Venäjään ja entiseen Neuvostoliittoon liittyviä asioita tulee varmasti silti edelleen seurattua melko aktiivisesti jo ihan siksi, että mulla on plakkarissa paperi, joka muodollisesti sanoo minun olevan asiantuntija. Toivottavasti saan kielitaitoa jotenkin pidettyä yllä, kun siinä ei lähtökohtaisesti olisi kamalasti varaa heikentääkään. Vanhemmat ja monet ystävät on tuntuneet olevan kyllä aika helpottuneita siitä, että palattiin Suomeen.
Mitäs nyt sitten? En kyllä tiedä. Yksi asia miksi Venäjältä lähtö tuntui vähän pahalta oli se, että kyseessä oli mun ensimmäinen muutamaa kuukautta pidempi työsuhde. 2024 kesään saakka tuolla olisi voinut olla maksimissaan. Noh, kai sitä jotain löytyy. Jos ei ansiosidonnaisen aikana löydy Tampereen seudulta mitään mielekästä, niin saatan katella noita ulkomaanhommia sitten taas ehkä ellen voita lotossa. Seikkailupelin yritän tässä ehkä tehdä joutessani.
Oon ihan tyytyväinen, että tuli lähdettyä ja oltua Venäjällä. Kolmessa vuodessa kielitaito taisi aika paljon parantua ja avopuolison kanssa opittiin, että pärjätään kyllä aika hyvin mukavuusalueen ulkopuolella. Ainoa asia, joka oikeastaan aika paljon harmittaa tässä kolmessa vuodessa on se, että uusia venäläisiä kavereita tuli saatua aika vähän. Syytän tästä pandemiaa.
Semmosta. Kiitokset vaan kaikille, jotka näitä horinoita on jaksanu lukea ja kommentoida!
Tervetuloa Suomeen, toivottavasti nähdään! Mukavaa kesän jatkoa myös seikkailu pelien saralla!
/img-s3.ilcdn.fi/7e7b5c3882dc5f1344befb2d95710c7049d7454569eb23717369c7beb2fd387a.jpg)
