Juktik
NES-Retro Novice
- Viestit
- 351
Maine:
Yks asia mitä on tullu tehtyä jo pidemmän aikaa on ollu tietyntyyppisten RPG pelien mättäminen mutta vain puoliks niiden pelien itsensä vuoksi. Tätä on siis ollut ehkä jotain pari vuotta nyt, ja alkoi vain siitä että tahdoin keksiä jotain kiinnostavaa mihin keskittyä, mutta se ihan vaan vahingossa muokkaantui sellaseks että pelejä joissa voi soveltaa tietynlaista patternianalyysiä ja sitten ohjata asioiden rytmitystä, pelaa senkin takia että alitajunnallisesti käyttää niitä jatkuvasti oman ajattelunsa "fine tuningiin"
Tarkoitan siis sellaista että lähestyy sellaisella näkemyksellä että omat heikommat alueet on epäoptimaalisia, ja niiden kehittäminen vie resursseja enemmän kuin että kehittäisi vahvempia alueita ja niillä kompensoisi heikompia alueita. Tai tollaista lähinnä tahdoin testata että voisiko kehitellä sellaisen kokonaan erilaisen abstraktimman kautta lähestymistavan, jossa ikäänkuin täysin erilaisella päättelyllä voisi käyttää vähemmän resursseja jonkin asian selvittämiseen kuin mitä kuluisi tehdä se panostamalla enemmän vahvempiin alueisiin.
Viime yönä sitten meni joku tunti saada unta sen jälkeen kun olin suunnitellut käydä vain nopeasti tupakalla ennen nukkumista, mutta meitsi sitten vedettiin vähän kuin vahingossa mukaan juttelemaan kun olikin porukkaa jotka olivat hereillä ja sosiaalisella tuulella. Keskustelun aikana sitten pistin merkille että miten se ei syönyt itseasiassa lainkaan resursseja, ja ihan totaalisella autistisella asosiaalisuudellakin pystyi tollaisen viestinnän hoitamaan niin että siihen ei käyttänyt juuri mitään resursseja, mutta samalla se keskustelu oli sellainen että toiset osapuolet viihtyi ihan siinä.
Nukahtaessa sitten nukahti sellaiseen ihme välitilaan jossa kävi kaiken mahdollisen purkaen läpi ja suunnilleen erilaiset patternit ja matemaattiset kaavat vilisti visuaalisessa muodossa, ja siitä kaikesta otti vielä selvää. Jotenkin onnistui löytämään sellaisen että miten useat erilaiset havainnointitavat ja ajattelun rytmittämiset saa ommeltua kasaan yhdeks toimivaks kokonaisuudeks, mutta siinä samalla kyllä tajusi että alkaa rikkomaan jo omastakin ajattelusta ja alitajunnastaan jotain rajoja mitä on asettanut pitääkseen kaiken paremmin organisoituna. Ton datan kattelu sitten alkoi olla jossain kohtaa sen verran intensiivistä että siihen heräs, nooh takaisin nukkumaan, ja kello soi jossain yhdeltätoista ja nappasin sen vaan kiinni ja jatkoin vielä yhteen jonka jälkeen sit heräsin, tyypilliseen tapaan ulos tupakalle sillä aikaa kun kahvi tippuu, ja se miltä tuntui suhteessa muuhun maailmaan ei ollu että olisit vähän kuin NPC, vaan ihan kuin olisit jotenkin rikkonu jotain maailmasta.
Tässä syksyn aikana on pelannut myös siksi että samalla kehittelee vähän jotain että mitä sitten seuraavaks keksis, ja panostaisko enemmän sosiaalisuuteen ja säätäis itteesä enemmän sellaiseen toimintalogiikkaan mikä monilla muilla vaikuttais olevan vai miten, mutta nyt ei kyllä oikeasti pysty enää sanomaan olisko sellaisella operoinnissa mitään järkeä tai olisko se enää edes mitenkään optimaalista. Kun on vähän se että jos asioita voi lähestyä omalla tavalla ni tulee monesti tehokasta jälkeä, mutta muiden tavalla tulee vaan huonoa jälkeä, mutta mitä enemmän tollaista optimointia tekee niin sitä vaikeampaa on myöskään lähteä tekemään mitään epäoptimaalisesti. Ei ole siis että olis sekoamassa ja menettämässä elämänsä hallinnan, alkaa vain olla liiankin tehokasta se hallinta
No nyt on jännää. ja kiintoisaa.