Twin Peaks

Tosi moni kertoo Killer Bobbia nähneensä myös viinanjuonnin jälkitiloissa. Sarja(ainakin vanha siis) oli tujakkaa tavaraa mitä tulee niihin tuonpuoleisiin juttuihin.

sam-stanley-chet-desmond-785x422.jpg
^En muista Jack Baueria leffasta, mandelaefektiä(might be känni).

Kiefer Sutherlandin Sam Stanley muuten mainitaan ohimennen jo sarjassa!

EDIT:
Pilotissa Dale sanoo nauhuriin, että:
"Diane, give this to Albert and his team. Don't go to Sam. Albert seems to be a little more on the ball."
 
Viimeksi muokattu:
Sarjan aloittava murhamysteeri selviää kyllä, mutta asiat jatkuvat siitä sitten eteenpäin. Ja alkuperäinen sarja, kun vielä luultiin, että koskaan ei tule enää mitään jatkoa, päättyy yhteen parhaista cliffhangereista ikinä. Erinäisiä juonikuvioita viedään kyllä loppuun, mutta päin pläsiä pläjäytetään aivan uutta käännettä.

Kaksi ensimmäistä kautta on saippuaoopperaa surrealistisilla eksistentialistisilla elementeillä, joita alkuun tuodaan juttuun mukaan melko harvakseltaan, mutta josta tulee ihan kokonaan oma mysteerinsä. Tämä eksistentialistinen mysteeri on NIIN lopulta vahvasti ja tehokkaasti tungettu sarjaan mukaan, että väitän sen olleen se tekijä, joka piti Twin Peaksin ihmisten mielissä hyvän matkaa yli 20 vuotta sarjan ilmestymisen jälkeen, vaikka sitä puolta ekoilla kausilla käsiteltiinkin verrattain vähän.

Yli 25 vuotta myöhemmin tosiaan tuli sitten vielä kolmas kausi, joka vastaa oikein hyvin siihen, jos katsojaa jäi alkuperäisten kahden kauden jälkeen askarruttamaan, että mitäs nyt sitten. Mutta tuo kolmas kausi sitten lähteekin ihan kunnolla rakentelemaan sitä surrealistisemman puolen lorea. Se vastaa kyllä taas moneen suureen kysymykseen aika selkeästi, mutta tuo koko joukon uusia mysteereitä pähkäiltäväksi ja loppuu taas niin tyydyttävän epätyydyttävästi, että kun alunperin kolmoskauden jälkeen sekä vihasin että rakastin sitä kautta, ja koin jopa että todella moni asia oli täysin PILALLA nyt, niin ei se perkele vaan ole lähtenyt pois mielestä lainkaan, ja nykyään ainoastaan rakastan kolmoskauden olemassaoloa. Kolmoskausikin kannattaa katsoa ihan senkin takia, että siinä on muutama sellainen elokuvallinen ja etenkin leikkauksellinen idea, jota ei ole tietääkseni tehty koskaan ennen, vaikka luulisi, että kaikki on jo jollain tapaa nähty.

Kuten jo aiemmin on sanottu, niin Lynch ei tosiaan ohjannut ensimmäisestä ja toisesta kaudesta kuin kourallisen jaksoja. Oiskohan ollut 6 jaksoa kaikista ~kolmestakymmenestä. Kolmoskausi onkin sitten täysin Lynchin ohjaama täydellä luovalla vapaudella niin hyvässä kuin huonossa. Sarja kokonaisuudessaan on David Lynchin ja Mark Frostin yhteistyötä ja Frostin panosta koko hommaan ei sovi unohtaa.

Jaksoja on sitten ollut käsikirjoittamassa ja ohjaamassa lukuisia muita ihmisiä. Ainoastaan kolmoskausi on kokonaan Lynchin ohjaama ja Lynchin ja Frostin käsikirjoittama. Kolmoskaudessa sitten taas on runsaasti asioita, joita vasta elokuva toi mukanaan, jossa taas Mark Frost ei ollut mukana, vaan Robert Engels teki sitä Lynchin kanssa (Engels myös käsikirjoitti joitain ykkös- ja kakkoskauden jaksoja).
Sehän tuossa tosiaan että oli enimmäkseen tavallista draamaa ja elämän hulinaa, mystillisempi puoli sillai vaivihkaa taustalla, jopa yllättävänki harvoin enempi valokeilassa. Mainettaan epämysteerisempi mysteerisarja.
Ekalla kertaa pidin tuota sarjassa enempi vallitsevaa saippuaoopperapuolta tylsempänä osuutena, mutta sepä jälkikäteen mietittynä hienoa olikin, kun sit ku ruudulla näkyiki jotai tonttuja ja kiljua viikot kiskoneen deliriumeissaan profetointia niin sillä tuntui olevan merkitystä.
Jos olis ollu kokoajan skitsofreenista tajunnanvirtaa ja väenvängällä outoutta omituisuuden itsensä vuoksi, niin tuommoinen erikoisuuden tavoittelu kokee inflaation.
Kiitän näistä arvioista jotka selvensivät omia odotuksia sarjan suhteen. Täytyy kuitenkin sanoa että näiden perusteella kyseessä kuulostaa olevan ihan helvetin kamala sarja joka vaatii sen että sarjaa on alunperin nähnyt ysärillä jostain huruisesta kuvaputkitelkkarista.

Kuitenkin sarja silti kiinnostaa, varsinkin kun ketjun juttujen perusteella en ymmärrä miten kyseessä voi olla maailman parhaimpia TV-sarjoja niin monen mielestä.
Joten:
IMG_20240312_114201.jpg
 

Siinä riittävä syy jo katsella.
Sekin tietty, mikä lienee selviö, että musat oli aika tärkeät tossa joita ilman ei niin hyvä sarja oisi edes ollut. Tätä aspektia ei ole nykysarjoissa, että kelpaa laittaa musiikkien ja tunnelman vuoksi täytejaksoakin tuommoisena rauhoittavana tajunnanvirtana pyörimään sohvalle/sänkyyn kaaduttua.
 
Sellaisen vinkin haluan aina antaa, että mikäli eka kausi ei kauheasti innosta, niin kannattaa katsoa sarjaa sen verran, että katsoo ekan kauden ja sitten tokan kauden ekan jakson. Eka kausihan saattaa monen mielestä olla liian hidasta meininkiä, ja niistä sahabisnesjuonitteluista aloin itsekin pitää vasta joskus viidentoista vuoden päästä.

Itse pidän kakkoskauden noin ekaa puoliskoa ja muutamaa viimeistä jaksoa sarjan parhaana enkä ole koskaan ymmärtänyt niitä, jotka sanovat, että Twin Peaks oli hyvä vain ykköskaudella (moni näistä ehkä tosin muistaa asiat väärin ja luulee että kakkoskauden eka kolmannes oli vielä ykköskautta).

Mutta siis tosiaan eka jakso kakkoskaudesta kannattaa vielä kuitenkin katsoa, koska vasta sen jälkeen sarjan luonne on tehty katsojalle selväksi ja jos vielä sittenkään ei kiinnosta, niin tuskin kiinnostaa myöhemminkään enää.
 
Kyllähän pilotin perusteella ymmärrän miksi sarja on saattanut ysärillä sykähdyttää, vaikka en nyt mitenkään erityisen erinomaiseksi sen perusteella vielä väittäisi. Ihan hyväksi kuitenkin ja kieltämättä erilaiseksi.

Sarja on todella elokuvamainen eikä ollenkaan muiden ysärisarjojen tyylinen, eli tässä on selkeästi oltu aikaansa parikymmentä vuotta edellä.
Musiikki, kuten mainittiinkin, on selkeästi tärkeä osa sarjaa ja sen fiilistä ja jazzmainen soundtrack nyt toimii aina itselleni. Tässä on sen ansiosta myös hieman noir-mainen tunnelma.
Dale Cooperin esittely oli loistava, äijä höpisee nauhuriin jostain kirsikkapiirakasta ja kuusista samalla kun edellämainittu jazz soi taustalla. Tästä esittelystä ja hahmosta tulee myös mieleen joku hahmo jostain muusta, mutta en saa päähäni mistä. Osa hahmoista muutenkin vaikuttaa ihan mielenkiintoisilta.
Eniten tässä yllätti kuitenkin mukana oleva huumori ja sen tyyli. Hieman absurdi ja offbeatmainen huumori on viimeinen asia mitä odottaisin tälläiseltä sarjalta ja se toimii.

Eiköhän tätä nyt vähintään tämän ekan kauden kahdeksan jaksoa jaksa helposti katsella.
 
Kolmosjakson lopettavan unikohtauksen jälkeen on varmaan ollut ihmisillä mielenkiintoiset keskustelut seuraavana päivänä työpaikoilla. On ollut kyllä hieman eri fiilis katsoa tuo ja joutua odottamaan viikko seuraavaa jaksoa.
 
Dale Cooperin omaelämäkerta on kova. Se siinä mm. testaa miten kauan pystyy olemaan kusematta!
Mulla on muuten tähän kirjaan liittyvä semmonen HUHHUH -tason tarina (varsinkin sulle @Rami Airola !!), että nyt jätin tän tämmösenä hommana vähän niinku sulle, että et oikein voi varmasti olla aloillas, kun et yhtään tiedä mitä HUHHUH -tason hommaa täältä on oikein tulossa joskus lähitulevaisuudessa!

Katotaan jos vaikka tossa perjantain tekis postauksen asiaan liittyen!!
 
Mulla on muuten tähän kirjaan liittyvä semmonen HUHHUH -tason tarina (varsinkin sulle @Rami Airola !!), että nyt jätin tän tämmösenä hommana vähän niinku sulle, että et oikein voi varmasti olla aloillas, kun et yhtään tiedä mitä HUHHUH -tason hommaa täältä on oikein tulossa joskus lähitulevaisuudessa!

Katotaan jos vaikka tossa perjantain tekis postauksen asiaan liittyen!!

Nautinnonlykkääjä täällä kiduttamassa ihmisiä. :D
 
Amick ihqu, loput meh(jos vaan ulkonäköä kattoo, hyviä hahmoja muuten kyl loputkin). Madchen vieraili muuten TNG:ssäki

*Paitsi kaikista hienoin ulkonäöllisesti:TwinPeaksBob.jpg
 
Takaisin
Ylös Bottom