Fani n. 8-vuotiaasta lähtien
Ala-asteella ehkä 3. luokalla äidinkielen tehtävässä piti lukea joku kirja ja piirtää siitä kuva, niin luin Laura Palmerin salaisen päiväkirjan ja piirsin kuvan painajaisesta, jossa Bob laulaa Lauran äidin äänellä Tanssivaa Matildaa. Opettaja oli sitä mieltä, että en saisi tällaisia lukea ja tehdä.
Ne ekat kaksi kirjaa tuli lainattua kerta toisen jälkeen kirjastosta (kirjassa kun oli se lainaajan numeron sisältävä kortti takana, niin molemmissa kirjoissa oli mun numeroa peräkkäin vaikka kuinka paljon.
Twin Peaks: Tuli kulje kanssani on elokuva, jonka olen nähnyt enemmän kertoja, kuin mitään muuta elokuvaa. Kun se tuli aikoinaan telkkarista (95 tai 96), niin nauhoitin sen ja kattelin sen joka päivä ties miten pitkän ajan.
Kolmoskausi samanaikaisesti sekä tappoi kiinnostuksen koko juttua kohtaan että myös nosti kiinnostuksen uudelle, ei välttämättä korkeammalle, mutta eri tasolle. Se oli melkoista pettymysten ja hienojen elämysten vuoristorataa. Bob samaan aikaan sekä pilattiin että tehtiin aivan helvetin paljon tiukemmaksi asiaksi. Todella kummallinen kausi, josta jäi puoliksi paskanmaku suuhun, mutta jota en pystynyt lopulta saamaan pois päästäni sitten mitenkään. VIELÄKIN mietin tuota kautta säännöllisesti ja muiden kausien mietiskelyt ovat jopa jääneet miltei kokonaan pois.
EDIT:
Täytyy sanoa tuohon ekan kauden hehkutukseen se, että eka kausi on yliarvostetuin Twin Peaksin kausi ja kakkoskausi on aliarvostetuin.
