Soulsbornet (ja vastaavat)

Tuplapostaus perkele.

Voitin Ornsteinin ja Smoughin
:win::win::win:


Tähän eteneminen jäi kuusi vuotta sitten, kun pleikkari kolmosen kovon vaihdon jälkeen vanha tallennus ei kelvannut pelille (?) enkä enää mitenkään jaksanut aloittaa alusta. Päädyin myymäänkin mun Dark Souls ykkösen pelihyllyä karsiessa. Nyt, kuusi vuotta ja yksi Bloodborne myöhemmin voitin viimeinkin nää kaksi perkelettä! Mikä fiilis, uusia luolia ja alueita tutkittavaksi, wattafak!!

Onnea! Mahtavaa lukea tämmöstä!
 
Dark Soulsia Switchillä tauon jälkeen päätin jatkaa. Olin myös jäänyt Ornsteiniin ja Smoughiin. Oli haasteena itselle se, että nyt ekaa kertaa hakkaisin ensin Smoughin. Kyllä sai harjoitella ja itku meinasi tulla, mutta nyt sen Ornsteinin metkut opin ja kyllä se lopulta kaatui! Komean armor-setin sain ostettua.

Vielä kun ihmiset keräisi summonoisi minut apuun niin saisin noita Sunlight medaleita, että saisin paremman lightning spearin :( Faith-Strength ukko!

IMG_8232.jpeg
IMG_8233.jpeg
 
Meni tämä taas läpi :D Nyt en DLC:tä pelannut. Enkä myöskään painting worldia. Catacombit/Tomb of giantsin vedin melkolailla juoksemalla. On toi vaan 5/5 videopeli.
Faith/strength-build oli loppujen lopuksi mukava tapa pelata peli. Oli kivaa heitellä salamoita päin pläsiä ja hiilailla menemään taisteluiden välissä, ettei tarvinnut jokaiseen väliin estus flaskista hörppästä.

New game plussaan menin sen verran, että sain tuon Sunlight spearin lunastettua. Nyt on pirun tiukat iskut käytössä, tfff tffff! :D

Katsoo jos ton NG+ nyt menisi läpi tolla kunnon buildilla. Tuntuu että faith-meiningit on tarkoitettu siihen, että meiningit alkaa vasta ng+:ssa.
 
Aikamoist. Mulla oli siis sekä DS1 että Bloodborne vuonna 2017, molempiin jäin vähän niinkuin jumiin ja molemmista lähti savet menemään kun vaihdoin konsoleista kovot. Dark Soulsissa jämähdyksen teetti paljon puhuttu Ornstein & Smough, Bloodbornessa taas Shadows of Yharnam (joka on kyl noista taisteluista paljon helpompi).
Nyttemmin molemmat pelit on läpäisty, ja heitti yhdellä ainoalla päivällä, että nämä jumitusbossit olisivat kaatuneet tasan vuoden päässä toisistaan:eek:Tästä käymäni viestittelyt hyvän ystäväni ja paikallisen souls-aficinadon kanssa:

Shadows of Yharnam 5.4.2022
Resize_20230428_140840_0511.jpg

Ornstein ja Smough 4.4.2023
Resize_20230428_140840_0304.jpg

Ennenkuin kukaan pahastuu, niin viittaukseni Yharnamin varjoihin salaperäisinä mustina miehinä viittaa tähän skriinshottiin:
Resize_20230421_130640_0243.jpg

"Hämmentynyt ja pelokas" taas viittaa siihen, et sama kaverini soitti mulle puhelimella monta monta vuotta sitten vain kertoakseen, että oli onnistuneesti ländännyt lentokoneen NESsin Top Gunissa :D kysyttyäni että mikä oli fiilis nyt vastasi tämä "hämmentynyt ja pelokas" ja lause jäi elämään.
 
Viimeksi muokattu:
Tulipa hinku pelata Bloodbornea. Ja se hinku tuli siitä, että Doa6:sta kun tossa pelailin, niin iski nostalgiat näihin 8th genien pelien grafiikkoihin- kaikki lepattavat takkien liepuskat (edit: en mä tiiä mitä liepuska tarkoittaa. Kuulosti vaan hyvältä tuossa) ja yksityiskohdat. 8th gen oli huikea harppaus jostain Skyrimin pökkelöistä.
Elikkä nostalgiamielessä nyt fiilistelen Bloodbornen visuaalista tyyliä ja lorea.
Mulhan on nillitykseni liittyen Veripornon gameplayhin, mutta sen verta tykkäsin tästäkin että kolme kertaa pelasin läpi aikoinaan. Vähän loreen liittyen samanlainen tapaus kuin SH2, eli josta melkein tykkään paljon, mutta vähän jopa overkill synkkyyden puolesta.
Saatana, kun on tyylikäs Bloodbornen hahmo tuommoinen 1800- vaiko 1700-luvun tyylinen takkiko tuo nyt onkaan päällään sen ajan tyylisessä maailmassa ja asesuunnittelu vasta huikeaa onkin.
 
Lies of P on kyllä kunnon tapaus. Tykkään aivan hulluna...

...mutta on kyllä aivan törkeän vaikea!
Peli toimii vähän kuin Bloodbornen ja Sekiron yhdistelmä: nopeatempoinen yleisfiilis ja torjuminen on pakko hallita. Leveleiden grindaaminenkin on tässä vähän niin ja näin, turhaa puuhaa jos torjuminen ei suju. Kuolet vain vähän hitaammin.

Bossit ovat kunnon hp-tankkeja ja taistelut ovat pitkiä, ja monesti vielä monivaiheisia. Turpaan tulee niin että tukka lähtee. Olen nyt kahtena iltana ollut jumissa yhdessä ja samassa bossissa. Eilenkin lävähti konsoli kiinni syvän huokauksen saattelemana, kun ei vaan kuole. Mutta eiköhän se siitä.

Jokaisen pääbossin oven edessä on kyllä spotti, josta voi kutsua npc:n apuun, mikäli haaste tuntuu ylivoimaiselta. Tai siis miksei muutenkin, jos vaan siltä tuntuu!

Noin muutenkin on kyllä hieno peli. Siistin näköinen, hieno taustatarina (mekaaninen pinokkiojuttu toimii meikälle) ja muutenkin yleisesti ottaen ihan tyylikäs peli.

Jos Bloodborne toimi sinulle, niin kyllä tääkin varmaan toimii. Monin paikoin todella hyvin tehty peli, vaikka pientä valittamistakin löytyy.

06b354c8015b3c71e54f43aa883aab4641285d4a91734681.jpg
 
Alkaa olemaan Lies of P loppusuoralla ja tässä kohtaa on jo sanottava, että on kyllä hemmetin hieno peli, vaikka onkin 95% lainannut muualta.
Jos unohdetaan täysin että suurin osa ideoista on kopioitu, niin tää on kyllä jopa parempi kuin jotkut Fromin Soulsit. Ja sen sanon, että soulsdiggarina en tällaista argumenttia kevyesti kirjoita.

Aivan hemmetin hyviä (ja aina todella reiluja) bossitaisteluita, joita jaksaa opetella mielellään. Kaikki main bossit ovat olleet tosi siistejä ja hyvin tehtyjä.
Noin muuten sitten Soulseihin nähden pieniä "hölmöyksiä" on parannettu, ja tekijöillä on selvästi ollut kopioimisessa hyvä maku, koska paskat jutut on jätetty kokonaan pois. Esimerkiksi pelin myrkkysuoalue ei vituta! Jokaisessa Soulsissa on vittumainen myrkkysuoalue, koska miksi vitussa ei olisi, ja tässä on saatana uskallettu jättää se kopioimatta!

Taistelusysteemi on hemmetin hyvä ja voisi Soulsit ottaa tästä mallia. Nopeasti mietittynä ainut huono juttu on, että kun vastaan sattuu supervaikea bossi, niin tässä ei ole yhtään mitään sivupolkua/tehtävää jota tehdä, vaan se on sitten seinä vastassa. Soulseissa on usein totuttu vapaaehtoisiin alueisiin, joita voi sitten pelailla, jos main story ei etene. Tää vähän harmittaa tässä, että on pakko hakata päätä seinään niin kauan että oppii pelaamaan.

Mutta aivan saatanan hyvä peli. Pelatkaa!
 
Siellähän sekin ois Game Passissa, mutta mieli ei vaan ole oikeassa tilassa moista varten.

Demostakaan en tosin välittänyt yhtään, mutta en haluais tuomita sen perusteella.
 
Tossa kolmisen viikkoa sitten Dark Souls III meni läpi. Asetun takuulla vähemmistöön, mutta kolmosen parhaat bossit eivät olleet Abyss Watchers, Pontiff Sulyvahn, Twin Princes tai Soul of Cinder, vaan omaan makuun kaikista siistein ja tunnelmallisin bossi oli Dancer of the Boreal Valley. Jokin niissä sen liikkeissä ja taistelun rytmissä viehätti.

Miltei heti perään piti aloittaa ensimmäinen Dark Souls uudestaan, tällä kertaa maagilla. Sorcery kyllä trivialisoi taisteluja ihan järjettömästi, ja sanoisin ison osan pelin "pointista" jäävän kokematta tällä buildilla. Jopa vuosien takaiset kompastuskivet Ornstein ja Smough menivät kolmannella yrityksellä - ekalla kerralla kämmäsin tyhmästi super-Smoughissa, toisella kuolin ääliönä ensisekunneilla. Noissa DLC:issä mä en ole missään läpäisemistäni soulsborneista päässyt pitkälle, eniten olen pelannut juurikin ykköstä ja siinä Artorias tuli kukistettuakin, ihan siis kunnolla meleessä. Taikurihahmolla tämä ei tietenkään ollut enää niin vaikeaa, joskin se tuli koko ajan niin iholle ettei ollut paljoa väliä, ruikitko loitsuja vai hutkitko astalolla.

Mut näitä pelejä tulee mietittyä silloinkin, kun pelimasiina on kiinni. Mietin niitä illalla mennessä nukkumaan, ja aamulla herätessä. Mietin niitä töissä. Onko tämä nyt se souls-ilmiö?

Dark Souls kakkoselle olen nyt kolme kertaa antanut mahdollisuuden, ensin läpäistyäni ykkösen, sitten läpäistyäni kolmosen, ja viimeiseksi tällä viikolla. Nyt pelasin sitä pisimpään, mutta ei vaan maistu, ei sitten millään. Taitaa mennä myyntiin tai muuten jäädä pelaamatta.
 
Viimeksi muokattu:
Mut näitä pelejä tulee mietittyä silloinkin, kun pelimasiina on kiinni. Mietin niitä illalla mennessä nukkumaan, ja aamulla herätessä. Mietin niitä töissä. Onko tämä nyt se souls-ilmiö?

Ehdottomasti on!

Yleensä ei juuri mikään peli saa aikaan tätä fiilistä, mutta nämä kyllä saavat.
Lies of P on itsellä ng+:n vikassa bossissa ja silti tulee tuotakin peliä vaan mietittyä jatkuvasti, vaikka kokonaisuutta ajatellen peli ja kaikki sen kolkat on koettu jo 10-15 pelituntia sitten. Ei tässä pitäisi enää mitään mietiskeltävää olla, mutta ei vaan jätä rauhaan.
 
Miltei heti perään piti aloittaa ensimmäinen Dark Souls uudestaan, tällä kertaa maagilla. Sorcery kyllä trivialisoi taisteluja ihan järjettömästi, ja sanoisin ison osan pelin "pointista" jäävän kokematta tällä buildilla.

Itse pelasin Elden Ringiä uudestaan sorceryita käyttäen ja pelin alussa tuntui, että hyökkäykset lähinnä kutittelivat kovaa vauhtia päälle rynniviä vihollisia ja manat oli koko ajan lopussa. Hyviin sorceryihin tarvitsi intelligenceä ihan hemmetisti, joten levelittää ei voinut oikein mitään muuta, jos halusi tehdä enemmän damagea. Sitten, kun leveliä viimein sai tarpeeksi kasaan ja hyvät taiat käyttöön, niin pelistä tuli liian helppo. Tää oli eka kerta, kun olen kunnolla muokannut hahmoa tuohon taikomisen suuntaan, eli hyvin mahdollisesti tein matkalla jotain väärin. Kokeilun perusteella kuitenkin meleeaseella huitova soturi on omaan makuuni paljon palkitsevampi tapa pelata tämän tapaisia pelejä.
 
Täs katellaan umk:ta ja vieressä olohuoneesta kuuluu kiroilua. :D Vanhin muksu löysi Dark Souls 1 levyn. Tänään aloitteli.

Ai saatana! Tuli jotenkin tosi hyvä mieli tästä viestistä.

Lapsille lisää dark soulsia elämään! Tekee vain ja ainoastaan hyvää.
 
Tässähän kävi niin että muksu tuskasteli Dark Soulsin kanssa niin paljon, että oli lopettamassa. Noh ehdotin että vois enemmän maistua Bloodborne. Itelle ainakin se maistu paremmin ja nyt muksu pelannut sitä. Tossa vähän aika sitten Rom hämähäkki sai turpiinsa. Mitä kattelen itse niin pelaa paljon paremmin kuin mitä itse aikoinani.
 
Tässähän kävi niin että muksu tuskasteli Dark Soulsin kanssa niin paljon, että oli lopettamassa. Noh ehdotin että vois enemmän maistua Bloodborne. Itelle ainakin se maistu paremmin ja nyt muksu pelannut sitä. Tossa vähän aika sitten Rom hämähäkki sai turpiinsa. Mitä kattelen itse niin pelaa paljon paremmin kuin mitä itse aikoinani.

Jännä. Itse olisin vaan ehdottanut soulsin jatkamista. Eka Souls on kaikista helpoin lopulta, kun on kerran läpäissyt.

Mä alotin nyt PS5:lla Bloodbornen uusiksi, kun jäi striimin yli pelattuna vuosi sitten kesken. Ihan hyvän tuntunen peli, mutta joku tossa on mikä ei ole niin hyvää itelle kuin Soulsit ja Elddn ring.
 
Takaisin
Ylös Bottom