Soulsbornet (ja vastaavat)

Harmi, Dark Souls on paras.

Ehkä vielä joku vuosi kun ei keksi muutakaan tekemistä.

Ne on ostettu kuitenkin tuolta storesta digiversioina niin ei niistä eroonkaan pääse.
 
Taas tää sama jätkä huutelemassa että ei kiinnosta kun on pelannut alkua jonkun 2 minsaa.

No Bloodborneakin pelasin väkisin sen muutaman bossin eikä se tuntuma vaan toiminut itelle vaikka mitä tekis.

On vähän sama fiilis noista, mutta katellaan joskus.

Ei sillä että tää Demon’s Soulskaan ois klikannut heti.
 
No Bloodborneakin pelasin väkisin sen muutaman bossin eikä se tuntuma vaan toiminut itelle vaikka mitä tekis.

On vähän sama fiilis noista, mutta katellaan joskus.

Ei sillä että tää Demon’s Soulskaan ois klikannut heti.

Oon puhunut tästä aikaisemminkin, mutta itselläni on jokaisen Soulsin kohdalla ottanut aina jonkun verran aikaa että se kolahtaa aivan kunnolla. Jopa Elden Ringin kanssa oli tää. Ei se ekoista hetkistä saakka tuntunut GOTY-kamalta.

Olen jotenkin yhdistänyt tuon siihen kun hahmo alkaa olla jo vähän vahvempi ja aivan jokaista uutta vihollista ei tarvitse enää pelätä samalla tavalla kuin alussa. Hommasta muuttuu tietyllä tapaa rennompaa, vaikka sama painostavuus on yhä läsnä. Bloodbornessa itellä otti toi varmaan jonkun 5 pakollista bossia, minkä jälkeen olinkin jo totaalisen koukussa. Lopulta platina oli ainoa vaihtoehto kun en millään osannut lopettaa pelaamista.

Mutta tietenkään kaikesta ei tarvitse pitää.

Eipä.
 
Oon puhunut tästä aikaisemminkin, mutta itselläni on jokaisen Soulsin kohdalla ottanut aina jonkun verran aikaa että se kolahtaa aivan kunnolla. Jopa Elden Ringin kanssa oli tää. Ei se ekoista hetkistä saakka tuntunut GOTY-kamalta.

Olen jotenkin yhdistänyt tuon siihen kun hahmo alkaa olla jo vähän vahvempi ja aivan jokaista uutta vihollista ei tarvitse enää pelätä samalla tavalla kuin alussa. Hommasta muuttuu tietyllä tapaa rennompaa, vaikka sama painostavuus on yhä läsnä. Bloodbornessa itellä otti toi varmaan jonkun 5 pakollista bossia, minkä jälkeen olinkin jo totaalisen koukussa. Lopulta platina oli ainoa vaihtoehto kun en millään osannut lopettaa pelaamista.

Mutta tietenkään kaikesta ei tarvitse pitää.

Eipä.

Tuntuu, että ne mekaniikat pitää vain saada jonkinlaiseen lihasmuistiin, että homma alkaa sujumaan. Sitä jotenkin "tajuaa", miten peliä kuuluu pelata ja se taito vain huomaamatta sitten hioutuu ja paranee, kun noihin käyttää aikaa. Sekirossa tuon huomasi vielä paremmin, kun hahmo ei skaalaudu ihan samalla tavalla vahvemmaksi. Jossain vaiheessa sitä vain havahtuu siihen, että tätähän osaa nyt pelata. Pitää kyllä silti suoraan sanoa, että tuo ei ole pelkästään mitään timanttista pelisuunnittelua, vaan ainakin kamerassa ja kontrolleissa on paljonkin parantamisen varaa. Kai se on enemmän sitä vihollisten lukemista ja toimintojen ajoittamista, josta tulee jossain kohtaa todella tyydyttävää.

"Tosifanit" tietenkin sanovat, että kaikki on täydellistä ja et vain osaa pelata, jos ei heti maistu, mutta kyllä noissa peleissä on omasta mielestä moni asia tehty suht päin helvettiä. Tavallaan inhoan monia juttuja näissä, mutta tuntuu piru maistuvan! Pelatessani haukun niitä mielessäni paskasta designista ja sitten pelaan pakkomielteisesti satoja tunteja.
 
Demon’s Soulsin NG+ menossa ja 3 bossia tapettu, eka oikeesti vaikea oli toi Armour Spider, joka vähän huolestuttaa kun vedin sen peruspelissä ekalla yrityksellä aivan heittämällä.

Että jos toi haaste tuntuu noin paljon isommalta muissakin niin aijaijai.

Tosin voi olla että toi bossi ei vaan sovi mun pelityyliin kun se kestääkin paljon enemmän iskuja nyt ja joutu vähän pelaamaankin.

Vielä en oo päättänyt pelaanko loppuun asti tällä uusintakierroksella, mutta on ollut ihan mielenkiintonen kokemus so far ja voin suositella jos tuntui liian helpolta aluksi.

Eka kenttä/bossi nyt oli vitsi uusintakierroksellakin (tai oikeestaan vielä helpompi kuin aiemmin), mutta siitä eteenpäin jotkut vastukset lyö yllättävän kovaa noissa muissa paikoissa.

Hyvin pienestä virheaskeleesta saattaa lähteä henki.

Kaveri kertoi, että hänen kaveri aloitti Niohin NG+7… bosseille tulee uusia liikkeitä :D mitä helvettiä. Siitä sitten alat Niohia tykittelee ng:nä x miljoona.
 
Kaveri kertoi, että hänen kaveri aloitti Niohin NG+7… bosseille tulee uusia liikkeitä :D mitä helvettiä. Siitä sitten alat Niohia tykittelee ng:nä x miljoona.

Ei mulle tullut jotenkin edes mieleen noiden kanssa moinen. :D
 
Eipä tullut kuin pari kenttää pelattua AoE IV:tä. Aloitin sit eilen pelaan ekaa kertaa Dark Souls 3:sta.

Tää tuntuu paljon lineaarisemmalta edellisiin verrattuna. 5 bossia nyt alla. On tässä kyl tyhmää ku viholliset pystyy seinien/esteiden läpi iskeen. Sulavammin tosin liikkuu, enemmän bloodbornen tyyliin. Katotaan jaksanko tätäkään läpi, bloodborne ainoa souls-peli jonka pelannut läpi. Kyllä täs kuitenkin jotain oppinut edellisiltä kun viimeiset 3 bossia (puu, sage ja deacon) on mennyt ykkösellä. Vähän mun makuun liian helposti annetaan noit flaskeja ja päivityksiä. Vihutkaan ei tunnu tekevän niin paljon vahinkoa. Mun pelityylin mukaisesti raskainta haarniskaa ja kilpeä kehiin. Eka pelasin katanalla ja viimeisimmässä paikassa vaihdoin jäämiekkaan.
 
Eilen jatkoin pelaamista 4 bossia (Abyss Watchers, Demonikunkku, Wolnir ja Pontiff) kaatu ja jäin jumiin sitten ekaa kertaa bossiin eli Aldrich, Devourer of Godsiin, muut on mennyt muutaman yrittämisen jälkeen helposti. Mää näissä peleissä vihaan taikojen käyttäjiä ja tää on vaan ärsyttävää, kun pitää juoksennella ja väistellä kaikkea lentävää paskaa. Sit kun toi viel 1-2 shottaa melkein jokaisella liikkeellä. Olis kyllä paikkoja tutkimatta, niin ehkä vois katsella niitä.

Editt: Selvästi auttaa kun tänne purnaa, kolmannella kerralla tän postauksen jälkeen kaatu. :)
 
Viimeksi muokattu:
Se oli sitte n siinä. Pelattu läpi, näköjään kaksi bossia jäi hoitelematta, Ancient Wyvern ja The Nameless King. Missähän sitten lienevätkit. Tää oli sillai semi-blind läpäisy, että en pahemmin netistä mitään katsonut, vain silloin jos jotain kiinnosti katsoa. Paikat kyllä pyrin nuohoomaan mahdollisimman hyvin. Yhteenkään bossiin en esim. katsonut vinkkejä. Oli kiva huomata vasta vikalla pomolla, että tässä pysty summonoimaan NPC:tä mukaan, vaikka tiesin että pystyy niin tuli ekaa kertaa vastaan vikalla pomolla sellainen keltainen "teksti" maassa, missä pysty summonaan. No kokeilin yhden kerran sitä Soul Of Cinder ilman summoneja, tokan vaiheen puolet elämästä sain hoideltua ennen kuin kuolin. Et tuntu kohtuu helpolta pariin muuhun verrattuna, olis mennyt ilman summoneitakin. Sit kokeilin kahdella summoninilla ja oli kyllä sellainen cakewalk. Ei mitään haastetta. Pelin pelasin sitten katanalla loppuun ja vaihtelin kilpeä pelin mukaan, Shield of Want normipaikoissaa ja Black Knight Shieldiä pomoilla, kun suurinosalla pomoista tulihyökkäyksiä. Borrelioosi Tanssijalla taisin pitää Spirit Tree Cresst Shieldiä, kun sil on se toinen miekka maaginen.

Ihan kiva peli, jotenkin tuntu vaan helpoimmalta näistä soulsseilsta mitä oon pelannut.
 
Jännä miten ihmiset kokee eri tavalla Soulsien vaikeuden. Mielestäni DS3 on vaikein Souls ja ykkönen helpoin.

Mulla ei toi Bloodborne nyt ota kunnolla tuulta alleen. Taukoa ollut ja etenin Lantrekeillä siinä taas vähän. Kaadoin The One Rebornin ja sitten toi nightmare-alue on perseestä. Hoksasin kyllä miten pitää liikkua, mutta siis tossa pelissä joku vaan tökkii. Se meinasi saada mut koukkuunsa, mutta ei se lähde. Se ei anna mulle tietynlaista tunnetta vaan. On ihan omanlaisensa peli ja eri mekaniikat, kuin Dark Soulseissa ja suurimmasta osaa en pidä jos lähtee vertaamaan. Kyllä mä nyt ton PS+ tilauksen loppuun asti tolle annan vielä mahollisuutta jos menisikin läpi asti. Mutta ei ole mielenkiintoa yrittää DLC:tä tai kamalasti ylimääräisiä bosseja tykitellä.

En oikein tiedä kannattaisko tässä kohtaa edelleen vaan tykitellä levelitä Vigoriin? Hp-bar kilometrin mittaseksi. Strength on aika korkeella ja pitkälti mä tolla aloituksen saw-aseella oon vedellyt. Se on nyt +8.
 
Hoksasin kyllä miten pitää liikkua, mutta siis tossa pelissä joku vaan tökkii. Se meinasi saada mut koukkuunsa, mutta ei se lähde. Se ei anna mulle tietynlaista tunnetta vaan.

Aamen! Tää on mulle just se ongelma Bloodbornessa.

Feels wrong.
 
Jännä miten ihmiset kokee eri tavalla Soulsien vaikeuden. Mielestäni DS3 on vaikein Souls ja ykkönen helpoin.

Mulla ei toi Bloodborne nyt ota kunnolla tuulta alleen. Taukoa ollut ja etenin Lantrekeillä siinä taas vähän. Kaadoin The One Rebornin ja sitten toi nightmare-alue on perseestä. Hoksasin kyllä miten pitää liikkua, mutta siis tossa pelissä joku vaan tökkii. Se meinasi saada mut koukkuunsa, mutta ei se lähde. Se ei anna mulle tietynlaista tunnetta vaan. On ihan omanlaisensa peli ja eri mekaniikat, kuin Dark Soulseissa ja suurimmasta osaa en pidä jos lähtee vertaamaan. Kyllä mä nyt ton PS+ tilauksen loppuun asti tolle annan vielä mahollisuutta jos menisikin läpi asti. Mutta ei ole mielenkiintoa yrittää DLC:tä tai kamalasti ylimääräisiä bosseja tykitellä.

En oikein tiedä kannattaisko tässä kohtaa edelleen vaan tykitellä levelitä Vigoriin? Hp-bar kilometrin mittaseksi. Strength on aika korkeella ja pitkälti mä tolla aloituksen saw-aseella oon vedellyt. Se on nyt +8.

Harmi että ei ole iskenyt niin lujaa kuin toivoisi.

Kannattaa kuitenkin jatkaa, ei ole enää ihan kauheasti jäljellä lopputeksteihin.
 
Harmi että ei ole iskenyt niin lujaa kuin toivoisi.

Kannattaa kuitenkin jatkaa, ei ole enää ihan kauheasti jäljellä lopputeksteihin.

Ehkä se on hyvä saada backlogista pois niin voi sanoa pelanneensa.

En ole ton pelimaailman fani, mutta samalla siinä on hyvä yhdistelmä Demon’s soulsia ja ekan Dark soulsin maailman yhdistelyä. Samankaltaisia ahaa-elämyksiä oikoreittejä aukaistaessa.
 
20230401_113916.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Tuplapostaus perkele.

Voitin Ornsteinin ja Smoughin
:win::win::win:


Tähän eteneminen jäi kuusi vuotta sitten, kun pleikkari kolmosen kovon vaihdon jälkeen vanha tallennus ei kelvannut pelille (?) enkä enää mitenkään jaksanut aloittaa alusta. Päädyin myymäänkin mun Dark Souls ykkösen pelihyllyä karsiessa. Nyt, kuusi vuotta ja yksi Bloodborne myöhemmin voitin viimeinkin nää kaksi perkelettä! Mikä fiilis, uusia luolia ja alueita tutkittavaksi, wattafak!!
 
Tuplapostaus perkele.

Voitin Ornsteinin ja Smoughin
:win::win::win:


Tähän eteneminen jäi kuusi vuotta sitten, kun pleikkari kolmosen kovon vaihdon jälkeen vanha tallennus ei kelvannut pelille (?) enkä enää mitenkään jaksanut aloittaa alusta. Päädyin myymäänkin mun Dark Souls ykkösen pelihyllyä karsiessa. Nyt, kuusi vuotta ja yksi Bloodborne myöhemmin voitin viimeinkin nää kaksi perkelettä! Mikä fiilis, uusia luolia ja alueita tutkittavaksi, wattafak!!

Onnea! Tää on kyllä se bossi, missä training wheels come off, niin kuin amerikaksi sanotaan.
 
Takaisin
Ylös Bottom