SilentWinterin NES-läpäisyt

The Simpsons: Bartman Meets Radioactive Man

Blogiin


feaasf.png

Games Beaten: 407/709
Genre: Platform
Goal: Defeat Brain-O The Magnificent (Stage 4)

Arvosana: 5/10
Vaikeusaste: 4/10

Yö on saapunut Springfieldiin ja sen hiljaisuudessa ei kuulu keilapallojen jyrinää Barneyn Bowlarama -keilaradoilta. Ainoastaan muutama rekka liikkuu kaduilla kuljettaen ydinjätettä pois laitokselta.
Kaikki ovat syvässä unessa paitsi Bart Simpson! Puumajassaan pienen kynttilän loisteessa hän selailee lempisarjakuviaan mahtavasta supersankarista - Radioactive Manista!
Sarjakuvalehdessä on enää yksi sivu jäljellä ja Radioactive Mania ei ole vielä näytetty kertaakaan. Hänen täytyy olla vaikeuksissa, mutta kuka hänet pelastaisi? "Sinä pelastat hänet" kuuluu ääni lähettyviltä.
Bart palaa todellisuuteen sarjakuvalehden lumoista ja huomaa, että ääni kuuluu Radioactive Manin apulaiselle, Fallout Boylle. Sen kummempia epäröimättä naamariin sonnustautunut teini alkaa kertoa Radioactive Manin kurjaa kohtaloa.
Mysteerinen Brain-O The Magnificent joukkoineen on vanginnut supersankarin limbon syövereihin. Kyseisestä paikasta ei kukaan ole tullut elävänä takaisin...
Jotta tilanne pahenisi entisestään, Brain-O:n apulaiset - Swamp Hag, Dr. Crab ja Lava Man ovat ryöstäneet Radioactive Manin supervoimat jotta pakeneminen limbosta olisi vielä mahdottomampaa.
Onko tämä Radioactive Manin loppu? Onko maailma enää koskaan turvallinen paikka? Kaikki on menetetty ellei...
Älä sano enää enempää! Tämä näyttäisi tehtävälle jonka vain Bartman voi suorittaa!


Aikoinaan kun NESin pelikatalogia pläräilin hämmästyin, että laitteelle on olemassa kolmaskin The Simpsons -peli. Ei sinällään mikään ihme, että kyseinen teos on mennyt ohi sillä peli on julkaistu vain jenkeissä. Päätin nyt viimein ottaa pelin käsittelyyn jotta saa tämän trilogian päätökseensä.
Kahden aikaisemman pelin tapaan tässäkin on sama monen pelaajan mielestä vastenmielinen pelimoottori käytössä. Minä kuulun niiden muutamien harvojen perverssien joukkoon jotka pitävät tästä ja syy on puhtaasti nostalginen.
Harmillisesti kuitenkaan tämän pelin kohdalla homma ei toiminut niin "hyvin" kuin kahdessa aikaisemmassa. Syynä tähän on se, että Bartmanilla on lähes jatkuvasti jokin ammuttava asia käytössään ja panoksia kuluu jatkuvasti jos B-nappia painaa pohjassa.
Täytyi tyytyä vain hitaisiin ja lyhyempiin hyppyihin. Onneksi tasoloikkaa ei tässä oltu venytetty äärimmilleen ja homma onnistui ihan mukavasti noinkin.
Kenttiä tämä pläjäys pitää sisällään kolme kappaletta ja ne on jaettu kahteen tai kolmeen osioon. Vaikka kenttien lukumäärä on vähäinen eikä peli sinällään ole kovin pitkä, pelaamisen tiimellyksessä iskee tunne, että "miten tämä kenttä kestää näin pitkään" joka on kieltämättä hieman hassua.

Bartman on hieman kovempi jätkä kuin perus Bart ja tässä pelissä pystyy lyömään vihollisia nyrkeillä. Tämä tosin jäi todella vähäiseksi ja sitä tuli lähinnä muutamaan viholliseen käytettyä ennen kuin sai parempaa hyökkäysvoimaa kehiin.
Bartman pystyy käyttämään supervoimia Supermanin tavoin ja niitä on ripoteltu ympäri kenttiä. Löytyy laseria, jäädytysammusta ja hetkellisen kuolemattomuuden antava pyörremyrsky. Lisäreitä peli antaa kivasti ja ne voi kerätä uudelleen. Tämän vuoksi joitain kohtia voi ns. treenailla :)
Perus lisäreiden lisäksi keräämällä 20 pisteitä antavaa huutomerkkipuhekuplaa antaa myös lisärin! Tämä peli on myös sen puolesta helpompi kuin edeltäjänsä sillä peli sisältää kaksi continueta. Todella raikas uudistus :)
Eikä siinä vielä kaikki! Jos energiat ovat täynnä ja kerää energiasymboleita, ne menevät varastoon. Tälläistä mekaniikkaa harvoin näkee ja en olisi todellakaan olettanut näkeväni sellaista The Simpsons -pelissä :D

Kuva 1.jpg

Kun tätä peliä ei ole tullut lapsuudessa pelattua, ei tästä oikein saanut mitään irti näin vanhemmalla iällä. Graafisesti parempi kuin aikaisemmat osat ja kenttäsuunnittelu ihan ok luokkaa pois lukien muutamia "leap of faitheja", jolloin ei yhtään nähnyt mihin täytyisi hypätä jotta päätyy kiinteälle maaperälle.
Ensimmäisen kentän toinen osuus oli kyllä pelin heikoin osuus. Siitä tuli mieleen Bart vs. Worldin Ice Cavern -kenttä värimaailmaltaan ja tasapaksuudeltaan. Paljon saman toistoa ja hitaasti liikkumista ylös tai alaspäin. Tuntui, että kenttä ei lopu ikinä.
Vaikka Bartin liikuttaminen onkin hieman tietynlaista, täytyy kehut antaa uimamekaanikoista. Ei voisi äkkiseltään uskoa, että näin jäykästi ohjattavassa pelissä olisi hyvät uimakontrollit, mutta uskottava se on. Bart liikkui sulavasti pelkästään D-padia painamalla, ei tarvinnut rämpyttää mitään.
Ihan mukavaa vaihtelua tälläinen uima-osuus kun kerta päättivät vielä yhden The Simpsons -pelin NESille väsätä. On edes jotain erilaista settiä.

Kuva 2.jpg

Täytyy pomotaistelujakin kehaista, sillä kaikki niistä ovat erittäin hauskoja ja innovatiivisia! Jokaisesta taistelusta löytyi täysin erilaista mekaniikkaa, esimerkiksi Dr. Julius Crabia täytyi lyödä tylysti nyrkillä kiveksille jotta sen sai lentämään seinää vasten.
Lava Manin huoneessa olevia vesipisaroita täytyy jäädyttää Bartmanin jääsupervoiman avulla jotka sitten tippuvat kuvatuksen päälle.

Kuva 3.jpg

Heti kolmannen, maailman keskipisteen lähettyville sijoittuvan kentän jälkeen ollaankin jo viimeisessä taistelussa. Tämä pelin viimeinen taistelu on myös hauskan idean omaava, vaikkakin todennäköisesti pelin helpoin taistelu.
Limbosta pelastettu Radioactive Man on mukana taistelussa ja ilman hänen apuaan ei voi Brain-O The Magnificentia voittaa. Taistelu hoidetaan laser-silmä -supervoiman avulla ja ideana on ampua aivorobottia kohtaan, josta laser kimpoaa taivaalle.
Ampuminen täytyy ajoittaa niin, että Radioactive Man on lentelemässä samassa kohdassa laserin kanssa jolloin laser kimpoaa takaisin kohti Brain-O The Magnificentin lasikupua. Vaikka taistelussa ei tapahdukaan hirveästi, ajoittaminen laserin kimmottamisen ja Radioactive Manin kanssa vaati hieman totuttelua.
Ensimmäisellä yrityksellä kävi niin ikävästi, että taisin olla yhden tai kahden iskun päässä läpäisystä kun henki lähti. Tietysti ei ollut enää lisäreitä jäljellä eikä continueja...ei kun alusta vaan!
Ei kentissä kovin pitkään nokka tuhissut vaikka ensimmäisen kentän pomo, Swamp Hag tuottikin hieman vaikeuksia ja menin kuolemaan siihen useampaan kertaan. Ilman continuejen käyttöä ja useamman lisärin saattelemana jälleen Brain-O The Magnificent nakotti nenän edessä.
Helposti pahis tuhoutui, hieman nakerti kun ei mennyt ensimmäisellä yrityksellä :D

Kuva 4.jpg

Kuva 5.jpg

Ompahan tämäkin nyt viimein pelattu. Hieman mitäänsanomatonta settiä, mutta hyvä tälläinen kerran läpipelattava peli.

Kuva 6.jpg

Kuva 7.jpg

Kuva 8.jpg
 

Liitetiedostot

maxresdefault.jpg Kuva 5.jpg
Viimeksi muokattu:
Swords and Serpents

Blogiin


swords-and-serpents-nintendo-nes-1990.jpg

Games Beaten: 408/709
Genre: RPG
Goal: Defeat the Dragon

Arvosana: 7/10
Vaikeusaste: 8/10

On pimeää. On vaarallista. On kuolettavaa. Sinä ja sinun joukkosi on tarkoitus mennä syvyyksiin ja kohdata nämä kaikki kauheudet.
Kyseessä on aavamainen sokkelo jossa seikkailijoita odottaa kamala käärme. Tämä kammotus on aiheuttanut kauhua maaseudulla jo satojen vuosien ajan. Käärmeen mahti pilaa viljelykset ja hapattaa maidon.
Te neljä olette hädin tuskin mikään joukko. Ette edes juurikaan tunne toisianne - vielä. Kuitenkin jokaisella teillä on syytä kohdata labyrintin kauheudet.

Ajax on soturi pohjoisen kylmyydestä. Käärme on saanut hänen kansansa hävityksen partaalle.
Outo velho Iago kotoisin suomailta. Käärme piinaa hänen uniaan.
Varas nimeltä Mask kaupungin vilskeestä. Hän väittää, että aarteiden himo on syy liittyä mukaan tähän seikkailuun.
Viimeisenä seikkailuun lähtijänä on taikuri Erin, mystinen hahmo varjojen valtakunnasta. Hänen syynsä seikkailuun lähtemiseen? Kukaan ei voi sanoa varmaksi...

Yhdessä te neljä opitte tuntemaan käärmeen kieroutuneen sokkeloisen luolaston. Yhdessä te kohtaatte monia hirviöitä, demoneita ja muita alhaisia otuksia. Onnistutte kiertämään hirviöiden virittämät ansat ja mustan magian kiroukset.
Opitte käyttämään mysteerisiä nopeusputkia joiden avulla kerroksesta kerrokseen kulkeminen käy yhdessä hujauksessa. Törmäätte myös erilaisiin taikoihin ja mystisiin aseisiin.
Kuitenkin tärkeintä on löytää rubiiniset esineet jotka on kätketty luolaston uumeniin. Esineet kuuluivat legendaariselle rubiini soturille ja ilman niitä käärmettä ei kannata mennä haastamaan.
Erakon sanomisia kannattaa kuunnella tarkkaan, sillä hänellä on hyödyllisiä vinkkejä seikkailun edistämistä varten.
Kylmä tuuli ujeltaa sokkelon käytävillä ja erilaiset oliot ovat valmiiksi kyyristyneet hyökkäysasentoon. Ovi on auki, luolasto kutsuu. Nyt on oikea aika astua sisälle...


Nyt ollaan jälleen niin perusasioiden äärellä kuin olla ja voi. Kyseessä on todella yksinkertainen RPG -seikkailu. Itse itseäni toistaen, tämä on erittäin hyvä asia - ei mene saman tien motivaatio liiallisten valikoiden selaamisen ynnä muiden asetusten säätämisen kanssa.
Kyseessä on 16 kerrosmaiseen luolaan jaettu seikkailu ja pohjimmaisessa kerroksessa sankareiden saapumista odottaa hurja käärme..tai lohikäärme? En ole oikein kartalla mikä hirviö on kyseessä kun pelin nimessä ja tarinassa mainitaan käärme ja sitten itse pelissä puhutaan lohikäärmeestä. Samapa tuo, otus on kuitenkin saatava pois päiviltä.
Kerroksesta kerrokseen kuljetaan pääosin tikkaiden avulla, mutta muutamassa tapauksessa joutuu käyttämään teleportteja jotta oikea paikka löytyy. Lohikäärmettä ei voi noin vaan mennä tuikkaamaan miekalla, vaan luolaston uumenista täytyy ensin löytää legendaarisen Ruby Warriorin aarteet joita on yhteensä seitsemän kappaletta. Kun aarteet on löydetty, vartijana toimiva viisas erakko päästää sinut eteenpäin kohti syvyyksiä.

Kuva 1.jpg

Homma alkaa perinteiseen RPG -tyyliin hahmojen luomisella. Peli ehdotti aluksi tarinassa olevia hahmoja, mutta minulla oli parempia ehdotuksia mielessäni.
Hahmoluokiksi valitsin kaksi Warrioria, yhden Thiefin ja yhden Magicianin. Näköjään ohjekirja olisi suositellut yhtä Warrioria, yhtä Thiefiä ja kahta Magiciania, mutta näillä minun valitsemillani hahmoluokilla pärjäsi oikein mainiosti.
Seuraavaksi saa itse valita ottaako hahmoille valmiit arvot vai haluaako ne rullata itse. Arvot edustivat hahmon voimaa, älykkyyttä ja nopeutta. No tietysti rullasin itse jotta sain parhaimmat mahdolliset :)
Ei varmaan kukaan käytä pelin arpomia arvoja ellei sitten halua ottaa jotain kunnon haastetta itselleen.

Sitten itse pelin pariin joka on hahmon silmistä kuvattavaa, ruutu kerrallaan etenemistä ONNEKSI peliin sisäänrakennetun kartan kera. Kartta on aluksi täysin musta, mutta ympäriinsä kävelemällä saa siihen avattua näkyvyyttä.
Pelin yksinkertaisuuden huomaa jo heti alkumetreillä, sillä tästä löytyy vain muutama asekauppa ja temppeli, missä munkit parantavat taisteluissa syntyneet haavat. Nämä temppelit toimivat myös tallennuspisteinä.
Temppeleitä ei suinkaan ole joka kerroksessa vaan ne löytyvät kerroksista 1, 5 ja 10. Tietty matka täytyy taivaltaa jotta selviää uudelle tallennuspisteelle. Jos kuolema korjaa, peli vie hahmot viimeisimmälle temppelille missä on vieraillut.
Pelissä ei ole paristotallennusta vaan homma toimii salasanalla...tai oikeastaan salasanoilla. Tässä pelissä täytyy olla NESin järjettömin salasana-systeemi, sillä talteen täytyy ottaa VIISI salasanaa jotta pääsee jatkamaan siitä pisteestä mihin on päätynyt.
Jokaiselle hahmolle on oma salasana ja sitten vielä pääsalasana. Pakko kysyä, että pelin ollessa näin yksinkertainen, eikö yksi salasana olisi riittänyt :D Salasanat eivät ole edes mitään kovin lyhyitä ja meni tovi kun kaikki viisi salasanaa on saanut syötettyä. Täysin järjetöntä hommaa.
Jos tämä salasana -homma saa veren kiehumaan niin saa pelin karttasysteemikin. Arvostan todella sitä, että pelissä on sisäänrakennettu kartta, mutta miksi se on pitänyt pilata todella ärsyttävällä suunnitteluratkaisulla. Kun tarpeeksi pitkälle luolaston uumeniin on saanut itsensä ujutettua, aikaisempien kerroksien kartat nollautuvat. Ilmeisesti pelin muisti ei kestä kuin parin, kolmen kerroksen kartat kerrallaan.
Tämä on todella typerä ratkaisu, sillä ei millään pystynyt pitämään kerroksien karttoja mielessä. Monesti kun joutui menemään edestakaisin kerrosten välillä esimerkiksi etsien jotain tavaraa, kartat täytyi periaatteessa "maalata" uudestaan esiin. Salasanojen syöttämisen jälkeen luonnollisesti kaikki kartat ovat mustana jo heti alusta lähtien.
Luulisi, että kun tähän joutuu syöttämään viisi eri salasanaa, edes kartat tallentuisivat niihin :D

Kuva 2.jpg

Pelissä on DnD -hommista tuttu AC -systeemi. Kun löytää parempia aseita ja varusteita, AC luku nousee joka tarkoittaa sitä, että hahmo kestää paremmin iskuja. Tavaroita löytyi luolaston uumenista ja viholliset pudottivat niitä aktiivisesti. Pelissä on vain kaksi asekauppaa ja ne jäävät hieman paitsioon kun tavaroita saa helpomminkin haltuunsa.
Todella omituista, että jälkimmäinen asekauppa joka sijaitsee pelin puolessa välissä luolastoa myy samaa roskaa kuin ensimmäinenkin. Kukahan tässä vaiheessa peliä tarvitsee mitään alkumetreillä käytettäviä tehottomia aseita :D
Pelissä on myös tuttu ongelma monesta RPG pelistä - tavaravalikko on aivan liian pieni. Kaikki tärkeät tavarat ja aseet on tungettu samaan valikkoon ja tila ei oikein meinaa riittää kaikkeen. Pelin läpäisemisen osalta tärkeää seitsemän Ruby Warriorin aarrettakin on samassa kasassa viemässä tilaa. Osaa näistä sentään voi käyttää aseina ja suojina, mutta suurin osa on vain tilan täytteenä.
Viholliset eivät pudota enää aseita tai suojia jos valikko on täynnä. Sai jatkuvasti olla heittämässä jotain turhaa roskaa pois, että tilalle mahtuu parempaa kamaa.
Vihollisia tuhoamalla saa luonnollisesti expaa ja pelissä on maltilliset 16 eri leveliä. Loistava homma, että kuoleman jälkeen ei menetä expoja, voi hieman ronskimmin tutkia alueita sen sijaan, että junnaisi jonkin temppelin lähettyvillä levuttamassa. Ainut minkä kuolo korjaa pois on kerätty kulta. Tämä ei ole mikään paha asia koska aseita ja suojia saa niin helposti muualtakin kuin asekaupoista.

Warriorit ja Thiefit ovat hyvin samanlaisia ja niille saa suurin piirtein samat aseet ja suojat käyttöön. Magicianit ovat eri maata niin kuin yleensäkin RPG -peleissä. Joitain samoja suojia saa puettua heidän päälleen, mutta aseistus on täysin eri. Magicianit käyttävät sauvaansa lyömiseen ja taikomiseen.
Magicianit eivät opi uusia taikoja leveleiden myötä niin kuin monessa muussa RPG -pelissä vaan niitä täytyy löytää luolaston uumenista. Joku on käynyt raapustamassa tekstiä luolan seinään ja tähän ruutuun kävellessä saa taian automaattisesti itselleen.
Erilaisia taikoja on huimat 16 kappaletta, mutta käytin niistä vain viittä :D Jotenkin taistelusysteemin ollessa niin yksinkertainen ja tehokas, ei ollut tarvetta käyttää kuin hahmoja parantavia taikoja. Muutamaa taikaa täytyi sitten käyttää luolastoissa jotta pääsi etenemään eri alueille.
Taistelusysteemi on erittäin yksinkertainen - lähinnä nappia rämpyttämällä viholliset tuhoutuivat. Taistelunäkymässä ei voinut valita edes sitä, mihin viholliseen iskee vaan peli arpoi mihin osumat kohdistuivat. Ainut mitä piti aika-ajoin seurailla oli hahmojen energiat ja Magicianin lyöntivuoro.
Lyöntivuoro meni helposti ohi nappia rämpytellessä ja mahdollisuus energiantäyttämiseen meni ohi. Hahmot löivät välillä kummallisessa järjestyksessä ja tämä sekoitti hommaa entisestään. Myöskään vihollisten lyöntivuoroista en ollut ihan perillä. Välillä yksi ainut jäljellä oleva vihollinen tykitti kunnon sarjaa moneen eri hahmoon.
Tykkäsin kyllä tästä taistelumekaniikasta, sillä helpot viholliset kaatuivat todella nopeasti ja näin sai expaa kerättyä hurjaa vauhtia! Täytyy erityismaininta antaa loistavasta sprite artista, ruudulle ilmestyvät viholliset ovat todella näyttäviä ja taidokkaasti tehtyjä.

Kuva 3.jpg

Peli sujui mukavalla otteella yhdeksänteen kerrokseen asti. Viimein meni sormi suuhun kun ei mihinkään päässyt enää etenemään. Olin myös kyllästynyt aloittamaan jatkuvasti kerroksesta viisi kun seuraava temppeli sijaitsee kerroksessa kymmenen joka on todella lähellä...
Täytyi kaivaa kartat esiin ja voi pojat mikä helpotus se olikaan. Vaikka peli hyvin yksinkertainen onkin, on tähän saatu kryptisyyttä mukaan yllin kyllin. Ilman näitä valmiita karttoja en olisi todennäköisesti päässyt tätä läpi, tai sitten siihen olisi mennyt todella kauan aikaa.
Ohjekirja kehottaa pelaajaa piirtämään paperille kartat jotta pysyy kärryillä missä on menossa. Ohjekirjassa on vielä valmiiksi jokaiselle kerrokselle valmiit karttapohjat mihin voi itse piirtää kartat. Pakko antaa pisteet tästä! Itse en tällä kertaa jaksanut alkaa omia karttoja väsäämään, ei ollut fiilistä kyseiseen hommaan.
Pelin myöhemmissä kerroksissa eteneminen oli valmiiden karttojenkin kanssa todella haastavaa. Pelin viidennestä kerroksesta löytää taian, jonka avulla pystyy muljauttamaan itsensä seinien läpi. Aluksi olin todella innoissani, että nythän pelaaminen helpottui todella paljon!
Ovelat pelintekijät eivät kuitenkaan mitään peliä rikkovaa taikaa tähän halunneet vaan tekivät luolastoihin seiniä, mistä ei päässyt läpi edes tämän taian avulla. Todella haastavaa ja turhauttavaa testata jokaista seinää mistä pääsee läpi etenkin, kun taikamittari kuluu koko ajan. Jo pelkästään tämä seikka hautasi viimeisetkin kartanpiirtämishaaveet.
Eri kerroksiin on ripoteltu telepotteja eli mysteerisiä nopeusputkia jotka pääosin vievät takaisin ensimmäiseen kerrokseen, mahtavaa. Poikkeuksiakin toki löytyy, sillä muutamasta teleportista pääsee alempiin kerroksiin joihin ei muuten pääsisi kulkemaan.
Jotta tämäkään ei liian helppoa olisi, joissain tapauksissa teleporttauksen määränpää määrittyy siten, että millä tavalla teleporttiin on astunut. Jos teleporttiin eteni peruuttamalla tai jonkin tietyn askelkuvion tekemällä, päätyi sitten ihan eri paikkaan. Hieman päätä kivistää ajatellakin tätä ratkaisua. Onneksi nämä oli tarkasti selitetty valmiissa kartoissa.
Yhtä teleporttia en saanut toimimaan vaikka kuinka yritin ohjeiden mukaiset askeleet suorittaa. Onneksi tästä kohdasta pääsi eroon tapattamalla itsensä jotta pääsi takaisin lähimpään temppeliin.

Kuva 4.jpg

Kuva 5.jpg

Ympäri luolastoa haahuillessani ja kerätessäni viimeisiä Ruby -aarteita olin siinä pisteessä, että täytyisi mennä itse hurjaa lohikäärmettä haastamaan. Reitti lohikäärmeelle ei onneksi ollut kovinkaan vaikea. Samoja perus vihollisia yritti matkaani estää, mutta nopeasti ne sai mätettyä kumoon.
Monista kerroksista löytyi taikalähde, johon koskemalla Magician sai kaikki MP:t täyteen. Hieman kurja ratkaisu pelintekijöiltä, sillä viimeisessä kerroksessa ei moista ihanuutta ollut. Täytyi siis pärjätä ilman.
Leveliä hahmoille oli kertynyt 12/16 verran joka vaikutti oikein mainiolle. Saavuin viimein lohikäärmeen huoneen ovelle ja sisään astuessani taistelu alkoi. Lohikäärme otti heti luulot pois ja iski todella kovaa.
Magicianilla ei tässä ollut muuta tehtävää kuin parantaa hahmoja. Tajusin taistelun alussa, että olin unohtanut laittaa "Shield" -taian päälle. En normaalisti tätä taikaa käyttänyt missään joten tietysti se tässä hässäkässä sitten unohtui. Muutaman vuoron jälkeen sain taian aktivoitua ja sen avulla hahmojen AC nousi muutaman pykälän ylöspäin.
Vaikka hahmot kuinka hakkasivat lohikäärmettä, ei sen energiapalkki mennyt laisinkaan alaspäin. Omat hahmot alkoivat olla heikossa hapessa ja lohikäärme teki kovempaa vahinkoa mitä Magician kerkesi parantamaan.
Hahmot toisensa jälkeen kuoli Magician ensimmäisenä. Enää en voinut hahmoja parantaa ja ei voinut tehdä muuta kuin lyödä. Seuraavana kuoli nimikkohahmoni ja enää homma oli kahden varassa. Viimein lohikäärmeen energiapalkki alkoi kulumaan, mutta samalla hetkellä kuoli toinen Warrior.
Enää oli Thief elossa ja hänellä oli onneksi reilusti energiaa jäljellä. Lohikäärme murjoi Thiefiä minkä kerkesi ja energiapalkki hupeni hurjaa vauhtia... Olin jo luovuttanut tässä vaiheessa ja valmistautunut uuteen yritykseen sillä tilanne näytti niin toivottomalle.
Pettymys päällimmäisenä mielessäni naputtelin vain lyöntinappia, mutta kuinkas kävikään - lohikäärme löi ohi kriittisellä hetkellä ja sain kirjaimellisesti viimeisellä osumalla sen tuhottua. Thiefille jäi millin verran energiaa jäljelle ja en ollut uskoa silmiäni mitä tapahtui :D Taisin olla hieman liian pienellä levelillä liikenteessä, mutta kävipä hyvä tuuri!

Kuva 6.jpg

Kuva 7.jpg

Kuva 8.jpg

Kokonaisuutena tämä oli ihan jees peli, vaikkakin todella ärsyttäviä ratkaisuja se sisältikin. Karttojen kanssa huomattavasti miellyttävämpi pelikokemus :)

Kuva 9.jpg
 
Solar Jetman: Hunt for the Golden Warpship

Blogiin

Solar Jetman.jpg

Games Beaten: 409/709
Genre: Shoot 'em Up
Goal: Destroy Eyeball Rock (Stage 12)

Arvosana: 8/10
Vaikeusaste: 6/10

Kultainen varppausalus oli aikoinaan voimakkain avaruusalus Solar Jetmanin galaktisessa laivastossa kunnes se kaapattiin avaruusmerirosvojen toimesta. Nyt alus on purettu osiin ja ripoteltu ympäri galaksia.
Solar Jetman on ainoa toivo kuka voi paikantaa anastetut osat. Tämä ei ole helppo tehtävä sankarillemme, sillä hänen täytyy koluta kaksitoista planeettaa läpi jotta saisi kasattua kultaisen varppausaluksen jälleen ajokuntoon.
Jokainen planeetta on pullollaan alkukantaisia muukalaisarmeijoita, mustia aukkoja, voimakkaita painovoimanmuutoksia, varppeja ja kuolettavia ansoja.
Kun Solar Jetman on onnistunut haalimaan kultaisen varppausaluksen osat itselleen ja saanut aluksen takaisin kasaan, hän voi kohdata viimeisen haasteensa.


Tätä peliä oli tullut vuosia sitten hieman kokeiltua, mutta se ilo kuitenkin loppui hyvin lyhyeen kun peli ei jaksanut pitää otteessaan hieman omituisen ohjattavuuden vuoksi.
Viimein vuosien jälkeen peli uudelleen testaukseen kun se sattui olemaan NES-Retro -sivustolla kuukauden pelinä. Hyvin samat fiilikset puskivat pintaan kuin silloin aikoinaan, mutta nyt en enää jätä seikkailua kesken.
Jokseenkin yllättäen peli alkoikin maistumaan alkukankeuden jälkeen! Hieman omituisia ratkaisuja peli sisältää, mutta pääosin oikein mainio tekele.
Pelin idea yksinkertaisuudessaan on löytää kultaisen varppausaluksen osat jotka avaruus merirosvot ovat piilottaneet eri planeetoille. Planeettoja on yhteensä 12 kappaletta ja ne eroavat toisistaan ulkonäön, koon ja painovoiman suhteen.
Kun emoaluksella täräyttää planeetan pinnalle, on aparaatista joka ikinen kerta löpö lopussa ja ennen kuin planeetalta pääsee poistumaan, täytyy löytää lisää menovettä. Planeettojen tutkiminen hoidetaan pienellä sinisellä aluksella jonka avulla kuljetetaan kaikenlaista tarpeellista emoalukseen.
Jos sinisen aluksen onnistuu tuhoamaan tutkimisretkien aikana, niin ei hätää - matkaa voi tehdä pelkkään avaruuspukuun sonnustautuneen Solar Jetman -ukon avulla. Ukolla seikkailu on tosin todella vaarallista, sillä jo yksi osuma viholliseen tai niiden ammuksiin vie hengen. Jos ukolla onnistuu palaamaan takaisin emoalukseen, saa sieltä uuden sinisen aluksen ja matka jatkuu taas.
Lisärisysteemi tässä menee hieman jännästi, sillä sinisiä aluksia on periaatteessa loputon määrä, mutta ukolla kuollessa menettää lisärin. Peli sisältää salasanan, mutta se ikävästi tallentaa menetetyt elämät joten todella tarkasti sai pelata jotta lisärien määrä pysyi korkeana.
Sinisen aluksen polttoaine ja energia on laitettu samaan energiapalkkiin. Tämä ei kuitenkaan hirveästi haitannut, sillä alus kulutti todella maltillisesti polttoainetta. Kenttien varrelle on ripoteltu vara-aluksia ja sinisen aluksen polttoainesäiliöitä näin ollen varsinaisen kuoleman riski on aika pieni.
Planeetat ovat todella aikaa vieviä ja kovin montaa ei päivässä kerinnyt pelaamaan. Suurin osa vei tunnista puoleentoista tuntiin jos halusi jokaisen nurkan tutkia.

Kuva 1.jpg

Heti alkuunsa huomaa miten omituista sinistä alusta on ohjata. Homma vaikeutui entisestään kun aluksella alkoi raahaamaan jotain tavaraa kohti emoalusta. Painavat tavarat köyden päässä heiluivat siihen malliin, että alus kolisi päin seiniä.
Tavaroiden raahaaminen vaati todella paljon totuttelua jotta sai pienen tuntuman miten eripainoiset tavarat käyttäytyvät. Ensimmäinen planeetta on ns. harjoitteluplaneetta ja siinä raahattavien tavaroiden määrä on hyvin maltillinen.
Heti alkumetreillä vastaan tulee jokin ihme häkkyrä jonka raahaaminen emoalukselle vaati tiukkaa otetta. Häkkyrä osoittautuikin erittäin tärkeäksi, sillä se antoi suojakilven siniselle alukselle. Näitä muutamia hieman erikoisempia tavaroita löytyy vielä toiseltakin planeetalta.
Tämän jälkeen kaava on hyvin samanlainen jokaisessa planeetassa; etsi neljä polttoainesäiliötä jonka jälkeen täytyy paikantaa iso madonreikä joka vie kultaisen varppausaluksen osan luo. Tähän madonreikään ei pääse menemään ennen kuin on tankannut emoaluksen täyteen.
Täytyy mainita, että olisi ollut mukavampi jos sinisen alukseen liittyviä päivityksiä olisi ollut myöhemmilläkin planeetoilla. Nyt peli hieman toisti itseään.
Osien raahaaminen on vaarallista puuhaa, sillä jo yksi vihollisen ammus saattaa tuhota sinisen aluksen. Ensimmäiseltä planeetalta löytyvä suoja on todella hyvä vihollisia ja seiniin osumisia vastaan, mutta sitä ei tietenkään voi käyttää samalla kun raahasi tavaraa mukanaan. Tämä loi hyviä kuumotus-hetkiä!
Hyvä taktiikka vihollisen lähestyessä on, että päästää tavarasta irti ja kytki suojan takaisin päälle. Välillä kuitenkin piti uhkarohkeilla ja raahata tavaraa vihollisjoukko kintereillään. Onneksi osumisen jälkeen osa jää sille sijoilleen ja uuden sinisen aluksen hakemisen myötä raahaamista pääsee jatkamaan samasta pisteestä.
Planeettojen uumenista löytyy pienempiä madonreikiä jotka alkuun toimivat tavarankuljetuksessa. Kun matkustaa oikein syvälle ja löytää sieltä hyödyllisen tavaran, olisi ollut melkoinen työmaa kuljettaa se emoalukselle. Tavaran kun tyrkkää tälläiseen madonreikään, teleporttaa se automaattisesti emoalukselle.
Madonreikiä voi myös hyödyntää jos onnistuu tuhoamaan sinisen aluksen. Heiveröisellä ukkelilla voi hypätä madonreikään ja se teleporttaa suoraan takaisin emoalukselle. Todella mahtava ratkaisu, aika onneton todennäköisyys olisi matkata takaisin alukselle pelkällä ukolla kun vihollisarmeijat hyökkäävät kimppuun.
Myöhemmässä vaiheessa näitä madonreikiä voi hyödyntää sinisellä aluksellakin, mutta siitä lisää tuonnempana.

Kuva 2.jpg

Planeetoilta löytyi paljon arvoesineitä ja ne kannattikin raahata emoalukseen. Joka toisen planeetan jälkeen pääsee ostoksille Marketing Co. Trading Postiin ja sieltä pystyi ostamaan kertakäyttöisien juttujen lisäksi karttoja ja parempia sinisiä aluksia.
Olin koko läpäisyni ajan pihalla miten näihin kauppoihin edes pääsee kun sitten jälkikäteen katsoin Retkun tekemän videon aiheesta josta sitten selvisi kauppojen ilmestymiseen vaadittavat konstit.
Kartat ostin heti kun mahdollista, sillä planeetat muuttuivat todella sokkeloisiksi heti alkumetreillä. Ensimmäinen kartta näytti planeetan muodon ja toinen parempi, hieman myöhemmin myyntiin tuleva kartta näytti myös tavaroiden sijainnit. Tämä oli todella mahtava juttu, ei tarvinnut enää jokaista kaninkoloa käydä tutkimassa.
Kertakäyttöisiä tavaroita tuli todella vähän käytettyä vaikka niitä ostelinkin varastoon. Ennen planeetalle menemistä aktivoidaan nämä ostetut tuotteet ja ne parantavat esimerkiksi sinisen aluksen ohjattavuutta ja ampumistehoa.
Normaali pyssy on tehokas ja sen avulla pärjäsi hyvin. Ohjattavuutta parantava tavara tuntui omituiselta ja se periaatteessa huononsi aluksen ohjaamista niin ristiriitaiselta kun se kuulostaakin. Kun oli tottunut siihen, miten alus käyttäytyy, tuntui omituiselta kun se yhtäkkiä pysähtyi kuin seinään :D
Nämä kaupasta ostettavat kertakäyttöiset päivitykset olisivat voineet olla kentistä löydettäviä tavaroita jotka sitten tulevat jatkuvaan käyttöön. Ihan hyvin tälläisen olisi voinut laittaa loppupään planeetoille.
Kaupoissa on myynnissä myös muutama aluspäivitys, mutta ne ovat aika hinnakkaita. Ensimmäinen Nippon Sports Jetpod maksoi 10 000 dollaria ja kalliimpi Italian Racing Jetpod huimat 25 000 dollaria.
Päivitykset kannatti ehdottomasti ostaa, sillä ne paransivat ammustehoa ja ohjattavuutta. Näillä aluksilla on myös erikoisominaisuuksia. Nippon Sports Jetpodilla pystyi siirtämään narun avulla pieniä madonreikiä mihin itse halusi.
Italian Racing Jetpodilla puolestaan pystyi matkustamaan madonreiästä toiseen ja näin pääsi todella nopeasti planeetan eri alueille. Italian Racing Jetpodilla pystyi myös siirtämään planeetoilta löytyviä vara-aluksia paikasta toiseen, mutta madonreikiä ei voinut enää liikutella.
Aluksi olin todella hämmentynyt kun pelin mekaniikat muuttuivat ns. lennosta. Luulin, että eri planeetoilla madonreiät yms. asiat toimivat hieman eritavalla, mutta se johtuikin vain aluksestani. Tämäkin selvisi Retkun videosta jälkikäteen katsottuna :)

Kuva 3.jpg

Ensimmäinen "harjoittelu" planeetta meni kivuttomasti läpi, mutta toisessa tuli kuoltua useamman kerran. En kuolemista hirveämmin välittänyt ja kuljin päättäväisesti eteenpäin. Kolmannen planeetan alussa kuolin Game Overiin ja tämän jälkeen syötin saamani salasanan jotta pääsen jatkamaan peliä.
Todellisena järkytyksenä tuli se, että lisärit tallentuvat salasanaan. Hieman hampaiden kiristelyn siivittämänä pelasin toisen planeetan uudelleen niin, että en kuollut siinä kertaakaan. Hieman tyhmää tälläinen koska nyt joutui varomaan lisärien kulumista ja yhdenkin kuoleman jälkeen resetin säestämän salasanaa syöttämään.
Etenin todella varovasti ja ainoa kuolema ennen ihan viimeistä koitosta tapahtui neljännen planeetan alussa. Monia läheltä piti -tilanteita tapahtui siellä sun täällä, mutta selvisin kuitenkin kuolematta. Heti kun energiat olivat vähissä, etsi madonreiän ja sen lähettyvillä tuhosi oman sinisen aluksensa tahallaan jotta siitä pystyi varppaamaan pelkällä ukolla takaisin emoalukselle.
Uuden aluksen voimin taas tutkimaan mestoja. Kun matkusti isompaan madonreikään etsimään kultaisen varppausaluksen osaa ja sattui siellä kuolemaan, päätyi madonreiästä takaisin emoalukselle. Myös kaikki hyödykkeet kuten vara-alukset ja sinisen aluksen polttoainesäiliöt tulevat takaisin kerättäväksi. Tämä oli monissa tilanteissa helpottava juttu, sillä iso madonreikä sijaitsi yleensä siellä planeetan perimmäisessä nurkassa minne kulkiessa menetti aimo annoksen energiaa.
Seitsemännellä planeetalla minulla oli suuria vaikeuksia päästä isoon madonreikään. Reitti kulki maanalaisen vesialueen kautta ja aluksen ohjattavuus muuttui todella kummalliseksi veden alla. Reitillä oli todella kapeita käytäviä ja aluksen hitbox ei ihan vastannut niiden kulkemiseen tarvittavaa kokoa.
Vaikka kuinka tarkkaan meni aukosta, osui alus johonkin ja energiaa kului. Onneksi suojan avulla energiaa meni maltillisesti jos ei jäänyt pidemmäksi aikaa hinkuttamaan seinää vasten.
Ison madonreiän sisältä löytyi nippu vihollisia, pienempi madonreikä ja kultaisen varppausaluksen osa. Kun todella painava ja hankalasti kuljetettava kultaisen varppausaluksen osa on saatu kuljetettua pienempään madonreikään, pääsee pelaamaan bonuspeliä! Bonuspelissä on kymmenen timanttia ja ne täytyy kerätä aikarajan puitteissa.
Jos saa kerättyä kaikki kymmenen, saa siitä mukavasti dollareita kauppaa varten. Bonuksen pystyi suorittamaan joko sinisellä aluksella tai pelkällä ukkelilla. Sinisellä aluksella oli aivan mahdoton saada kerättyä kaikkia timantteja vaikka teki mitä poppaskonsteja.
Ukkelilla timanttien kerääminen oli aivan lastenleikkiä ja ne sai lähes poikkeuksetta kerättyä kaikki. Aluksi en edes tiennyt, että tämän bonuksen voi suorittaa pelkällä ukkelilla. Kerran kävi kuitenkin niin, että onnistuin töhöilemään liikaa yrittäessäni päästä madonreikään kultaisen varppausaluksen osan kuljettamisen jälkeen ja sininen alukseni tuhoutui.
Hämmästyksekseni olinkin bonuksessa pelkällä ukkelilla! Tästä lähtien tuhosin alukseni osan kuljettamisen jälkeen ja hoidin bonuksen pelkällä ukolla. Helpotti mukavasti kalliin Italian Racing Jetpodin ostamista.
Täytyy mainita, että bonusten taustat olivat todella silmiä rasittavia ja ei niitä kovin mielellään viitsinyt tuijotella :D Peli on pääosin varustettu mustalla taustalla ja se vaihtuukin yllättäen tälläiseen yli värikkääseen huumetripin -simulointiin, hyi.

Kuva 4.jpg

Vaikka pelin viimeiset planeetat ovatkin todella laajoja, eivät ne kovin hankalia olleet. Kun niistä tarvitsi löytää vain neljä polttoainesäiliötä ja iso madonreikä, homma oli loppupeleissä aika yksinkertaista.
Aikaisemmista planeetoista jaksoin kerätä kaikki mahdolliset tavarat, mutta parissa viimeisessä en enää jaksanut lähteä ihan kaikkea rojua kuljettamaan. Muutama hieman turha tavara oli laitettu vielä aika ikävään paikkaan joten ei maksanut vaivaa lähteä sitä kuljettamaan eteenpäin.
Viimeinen planeetta on jättimäinen ja ilman Italian Racing Jetpodin teleporttaus -etua sen tutkiminen olisi vienyt todella pitkään. TMR:llä ei kyseistä alusta ollut ja parhaimmillaan hän selvitti planeetan puoleen tuntiin vaikka tiesi, missä kaikki tarvittavat asiat sijaitsevat :D
Planeetan loppu oli todella kummallinen labyrintti joka erosi pelin muusta tyylistä täysin. Onneksi kartan avulla reitin sai selvitettyä nopsaan!

Kuva 5.jpg

Kuva 6.jpg

Kuva 7.jpg

Kun viimeisen kultaisen varppausaluksen osan on löytänyt ja kuljettanut sen madonreikään, seuraava pelivaihe alkaa saman tien. Peli muuttuu täysin erilaiseksi, sivusta kuvatuksi Shooteriksi. Ohjaus on hieman kankeaa ja ampuminenkin jotenkin oudon tuntuista.
Kentässä lennellään kapeiden käytävien välissä väistellen sinisiä meteoriitteja. Meteoriitteja voi onneksi tuhota, sillä ne tekevät niin paljon vahinkoa, että kultainen varppausalus tuhoutuu jo neljästä iskusta.
Kun tarpeeksi on lennellyt kapeilla käytävillä väistellen meteoriitteja - yhtäkkiä hiljenee. Hetken päästä ruudulle ilmestyy jättimäinen kivi jonka pinnalla on silmiä - on lopputaistelun aika. Pääsin taisteluun yhden osuman siivittämänä ja yritin parhaani mukaan väistellä bossin ampumia sinisiä meteoriitteja.
Aluksi homma meni hyvin, mutta muutama tyhmä osuma ja henki lähti. Eipä siinä mitään, uutta yritystä putkeen...tai sitten ei. Ruudulla komeili Game Over -teksti ja viimeisin salasana... Salasanan syöttämisen jälkeen olin taas viimeisen kentän alussa.
Aika raakaa pelisuunnittelua, säästetyillä lisäreillä ei ollut mitään arvoa :D Kenttä meni onneksi nopeasti läpi kun muisti missä polttoainesäiliöt sijaitsee ja olinkin taas tässä viimeisessä osiossa.
Tällä toisella yrityksellä tiedostin, kuinka julma tämä Shooter -osio on. Noin puolessa välissä lentelyä vastaan tulee äärimmäisen kapea kohta ja pelin halpamaisilla hitboxeilla siitä läpi lentäminen on haastava homma. Niin ja seinään osuessa se on kerrasta poikki...huh huh.
Ensimmäisellä kerralla kun en tiedostanut osion raakuutta, pelasin aika ronskisti ja tämä kapea kohta ei kuumottanut ollenkaan. Toisella kerralla kuumotus oli todellinen :D
Pääsin jälleen viimeiseen pomoon yhden osuman siivittämänä, mutta tällä kertaa väistelin huomattavasti varovaisemmin meteoriitteja ja sain bossin tuhottua.

Kuva 8.jpg

Kuva 9.jpg

Kuva 10.jpg

Alkukankeuden jälkeen pidin tästä todella. Vaikka loppupuolella peli alkaa toistaa itseään, planeettojen tutkiminen oli silti mielenkiintoista. Tämä Shooter -osio olisi voitu jättää väliin tai sitten tehdä huomattavasti paremmin. Näin suunniteltuna turhan armoton ratkaisu.
 
TraumatisoitunutJetman.png
Jetman parka vähän traumatisoituneen näkönen. Silmät harittaa ja lasittunut katse. Just sellanen ilme kun kysytään, että mites menee. Hymyillään vaan, mutta silmistä näkee, että korvien välissä kuuluu vaan huutoa.

E: Nyt kun katson tuota rajattua päätä, niin tämähän näyttää melkeinpä Pekka Puupäältä ilman hattua.
 
TraumatisoitunutJetman.png
Jetman parka vähän traumatisoituneen näkönen. Silmät harittaa ja lasittunut katse. Just sellanen ilme kun kysytään, että mites menee. Hymyillään vaan, mutta silmistä näkee, että korvien välissä kuuluu vaan huutoa.

E: Nyt kun katson tuota rajattua päätä, niin tämähän näyttää melkeinpä Pekka Puupäältä ilman hattua.
Avatar ainesta.
 
TraumatisoitunutJetman.png
Jetman parka vähän traumatisoituneen näkönen. Silmät harittaa ja lasittunut katse. Just sellanen ilme kun kysytään, että mites menee. Hymyillään vaan, mutta silmistä näkee, että korvien välissä kuuluu vaan huutoa.

E: Nyt kun katson tuota rajattua päätä, niin tämähän näyttää melkeinpä Pekka Puupäältä ilman hattua.

"Mikäpä tässä ylellisessä kultaisessa avaruusaluksessa rentoutuessa..."
 
Seitsemännellä planeetalla minulla oli suuria vaikeuksia päästä isoon madonreikään. Reitti kulki maanalaisen vesialueen kautta ja aluksen ohjattavuus muuttui todella kummalliseksi veden alla. Reitillä oli todella kapeita käytäviä ja aluksen hitbox ei ihan vastannut niiden kulkemiseen tarvittavaa kokoa.
Vaikka kuinka tarkkaan meni aukosta, osui alus johonkin ja energiaa kului. Onneksi suojan avulla energiaa meni maltillisesti jos ei jäänyt pidemmäksi aikaa hinkuttamaan seinää vasten.
Tuli mieleen, että kokeilit varmastikin ottaa suojan pois päältä noissa ahtaimmissa kohdissa? Pelissä kun taisi olla sellaisiakin käytäviä, joista ei suojan kanssa tainnut mahtua etenemään lainkaan.

Oli kyllä kieltämättä sopivasti jännitystä tuossa seiskakentän loppurypistyksessä matkan varrelle ripotelluista itemeistä huolimatta. Kartasta jälkeenpäin katsottuna näyttää aika lyhyeltä osuudelta, mutta pelatessa tuli kyllä mietittyä, että kauankohan tätä etenemistä vielä jatkuu / riittääkö löpö perille asti.
 
Tuli mieleen, että kokeilit varmastikin ottaa suojan pois päältä noissa ahtaimmissa kohdissa? Pelissä kun taisi olla sellaisiakin käytäviä, joista ei suojan kanssa tainnut mahtua etenemään lainkaan.

Oli kyllä kieltämättä sopivasti jännitystä tuossa seiskakentän loppurypistyksessä matkan varrelle ripotelluista itemeistä huolimatta. Kartasta jälkeenpäin katsottuna näyttää aika lyhyeltä osuudelta, mutta pelatessa tuli kyllä mietittyä, että kauankohan tätä etenemistä vielä jatkuu / riittääkö löpö perille asti.

Ei tullu edes mieleen ottaa suojaa pois koska alus otti aika mukavasti vahinkoa seiniin osuessa. Jyräsin kaikista kapeimmistakin suojan kanssa ns. väkisin läpi :D
 
King's Quest V: Absence Makes the Heart Go Yonder!

Blogiin


maxresdefault (2).jpg

Games Beaten: 410/709
Genre: Point & Click
Goal: Defeat Mordack

Arvosana: 8/10
Vaikeusaste: 6/10

Matkaa King's Questin taianomaiseen maailmaan missä tehtävänäsi on löytää kadonnut linna ja Daventryn kuninkaallinen perhe.

Point and Clickejä on tullut pelailtua, mutta nämä Sierran tekeleet ovat jääneet täysin välistä. Sen verran kuitenkin tiedän, että nämä laadukkaat pelit ovat aika armottomia pelaajaa kohtaan. Softlockauksen mahdollisuus on jatkuvasti läsnä.
King's Quest -sarjakaan ei minulle ollut entuudestaan kovinkaan tuttu, pois lukien yksi dokumenttipätkä King's Quest III:sen speedrunauksesta.
Tämä viides osa on ainut mitä on julkaistu NESille ja vielä Konamin toimesta! Täytyy myöntää, että mielenkiinto heräsi täyteen kukoistukseensa kun huomasin Konamin logon komeilevan ruudulla.
Pelissä ohjaillaan kuningas Grahamia ympäri Daventryn kuningaskuntaa jotta perhe ja kadonnut linna löytyisi. Perinteisen klikkailun sijaan tässä voi kävellä paikasta toiseen käyttämällä D-padia mikä toimi todella hyvin.
Vaihtoehtona on myös perinteinen klikkailu, mutta hetken sitä testailtuani totesin sen todella kankeaksi touhuksi. Muut asiat hoidetaan sitten klikkailemalla kuten tavaroiden käyttö ja asioiden tarkastelu.

Kuva 1.jpg

Erilaisia toimintoja tässä on todella maltillisesti, sillä Graham osaa katsoa, puhua, tehdä erilaisia actioneja ja käyttää tavaroita. Peli tuntui välillä todella kankealta näiden toimintojen vaihtamisen osalta ja välilä vaikka kuinka painoi esimerkiksi tavaravalikkoa, ei komento mennyt perille.
Useamman painalluksen jälkeen homma sitten toimi. Sama kankea ongelma koski valikoissa liikkumista. En tiedä johtuiko se ruudulla näkyvien spritejen ynnä muiden määrästä, mutta jostain syystä homma tahmasi välillä urakalla. Tähänkin toki tottui, mutta hieman ärsyttävä ominaisuus.
Pelin tallentaminen on myös yksi todella hämärä osa-alue. Pelissä pystyi tallentamaan tiedostoon tai ottamaan salasanan ylös. Jo heti pelin alkumetreillä testailin tätä, että ei sitten pidemmän pelisession jälkeen kävisi mitään typerää.
Testailu kannatti, sillä homma oli tehty todella kummalliseksi. Tiedostoon tallentaminen koskee vain pelisession aikaista tallentamista. Kuolemisen tai jonkun muun jutun jälkeen voi tiedoston ladata ja se toimii samalla tyylillä kuin Save Statet. Kun peliä halusi jatkaa myöhemmin, oli tämä tiedosto kadonnut kuin tuhka tuuleen.
Salasana taas oli pelin myöhempää jatkamista varten ja se täytyi kirjoittaa esimerkiksi paperille. Kummallinen systeemi, mutta näin jälkikäteen ajateltuna onneksi homma meni näin, sillä jos tässä olisi ollut vain pelkkä tiedostotallennus, olisi jokaisen softlockin jälkeen joutunut aloittamaan pelin alusta :D
Nyt kun tasaisin väliajoin otti salasanoja ylös, pystyi palaamaan taaksepäin jos sattui jäämään jumiin.

Kuva 2.jpg

Soflockaus, tuo Sierran seikkailupelien suola. En ihan täysin fanita tälläistä tapaa tehdä peliä, että voi jonkin tärkeän tavaran jättää vahingossa keräämättä ja siirtyä alueelle, mistä ei pääse enää takaisinpäin. Jatkuvasti pääkoppaa nakertaa tieto, että "jäiköhän jotain keräämättä ja uskaltaako siirtyä eteenpäin?".
Aika hyvin onnistuin tätä softlockausta välttämään ja ainoastaan yhden kerran jouduin alueen verran palaamaan taaksepäin kun olin missannut tärkeän tavaran.
Noin pelin puolessa välissä lumialueella vastaan tulee hurja Jeti, joka täytyy päästää päiviltä jotta seikkailu jatkuu. Yritin kaikenlaisia kikkoja kunnes totesin, että todennäköisesti jotain tärkeää puuttuu. Salasanan avulla takaisin pelin alkumaisemiin ja näinhän se oli, että tärkeä tavara oli jäänyt keräämättä.
Tämä tavara oli herkullinen vaniljakastike piirakka jolla täytyi jostain syystä heittää Jetiä naamaan. Jeti sitten piirakan sokaisemana käveli reunan yli ja tippui kuolemaansa.

Kuva 3.jpg

Kuva 4.jpg

Peli sisälsi muutaman alueen joihin täytyi piirtää ihan perinteinen kartta. Ei kun kynä käteen ja piirtämään. Aluksi aavikko-aluetta tutkiessani en ollut oikein varma onko kartan piirtämisestä mitään hyötyä. Olihan siitä, sillä viimein löytyi seikkailua edistävää sisältöä!
Toinen, hieman myöhemmin tuleva meri-alue on huomattavasti pienempi tutkia kuin aavikko ja sen kartan saikin piirrettyä nopsaan. Jotenkin mukavaa vaihtelua tälläinen karttojen piirtely seikkailun lomassa.
Alueissa oli vielä selkeät rajat mistä ei päässyt pidemmälle, joten karttojen piirtäminen onnistui mallikkaasti.

Kuva 5.jpg

Aivan täysin vinkeittä en peliä onnistunut selvittämään. Alku näytti todella lupaavalle kun seikkailu eteni tasaiseen tahtiin ja sain muutamia hieman hankalampiakin pulmia selvitettyä ihan omin avuin. Pelin viimeisellä alueella, Mordackin linnassa jouduin kuitenkin pariin otteeseen turvautumaan netin apuun.
Ensimmäinen jumin aiheuttanut pulma olisi ollut ihan hyvin itse ratkaistavissa, mutta alueen ärsyttävyyden vuoksi en enää pitkän pyörimisen jälkeen jaksanut alkaa sitä itse selvittämään.
Ennen Mordackin linnaan pääsyä täytyy selvittää labyrintti. Tämä mesta meni täysin tuurilla läpi vaikka ilmeisesti tähänkin olisi ollut jonkin looginen ratkaisu. Ruudun alareunassa näkyi nuoli joka ei osoittanut mihinkään järkevään suuntaan. Nuoli reagoi Grahamin asentoon, mutta vaikka itse kääntyi vasemmalle, saattoi nuoli osoittaa alaspäin.
Pitkään siinä meni, mutta sain ympyrää pyörimällä kaikki tarpeelliset asiat kerättyä labyrintista ja pääsin astumaan Mordackin linnan sisälle. Linnassa jumitin sitten hyvän tovin ja luulin, että labyrinttiin oli unohtunut jokin tärkeä tavara. Ei ollut, vaan en vain hoksannut yhtä jälkikäteen aika helpon oloista puzzlea.
Toista jumikohtaa en todennäköisesti olisi keksinyt itse. Mordackin linnan ongelma on se, että siellä ei saa tehdä rauhassa mitään. Mordack teleporttailee randomilla huoneeseen mitä itse olet tutkimassa ja jos näin tapahtuu, henki lähtee saman tien.
Niin kuin olen aikaisemminkin sanonut, en oikein välitä siitä, että ei saa rauhassa tutkia asioita. Yhdessä huoneessa olisi pitänytkin odottaa aika pitkään paikallaan jotta tärkeä asia aktivoituisi. Kun kerta muissa huoneissa täytyi höntyillä nopeasti eteenpäin jotta Mordack ei teleporttaisi tappamaan, ei tullut mielenkään, että jossain huoneessa täytyisi pojottaa paikallaan pitkä tovi.
Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että onnistuin näinkin välillä vinkeillä pääsemään pelin läpi, missä softlockauksen vaara on todellinen :)

Kuva 6.jpg

Viimeinen taistelu Mordackia vastaan on aika tuuri peliä. Mordack muuttui erilaisiin muotoihin ja taikasauvan avulla täytyi keksiä mikä linnasta löydetyn kirjan taioista tehoaa mihinkin. Vaihtoehtoja on neljä kappaletta ja väärästä valinnasta lähti luonnollisesti henki. Muutaman yrityksen se vaati, mutta sain viimein oikean järjestyksen haltuun ja Mordack oli historiaa! Perhe ja linna on viimein pelastettu, hurraa!
Pelissä on jännä pistesysteemi joka periaatteessa kertoo, että miten pitkällä peliä olet menossa. Maksimipistemäärä on 260 ja se lisääntyy aina erilaisien toimintojen kautta. En tiedä onko lopussa aina tuo 260 pistettä vai voiko jotain pisteitä missata niin, että ei kokeile kaikkia asioita, mutta itse ainakin onnistuin täydet pisteet saamaan :)
Ihan kiva systeemi - näki vähän, että missä mennään.

Kuva 7.jpg

Kuva 8.jpg

Tämähän on hyvä peli kaikesta softlockaukseta huolimatta. Aluksi hieman pelin kankeus ja alkukantainen graafinen tyyli säikäyttivät kun tämän tyylisiä seikkailupelejä on tullut pelattua lähinnä PC:llä, mutta äkkiä hommaan tottui.
Seikkailupelien ystäville iso suositus, pelasi tätä sitten millä alustalla hyvänsä!

Kuva 9.jpg

Kuva 10.jpg
 
King's Quest V: Absence Makes the Heart Go Yonder!

Blogiin


maxresdefault (2).jpg

Games Beaten: 410/709
Genre: Point & Click
Goal: Defeat Mordack

Arvosana: 8/10
Vaikeusaste: 6/10

Matkaa King's Questin taianomaiseen maailmaan missä tehtävänäsi on löytää kadonnut linna ja Daventryn kuninkaallinen perhe.

Point and Clickejä on tullut pelailtua, mutta nämä Sierran tekeleet ovat jääneet täysin välistä. Sen verran kuitenkin tiedän, että nämä laadukkaat pelit ovat aika armottomia pelaajaa kohtaan. Softlockauksen mahdollisuus on jatkuvasti läsnä.
King's Quest -sarjakaan ei minulle ollut entuudestaan kovinkaan tuttu, pois lukien yksi dokumenttipätkä King's Quest III:sen speedrunauksesta.
Tämä viides osa on ainut mitä on julkaistu NESille ja vielä Konamin toimesta! Täytyy myöntää, että mielenkiinto heräsi täyteen kukoistukseensa kun huomasin Konamin logon komeilevan ruudulla.
Pelissä ohjaillaan kuningas Grahamia ympäri Daventryn kuningaskuntaa jotta perhe ja kadonnut linna löytyisi. Perinteisen klikkailun sijaan tässä voi kävellä paikasta toiseen käyttämällä D-padia mikä toimi todella hyvin.
Vaihtoehtona on myös perinteinen klikkailu, mutta hetken sitä testailtuani totesin sen todella kankeaksi touhuksi. Muut asiat hoidetaan sitten klikkailemalla kuten tavaroiden käyttö ja asioiden tarkastelu.

Kuva 1.jpg

Erilaisia toimintoja tässä on todella maltillisesti, sillä Graham osaa katsoa, puhua, tehdä erilaisia actioneja ja käyttää tavaroita. Peli tuntui välillä todella kankealta näiden toimintojen vaihtamisen osalta ja välilä vaikka kuinka painoi esimerkiksi tavaravalikkoa, ei komento mennyt perille.
Useamman painalluksen jälkeen homma sitten toimi. Sama kankea ongelma koski valikoissa liikkumista. En tiedä johtuiko se ruudulla näkyvien spritejen ynnä muiden määrästä, mutta jostain syystä homma tahmasi välillä urakalla. Tähänkin toki tottui, mutta hieman ärsyttävä ominaisuus.
Pelin tallentaminen on myös yksi todella hämärä osa-alue. Pelissä pystyi tallentamaan tiedostoon tai ottamaan salasanan ylös. Jo heti pelin alkumetreillä testailin tätä, että ei sitten pidemmän pelisession jälkeen kävisi mitään typerää.
Testailu kannatti, sillä homma oli tehty todella kummalliseksi. Tiedostoon tallentaminen koskee vain pelisession aikaista tallentamista. Kuolemisen tai jonkun muun jutun jälkeen voi tiedoston ladata ja se toimii samalla tyylillä kuin Save Statet. Kun peliä halusi jatkaa myöhemmin, oli tämä tiedosto kadonnut kuin tuhka tuuleen.
Salasana taas oli pelin myöhempää jatkamista varten ja se täytyi kirjoittaa esimerkiksi paperille. Kummallinen systeemi, mutta näin jälkikäteen ajateltuna onneksi homma meni näin, sillä jos tässä olisi ollut vain pelkkä tiedostotallennus, olisi jokaisen softlockin jälkeen joutunut aloittamaan pelin alusta :D
Nyt kun tasaisin väliajoin otti salasanoja ylös, pystyi palaamaan taaksepäin jos sattui jäämään jumiin.

Kuva 2.jpg

Soflockaus, tuo Sierran seikkailupelien suola. En ihan täysin fanita tälläistä tapaa tehdä peliä, että voi jonkin tärkeän tavaran jättää vahingossa keräämättä ja siirtyä alueelle, mistä ei pääse enää takaisinpäin. Jatkuvasti pääkoppaa nakertaa tieto, että "jäiköhän jotain keräämättä ja uskaltaako siirtyä eteenpäin?".
Aika hyvin onnistuin tätä softlockausta välttämään ja ainoastaan yhden kerran jouduin alueen verran palaamaan taaksepäin kun olin missannut tärkeän tavaran.
Noin pelin puolessa välissä lumialueella vastaan tulee hurja Jeti, joka täytyy päästää päiviltä jotta seikkailu jatkuu. Yritin kaikenlaisia kikkoja kunnes totesin, että todennäköisesti jotain tärkeää puuttuu. Salasanan avulla takaisin pelin alkumaisemiin ja näinhän se oli, että tärkeä tavara oli jäänyt keräämättä.
Tämä tavara oli herkullinen vaniljakastike piirakka jolla täytyi jostain syystä heittää Jetiä naamaan. Jeti sitten piirakan sokaisemana käveli reunan yli ja tippui kuolemaansa.

Kuva 3.jpg

Kuva 4.jpg

Peli sisälsi muutaman alueen joihin täytyi piirtää ihan perinteinen kartta. Ei kun kynä käteen ja piirtämään. Aluksi aavikko-aluetta tutkiessani en ollut oikein varma onko kartan piirtämisestä mitään hyötyä. Olihan siitä, sillä viimein löytyi seikkailua edistävää sisältöä!
Toinen, hieman myöhemmin tuleva meri-alue on huomattavasti pienempi tutkia kuin aavikko ja sen kartan saikin piirrettyä nopsaan. Jotenkin mukavaa vaihtelua tälläinen karttojen piirtely seikkailun lomassa.
Alueissa oli vielä selkeät rajat mistä ei päässyt pidemmälle, joten karttojen piirtäminen onnistui mallikkaasti.

Kuva 5.jpg

Aivan täysin vinkeittä en peliä onnistunut selvittämään. Alku näytti todella lupaavalle kun seikkailu eteni tasaiseen tahtiin ja sain muutamia hieman hankalampiakin pulmia selvitettyä ihan omin avuin. Pelin viimeisellä alueella, Mordackin linnassa jouduin kuitenkin pariin otteeseen turvautumaan netin apuun.
Ensimmäinen jumin aiheuttanut pulma olisi ollut ihan hyvin itse ratkaistavissa, mutta alueen ärsyttävyyden vuoksi en enää pitkän pyörimisen jälkeen jaksanut alkaa sitä itse selvittämään.
Ennen Mordackin linnaan pääsyä täytyy selvittää labyrintti. Tämä mesta meni täysin tuurilla läpi vaikka ilmeisesti tähänkin olisi ollut jonkin looginen ratkaisu. Ruudun alareunassa näkyi nuoli joka ei osoittanut mihinkään järkevään suuntaan. Nuoli reagoi Grahamin asentoon, mutta vaikka itse kääntyi vasemmalle, saattoi nuoli osoittaa alaspäin.
Pitkään siinä meni, mutta sain ympyrää pyörimällä kaikki tarpeelliset asiat kerättyä labyrintista ja pääsin astumaan Mordackin linnan sisälle. Linnassa jumitin sitten hyvän tovin ja luulin, että labyrinttiin oli unohtunut jokin tärkeä tavara. Ei ollut, vaan en vain hoksannut yhtä jälkikäteen aika helpon oloista puzzlea.
Toista jumikohtaa en todennäköisesti olisi keksinyt itse. Mordackin linnan ongelma on se, että siellä ei saa tehdä rauhassa mitään. Mordack teleporttailee randomilla huoneeseen mitä itse olet tutkimassa ja jos näin tapahtuu, henki lähtee saman tien.
Niin kuin olen aikaisemminkin sanonut, en oikein välitä siitä, että ei saa rauhassa tutkia asioita. Yhdessä huoneessa olisi pitänytkin odottaa aika pitkään paikallaan jotta tärkeä asia aktivoituisi. Kun kerta muissa huoneissa täytyi höntyillä nopeasti eteenpäin jotta Mordack ei teleporttaisi tappamaan, ei tullut mielenkään, että jossain huoneessa täytyisi pojottaa paikallaan pitkä tovi.
Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että onnistuin näinkin välillä vinkeillä pääsemään pelin läpi, missä softlockauksen vaara on todellinen :)

Kuva 6.jpg

Viimeinen taistelu Mordackia vastaan on aika tuuri peliä. Mordack muuttui erilaisiin muotoihin ja taikasauvan avulla täytyi keksiä mikä linnasta löydetyn kirjan taioista tehoaa mihinkin. Vaihtoehtoja on neljä kappaletta ja väärästä valinnasta lähti luonnollisesti henki. Muutaman yrityksen se vaati, mutta sain viimein oikean järjestyksen haltuun ja Mordack oli historiaa! Perhe ja linna on viimein pelastettu, hurraa!
Pelissä on jännä pistesysteemi joka periaatteessa kertoo, että miten pitkällä peliä olet menossa. Maksimipistemäärä on 260 ja se lisääntyy aina erilaisien toimintojen kautta. En tiedä onko lopussa aina tuo 260 pistettä vai voiko jotain pisteitä missata niin, että ei kokeile kaikkia asioita, mutta itse ainakin onnistuin täydet pisteet saamaan :)
Ihan kiva systeemi - näki vähän, että missä mennään.

Kuva 7.jpg

Kuva 8.jpg

Tämähän on hyvä peli kaikesta softlockaukseta huolimatta. Aluksi hieman pelin kankeus ja alkukantainen graafinen tyyli säikäyttivät kun tämän tyylisiä seikkailupelejä on tullut pelattua lähinnä PC:llä, mutta äkkiä hommaan tottui.
Seikkailupelien ystäville iso suositus, pelasi tätä sitten millä alustalla hyvänsä!

Kuva 9.jpg

Kuva 10.jpg
Jännä, että tämä vaikuttaisi olevan aika uskollinen sille alkuperäiselle versiolle!

Jos huvittaa, niin arvioni siitä voi lukea täältä:
 
Alien 3

Blogiin


s-l1600.jpg

Games Beaten: 411/709
Genre: Action
Goal: Rescue Prisoners and Kill Alien Guardians (Mission 8)

Arvosana: 4/10
Vaikeusaste: 5/10

Kun Ripley, Newt ja Hicks matkasivat loputonta avaruutta pitkin, olivat he täysin pimennossa siitä, mitä kohtalo tuo tullessaan. Hyperunessa oleva Ripley kantaa tietämättään mahassaan alien kuningattaren alkiota.
Sulaco -nimisellä alusella syttyy tulipalo jonka seurauksena se laukaisee pakoaluksen avaruuteen. Alus pakko laskeutuu Fiorina 161 -nimiselle vankiplaneetalle ja ainoastaan Ripley selviytyy elävänä tästä hurjasta törmäyksestä.
Fiorina 161:lla asuu kaikista pahamaineisempia vankeja kuten murhaajia ja raiskaajia...
Lääkäri nimeltä Cleamens onnistuu pelastamaan huonokuntoisen Ripleyn. Ripley epäilee, että alienit ovat seuranneet häntä Fiorina 161:lle ja hänen pahimmat pelkonsa käyvät toteen.
Ripley tietää, että "Yhtiö", joka on rahoittanut suurimman osan hänen avaruustutkimuksistaan, katsoo alienien olevan tärkeä laji ja niitä ei tulisi vahingoittaa. Yhtiö on sijoittanut miljoonia dollareita "alienien haku projektiin" joka toisi nämä hirvittävät tappokoneet maan päälle joiden avulla hallittaisiin koko maailmaa.
Ripley on tietoinen tästä ilkikurisesta suunnitelmasta ja se on pysäytettävä. Alienien määrä kasvaa jatkuvasti Fiorina 161:sellä ja ennen pitkää ne löytävät tiensä pois planeetalta aina maapallolle asti.
Ripleyllä on tärkeä tehtävä - hänen täytyy pelastaa alienien nappaamat vangit ja tuhota itse alienit.


Empä ole hetkeen moista puuta heinää kirjoittanut juoni -osioon. Eihän tuo mukaillut elokuvaa juuri lainkaan.
Elokuvassahan on vain yksi alien jota sitten yritetään saada pois päiviltä. Tässä pelissä alieneita on kymmeniä joka vesittää juonelliset kuviot täysin. Elokuvassa planeetta on myös täysin aseeton ja tässä pelissä räiskitään menemään niin että tuntuu. Loistavaa.
Ripley ei myöskään houkutellut alieneja mukanaan, vaan yksi facehugger oli onnistunut matkustamaan pakoaluksen mukana planeetalle ja onnistuu istuttamaan alienin yhden vangin koiraan.
Ehkäpä olisi ollut parempi tehdä vain pelkkä Alien -niminen peli ilman mitään kummempaa elokuvaviittausta. Ymmärrän kyllä sen, että elokuva oli ajankohtainen peliaihio, mutta empä äkkiseltään keksi miten tätä olisi voinut parantaa niin, että se mukailee elokuvan tapahtumia. Yhden saman alienin jahtaaminen ilman sen kummempaa aseistusta NES -pelissä olisi ollut ehkä hieman tylsähköä.
Eipä homma muutenkaan mennyt ihan putkeen Probe Softwarella juonen lisäksi sillä kyseessä on tylsähkö sokkeloinen kahdeksan kentän pituinen räiskintä.

Kuva 1.jpg

Peli tarjoilee kolmea eri vaikeusastetta; Easy, Normal ja Hard. Normal vaikeusaste on vakiona joten sillä mentiin. Asetuksista sai myös muokattua lisäreiden määrää ja nostinkin ne kolmesta yhdeksään kappaleeseen. Pelissä ei ole mitään continue mahdollisuutta, joten tämä oli todella mainio juttu!
Jokainen pelin kenttä kulki samalla kaavalla - täytyi löytää alienien kaappaamat vangit ja pelastaa heidät. Tämän jälkeen kentän lopussa oleva jykevä teräsovi aukeaa ja kentän voi suorittaa loppuun.
Pelastettavien vankien määrä vaihtelee kentästä toiseen, mutta onneksi määrä pysyy mukavan maltillisena. Kentissä on todella tiukka aikaraja ja vaikka ne suorittaisi parasta mahdollista reittiä hyödyntäen pitäen virheiden määrän minimissä, ei aikaa kovinkaan paljoa jää ylimääräiseksi.
En tiedä onko aikaraja sidoksissa vaikeusasteeseen, tätä ei tullut testattua. Jos näin on, Hard -vaikeusaste on sitten ihan överihankala kun se Normalillakin teki jo tiukkaa :D
Aika ja vankien lukumäärä on laitettu samaan hudissa olevaan boksiin ja ne vuorottelivat, kumpi ruudulla näkyi. Ei tämä nyt mitään erityisiä tilanteita luonut, ainoastaan hieman hämmennystä, sillä olisihan hudissa ollut reilusti tilaa laittaa molemmat näkymään samanaikaisesti.

Kuva 2.jpg

Kentät ovat todella sokkeloisia sekamelskoja ja heti ensimmäisen kentän aikana päätin ottaa jälleen tutun ja turvallisen vihkon esiin! Ilman karttojen piirtämistä olisi ollut todella tuskallista muistella missä mikäkin vanki sijaitsee tai miten reitit menevät. Kenttiin on jemmattu pattereita joiden avulla tutkan saa toimimaan ja näin ollen paikannettua vankeja, mutta totesin sen heti alkuunsa turhaksi kapistukeksi. Tutka alkaa piipailemaan jos vanki on lähistöllä, mutta eipä vangin pelastaminen sen helpommaksi tule koska reitit vankien luokse eivät ole suoraviivaisia.
Mitään sen kummempaa logiikkaa kentissä ei ollut. Jos aika loppui, joutui kentän alkuun, mutta niin kävi myös energioiden loputtua. Energiaa kului alieneihin osumisen lisäksi jos putosi liian korkealta. Kenttien varrelta löytyi ammuksia ja energiapakkauksia jotka myös merkitsin karttaan menoa helpottamaan.
Onneksi putoamisesta ei menettänyt kuin pienen siivun energiaa ja hyödynsinkin tätä kikkaa monesti kun en jaksanut odotella hissejä jotka veivät alemmille tasoille. Hieman huvitusta aiheutti kentistä löytyvät viistoon menevät "palleropalkit", sillä kun niihin osui, tippui Ripley käytävää pitkin alas kuin kumipallo konsanaan. Homman vielä kruunasi kunnon pannutus lattiaa vasten :D
Jälleen yksi ihana peli missä on A ja B -napit väärinpäin. Joka kerta saman totuttelun joutuu käymään läpi jotta ei turhia ampumisia/hyppyjä tulisi tehtyä. Myös jostain syystä Ripley juoksee liian lähellä ruudun oikeaa laitaa. Tämä aiheutti ärsyttävän "nytkytys" -efektin kun ei voinut jatkuvasti juosta eteenpäin. Jos vain päättömästi juoksi eteenpäin osui 100% varmuudella johonkin vastaan tulevaan alieniin. Ei mitenkään olisi reaktioaika riittänyt alienin tappamiseen juoksun aikana.
Ripleyllä on käytössään muutama erilainen ase alienien niputtamista varten. Löytyi konekivääriä, raketinheitintä, liekkaria ja kranaatteja. Aseita en jaksanut alkaa vaihtelemaan eri tilanteiden mukaan käytin ensin vakioaseena olevan konekiväärin panokset loppuun jonka jälkeen siirryin raketinheittimeen. Kaikissa kentissä riitti näiden kahden aseen käyttäminen.
Kranaatteja en testannut kuin kerran ja totesin ne ihan hyödyttömiksi. Ilmeisesti niillä olisi saanut ilmastointikanavien pystyosissa olevat alienit tapettua jotta kulkeminen helpottuisi, mutta itse menin vain tylysti damageboostin avulla ohi.
Panosten määrästä ei tarvinnut hirveästi välittää, sillä kentän suorittamisen jälkeen sai panoksia takaisin ja niitä löytyi näppärästi vankien pelastusreiteiltä. Keräsin vain ne mitkä vastaan tulivat.
Kun vangit on pelastettu, täytyi löytää ulos kentästä. Jokaisen kentän lopussa odotti ilmastointikanavasokkelo, mutta jotenkin jollain kumman intuitiolla onnistuin löytämään reitit ulos ilman sen suurempia ympäri pyörimisiä.
Uudelleen kenttää pelatessa ei ollut enää mitään muistikuvaa näistä sokkeloista kun en niitä jaksanut karttaan piirtää hyvän intuition vuoksi, mutta hyvin ne uudemmallakin yrityksellä menivät hyvällä prosentilla oikein.

Pomojakin tähän peliin on muutama kappale laitettu ja ne tulivat aina kahden kentän välein. Pomot eivät olleet kuin hieman isompia alieneja jotka sylkivät enemmän happoa kohti Ripleytä.
Hoksasin, että liekkarilla sai nämä pomoalienit nopeasti tuhottua. Näiden suunnitteluun ei kyllä kovin montaa minuuttia oltu käytetty, sillä alien kävelee samaa kaavaa ympäri huonetta ja periaatteessa voi seisoa samassa kohdassa odottamassa kun alien tulee kohdille ja antaa liekkarin laulaa.
Taisteluissa on myöskin aikaraja, mutta se ei osoittautunut minkäänlaiseksi ongelmaksi. Ehdottomasti pelin helpoin osio.

Kuva 3.jpg

Karttojen piirtämisen avulla sain itseni seitsemänteen kenttään kunnes viimein elämät loppuivat. Alusta aloittaminen ei hajottanut ollenkaan kun karttojeni avulla pääsin todella nopeasti takaisin samaan pisteeseen.
Jotenkin tuntui, että kentät 6-8 olivat todella yksinkertaisia verrattuna aikaisempiin. Huomattavasti suoraviivaisempaa kulkemista ja näissä vangit olivat lähekkäin toisiaan.
Viimeinen eli kahdeksas kenttä ei tuottanut ongelmia kuin aikarajan suhteen. Todella tarkasti piti miettiä vankien pelastamisjärjestys jotta kerkesi kentän loppuun. Muutaman yrityksen se vaati jotta kaikki napsahti kohdilleen.

Kuva 4.jpg

Viimeisen kentän jälkeen tulee vielä viimeinen taistelu. Nyt vastassa ei ole yksi vaan kaksi hieman isompaa "Guardian" alienia! Mielikuvitusta on todella käytetty. Ensimmäistä kertaa taistelujen aikana minulta loppui liekkarista polttoaine ja jouduin lopputaistelun hoitamaan raketinheittimellä.
Raketinheitin on hieman tehottomampi, mutta panoksia löytyi reilusti joten antoi paukkua vaan. Yleensä näissä taisteluhuoneissa on ylimääräisiä panoksia tarjolla, mutta ei tietenkään tässä viimeisessä missä olisi niitä eritoten tarvinnut.
Molemmat alienit helposti pois päiviltä ja peli oli siinä.

Kuva 5.jpg

Aivan turha tekele on tämä peli. Hyvänä puolena tästä voi sanoa musiikit, sillä ne ovat pääosin hyvää kuunneltavaa! Graafisestikin ihan ok, tasojen välissä olevat alienit näyttävät hienoilta.
Luulen, että kovinkaan moni muksu ei tätä jaksanut ensimmäistä kenttää pidemmälle pelata typerän tiukan aikarajan ja sokkeloisten kenttien vuoksi.
Jos haluaa pelata jotain kunnollista alienien tuhoamista, kannattaa iskeä Contra tulille.

Kuva 6.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Baseball Simulator 1.000

Blogiin

s-l1200.jpg

Games Beaten: 412/709
Genre: Sports
Goal: Win Season Mode

Arvosana: 6/10
Vaikeusaste: 4/10

Pitkästä aikaa pesäpalloa! Otin tälläisen lämmittelypelin ennen todellista koitosta jotta muistuu mieleen, miten sitä pesäpalloa taas pelattiinkaan.
Ihan perinteisestä pesäpallosta ei tällä kertaa ollut kyse, vaan pelaajat ovat varustettuna erilaisilla supersyötöillä sekä lyönneillä. Hieman tuli Nintendo World Cup mieleen näistä överiksi vedetyistä superkyvyistä.
Pelissä on valittavana 5, 30, 60 tai 165 ottelua. Viiden ottelun setti oli ihan riittävä määrä ja han ei olisi mielenkiinto riittänyt täyteen 165 ottelun settiin vaikka tämä hauska peli onkin :D
Kaikenlaista hölynpölyä olisi ollut valittavana pelaajajärjestyksistä pelipaikkoihin, mutta näihin en kajonnut lainkaan. Vakioasetukset olivat oikein hyvät! Joukkueen valitsin ihan puhtaasti sen mukaan, millä on kiinnostavin logo :DJoukkueen valitsin ihan puhtaasti sen mukaan, millä on kiinnostavin logo :D

Kuva 1.jpg

Kuva 2.jpg

Superkykyjä löytyy roppakaupalla erilaisia. Isoimpana erona käytettävien superkykyjen lisäksi on se, että syöttäjiltä löytyy useampi erilainen kun taas lyöjällä on vain yhdenlainen superkyky per henkilö.
Superkykyjä on Nintendo World Cupin -tyyliin rajallinen määrä ja tiuhaan käytettäessä ne loppuvat jo ensimmäisten vuoroparien aikana. Ennen lyöntiä/syöttöä täytyi valita, halusiko käyttää jotakin superkykyä. Lähes poikkeuksetta käytin superkykyjä niin pitkään kuin niitä vain riitti.
Lyöjillä on käytössään lyöntitehoa parantavia sekä myös vastustajaa hämääviä kykyjä. Pelaaja pystyi lyömään pallon niin, että se lensi kauas horisonttiin kun taas toisella pelaajalla saattoi olla kyky, millä pallon sai lyötyä korkealle ilmaan ja alas tullessa se pyöri niin vinhasti, että palloa ei voinut saada kiinni.
Yhden pelaajan superkyky on niin tehokas, että pallo vei kaikki pelaajat mukanaan kentän laitaan jotka sattuivat osumaan tielle. Todella huvittavan näköistä!
Syöttäjillä on pallon nopeuteen ja hämäämiseen liittyviä superkykyjä. Todella vähän tuli näitä syöttäjien superkykyjä käytettyä, sillä riski niissä oli kova. Jos vastustaja sattui osumaan tälläiseen superkyvyllä marinoituun palloon, lensi se todennäköisesti stadionilta ulos. Jos vastustaja käytti itsekin jotain superkykyä, Homeruninen tekemisen todennäköisyys sen kuin nousi. Parempi oli vain syöttää normaalisti ja nappailla helppoja palloja räpylään.

Kuva 3.jpg

Vaikka tämä hauska peli onkin, yksi seikka pilasi pelinautintoa melko tehokkaasti. Kun oma joukkue on tauolla ja kaksi tietokonevastustajaa kamppailevat keskenään, täytyi valita halusiko katsoa ottelun vai skipata sen.
Tietokonematsien katsomisessa ei hirveästi pointtia ole joten ehdottomasti skippaus. Ruutuun ilmestyy ikkuna mistä näkee pelin etenemisen ja tämän jälkeen ei enää oikein tapahdu mitään.
Yritin painella kaikkia nappeja ja luulin, että peli tilttasi. Ei tiltannut, jostain syystä jokainen vuoropari käydään todella hitaasti läpi. Eikö pelintekijät osanneet koodata suoraan lopputuloksen näyttävää ikkunaa vai mitä ihmettä?
Näissä "skipatuissa" otteluissa kesti aina 5-10 minuuttia ja useasti joutui odottamaan useamman matsin putkeen turnauksen rakenteen vuoksi. Pahimmillaan taisi olla kolme matsia putkeen tälläistä odottelua eli noin 20-30 minuuttia.
Otin muutamasta skippimatsista huvikseni aikaa ja ajanotin näytti 6-8 minuuttia. Tämä söi aivan älyttömästi pelinautintoa. Itse voittaa oman matsin muutamassa vuoroparissa ja sitten joutuu venailemaan vähintään sen 5-10 minuuttia.
En voisi kuvitellakaan miten hirveää tämä olisi täyden 165 matsin kaudessa :D Huvikseni katsoin yhden vastustajien ottelun, eikä se loppupeleissä ollut edes paljoa hitaampi kuin tälläinen "skipattu" matsi.

Kuva 4.jpg

Peli on uskomatonta Homerunien juhlaa ja niitä tulikin jatkuvalla syötöllä. Baseballissa on se hieno puoli, että jos juoksuero vastustajaan on tarpeeksi suuri, loppuu peli siihen. Monet matsit päättyivät jo muutamassa vuoroparissa koska juoksujen tekeminen oli todella helppoa.
Tähän vaikutti suuresti superkyvyt joita pystyi hyödyntämään sen muutaman vuoroparin ajan. Paras tilanne oli sellainen, että ensimmäisen vuoroparin aikana teki yli 10 juoksua ja ottelu päättyi siihen :D
Onnistuin polttamaan vastustajan pelaajat aika hyvällä prosentilla ennen kuin he kerkesivät edes ensimmäiselle pesälle. Paras oli heittää mahdollisimman hitaita heittoja jolloin pallo useasti päätyi syöttäjän lähettyville. Muutamissa tapauksissa vastustaja onnistui tekemään Homerunin tälläisestä hitaasta heitosta, mutta väliäkös tuolla kun itsellä oli alla reilusti enemmän juoksuja.

Kuva 5.jpg

Kuva 6.jpg

Pelasin turnausta niin hyvin, että voittoni sinetöitiin jo ennen viimeistä matsia :D Periaatteessa tämä olisi riittänyt läpäisyyn, mutta pelasin kuitenkin koko turnauksen loppuun. Lisää ihanaa tietokoneiden välisten matsien odottelua luvassa, ai että.
Venailut olivat viimein ohi ja pääsin viimeisen matsin pariin, hurraa! Homma oli ohi nopeammin kuin ehti alkaakaan ja vastustaja taipui kolmannessa vuoroparissa tuloksella 13-0. Oikeassa elämässä tälläinen ottelu olisi varmasti nautintoa kalliit finaaliliput ostaneelle yleisölle :D
Harmillisesti tuo tietokoneiden välinen venailu laskee tämän arvosanaa jonkin verran, muuten tämä olisi ollut todella loistava pesispeli. Kaksinpelinä varmaan todella loistavaa hupia, mutta näin yksin pelatessa sai aimo annoksen karvasta kalkkia kitusiinsa.
Onneksi sentään venailun lomassa pystyi tekemään muutakin kuten esimerkiksi ruokaa joten aika ei täysin hukkaan heitettyä ollut :)

Kuva 7.jpg

Kuva 8.jpg

Kuva 9.jpg

Kuva 10.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Käsittämätöntä tuo muiden matsien venailu :D

Parhaat baseball pelit löytyy NES:ltä. Sopivan simppeli laji 8 bittiselle koneelle.

Muistan kans, että joskus kavereiden kanssa pidettiin todella hauskaa Nesticlellä kaksinpelinä jotain Baseball Starsia pelatessa.
 
Ryne Sandberg Plays Bases Loaded 3

Blogiin


Bases Loaded 3.jpg

Games Beated: 413/709
Genre: Sports
Goal: Beat a Level 5 Team (Finish With Rating of 100)

Arvosana: 4/10
Vaikeusaste: 9/10

Pelaa pesäpalloa tavalla miten et ole sitä koskaan ennen pelannut! Tämä peli ei ainoastaan tarjoa sinulle huipputason grafiikoita, musiikkia ja mekaanikoita mitä voi odottaa Jalecon Bases Loaded -sarjalta, vaan näiden lisäksi sinulle annetaan kunnon haaste - pelata täydellinen pesäpallo-ottelu!
Onko sinusta pääsemään täydellisen ottelun tasolle? Toivottavasti sinulla on mukavia hetkiä pelin parissa sillä meillä ainakin on!


Viimein on kolmas osa taputeltu tätä loputtomalta tuntuvaa Bases Loaded -sarjaa. Tämä peli eroaa huomattavasti kahdesta edeltäjästään, sillä tässä ei pelata mitään monien kymmenien matsien pituista turnausta vaan pelin läpäisyyn riittää level 5 vaikeustason joukkueen voittaminen.
Jotta tätä vaikeinta leveliä vastaan pääsee edes ottelemaan, täytyy tiettyjen ehtojen toteutua. Ihan ensiksi otellaan pelin helpointa leveliä vastaan ja riippuu siitä, miten hyvin tätä joukkuetta vastaan pärjäsi, sen tasoinen vastustaja on seuraavaksi vuorossa.
Pelaamisesi tasoa mitataan 100 pisteen mittarilla ja jokaisesta ottelussa tehdystä virheestä mittarista lähtee pisteitä pois. Nämä pisteet määrittävät seuraavaksi vastaan tulevan vastustajan levelin.
Jos pisteitä on kasassa 60-80, vastaan tulee 2-4 leveliset joukkueet. Yli 90 pistettä takaa vastustajaksi level 5 -tasoisen joukkueen. Jos peli ei kulkenut halutulla tavalla ja vastaan tuli joku näistä hieman helpommista, niin pelaamista pystyi toki jatkamaan ja yrittää saavuttaa 90 pisteen rajaa.
Itse totesin, että mukavampi aloittaa alusta, koska helpoimman tason voittaminen olisi todennäköisempää kuin muiden ja pääsisi useammin yrittämään level 5:sen päihittämistä.
Tämän level 5:sen kanssa ei sitten enää pelleilty laisinkaan ja pelin läpäisyyn vaadittiin täydellinen 100 pisteen peli. Välillä yksikin virhe pilasi koko yrityksen ja peli täytyi aloittaa alusta.

No mistä nämä virheet sitten koostuu? Matsin jälkeen pääsee katsomaan listaa missä näkyvät kaikki kohdat mistä virheitä voi tulla. Virheiden lukumäärät näkyvät myös ja näin pystyy seuraamaan missä olisi hieman parannettavaa jotta täydellinen ottelu saataisiin aikaan.
Lista on seuraavanlainen:

1. Errors/Other Miscues
2. Delayed Throws
3. Inside Park Hrs
4. Throws to Unmanned Base
5. Runs Forced By Walk
6. Tired Pitcher In Game
7. 3Runs or More/Inning
8. Advance on Wild Pitch
9. Strikeouts
10. Caught Stealing
11. Picked Off

Jokaisesta näistä kohdista rankaistiin kolmella virhepisteellä ja peli antoi merkkiäänen jos joku virhe sattui tulemaan. Osa näistä jäi täysin mysteeriksi, sillä ohjekirja eikä peli kerro, mitä virheet tarkoittavat.
Tuokin ensimmäinen kohta, "Errors/Other Miscues" on "todella" selkeä :D
Peli ei kuitenkaan ihan sydämetön ole ja on tässä kaksi kohtaa mitkä tuovat pisteitä takaisin! Ne ovat Great Play ja Bonus. Taas todella selkeää settiä ja hajuakaan mistä näitä voi saada. Great Playta en onnistunut kertaakaan saamaan vaikka pelasin matseja virheettömästi.
Bonuksia sitten taas tuli lähes joka matsin aikana, mutta ne eivät hirveästi helpottaneet jos oli mennyt tekemään enemmän kuin yhden virheen. Bonuksesta sai vain säälittävän yhden pisteen takaisin.

Heti ennen pelaamisen aloittamista kävin tsekkailemassa TMR:n läpäisyä ja sieltä löytyikin roppakaupalla hyviä vinkkejä. TMR oli onnistunut löytämään hyvän syöttötekniikan jonka avulla vastustajan pelaajat eivät edes yrittäneet löydä palloa.
Näköjään jokaisessa Bases Loaded -pelissä on jotain koodausvirheitä jotka helpottavat läpäisyurakkaa. Tässä kolmannessa pelissä juustoilu on kuitenkin huomattavasti vaikeampi tehdä kuin edellisissä.
Monen eri asian yhdistelmä luo tämän täydellisen syötön ja jälleen kerran ihmettelen, miten TMR löytää näistä kikkoja niinkin nopeasti. Minulla meni reilu tunti jotta keksin miten tämä kikkailusyöttö tehdään. Jouduin jopa treenaamana syöttöä kaksinpelin avulla jotta sain rauhassa kokeilla erilaisia variaatioita.
Ideana on tehdä kunnon roikkusyöttö joka juuri ja juuri välttää olemasta laiton. Kikka toimi vain kaikista huonoimmilla syöttäjillä ja tästä huomasi, että koodausvirheestähän tässä on kyse.
Syötöt piti tehdä todella tarkkaan jotta tämä kikka kantaisi koko matsin ajan. Väsyneet syöttäjät täytyi vaihtaa pois tietyssä vaiheessa koska ne muuten heittelivät vain laittomia. Kikkailusyöttö on vielä niin tarkka, että jokaisella pelaajalla se täytyi tehdä hieman eri ajoituksella. Tämä vaati aluksi todella paljon totuttelua sillä monesti vaihdoin sormieni asentoa liian aikaisin ja vastustaja löikin palloa.
Tälläinen "juustoilu" saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta naurettava on pelin läpäisytavoitekin ja ilman tälläistä kikkailua en varmaan olisi koskaan päässyt peliä läpi. Aivan liian tuuripohjaista hommaa jos pelaisi ihan normaalisti.

Kuva 1.jpg

Kun olin saanut syötöt hienosti haltuun, edessäni oli yksi ongelma - en millään saanut tavoiteltua 90 pistettä kasaan millä pääsisi level 5:sen vastustajaa vastaan ottelemaan. Ongelmana oli "Picked Off" -virheiden jatkuva ilmestyminen loppupisteisiin.
Kun en sinänsä pesäpallosta juuri mitään tiedä, tämä kohta aiheutti suunnattomasti ihmetystä. Koska peli ei kerro mitään, täytyi Googlen avulla selvittää mitä asia oikein tarkoittaa. Googlesta selvisi, että jos lyönnin jälkeen vastustaja ottaa suoraan kopin, täytyy pelaajilla palata takaisin aikaisemmalle pesälle jotta ei tulisi virhettä.
Viimein ymmärsin mistä virheestä on kyse ja nyt se vain täytyisi saada kitkettyä pois. Todella hankala on pelin tiimellyksessä seurata kaikkia pesillä olevia pelaajia ja saada heidät takaisin jos vastustaja ottaa kopin. Viimeinen matsi alkoi todella kuumottamaan, kun siinä ei saanut tehdä lainkaan virheitä...
Päätin vielä katsella TMR:n läpäisyä ja sieltähän löytyikin ratkaisu tähänkin ongelmaan! Paras tapa on tehdä näpy ja toivoa, että oma pelaaja palaisi jo ennen ensimmäistä pesää. Jos näin ei käynyt, niin seuraavalla pelaajalla tekee saman, mutta ei annakaan ensimmäisellä pesällä olevan pelaajan mennä kakkospesälle vaan jääkin hänellä ykköselle.
Nyt lyöntivuorossa ollut pelaaja jää ns. jumittamaan lyöntipaikan ja ykköspesän välille ja palaa kun ei pääse minnekään. Jännä, että tälläisestä ei tule mitään rangaistusta, mutta hyvä niin. Onneksi näpyjen tekeminen onnistui todella varmalla prosentilla ja lyöjä käänsi mailansa automaattisesti oikeaan asentoon. Normaalissa lyönnissä täytyi itse löytää optimaalinen kulma erilaisiin syöttöihin.
On tämäkin pelaamista, että täytyy polttaa tahallisesti omat pelaajat jotta saisi täydellisen pelin aikaiseksi.

Kuva 2.jpg

Vielä yksi iso ongelma on vastassa mikä sitten pilasi useammat pelit...nimittäin juoksun tekeminen! Tämä yksinkertainen asia on yllättävä hankalaa toteuttaa kun ottaa yllämainitut asiat huomioon. Yleensä heti vuoroparien alussa yritin lyödä kunnarin koska näin ei pelaajat joutuneet kentälle poltetavaksi.
Kunnarit onnistuivat vaihtelevalla menestyksellä ja välillä vaikka miten yritti, ei juoksua tullut. Kun sitten se viimein onnistui, täytyi pelata todella tarkkaan jotta sai syötöt ja omien pelaajien polttamiset rullaamaan kuin kellopeli jotta ei virheitä päässyt muodostumaan.
Level 1 vastustajan kanssa sai ihan normijuoksujakin välillä tehtyä, mutta yleensä yritykset päättyivät monen pelaajan palamis-katastrofiin jolloin satoi virhepisteitä.

Kuva 3.jpg

Kuva 4.jpg

Onneksi level 5:sen vastustaja ei hirveästi eronnut level 1:stä, joukkueen ukot ovat vain hieman nopeampia joka tarkoitti sitä, että juoksun tekeminen ilman Homerunia on lähes mahdotonta ainakin näillä omilla taidoillani.
Kun viimein sain level 1:sen vastustajan hoideltua, muutamat läpäisy-yritykset kaatuivat siihen, että en saanut yksinkertaisesti juoksua tehtyä. Läpäisy muuttuu epätodennäköisemmäksi mitä useampi vuoropari on takana, sillä virheiden tekemisen määrä kasvaa kun ei saa pelata tarkkaan hiotun pelikaavan avulla.
Jälleen aloitin yhden ottelun level 5:sen vastustajaa vastaan ja sain pallon lentämään komeasti laidan yli. Harmillisesti lyönti oli kuitenkin laiton. Erittäin paha takapakki, sillä todella harvassa oli Homerun yritykset tässä viimeisessä ottelussa.
Ihme kuitenkin tapahtui ja sain toisen todella napakan osuman palloon. Pallo lensi komeasti laidan yli ja siinä se tuli, Homerun! Nyt paineet alkoivat kasvaa todenteolla ja täytyisi pitää pää kasassa jotta ei yhtään virhettä pääsisi syntymään.
Homma rullasi todella hyvin, syötöt onnistuivat täydellisesti ja sain poltettua omia pelaajiani ilman virheitä. Kahdeksas syöttövuoro alkoi ja yksi pieni herpaantuminen tapahtui. Syötin hieman huolimattomasti ja vastustajan pirulainen osui palloon. Pallo lensi komeassa kaaressa kohti päätylaitaa.
Olin täysin varma, että homma oli siinä, sillä jos palloa ei saa tarpeeksi nopeasti haltuunsa ja heitettyä eteenpäin, tulee siitä virhepiste. Onneksi kuitenkin ilmeisesti viime hetkellä sain pallon haltuuni ja heitettyä. Virheääntä ei kuulunut.
Hirmuisen paineen vallassa pelasin loppuun asti, sillä en tiennyt jäikö virheääni vain tulematta vai mikä homma oli kyseessä. Viimeinen vuoropari meni mallikkaasti, sain vastustajan ukot poltettua lyöntipaikalle ja peli päättyi.
Jännityksellä odotin, kun pisteet rullasivat ruudulla. Ruudulla komeili kuin komeilikin 100 pistettä, hurraa! Tätä yhtä kömmähdystä ei onneksi laskettu virheeksi, sillä matsi olisi päättynyt tilanteeseen 99 jos olisi käynyt toisin.

Kuva 5.jpg

Kuva 6.jpg

Kuva 7.jpg

Kuva 8.jpg

Aivan järkyttävä peli ja typerä idea kaikin puolin. Tästä tulee hieman sellainen olo, että oli vain pakko jatkaa tätä sarjaa ja jokin uusi hieno idea on raavittava kasaan.
Tälläinen todella paljon tuuriin pohjautuva peli pitäisi pelata virheettömästi läpi, ei oikein lämmitä mieltä. Lähes mahdoton tehtävä ilman näitä hienoja TMR:n keksimiä kikkailuja jonka vuoksi ei tälle voinut täräyttää vaikeusasteeksi kuin ysin.
Vaikka olisikin mestari näissä NESin pesäpalloissa, niin luulen, että silti tuo täydellisen pelin suorittaminen olisi kova homma. Onneksi tähän ei tuhrautunut kuin noin 15 tuntia ja ei tarvinnut pelata mitään jäätävän pituista pesäpallokautta, sen vuoksi arvosana on "noinkin" korkea.

Kuva 9.jpg

Kuva 10.jpg
 
Bases Loaded 4

Blogiin


Bases Loaded 4.jpg

Games Beaten: 414/709
Genre: Sports
Goal: Win Pennant and Super Series (74 Games)

Arvosana: 1/10
Vaikeusaste: 5/10

Mailat ylös! Jaleco lyö täsmäiskun ulos pelikentältä uuden Bases Loaded 4 pelin myötä. Uusi mahtava kokemus pesäpallon faneille. Sisällytimme kaikki parhaat ominaisuudet jotta tämä olisi mahtavin pesäpallopeli ikinä.
Koska tietokone seuraa miten pelaajasi suoriutuvat, voit laittaa itsesi täysillä likoon ja tiedämme, että teetkin niin. Olit sitten syöttämässä, kentällä, lyömässä tai kärkkymässä, keskity vain voittamiseen ja pidä katseesi pallossa...me pidämme huolen lopusta!


Pesäpallopsyykosit eivät suinkaan vielä tähän loppuneet vaan jostain kumman mielenjohteesta otin heti putkeen tämän Bases Loaded -sarjan viimeisen NESille tehdyn osan. Aluksi tämä tuntui hyvältä idealta, mutta noin 20 matsin paikkeilla alkoi toden teolla puuduttamaan.
Ihmettelen kovasti miksi tämä neljäs osa on pitänyt väsätä. Toisen osan jollain tavalla ymmärtää kun on haluttu parantaa pelikokemusta ensimmäisestä osasta. Kolmannen pelin idea on sen verran uniikki, että tämänkin pelin olemassaolo on ihan ymmärrettävää.
Mutta sitten tämä nelonen...peli ei tarjoa mitään uutta ja mullistavaa. Pelimoottori on sama kuin kolmannessa osassa samoja musiikkeja myöten - muutama uusi kappale on saatu aikaiseksi. Ehkäpä tämä on palvellut joitain todellisia pesäpallohulluja, että on saanut sen uuden fiksiannoksen tuntemuksen. Voihan pelien välillä olla roppakaupalla eri pelaajia, mutta en minä ainakaan mitään eroa huomannut kun en lajista tiedä mitään.
Ensimmäisen ja toisen osan tapaan tässä neljännessä täytyy pelata koko kausi pudotuspeleineen. Ottelujen määrä minimissään on 74 kappaletta. Jokaisen ottelun jälkeen saa salasanan, mikä on todella kiva juttu!
Normaalia kautta pelaillaan 70 ottelun verran ja päätin jo heti alkumetreillä, että en hyväksy häviöitä enkä tasapelejä. Jos matsi sattui päättymään edellä mainittuihin, painoin kylmästi resettiä ja aloitin ottelun uudelleen. Halusin lopettaa tämän pelisarjan tyylillä, täydelliseen murskavoittoon. Sen myös piruvie tein!
Pudotuspeleissä pelataan seitsemän ottelua yhtä ja samaa vastustajaa vastaan. Se kumpi voittaa enemmän otteluita, kruunataan mestariksi. Eli neljän perättäisen ottelun voittaminen riitti mestaruuteen.

Kuva 1.jpg

Tein tämän pelin kanssa samat mantrat kuin kolmannessa osassa ja ensitöikseni aloin tutkiskelemaan TMR:n matseja. TMR valitsi joukkueekseen Philadelphian ja otin itsekin saman koska mahdollisissa ongelmatilanteissa on helpompi kun on sama joukkue pelauksessa. Tästäkin pelistä löytyi juustoilusyöttö jonka keksimiseen TMR:llä ei taaskaan kovin pitkään mennyt. Täytyy ihmetellä, että pelisarjaa on tehty neljä osaa ja kaikissa näissä on jotain glitchejä helpottamaan matsien voittamista.
Luulisi, että viimeistään tässä neljännessä osassa kaikki toimisi niin kuin pitääkin. Tällä kertaa kävi niin, että vaikka kuinka yritin keksiä miten TMR:n juustoilusyöttö tehdään, en onnistunut kopiomaan sitä.
Tämäpä ei haitannut mitään, sillä keksin itse oman juustoilusyötön! Kun hieman turhautuneena yritin opetella TMR:n syöttöä, kokeilin vähän kaikenlaista ja huomasin, että kun pallon syöttää ihan lyöntipaikan alareunaan, vastustaja yrittää lyödä palloon osumatta siihen.
Koska vastustaja lyö, ei tätä syöttöä lasketa laittomaksi vaikka sitä se selkeästi onkin. Tämä minun keksimä syöttö on niinkin helppo tehdä, että painaa vain alaspäin pohjassa ja rämpyttää A:ta. Välillä vastustaja huomaa muilutukseni ja on lyömättä tähän syöttöön. Nämä sitten tietysti lasketaan laittomiksi, mutta tätä ei liian usein tapahtunut.
Joskus todella pienen prosentin siivittämänä vastustaja osui palloon ja sai pelaajansa kentälle. Pääsääntöisesti nämä osumat olivat sellaisia lerppuja, että pelaajan sai poltettua ennen kuin hän kerkesi edes ensimmäiselle pesälle.
Juustoheittoni teho hieman laski mitä pidemmälle pelissä eteni, ilmeisesti vastustajajoukkueet hankaloituivat hieman. Minkäänlaiseksi ongelmaksi tämä ei muodostunut, muutama laiton ja palloon osuminen enemmän.
Kaikkien 70 matsin aikana kaksi vastustajajoukkueen pelaajaa onnistui tekemään juoksut. Toinen erittäin hyvän tuurin saattelemana Homerunina ja toinen oman huolimattomuuteni takia kun en oikein jaksanut keskittyä ottelun kulkuun ja pallo pääsi karkaamaan pahasti. Kumpikin peli päättyi kuitenkin minun voittooni :)
Tässä pelissä juustoilusyöttämisen tekeminen onnistui ihan jokaisella syöttäjällä. Ei ollut väliä oliko oikea- vai vasenkätinen tai minkä tasoinen syöttäjä on kyseessä. Myöskään syöttäjien väsymystä ei tarvinnut seurata.
Rautaisia kavereita kun syöttävät jopa 18 vuoroparia mukisematta. Voi olla käsi hellänä tuollaisen jälkeen!

Kuva 2.jpg

Ainut syy, miksi ottelut päättyivät tasapeliin, oli yksinkertaisesti se, kun en vain saanut juoksuja tehtyä. Kolmannen osan ongelmat toistuivat tässäkin pelissä. Matsissa sain yleensä sen yhden tai kaksi juoksua tehtyä jos hyvä tuuri kävi ja nekin olivat Homeruneja. Harvassa olivat ne kerrat kun sai ihan normaalisti pesäjuoksun tehtyä.
Välillä kävi niin hassusti, että kun oli yhden Homerunin saanut onnistumaan, saattoi niitä tulla useampi putkeen. Silloin kun kiperästi tarvitsi juoksua, ei sellaista saanut millään tehtyä.
Vastustajien syöttäjät ovat täysiä kusi_mulkvisteja ja he syöttivät usein todella inhottavia syöttöjä. Sitten kun viimein satuin osumaan palloon, osumat olivat yleensä todella korkeita jotka vastustaja nappasi helposti kiinni. Vaikka miten hienon lyönnin sai aikaiseksi, lähes aina jokin vastustajan pelaaja oli juuri oikealla kohdalla nappaamassa palloa kiinni.
Jos juoksuja ei meinaa syntyä, kaksi täyttä vuoroparikierrosta on maksimimäärä minkä verran pelataan ennen kuin homma julistetaan tasapeliksi. Ai että kun söi miestä pelata noin 40min tuloksetta ja aloitettava sama matsi uudelleen alusta. Useampi tunti valui viemäristä alas näiden tasapelien vuoksi.

Kuva 3.jpg

Tämän pelaaminen oli kuolettavan tylsää. Yhtenä kertana töiden jälkeen pelaillessani meinasin nukahtaa kesken matsin :D Havahduin aina välillä siihen, kun unenpöpperössä syötin huolimattomasti ja vastustaja meni osumaan palloon. Hyvin virkisti, kun yritti saada pelin takaisin uomilleen.
Normaalisti matsit kestivät sen 20 minuuttia jos onnistui tekemään juoksun yhdeksän vuoroparin aikana. Vaikka matsit saikin suurimmaksi osaksi pelattua 20 minuutin kestoisina, kyllä tähän silti se 30-40 tuntia upposi. Olen tuhlannut elämästäni yli 100 tuntia tämän Bases Loaded -sarjan vuoksi. Taas sitä pohtii, mihin projektiin sitä on mennyt lusikkansa upottamaan :D
Tämän neljännen osan kanssa kulutin yhden viikonlopun lähes kokonaisuudessaan vain tätä herkkupeliä pelaillessa. Aluksi tarkoituksena oli pelata jotain mukavampia pelejä samalla kun pelailee tätä peliä muutaman ottelun silloin tällöin, mutta tuon hyvän juustoilusyötön vuoksi päätin sitten tykittää tämän läpi yhteen pötköön.

Kuva 4.jpg

Kuva 5.jpg

Vihdoin ja viimein olin saanut hoideltua kaikki 70 ottelua ja pääsin pudotuspeleihin Havaijia vastaan. Kun aloitin ensimmäisen ottelun, huomasin kauhistuksekseni, että juustoilusyöttöni ei toimi enää! Vaikka kuinka monta kertaa syötti, ei Havajin ukot yrittäneet lyödä palloon kertaakaan :(
Kävin vilkaisemassa TMR:n läpäisyä ja hänen juustoilusyöttö toimi edelleen hyvin...tottakai. En enää neljän ottelun takia viitsinyt alkaa selvittämään tämän syötön salaisuuksia vaan ajattelin pelata loput matsit rehdisti.
Keksin kuitenkin ihan OK -tasoisen syötön minkä avulla vastustajan lyönnit jäivät aika lyhyiksi ja ukot oli suhteellisen helppo polttaa jo ennen ensimmäistä pesää. Tämä ei kuitenkaan ollut mikään taudinvarma tapa ja aika-ajoin vastustaja sai lyöntejään läpi ja teki jopa Homeruneja.
Itse kun en kovin montaa juoksua per matsi onnistunut tekemään, resetti lauloi aika nopeastikin jos useamman juoksun epäonni sattui syntymään.
Nyt kun tätä peliä joutui pelaamaan ns. normaalisti, huomasi miten paskasti peli on koodattu. Ongelmaa on lähinnä eri pesille syöttämisen kanssa. Vaikka painoi oikean pesän suuntaan, saattoi pelaaja heittää pallon ihan mihin sattuu. Erittäin turhauttavaa kun tälläisen takia vastustaja saa pelaajiaan pesille ja pahimmassa tapauksessa tehtyä juoksuja.

Kuva 6.jpg

Kuva 7.jpg

Kuva 8.jpg

Näiden neljän ottelun voittamiseen minulta meni noin 6 tuntia. Ensimmäisen ottelun voitin suhteellisen nopeasti, mutta toista voittoa yritin yli 3 tuntia ennen kuin onnistui. En ole hetkeen ollut mitään peliä kohtaan näin vihainen, mutta nämä neljä viimeistä ottelua katkaisi kamelin selän.
Ei minua se haitannut, että matsit joutui normaalisti pelaamaan, vaan se, että peli on niin huonosti koodattu. Tähän peliin olisi mennyt ikä ja terveys jos jokainen matsi olisi pitänyt pelata ns. normaalisti.
Osittain tämä kiukunpuuskani johtui täydellisestä kyllästymisestä ja väsymyksestäni tätä peliä kohtaan. Jos olisin pitänyt pitää muutaman pelin verran taukoa ennen kuin aloitti tämän, tilanne olisi ollut hieman erilainen. Mutta jossittelu on jossittelua.
Kolmannen pudotuspelivoiton kanssa sai hieman kärvistellä, mutta ei siinä onneksi mennyt niin kauan kuin toisessa ottelussa. Neljäs ja viimeinen ottelu hoitui onneksi vain muutaman yrityksen jälkeen. Viimeisessä ottelussa sain jo neljännessä vuoroparissa tehtyä Homerunin, mutta mulkut vastustajat sitten totta kai tasoittivat kuudennessa vuoroparissa. Jotenkin tuntui, että aina kun itse oli johdossa, alkoi Havaijin ukot pelaamaan paremmin.
Tämä on todennäköisesti vain pääni sisäistä juttua ja jännityksestä johtuen ei homma meinannut pysyä kasassa. Samaisessa kuudennessa vuoroparissa onnistuin tekemään Homerunin samaisessa vuoroparissa ja tämä riitti ottelun voittoon!
Ai että sitä tunnetta, kun sain viimeisen pelaajan poltettua ja ottelu päättyi minun voittooni. Helvetinmoinen kuumotus oli päällä viimeisien syöttöjen aikana kun toivoin, että vastustaja osuisi huonosti palloon ja saisin ukot poltettua nopeasti pois. Muutama peli päättyi niinkin ikävästi, että viimeisessä vuoroparissa vastustaja teki Homerunin ja voitti koko ottelun.
Palkintona tästä monen kymmenen tunnin urakasta oli vain yksi kuva jossa kerrotaan, että olet voittanut. Kolme hurraa -huutoa.

Kuva 9.jpg

Kuva 10.jpg

Nyt on juhlan paikka, ei enää IKINÄ Bases Loaded -pelejä. Todella ahdistava pelisarja ja tämä neljäs osa on täysin turha tekele. Yhden pisteen tämä ansaitsee mukiinmenevistä grafiikoista ja yhdestä ihan hyvästä biisistä.
Enempää pisteitä tämä kikkare ei ansaitse. Alunperin meinasin antaa tälle toisenkin pisteen, mutta viimeisissä otteluissa tapahtuneet syöttöongelmat pudottivat senkin pois.
 
Viimeksi muokattu:
Takaisin
Ylös Bottom