- Viestit
- 19858
Phantasmagoria läpäisty
Roberta Williamsin suunnittelemaa FMV-kauhua vuodelta 1995.
Pelissä kirjailija Adrianne ja hänen valokuvaajamiehensä Don ostavat vanhan kartanon. Painajaiset, huonot fiilikset ja näyt alkavat vaivata Adriannea ja parisuhdekin tuntuu rakoilevan, kun Don alkaa ilkeäksi. Adriannen on selvitettävä, että mitä oikein on meneillään.
Pusi pusi. Vielä on kaikki mallillaan. Pelissä yhdistellään oikeita näyttelijöitä ja tietokoneella tehtyjä taustoja.
Peli on käyttöliittymältään hyvin simppeli. Yhden napin taktiikalla mennään, eli pelissä ei ole erillistä komentoa katsomiselle ja vaikkapa poimimiselle. Inventaario on näkyvillä koko ajan. Lisäksi näkymän alalaidassa vasemmalla on pääkallo, joka antaa tarvittaessa vinkkejä. Jos inventaariossa olevaa esinettä käyttää kalloon, antaa kallo lyhyen selostuksen esineestä. Oikealla oleva silmä taas antaa tärkemman näkymän valitusta inventaarioesineestä.
Peloittavan kartanon lisäksi pelissä päästään vierailemaan hyvin pienessä Nipawomsettin kylässä.
Tämä peli julkaistiin samana vuonna kuin Gabriel Knight 2, joka on siis myös FMV-peli. Näiden kahden isoin ero graafisesti on ehkä se, että GK2:ssa käytettiin taustoina oikeita valokuvia, kun taas Phantasmagoriassa tietokonegrafiikkaa. Phantasmagoria näyttää tästä syystä usein mielestäni varsin paljon kökömmältä kuin GK2. Tässä on kuitenkin onnistuttu jotenkin mielestäni saamaan hahmot ja tausta sopimaan jotenkin toisiinsa. Muistaakseni GK2:ssa Gabriel ei oikein meinannut sopia taustoihin niissä ruuduissa, joissa hahmoa oikeasti voi liikutella pitkin ruutua. Ei sellaisia siinä pelissä kyllä tainnut montaa ollakaan.
Phantasmagorian näyttely vaihtelee ihan ok:sta humoristisen huonoon. Adrienne on ihan ok, mutta Don on etenkin loppua kohden alkaa muistuttaa enemmän ja enemmän Mike Mateita (ei ole kehu). Ääninäyttelyissä häiritsee ajoittain se, että ulkoilmassakin ollessa puheissa on sisätiloihin viittaavaa kaikua. Mutta eipä kukaan tällaisia FMV-pelejä varmasti pelaakaan odottaen priimaa näyttelyä ja viimeisteltyä äänisuunnittelua!
Juoni lähtee vähän hitaasti käyntiin. Pelissä on välillä aika painostava tunnelma. Pelissä on yllättävänkin graafista gorea. Pidin siitä. Juoni kuitenkin oli hieman sellainen liian aikaisin uunista otettu pulla. Meininkejä olisi voinut taustoittaa paljon enemmän niin, että tarinasta oltaisiin saatu paljon enemmän irti. Tällaisenaan kertomus oli jotenkin vähän hätäisesti loppuun viety.
Yäk! Ektoplasmaa!
Peli on aika helppo ja aika lyhyt. Puzzlet on hyvin yksinkertaisia. Peli nojaa aika paljon siihen, että pelaaja harhailee samat paikat moneen kertaan huomatakseen jotain muutoksia. Tällaisesta harhailupohjaisesta suunnittelustahan minä en pahemmin pidä, kuten olen varmaan miljoonasti tuonut jo esille. Peli käytännössä alkaa mielestäni huonoimmalla mahdollisella tavalla. Pelaajalle ei anneta mitään välillistäkään tavoitetta tai päämäärää muuta kuin "tutki paikkoja". Tässä pelissä kuitenkin pelialue on onneksi sen verran pieni, ettei tuo joka chapterin aluksi paikkojen kiertäminen pahemmin haittaa. Pääkallolta tarvitsin ennen viimeistä chapteria vinkin pariin otteeseen, mutta päädyin kuitenkin katsomaan lisäksi läpipeluuopasta. En ollut tajunnut aluksi, että inventaarion "silmänäkymässä" joitain esineitä voi manipuloida (kursori ei muutu mitenkään osoittaakseen sitä) ja toisella kerralla raavin pääni puhki lattialuukun avaamisen kanssa, kun en tajunnut, että Adrianne voi tehdä luukun kanssa yhtään mitään vain valojen ollessa päällä siitäkin huolimatta, että pelaajalle huone näyttää aivan valoisalta. Lopussa peli menee vähän sellaiseksi ärsyttäväksi trial and erroriksi, jossa tuli sitten kallolta välillä kyseltyä vinkkiä ihan vain, ettei tarvitsisi samoja videonpätkiä miljoonatta kertaa katella.
Phantasmagoria on ihan kelvollinen kauhu-FMV. Ei pärjää pelinä Gabriel Knight 2:lle kyllä kovinkaan hyvin, mutta kyllä tässä sellaista aika hyvää kauhuelokuvatunnelmaa ainakin ajoittain on. 3/5
Sierra-läpäisy 65/70! Jäljellä on enää viisi peliä ja sitten on Sierrat taputeltu. Tässä on vielä tulossa (luultavasti tässä järjestyksessä) Phantasmagoria: A Puzzle of Flesh, Lighthouse: The Dark Being, Shivers, Shivers Two: Harvest of Souls ja Mystery House. Saattaa olla, että tuli vahingossa säästettyä melkein kaikki kauhuteemaiset pelit projektin loppuun.
Roberta Williamsin suunnittelemaa FMV-kauhua vuodelta 1995.
Pelissä kirjailija Adrianne ja hänen valokuvaajamiehensä Don ostavat vanhan kartanon. Painajaiset, huonot fiilikset ja näyt alkavat vaivata Adriannea ja parisuhdekin tuntuu rakoilevan, kun Don alkaa ilkeäksi. Adriannen on selvitettävä, että mitä oikein on meneillään.
Pusi pusi. Vielä on kaikki mallillaan. Pelissä yhdistellään oikeita näyttelijöitä ja tietokoneella tehtyjä taustoja.
Peli on käyttöliittymältään hyvin simppeli. Yhden napin taktiikalla mennään, eli pelissä ei ole erillistä komentoa katsomiselle ja vaikkapa poimimiselle. Inventaario on näkyvillä koko ajan. Lisäksi näkymän alalaidassa vasemmalla on pääkallo, joka antaa tarvittaessa vinkkejä. Jos inventaariossa olevaa esinettä käyttää kalloon, antaa kallo lyhyen selostuksen esineestä. Oikealla oleva silmä taas antaa tärkemman näkymän valitusta inventaarioesineestä.
Peloittavan kartanon lisäksi pelissä päästään vierailemaan hyvin pienessä Nipawomsettin kylässä.
Tämä peli julkaistiin samana vuonna kuin Gabriel Knight 2, joka on siis myös FMV-peli. Näiden kahden isoin ero graafisesti on ehkä se, että GK2:ssa käytettiin taustoina oikeita valokuvia, kun taas Phantasmagoriassa tietokonegrafiikkaa. Phantasmagoria näyttää tästä syystä usein mielestäni varsin paljon kökömmältä kuin GK2. Tässä on kuitenkin onnistuttu jotenkin mielestäni saamaan hahmot ja tausta sopimaan jotenkin toisiinsa. Muistaakseni GK2:ssa Gabriel ei oikein meinannut sopia taustoihin niissä ruuduissa, joissa hahmoa oikeasti voi liikutella pitkin ruutua. Ei sellaisia siinä pelissä kyllä tainnut montaa ollakaan.
Phantasmagorian näyttely vaihtelee ihan ok:sta humoristisen huonoon. Adrienne on ihan ok, mutta Don on etenkin loppua kohden alkaa muistuttaa enemmän ja enemmän Mike Mateita (ei ole kehu). Ääninäyttelyissä häiritsee ajoittain se, että ulkoilmassakin ollessa puheissa on sisätiloihin viittaavaa kaikua. Mutta eipä kukaan tällaisia FMV-pelejä varmasti pelaakaan odottaen priimaa näyttelyä ja viimeisteltyä äänisuunnittelua!
Juoni lähtee vähän hitaasti käyntiin. Pelissä on välillä aika painostava tunnelma. Pelissä on yllättävänkin graafista gorea. Pidin siitä. Juoni kuitenkin oli hieman sellainen liian aikaisin uunista otettu pulla. Meininkejä olisi voinut taustoittaa paljon enemmän niin, että tarinasta oltaisiin saatu paljon enemmän irti. Tällaisenaan kertomus oli jotenkin vähän hätäisesti loppuun viety.
Yäk! Ektoplasmaa!
Peli on aika helppo ja aika lyhyt. Puzzlet on hyvin yksinkertaisia. Peli nojaa aika paljon siihen, että pelaaja harhailee samat paikat moneen kertaan huomatakseen jotain muutoksia. Tällaisesta harhailupohjaisesta suunnittelustahan minä en pahemmin pidä, kuten olen varmaan miljoonasti tuonut jo esille. Peli käytännössä alkaa mielestäni huonoimmalla mahdollisella tavalla. Pelaajalle ei anneta mitään välillistäkään tavoitetta tai päämäärää muuta kuin "tutki paikkoja". Tässä pelissä kuitenkin pelialue on onneksi sen verran pieni, ettei tuo joka chapterin aluksi paikkojen kiertäminen pahemmin haittaa. Pääkallolta tarvitsin ennen viimeistä chapteria vinkin pariin otteeseen, mutta päädyin kuitenkin katsomaan lisäksi läpipeluuopasta. En ollut tajunnut aluksi, että inventaarion "silmänäkymässä" joitain esineitä voi manipuloida (kursori ei muutu mitenkään osoittaakseen sitä) ja toisella kerralla raavin pääni puhki lattialuukun avaamisen kanssa, kun en tajunnut, että Adrianne voi tehdä luukun kanssa yhtään mitään vain valojen ollessa päällä siitäkin huolimatta, että pelaajalle huone näyttää aivan valoisalta. Lopussa peli menee vähän sellaiseksi ärsyttäväksi trial and erroriksi, jossa tuli sitten kallolta välillä kyseltyä vinkkiä ihan vain, ettei tarvitsisi samoja videonpätkiä miljoonatta kertaa katella.
Phantasmagoria on ihan kelvollinen kauhu-FMV. Ei pärjää pelinä Gabriel Knight 2:lle kyllä kovinkaan hyvin, mutta kyllä tässä sellaista aika hyvää kauhuelokuvatunnelmaa ainakin ajoittain on. 3/5
Sierra-läpäisy 65/70! Jäljellä on enää viisi peliä ja sitten on Sierrat taputeltu. Tässä on vielä tulossa (luultavasti tässä järjestyksessä) Phantasmagoria: A Puzzle of Flesh, Lighthouse: The Dark Being, Shivers, Shivers Two: Harvest of Souls ja Mystery House. Saattaa olla, että tuli vahingossa säästettyä melkein kaikki kauhuteemaiset pelit projektin loppuun.
