Seikkailupelit

Kumpi on kovempi?

  • Sierra

    Äänet: 8 15.4%
  • LucasArts

    Äänet: 33 63.5%
  • Pasketta molemmat

    Äänet: 1 1.9%
  • Tyhjä

    Äänet: 10 19.2%

  • Äänestäjiä yhteensä
    52

No niin tätä tuli testattua ja tämähän vaikuttaa ihan toimivan ja suomitekstien ja äänien saaminen ei vaatinut mitään ylimääräistä säätämistä niin kuin Alien Incidentissa. Vähän tuntuu vaan välillä DOSboxilla pyörivän liian nopeasti, niin pitäisi järkeillä varmaan jotkut asetukset kohdalleen.
 
Viimeksi muokattu:
Tuli ostettua jahkailun jälkeen The Case of Golden Idol

Ei ole ihan perinteinen seikkailupeli, vaan enemmän "päättelypeli", jossa katsellaan muutaman ruudun kokoista tapahtumaa, jossa yleensä joku on kuollut. Samalla sitten täytellään kaavakkeeseen, että mitä kävi. Hieman samantapainen kuin Return of the Obra Dinn.

Tyttöystävän kanssa tätä kliksutellut ja 7/12 chapteria läpäisty noin 3,5 tunnissa.

On oikein hyvä. Taidan poikkeuksellisesti hankkia myös DLCt heti perään.



Olis saatavana svitsillekin.
 
Aloitan tarinoinnin toteamalla, että seikkailupelit eivät ole olleet koskaan mun ominta genreä. En edes oikein tiedä miksi näin on, johtuuko siitä että olen laiska käyttämään opintojen/töiden ulkopuolella aivoja, vai olenko vain liian tyhmä näille peleille? The Curse of Monkey Island taitaa olla ainut seikkailupeli, jonka olen saanut ikinä pelatuksi loppuun, mutta se onkin niin loistava peli (ehdottomasti TOP 3:ssa mun mielestä kaikkien aikojen peleistä) että sitä paremmaksi on hyvin hankala pistää. Muita seikkailupelejä, joita olen lapsuudessani enemmän tai vähemmän pelannut on Leisure Suit Larry 1 ja Discworld. Taisin Police Quest 1:stä myös joskus pelailla. Tässä siis pohja, josta lähteä liikkeelle joten varsin amatööritasolla ollaan.

Kirjoittelin joskus tänne Heaven's Dawnista maininnalla "ripuliseikkailu", mutta tämäkin mielipide oli lähinnä jonkun minuutin mittaisen YouTube-videon pohjalta muodostunut kuva. Jokin aika sitten ostin isomman PC-boksisetin ja sen mukana tuli myös tämä taiwanilaisen Art 9 Entertainment -firman tuotos.

Nyt viikonlopun aikana aikataulut ovat antaneet sen verran myöden, että ehdin kasaamaan Mikromikko Indianan keittiön pöydälle (koska Indianalle ei ole vielä omaa retronurkkaa), kaivamaan Viimeisen Toivon hyllystä ja laittamaan pelit soimaan joten hyvät kanssaveljet ja -siskot, tässä tulisi nyt arvio pelistä nimeltä...

Heaven's Dawn - Viimeinen Toivo (1995)

Yritän kertoa alkuun pelin synopsiksen mahdollisimman lyhyesti ja ilman, että se spoilaa mitään: Kaukainen maa jossain tuntemattomassa joutuu luojiensa epäsuosioon ja sen päälle langetetaan voimakas kirous. Samaan aikaan New Yorkissa taidemaalari Jeremy (toivottavasti tämä ei ole sukunimi eikä kaverin oikea etunimi ole Ron, jonka suti onkin sutinut loppuelämän vankilan veroisesti) baari-illan jälkeen päätyy keskustelemaan kadunkulmassa majailevan vanhan pummin kanssa, jonka tarinat herättävät lähinnä kysymyksen, että löytyykö pummin verestä LSD:tä, metaa vaiko kokkelia? Pummi katoaa keskustelun jälkeen hämärälle kujalle jättäen jälkeensä kaulakorun. Kunnon itsesuojeluvaistolla varustettu Jeremy ei luota New Yorkin löytötavaratoimistoihin vaan lähtee koru kädessä juosten pummin perään kujalle, jonka jälkeen loppuillan tapahtumat ovatkin sitten hämärän peitossa.

Aamun koittaessa herätään tuntemattoman linnan eteisaulasta, mattoa ei ole kääritty peitoksi eikä kaunista prinsssiä, prinsessaa tai edes rullakebua ole vieressä. Selvästikin taiteilijaelämää jo pidempään viettänyt Jeremy ei kuitenkaan kärsi pienimmästäkään kankkusesta vaan lähtee heti tuorein silmin selvittämään että missäs helvetissä sitä ollaan ja pääseekö täältä edes Überillä kotiin. Hetken matkaa linnassa ja ulkopuolella pyörittyään selviää, että hommat ovat pelipaikalla menneet enemmänkin fiduiksi eikä linnan henkilökunnasta ole jäljellä kuin puutarhuri ja hänen vaimonsa, jotka olivat lomareissulla (Kanariansaarilla, Rhodoksella vaiko Sunny Beachilla? - sitä ei tarina kerro) tilanteen eskaloituessa. Ilmeisesti kuningaskunnassa tällainen maailmanlopun meininki on yleisempää, sillä aika rennosti pariskunta on tilanteen ottanut vastaan. Puutarhassa kykitään kuin viimeistä päivää ja pelargonien kunnosta ollaan enemmän huolissaan, kuin linnan yleiskuvasta. Ja onhan kunnon perheriitakin saatu Jeremyn saapumisen kunniaksi kun puutarhurin vaimo epäilee ukon unohtaneen hänen syntymäpäivänsä. Kuningaskunnan jokapaikanhöyläksi päätynyt Jeremy joutuu reissun aikana auttamaan jos jonkinmoista kaveria ja siinä sivussa myös pelastamaan koko ihmiskunnan.

Peli on tosiaan osoita ja klikkaa -osastoa ja ainakin itselle, täysin amatöörille, sopivan haastavaa tavaraa. Pulmat eivät pääsääntöisesti ole täysin mahdottomia ja ovat sinänsä loogisia. Paljon helpotusta peliin tuo muistikirja, johon automaattisesti kirjautuu kaikki tärkeät yksityiskohdat keskusteluista ja muista asioista. Käyttöliittymä yleisesti on selkeä ja klikkaukset liikuttavat Jeremyä oikeaan suuntaan (paitsi jos suihkulähteeltä tarvitsee päästä palatsiin niin Jeremy menee välillä aivan lukkoon, mutta pienin katkokävelyin liikutettaessa Jeremykin pääsee eteenpäin). Uskon juonen olevan genren osalta looginen ja kyllähän sitä kiinnosti nähdä, mitä kaikkea Jeremyn matkalla tapahtui. Musat ovat ajankuvaan nähden kivoja, ja selkeästi siihen on paikoin haettu vähän keskiaikaista fiilistä (mitä nyt midi-musasta sitä voi kovin paljoa päätellä). Vähän monipuolisemmin olisi voinut olla musaa tarjolla, mutta voittopuolisesti fiilis pelatessa on positiivinen, että enemmän musa on luomassa tunnelmaa kuin häiritsemässä sitä.

Positiivista on, että yllättävän moni tehtävistä on sellaisia, että ne voi pelillisesti suorittaa missä vaiheessa vaan. Oikeastaan vain pari tehtävää on sellaisia, jotka jumittavat pelin kokonaisuuden etenemistä. Lisäksi tavaroita voi käyttää useammassa eri tehtävässä, eli tässä ei ole kaikilla tavaroilla logiikkaa "käytä kerran ja hävitä". Ongelmana tässä tietysti on se, että osassa tehtävissä voi mennä sekaisin, tarvitaanko ratkaisuun laatikossa olevaa tavaraa, vai pitääkö sellainen samankaltainen tavara vielä löytää? Matkan aikana tulevat minipelit ovat siedettäviä yhtä kuvanjärjestelytehtävää lukuunottamatta. Se on tietysti aivan pelin lopussa ja aivan saatanan vittumainen, ja on hyvin päälle liimatun oloinen. Tähän oma pelini lopulta päättyi, tarkastin tubesta että peli jatkuu tästä kohdasta vielä noin 5 minuuttia.

Suurin miinus pelistä on annettava tavaralaatikolle, jossa on aivan rasittavan kankea käyttöliittymä. Joka kerta, kun otat uuden tavaran käsiisi, kädessä oleva tavara menee tavaraluettelon viimeiseksi ja kaikki sen jälkeiset tavarat siirtyvät askeleen eteenpäin. Tämä olisi vielä hyväksyttävissä, mutta kun et käytäkään enää tavaraa, sinun on mentävä listan loppuun ja palautettava tavara sinne perälle itse, jotta pääset vaihtamaan tavaraa tai edes jatkamaan seikkailua. Tavaran ollessa käsissä luettelon nuolten sivut toimivat, jos jaksavat toimia eli välillä tiettyjen tavaroiden ollessa käsissäsi (etenkin jos ovat vääriä eikä niillä ole käyttöä) et voi tehdä mitään, et edes vaihtaa luettelon sivuja. Siinä sitä ollaankin sitten jumissa eikä tilanteeseen auta mikään loitsu tai noituminen, vaan on koukattava järjestelmävalikon kautta jotta pääset jatkamaan. Lisäksi tavaroiden poiminta on joskus hyvin kankeaa ja tavaran oikea sijainti on millimetrin tuhannesosasta kiinni. Tämä hankaloitti erityisesti paria alkupään tehtävää, joita pyöritin valehtelematta varmaan tunnin ajan, koska peli ei poiminut tavaraa vaikka tavaran teksti näkyikin käyttöliittymässä. Lisäksi on muutamia kohtia, joista löydät tavaran ilman mitään mainintaa asiasta (eivätkä ole ns. piilossa oleva tavaroita) ja vastaavasti parissa paikkaa jossa selvästi näet tarpeellisen tavaran, et voi poimia sitä siitä. Yksi tällainen tilanne oli pakko katsoa tubessa olevasta longplay-videosta että mistä helvetistä sen tavaran saa poimittua, mutta varmaan sekin olisi tullut lopulta vastaan jos olisi naputtanut hiirtä miljoona kertaa joka ruudun joka kohdassa.

No mutta mites se suomenkielinen toteutus? Kokonaisuudessaan se toimii yllättävän hyvin! Teksti on kielellisesti sujuvaa, lauserakenteet ovat järkeviä ja ymmärrettäviä (toisin kuin tässä arviossa) eikä kielellistä tönkköyttä ole kuin parissa kohdassa. Vain yhdessä tehtävässä suomenkielinen käännös ei vastaa sitä, mitä oikeasti tehtävässä pitäisi tehdä, mutta senkin kyllä saa loogisesti pääteltyä kuntoon. Suomenkielinen dubbaus on myös melko pitkälti kohdallaan. Äänet eivät ole televisiosta tuttuja, vaan jonkin paikallisen teatterin hoitamia. Tämä on mielestäni hyvä juttu ja tuo uskottavuutta pelille kun "telkkarista tutut" äänet eivät ole dubbaamassa näitä kaikkia pelejä. Miinusta on annettava sille, että suurta joukkoa eri henkilöitä dubbaa yhteensä 3-4 henkilöä, mikä tarkoittaa sitä että pahimmassa tapauksessa sama dubbaaja on dialogin molempina osapuolina. Lisäksi dubbaukset on nauhoitettu selkeästi eri kerroilla, joten välillä henkilön äänenpaino ja "sijainti" (mikrofoni ja ympäristö) muuttuu selkeästi lauseiden välillä. Pari amatöörivirhettäkin dubbauksiin on tullut, esim. päähenkilöä dubbaa yhdessä toistuvassa lauseessa jokin ihan toinen henkilö kuin mitä kaikissa muissa kohdissa. Dubbaajien vähyys tarkoittaa myös sitä, että välillä näyttelijät ovat joutuneet menemään äänirajojensa laidoille keksiessään uusia ääniä. Tästä johtuen pari henkilöä kuulostaa putouksen sketsihahmokilpailuista karanneilta, mutta vain yhden pelihahmon ääni on niin rasittava, että tekisi mieli kehittää uusi minipeli pelin sisälle, jossa tuota hahmoa mätkittäisiin turpaan.

Retrokoneelle asennus ja säädöt onnistuivat helposti ilman mitään kikkailua, mutta en ole varma meneekö virtuaaliretrokoneelle asetukset aivan näin helposti?

Jos Monkey Island 3 saa multa 10/10, niin kyllä tämä peli vahvan seiskan arvoinen kokonaisuudessaan on. Ei mielestäni niin huono kuin on annettu ymmärtää!

Seikkailupelejä on pelihyllyyn karttunut jonkin verran vuosien aikana, joten pitää ottaa jossain vaiheessa niskasta kiinni ja siirtyä myös englanninkielisten seikkailujen pariin. Kunhan ensin kaikki suomenkieliset on tullut hommattua kokoelmiin ja pelattua. Broken Sword 2 on suomeksi, samoin tietysti Muukalaisten yö mutta onko muita suomenkielisiä seikkailu/ point 'n click -pelejä olemassa?

Näillä eteenpäin!

1000011068.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Aloitan tarinoinnin toteamalla, että seikkailupelit eivät ole olleet koskaan mun ominta genreä. En edes oikein tiedä miksi näin on, johtuuko siitä että olen laiska käyttämään opintojen/töiden ulkopuolella aivoja, vai olenko vain liian tyhmä näille peleille? The Curse of Monkey Island taitaa olla ainut seikkailupeli, jonka olen saanut ikinä pelatuksi loppuun, mutta se onkin niin loistava peli (ehdottomasti TOP 3:ssa mun mielestä kaikkien aikojen peleistä) että sitä paremmaksi on hyvin hankala pistää. Muita seikkailupelejä, joita olen lapsuudessani enemmän tai vähemmän pelannut on Leisure Suit Larry 1 ja Discworld. Taisin Police Quest 1:stä myös joskus pelailla. Tässä siis pohja, josta lähteä liikkeelle joten varsin amatööritasolla ollaan.

Kirjoittelin joskus tänne Heaven's Dawnista maininnalla "ripuliseikkailu", mutta tämäkin mielipide oli lähinnä jonkun minuutin mittaisen YouTube-videon pohjalta muodostunut kuva. Jokin aika sitten ostin isomman PC-boksisetin ja sen mukana tuli myös tämä taiwanilaisen Art 9 Entertainment -firman tuotos.

Nyt viikonlopun aikana aikataulut ovat antaneet sen verran myöden, että ehdin kasaamaan Mikromikko Indianan keittiön pöydälle (koska Indianalle ei ole vielä omaa retronurkkaa), kaivamaan Viimeisen Toivon hyllystä ja laittamaan pelit soimaan joten hyvät kanssaveljet ja -siskot, tässä tulisi nyt arvio pelistä nimeltä...

Heaven's Dawn - Viimeinen Toivo (1995)

Yritän kertoa alkuun pelin synopsiksen mahdollisimman lyhyesti ja ilman, että se spoilaa mitään: Kaukainen maa jossain tuntemattomassa joutuu luojiensa epäsuosioon ja sen päälle langetetaan voimakas kirous. Samaan aikaan New Yorkissa taidemaalari Jeremy (toivottavasti tämä ei ole sukunimi eikä kaverin oikea etunimi ole Ron, jonka suti onkin sutinut loppuelämän vankilan veroisesti) baari-illan jälkeen päätyy keskustelemaan kadunkulmassa majailevan vanhan pummin kanssa, jonka tarinat herättävät lähinnä kysymyksen, että löytyykö pummin verestä LSD:tä, metaa vaiko kokkelia? Pummi katoaa keskustelun jälkeen hämärälle kujalle jättäen jälkeensä kaulakorun. Kunnon itsesuojeluvaistolla varustettu Jeremy ei luota New Yorkin löytötavaratoimistoihin vaan lähtee koru kädessä juosten pummin perään kujalle, jonka jälkeen loppuillan tapahtumat ovatkin sitten hämärän peitossa.

Aamun koittaessa herätään tuntemattoman linnan eteisaulasta, mattoa ei ole kääritty peitoksi eikä kaunista prinsssiä, prinsessaa tai edes rullakebua ole vieressä. Selvästikin taiteilijaelämää jo pidempään viettänyt Jeremy ei kuitenkaan kärsi pienimmästäkään kankkusesta vaan lähtee heti tuorein silmin selvittämään että missäs helvetissä sitä ollaan ja pääseekö täältä edes Überillä kotiin. Hetken matkaa linnassa ja ulkopuolella pyörittyään selviää, että hommat ovat pelipaikalla menneet enemmänkin fiduiksi eikä linnan henkilökunnasta ole jäljellä kuin puutarhuri ja hänen vaimonsa, jotka olivat lomareissulla (Kanariansaarilla, Rhodoksella vaiko Sunny Beachilla? - sitä ei tarina kerro) tilanteen eskaloituessa. Ilmeisesti kuningaskunnassa tällainen maailmanlopun meininki on yleisempää, sillä aika rennosti pariskunta on tilanteen ottanut vastaan. Puutarhassa kykitään kuin viimeistä päivää ja pelargonien kunnosta ollaan enemmän huolissaan, kuin linnan yleiskuvasta. Ja onhan kunnon perheriitakin saatu Jeremyn saapumisen kunniaksi kun puutarhurin vaimo epäilee ukon unohtaneen hänen syntymäpäivänsä. Kuningaskunnan jokapaikanhöyläksi päätynyt Jeremy joutuu reissun aikana auttamaan jos jonkinmoista kaveria ja siinä sivussa myös pelastamaan koko ihmiskunnan.

Peli on tosiaan osoita ja klikkaa -osastoa ja ainakin itselle, täysin amatöörille, sopivan haastavaa tavaraa. Pulmat eivät pääsääntöisesti ole täysin mahdottomia ja ovat sinänsä loogisia. Paljon helpotusta peliin tuo muistikirja, johon automaattisesti kirjautuu kaikki tärkeät yksityiskohdat keskusteluista ja muista asioista. Käyttöliittymä yleisesti on selkeä ja klikkaukset liikuttavat Jeremyä oikeaan suuntaan (paitsi jos suihkulähteeltä tarvitsee päästä palatsiin niin Jeremy menee välillä aivan lukkoon, mutta pienin katkokävelyin liikutettaessa Jeremykin pääsee eteenpäin). Uskon juonen olevan genren osalta looginen ja kyllähän sitä kiinnosti nähdä, mitä kaikkea Jeremyn matkalla tapahtui. Musat ovat ajankuvaan nähden kivoja, ja selkeästi siihen on paikoin haettu vähän keskiaikaista fiilistä (mitä nyt midi-musasta sitä voi kovin paljoa päätellä). Vähän monipuolisemmin olisi voinut olla musaa tarjolla, mutta voittopuolisesti fiilis pelatessa on positiivinen, että enemmän musa on luomassa tunnelmaa kuin häiritsemässä sitä.

Positiivista on, että yllättävän moni tehtävistä on sellaisia, että ne voi pelillisesti suorittaa missä vaiheessa vaan. Oikeastaan vain pari tehtävää on sellaisia, jotka jumittavat pelin kokonaisuuden etenemistä. Lisäksi tavaroita voi käyttää useammassa eri tehtävässä, eli tässä ei ole kaikilla tavaroilla logiikkaa "käytä kerran ja hävitä". Ongelmana tässä tietysti on se, että osassa tehtävissä voi mennä sekaisin, tarvitaanko ratkaisuun laatikossa olevaa tavaraa, vai pitääkö sellainen samankaltainen tavara vielä löytää? Matkan aikana tulevat minipelit ovat siedettäviä yhtä kuvanjärjestelytehtävää lukuunottamatta. Se on tietysti aivan pelin lopussa ja aivan saatanan vittumainen, ja on hyvin päälle liimatun oloinen. Tähän oma pelini lopulta päättyi, tarkastin tubesta että peli jatkuu tästä kohdasta vielä noin 5 minuuttia.

Suurin miinus pelistä on annettava tavaralaatikolle, jossa on aivan rasittavan kankea käyttöliittymä. Joka kerta, kun otat uuden tavaran käsiisi, kädessä oleva tavara menee tavaraluettelon viimeiseksi ja kaikki sen jälkeiset tavarat siirtyvät askeleen eteenpäin. Tämä olisi vielä hyväksyttävissä, mutta kun et käytäkään enää tavaraa, sinun on mentävä listan loppuun ja palautettava tavara sinne perälle itse, jotta pääset vaihtamaan tavaraa tai edes jatkamaan seikkailua. Tavaran ollessa käsissä luettelon nuolten sivut toimivat, jos jaksavat toimia eli välillä tiettyjen tavaroiden ollessa käsissäsi (etenkin jos ovat vääriä eikä niillä ole käyttöä) et voi tehdä mitään, et edes vaihtaa luettelon sivuja. Siinä sitä ollaankin sitten jumissa eikä tilanteeseen auta mikään loitsu tai noituminen, vaan on koukattava järjestelmävalikon kautta jotta pääset jatkamaan. Lisäksi tavaroiden poiminta on joskus hyvin kankeaa ja tavaran oikea sijainti on millimetrin tuhannesosasta kiinni. Tämä hankaloitti erityisesti paria alkupään tehtävää, joita pyöritin valehtelematta varmaan tunnin ajan, koska peli ei poiminut tavaraa vaikka tavaran teksti näkyikin käyttöliittymässä. Lisäksi on muutamia kohtia, joista löydät tavaran ilman mitään mainintaa asiasta (eivätkä ole ns. piilossa oleva tavaroita) ja vastaavasti parissa paikkaa jossa selvästi näet tarpeellisen tavaran, et voi poimia sitä siitä. Yksi tällainen tilanne oli pakko katsoa tubessa olevasta longplay-videosta että mistä helvetistä sen tavaran saa poimittua, mutta varmaan sekin olisi tullut lopulta vastaan jos olisi naputtanut hiirtä miljoona kertaa joka ruudun joka kohdassa.

No mutta mites se suomenkielinen toteutus? Kokonaisuudessaan se toimii yllättävän hyvin! Teksti on kielellisesti sujuvaa, lauserakenteet ovat järkeviä ja ymmärrettäviä (toisin kuin tässä arviossa) eikä kielellistä tönkköyttä ole kuin parissa kohdassa. Vain yhdessä tehtävässä suomenkielinen käännös ei vastaa sitä, mitä oikeasti tehtävässä pitäisi tehdä, mutta senkin kyllä saa loogisesti pääteltyä kuntoon. Suomenkielinen dubbaus on myös melko pitkälti kohdallaan. Äänet eivät ole televisiosta tuttuja, vaan jonkin paikallisen teatterin hoitamia. Tämä on mielestäni hyvä juttu ja tuo uskottavuutta pelille kun "telkkarista tutut" äänet eivät ole dubbaamassa näitä kaikkia pelejä. Miinusta on annettava sille, että suurta joukkoa eri henkilöitä dubbaa yhteensä 3-4 henkilöä, mikä tarkoittaa sitä että pahimmassa tapauksessa sama dubbaaja on dialogin molempina osapuolina. Lisäksi dubbaukset on nauhoitettu selkeästi eri kerroilla, joten välillä henkilön äänenpaino ja "sijainti" (mikrofoni ja ympäristö) muuttuu selkeästi lauseiden välillä. Pari amatöörivirhettäkin dubbauksiin on tullut, esim. päähenkilöä dubbaa yhdessä toistuvassa lauseessa jokin ihan toinen henkilö kuin mitä kaikissa muissa kohdissa. Dubbaajien vähyys tarkoittaa myös sitä, että välillä näyttelijät ovat joutuneet menemään äänirajojensa laidoille keksiessään uusia ääniä. Tästä johtuen pari henkilöä kuulostaa putouksen sketsihahmokilpailuista karanneilta, mutta vain yhden pelihahmon ääni on niin rasittava, että tekisi mieli kehittää uusi minipeli pelin sisälle, jossa tuota hahmoa mätkittäisiin turpaan.

Retrokoneelle asennus ja säädöt onnistuivat helposti ilman mitään kikkailua, mutta en ole varma meneekö virtuaaliretrokoneelle asetukset aivan näin helposti?

Jos Monkey Island 3 saa multa 10/10, niin kyllä tämä peli vahvan seiskan arvoinen kokonaisuudessaan on. Ei mielestäni niin huono kuin on annettu ymmärtää!

Seikkailupelejä on pelihyllyyn karttunut jonkin verran vuosien aikana, joten pitää ottaa jossain vaiheessa niskasta kiinni ja siirtyä myös englanninkielisten seikkailujen pariin. Kunhan ensin kaikki suomenkieliset on tullut hommattua kokoelmiin ja pelattua. Broken Sword 2 on suomeksi, samoin tietysti Muukalaisten yö mutta onko muita suomenkielisiä seikkailu/ point 'n click -pelejä olemassa?

Näillä eteenpäin!

1000011068.jpg

Todella kiva raportti, kiitos siitä! Itselleni aivan täysin entuudestaan tuntematon peli.

Onko jollakin tietoa, että onkohan tätä jotenkin mahdollista pelata ihan nykykoneella? Nimenomaan siis tätä käännettyä versiota.
 
Todella kiva raportti, kiitos siitä! Itselleni aivan täysin entuudestaan tuntematon peli.

Onko jollakin tietoa, että onkohan tätä jotenkin mahdollista pelata ihan nykykoneella? Nimenomaan siis tätä käännettyä versiota.


No niin tätä tuli testattua ja tämähän vaikuttaa ihan toimivan ja suomitekstien ja äänien saaminen ei vaatinut mitään ylimääräistä säätämistä niin kuin Alien Incidentissa. Vähän tuntuu vaan välillä DOSboxilla pyörivän liian nopeasti, niin pitäisi järkeillä varmaan jotkut asetukset kohdalleen.
Peli tuntui siis ihan suoraan latauksen jälkeen ihan pelikuntoiselta. Animaatio tuntui vaan jossain välipätkissä aika nopealta välillä. En kovin pitkälle pelannut testatessa.
 
Todella kiva raportti, kiitos siitä! Itselleni aivan täysin entuudestaan tuntematon peli.

Onko jollakin tietoa, että onkohan tätä jotenkin mahdollista pelata ihan nykykoneella? Nimenomaan siis tätä käännettyä versiota.

Kiitos paljon! Oppia ikä kaikki, ehkä minäkin tämän projektin aikana "viisastun" ja innostun laajemminkin pelaamaan näitä. Genren laadukkaista peleistä ei ole kyllä pulaa!
 
Sehä on muuten Gabriel Knight: Sins of the Fathers täyttänyt ihan tässä äskettäin 30v.
 

Tällä Amerikan wickillä kova projekti: pelata kaikki Wikipedian listaamat graafiset seikkailut 2000 vuoteen saakka. Tykkään tuosta tavasta, jolla se pisteyttää pelit.
 

Tällä Amerikan wickillä kova projekti: pelata kaikki Wikipedian listaamat graafiset seikkailut 2000 vuoteen saakka. Tykkään tuosta tavasta, jolla se pisteyttää pelit.

Huh huh. Ei tunnu Sierra-projekti miltään tuohon verrattuna. :salute:

Siinä näyttikin olevan uusin peli vuodelta 1999, joten kaikki nuokin saa siis tuohon projektiin lätkytellä.
 
Olisiko teillä hetki aikaa puhua kotimaisesta seikkailupelistä, jossa seikkaillaan maailmanlopun jälkeisessä Pohjois-Suomessa?





Ansaitsee myös tämän leiman:

1711528873925.png


Wishlistille meni! Myös kerhopelipotentiaalia.
 
It's here.

Kelpuutettaisiinko seikkailupelikerhoon, vaikka meneekin hinta yli rajan?

Kelpuutetaan. Se kymppihän on vaan sellainen ohjeellinen raja. Ne ei vaan yksinkertaisesti sitten pelaa, jotka eivät ole valmiita maksamaan. Taisi se uus Monkey Islandikin olla yli.
 
Takaisin
Ylös Bottom