- Viestit
- 7651
Torin's Passage läpäisty
Al Lowen koko perheen Sierranaksuttelu vuodelta 1995.
Pelin alussa nähdään, kuinka linnamaisessa makuuhuoneessa pahan näköinen tyyppi laittaa makuuhuoneen täyteen pahoja suitsukkeita, jotka tappavat makuuhuoneessa nukkuvan pariskunnan. Perheen lastenhoitaja karkaa kuitenkin perheen pienen vauvan kanssa metsään. Kummemmin selittelemättömän aikasiirtymän jälkeen sama pahan oloinen tyyppi nähdään kävelemässä tiellä kohti maataloa. Maatilalla ukko huutaa Torinille, joka pelleilee. Torinin pitää lähteä hakemaan työkaluja kaupungista. Torin lähtee. PAM SKRATS POOF tapahtuu jotain taikajuttuja ja Torinin vanhemmat katoavat. Näkemämme pahan oloinen tyyppi esiintyy ystävänä ja kertoo Torinille, että planeetan alemmissa osissa asuu paha velhotar nimeltä Lycentia, joka on tämän kaiken takana. Torin vannoo kostoa ja matka alempiin maailmoihin voi alkaa.
Oikealla Torin ja vasemmalla Tingle, joka näyttelee tässä pelissä ystävällistä hahmoa, joka ei vaikuta lainkaan olevan pahis.
Audiovisuaalisesti ihan nätti peli. Piirrosjälki muistuttaa laadultaan aika paljon Larry 7:aa. Varsinaisen pelin aikana suuri osa hahmoista on kuitenkin aika pieniä ja hieman epätarkkoja. Tarvittavat asiat kuitenkin erottuvat taustoista aivan hyvin. Pelin eri maailmat tarjoavat jonkin verran vaihtelua hyvin värikylläisistä taustoista synkkiin laavaluoliin. Ääninäyttely oli ihan ok. Ei mitenkään erityistä, mutta ei myöskään ärsyttänyt.
Käyttöliittymä on vähän erikoinen. Iso osa peliruudun alareunasta on pyhitetty "inventaariokaivolle". Kaivon keskellä on jalusta, jolle esineen laittamalla tarkempi hologrammikuva esineestä alkaa pyöriä ruudulla ja pyörii siinä tiellä siihen saakka, että pelaaja siirtää esineen pois. Esineitä yhdistetään niin, että toinen esine laitetaan tuolle hologrammialustalle ja toista esinettä käytetään hologrammiin. Esineitä voi järjestää mielensä mukaan inventaariossa pelin infon mukaan mielin määrin "until you're sick of it". Inventaariokaivon yläpuolella on nappula, jossa on tuollainen violetti olento. Se on Torinin lemmikkiotus Boogle, joka oppii pelin edetessä muuntautumaan erimuotoisiksi asioiksi. Omasta mielestäni tämä kaivohässäkkä on vähän ankeaa katseltavaa. Onneksi se on silmillä koko pelin.
Eri maailmoissa tavataan toisistaan poikkeavaa väkeä. Kuvassa inventaariokaivoa on järestelty kyllästymiseen saakka.
Tämä on aika helppo peli. Suuri osa puzzleista on todella helppoja, mutta osa on myös ärsyttäviä. Harmillisesti aika monet puzzleista tuntui olevan vähän sellaisia tekemällä tehtyjä ja päälle liimattuja. Sellaisia, ettei ne tunnu oikein kamalan luontevilta. Oikealla olevaa tiimalasia painamalla saa vinkkejä niin halutessaan, kunhan on odottanut tietyn ajan uuden pulman ääreen päästyään.
Vähän erilaista Al Lowea. En olisi välttämättä Al Lowen peliksi edes tajunnut ilman nimen näkemistä. Tämä kun on tällainen koko perheen peli, niin tässä ei ollut kamalasti Al Lowen setämiestissipillupierukakkahumoria. Uskoakseni olen pelannut nyt kaikki Al Lowen tekemät seikkailupelit läpi. Tästä pelistä oli tarkoitus tulla vissin oikein pelisarja, mutta mun on kyllä vaikea ymmärtää sitä visiota kamalasti. Tämä on todella köykäinen peli, jossa on aika mitäänsanomattomat hahmot, tylsänpuoleinen juonenkuljetus ja päälleliimatun oloiset puzzlet. Ihan mukava hetken rupeama pienine aivopähkinöineen, mutta ei mua kyllä haittaa yhtään se, ettei jatko-osia ole. 2/5
Sierra-läpäisy 64/70
Al Lowen koko perheen Sierranaksuttelu vuodelta 1995.
Pelin alussa nähdään, kuinka linnamaisessa makuuhuoneessa pahan näköinen tyyppi laittaa makuuhuoneen täyteen pahoja suitsukkeita, jotka tappavat makuuhuoneessa nukkuvan pariskunnan. Perheen lastenhoitaja karkaa kuitenkin perheen pienen vauvan kanssa metsään. Kummemmin selittelemättömän aikasiirtymän jälkeen sama pahan oloinen tyyppi nähdään kävelemässä tiellä kohti maataloa. Maatilalla ukko huutaa Torinille, joka pelleilee. Torinin pitää lähteä hakemaan työkaluja kaupungista. Torin lähtee. PAM SKRATS POOF tapahtuu jotain taikajuttuja ja Torinin vanhemmat katoavat. Näkemämme pahan oloinen tyyppi esiintyy ystävänä ja kertoo Torinille, että planeetan alemmissa osissa asuu paha velhotar nimeltä Lycentia, joka on tämän kaiken takana. Torin vannoo kostoa ja matka alempiin maailmoihin voi alkaa.
Oikealla Torin ja vasemmalla Tingle, joka näyttelee tässä pelissä ystävällistä hahmoa, joka ei vaikuta lainkaan olevan pahis.
Audiovisuaalisesti ihan nätti peli. Piirrosjälki muistuttaa laadultaan aika paljon Larry 7:aa. Varsinaisen pelin aikana suuri osa hahmoista on kuitenkin aika pieniä ja hieman epätarkkoja. Tarvittavat asiat kuitenkin erottuvat taustoista aivan hyvin. Pelin eri maailmat tarjoavat jonkin verran vaihtelua hyvin värikylläisistä taustoista synkkiin laavaluoliin. Ääninäyttely oli ihan ok. Ei mitenkään erityistä, mutta ei myöskään ärsyttänyt.
Käyttöliittymä on vähän erikoinen. Iso osa peliruudun alareunasta on pyhitetty "inventaariokaivolle". Kaivon keskellä on jalusta, jolle esineen laittamalla tarkempi hologrammikuva esineestä alkaa pyöriä ruudulla ja pyörii siinä tiellä siihen saakka, että pelaaja siirtää esineen pois. Esineitä yhdistetään niin, että toinen esine laitetaan tuolle hologrammialustalle ja toista esinettä käytetään hologrammiin. Esineitä voi järjestää mielensä mukaan inventaariossa pelin infon mukaan mielin määrin "until you're sick of it". Inventaariokaivon yläpuolella on nappula, jossa on tuollainen violetti olento. Se on Torinin lemmikkiotus Boogle, joka oppii pelin edetessä muuntautumaan erimuotoisiksi asioiksi. Omasta mielestäni tämä kaivohässäkkä on vähän ankeaa katseltavaa. Onneksi se on silmillä koko pelin.
Eri maailmoissa tavataan toisistaan poikkeavaa väkeä. Kuvassa inventaariokaivoa on järestelty kyllästymiseen saakka.
Tämä on aika helppo peli. Suuri osa puzzleista on todella helppoja, mutta osa on myös ärsyttäviä. Harmillisesti aika monet puzzleista tuntui olevan vähän sellaisia tekemällä tehtyjä ja päälle liimattuja. Sellaisia, ettei ne tunnu oikein kamalan luontevilta. Oikealla olevaa tiimalasia painamalla saa vinkkejä niin halutessaan, kunhan on odottanut tietyn ajan uuden pulman ääreen päästyään.
Vähän erilaista Al Lowea. En olisi välttämättä Al Lowen peliksi edes tajunnut ilman nimen näkemistä. Tämä kun on tällainen koko perheen peli, niin tässä ei ollut kamalasti Al Lowen setämiestissipillupierukakkahumoria. Uskoakseni olen pelannut nyt kaikki Al Lowen tekemät seikkailupelit läpi. Tästä pelistä oli tarkoitus tulla vissin oikein pelisarja, mutta mun on kyllä vaikea ymmärtää sitä visiota kamalasti. Tämä on todella köykäinen peli, jossa on aika mitäänsanomattomat hahmot, tylsänpuoleinen juonenkuljetus ja päälleliimatun oloiset puzzlet. Ihan mukava hetken rupeama pienine aivopähkinöineen, mutta ei mua kyllä haittaa yhtään se, ettei jatko-osia ole. 2/5
Sierra-läpäisy 64/70
