Seikkailupelit

Kumpi on kovempi?

  • Sierra

    Äänet: 7 14.9%
  • LucasArts

    Äänet: 31 66.0%
  • Pasketta molemmat

    Äänet: 0 0.0%
  • Tyhjä

    Äänet: 9 19.1%

  • Äänestäjiä yhteensä
    47

Tiukka Toveri

Adventure Game Fanatic
Ad Infinitum
Viestit
7651

Maine:

Torin's Passage läpäisty

Al Lowen koko perheen Sierranaksuttelu vuodelta 1995.

Pelin alussa nähdään, kuinka linnamaisessa makuuhuoneessa pahan näköinen tyyppi laittaa makuuhuoneen täyteen pahoja suitsukkeita, jotka tappavat makuuhuoneessa nukkuvan pariskunnan. Perheen lastenhoitaja karkaa kuitenkin perheen pienen vauvan kanssa metsään. Kummemmin selittelemättömän aikasiirtymän jälkeen sama pahan oloinen tyyppi nähdään kävelemässä tiellä kohti maataloa. Maatilalla ukko huutaa Torinille, joka pelleilee. Torinin pitää lähteä hakemaan työkaluja kaupungista. Torin lähtee. PAM SKRATS POOF tapahtuu jotain taikajuttuja ja Torinin vanhemmat katoavat. Näkemämme pahan oloinen tyyppi esiintyy ystävänä ja kertoo Torinille, että planeetan alemmissa osissa asuu paha velhotar nimeltä Lycentia, joka on tämän kaiken takana. Torin vannoo kostoa ja matka alempiin maailmoihin voi alkaa.

01.png
Oikealla Torin ja vasemmalla Tingle, joka näyttelee tässä pelissä ystävällistä hahmoa, joka ei vaikuta lainkaan olevan pahis.

Audiovisuaalisesti ihan nätti peli. Piirrosjälki muistuttaa laadultaan aika paljon Larry 7:aa. Varsinaisen pelin aikana suuri osa hahmoista on kuitenkin aika pieniä ja hieman epätarkkoja. Tarvittavat asiat kuitenkin erottuvat taustoista aivan hyvin. Pelin eri maailmat tarjoavat jonkin verran vaihtelua hyvin värikylläisistä taustoista synkkiin laavaluoliin. Ääninäyttely oli ihan ok. Ei mitenkään erityistä, mutta ei myöskään ärsyttänyt.

Käyttöliittymä on vähän erikoinen. Iso osa peliruudun alareunasta on pyhitetty "inventaariokaivolle". Kaivon keskellä on jalusta, jolle esineen laittamalla tarkempi hologrammikuva esineestä alkaa pyöriä ruudulla ja pyörii siinä tiellä siihen saakka, että pelaaja siirtää esineen pois. Esineitä yhdistetään niin, että toinen esine laitetaan tuolle hologrammialustalle ja toista esinettä käytetään hologrammiin. Esineitä voi järjestää mielensä mukaan inventaariossa pelin infon mukaan mielin määrin "until you're sick of it". Inventaariokaivon yläpuolella on nappula, jossa on tuollainen violetti olento. Se on Torinin lemmikkiotus Boogle, joka oppii pelin edetessä muuntautumaan erimuotoisiksi asioiksi. Omasta mielestäni tämä kaivohässäkkä on vähän ankeaa katseltavaa. Onneksi se on silmillä koko pelin.

Näyttökuva (104).png
Eri maailmoissa tavataan toisistaan poikkeavaa väkeä. Kuvassa inventaariokaivoa on järestelty kyllästymiseen saakka.

Tämä on aika helppo peli. Suuri osa puzzleista on todella helppoja, mutta osa on myös ärsyttäviä. Harmillisesti aika monet puzzleista tuntui olevan vähän sellaisia tekemällä tehtyjä ja päälle liimattuja. Sellaisia, ettei ne tunnu oikein kamalan luontevilta. Oikealla olevaa tiimalasia painamalla saa vinkkejä niin halutessaan, kunhan on odottanut tietyn ajan uuden pulman ääreen päästyään.

Vähän erilaista Al Lowea. En olisi välttämättä Al Lowen peliksi edes tajunnut ilman nimen näkemistä. Tämä kun on tällainen koko perheen peli, niin tässä ei ollut kamalasti Al Lowen setämiestissipillupierukakkahumoria. Uskoakseni olen pelannut nyt kaikki Al Lowen tekemät seikkailupelit läpi. Tästä pelistä oli tarkoitus tulla vissin oikein pelisarja, mutta mun on kyllä vaikea ymmärtää sitä visiota kamalasti. Tämä on todella köykäinen peli, jossa on aika mitäänsanomattomat hahmot, tylsänpuoleinen juonenkuljetus ja päälleliimatun oloiset puzzlet. Ihan mukava hetken rupeama pienine aivopähkinöineen, mutta ei mua kyllä haittaa yhtään se, ettei jatko-osia ole. 2/5

Sierra-läpäisy 64/70
 

Tiukka Toveri

Adventure Game Fanatic
Ad Infinitum
Viestit
7651

Maine:

Phantasmagoria läpäisty

Roberta Williamsin suunnittelemaa FMV-kauhua vuodelta 1995.

Pelissä kirjailija Adrianne ja hänen valokuvaajamiehensä Don ostavat vanhan kartanon. Painajaiset, huonot fiilikset ja näyt alkavat vaivata Adriannea ja parisuhdekin tuntuu rakoilevan, kun Don alkaa ilkeäksi. Adriannen on selvitettävä, että mitä oikein on meneillään.

scummvm-phantasmagoria-00000 (2).png
Pusi pusi. Vielä on kaikki mallillaan. Pelissä yhdistellään oikeita näyttelijöitä ja tietokoneella tehtyjä taustoja.

Peli on käyttöliittymältään hyvin simppeli. Yhden napin taktiikalla mennään, eli pelissä ei ole erillistä komentoa katsomiselle ja vaikkapa poimimiselle. Inventaario on näkyvillä koko ajan. Lisäksi näkymän alalaidassa vasemmalla on pääkallo, joka antaa tarvittaessa vinkkejä. Jos inventaariossa olevaa esinettä käyttää kalloon, antaa kallo lyhyen selostuksen esineestä. Oikealla oleva silmä taas antaa tärkemman näkymän valitusta inventaarioesineestä.


scummvm-phantasmagoria-00004 (2).png
Peloittavan kartanon lisäksi pelissä päästään vierailemaan hyvin pienessä Nipawomsettin kylässä.

Tämä peli julkaistiin samana vuonna kuin Gabriel Knight 2, joka on siis myös FMV-peli. Näiden kahden isoin ero graafisesti on ehkä se, että GK2:ssa käytettiin taustoina oikeita valokuvia, kun taas Phantasmagoriassa tietokonegrafiikkaa. Phantasmagoria näyttää tästä syystä usein mielestäni varsin paljon kökömmältä kuin GK2. Tässä on kuitenkin onnistuttu jotenkin mielestäni saamaan hahmot ja tausta sopimaan jotenkin toisiinsa. Muistaakseni GK2:ssa Gabriel ei oikein meinannut sopia taustoihin niissä ruuduissa, joissa hahmoa oikeasti voi liikutella pitkin ruutua. Ei sellaisia siinä pelissä kyllä tainnut montaa ollakaan.

Phantasmagorian näyttely vaihtelee ihan ok:sta humoristisen huonoon. Adrienne on ihan ok, mutta Don on etenkin loppua kohden alkaa muistuttaa enemmän ja enemmän Mike Mateita (ei ole kehu). Ääninäyttelyissä häiritsee ajoittain se, että ulkoilmassakin ollessa puheissa on sisätiloihin viittaavaa kaikua. Mutta eipä kukaan tällaisia FMV-pelejä varmasti pelaakaan odottaen priimaa näyttelyä ja viimeisteltyä äänisuunnittelua!

Juoni lähtee vähän hitaasti käyntiin. Pelissä on välillä aika painostava tunnelma. Pelissä on yllättävänkin graafista gorea. Pidin siitä. Juoni kuitenkin oli hieman sellainen liian aikaisin uunista otettu pulla. Meininkejä olisi voinut taustoittaa paljon enemmän niin, että tarinasta oltaisiin saatu paljon enemmän irti. Tällaisenaan kertomus oli jotenkin vähän hätäisesti loppuun viety.

scummvm-phantasmagoria-00007 (2).png
Yäk! Ektoplasmaa!

Peli on aika helppo ja aika lyhyt. Puzzlet on hyvin yksinkertaisia. Peli nojaa aika paljon siihen, että pelaaja harhailee samat paikat moneen kertaan huomatakseen jotain muutoksia. Tällaisesta harhailupohjaisesta suunnittelustahan minä en pahemmin pidä, kuten olen varmaan miljoonasti tuonut jo esille. Peli käytännössä alkaa mielestäni huonoimmalla mahdollisella tavalla. Pelaajalle ei anneta mitään välillistäkään tavoitetta tai päämäärää muuta kuin "tutki paikkoja". Tässä pelissä kuitenkin pelialue on onneksi sen verran pieni, ettei tuo joka chapterin aluksi paikkojen kiertäminen pahemmin haittaa. Pääkallolta tarvitsin ennen viimeistä chapteria vinkin pariin otteeseen, mutta päädyin kuitenkin katsomaan lisäksi läpipeluuopasta. En ollut tajunnut aluksi, että inventaarion "silmänäkymässä" joitain esineitä voi manipuloida (kursori ei muutu mitenkään osoittaakseen sitä) ja toisella kerralla raavin pääni puhki lattialuukun avaamisen kanssa, kun en tajunnut, että Adrianne voi tehdä luukun kanssa yhtään mitään vain valojen ollessa päällä siitäkin huolimatta, että pelaajalle huone näyttää aivan valoisalta. Lopussa peli menee vähän sellaiseksi ärsyttäväksi trial and erroriksi, jossa tuli sitten kallolta välillä kyseltyä vinkkiä ihan vain, ettei tarvitsisi samoja videonpätkiä miljoonatta kertaa katella.

Phantasmagoria on ihan kelvollinen kauhu-FMV. Ei pärjää pelinä Gabriel Knight 2:lle kyllä kovinkaan hyvin, mutta kyllä tässä sellaista aika hyvää kauhuelokuvatunnelmaa ainakin ajoittain on. 3/5

Sierra-läpäisy 65/70!
Jäljellä on enää viisi peliä ja sitten on Sierrat taputeltu. Tässä on vielä tulossa (luultavasti tässä järjestyksessä) Phantasmagoria: A Puzzle of Flesh, Lighthouse: The Dark Being, Shivers, Shivers Two: Harvest of Souls ja Mystery House. Saattaa olla, että tuli vahingossa säästettyä melkein kaikki kauhuteemaiset pelit projektin loppuun.
 

Erv0

NES-Retro Novice
Insider
Viestit
245

Maine:

Phantasmagoria läpäisty

Roberta Williamsin suunnittelemaa FMV-kauhua vuodelta 1995.

Pelissä kirjailija Adrianne ja hänen valokuvaajamiehensä Don ostavat vanhan kartanon. Painajaiset, huonot fiilikset ja näyt alkavat vaivata Adriannea ja parisuhdekin tuntuu rakoilevan, kun Don alkaa ilkeäksi. Adriannen on selvitettävä, että mitä oikein on meneillään.

scummvm-phantasmagoria-00000 (2).png
Pusi pusi. Vielä on kaikki mallillaan. Pelissä yhdistellään oikeita näyttelijöitä ja tietokoneella tehtyjä taustoja.

Peli on käyttöliittymältään hyvin simppeli. Yhden napin taktiikalla mennään, eli pelissä ei ole erillistä komentoa katsomiselle ja vaikkapa poimimiselle. Inventaario on näkyvillä koko ajan. Lisäksi näkymän alalaidassa vasemmalla on pääkallo, joka antaa tarvittaessa vinkkejä. Jos inventaariossa olevaa esinettä käyttää kalloon, antaa kallo lyhyen selostuksen esineestä. Oikealla oleva silmä taas antaa tärkemman näkymän valitusta inventaarioesineestä.


scummvm-phantasmagoria-00004 (2).png
Peloittavan kartanon lisäksi pelissä päästään vierailemaan hyvin pienessä Nipawomsettin kylässä.

Tämä peli julkaistiin samana vuonna kuin Gabriel Knight 2, joka on siis myös FMV-peli. Näiden kahden isoin ero graafisesti on ehkä se, että GK2:ssa käytettiin taustoina oikeita valokuvia, kun taas Phantasmagoriassa tietokonegrafiikkaa. Phantasmagoria näyttää tästä syystä usein mielestäni varsin paljon kökömmältä kuin GK2. Tässä on kuitenkin onnistuttu jotenkin mielestäni saamaan hahmot ja tausta sopimaan jotenkin toisiinsa. Muistaakseni GK2:ssa Gabriel ei oikein meinannut sopia taustoihin niissä ruuduissa, joissa hahmoa oikeasti voi liikutella pitkin ruutua. Ei sellaisia siinä pelissä kyllä tainnut montaa ollakaan.

Phantasmagorian näyttely vaihtelee ihan ok:sta humoristisen huonoon. Adrienne on ihan ok, mutta Don on etenkin loppua kohden alkaa muistuttaa enemmän ja enemmän Mike Mateita (ei ole kehu). Ääninäyttelyissä häiritsee ajoittain se, että ulkoilmassakin ollessa puheissa on sisätiloihin viittaavaa kaikua. Mutta eipä kukaan tällaisia FMV-pelejä varmasti pelaakaan odottaen priimaa näyttelyä ja viimeisteltyä äänisuunnittelua!

Juoni lähtee vähän hitaasti käyntiin. Pelissä on välillä aika painostava tunnelma. Pelissä on yllättävänkin graafista gorea. Pidin siitä. Juoni kuitenkin oli hieman sellainen liian aikaisin uunista otettu pulla. Meininkejä olisi voinut taustoittaa paljon enemmän niin, että tarinasta oltaisiin saatu paljon enemmän irti. Tällaisenaan kertomus oli jotenkin vähän hätäisesti loppuun viety.

scummvm-phantasmagoria-00007 (2).png
Yäk! Ektoplasmaa!

Peli on aika helppo ja aika lyhyt. Puzzlet on hyvin yksinkertaisia. Peli nojaa aika paljon siihen, että pelaaja harhailee samat paikat moneen kertaan huomatakseen jotain muutoksia. Tällaisesta harhailupohjaisesta suunnittelustahan minä en pahemmin pidä, kuten olen varmaan miljoonasti tuonut jo esille. Peli käytännössä alkaa mielestäni huonoimmalla mahdollisella tavalla. Pelaajalle ei anneta mitään välillistäkään tavoitetta tai päämäärää muuta kuin "tutki paikkoja". Tässä pelissä kuitenkin pelialue on onneksi sen verran pieni, ettei tuo joka chapterin aluksi paikkojen kiertäminen pahemmin haittaa. Pääkallolta tarvitsin ennen viimeistä chapteria vinkin pariin otteeseen, mutta päädyin kuitenkin katsomaan lisäksi läpipeluuopasta. En ollut tajunnut aluksi, että inventaarion "silmänäkymässä" joitain esineitä voi manipuloida (kursori ei muutu mitenkään osoittaakseen sitä) ja toisella kerralla raavin pääni puhki lattialuukun avaamisen kanssa, kun en tajunnut, että Adrianne voi tehdä luukun kanssa yhtään mitään vain valojen ollessa päällä siitäkin huolimatta, että pelaajalle huone näyttää aivan valoisalta. Lopussa peli menee vähän sellaiseksi ärsyttäväksi trial and erroriksi, jossa tuli sitten kallolta välillä kyseltyä vinkkiä ihan vain, ettei tarvitsisi samoja videonpätkiä miljoonatta kertaa katella.

Phantasmagoria on ihan kelvollinen kauhu-FMV. Ei pärjää pelinä Gabriel Knight 2:lle kyllä kovinkaan hyvin, mutta kyllä tässä sellaista aika hyvää kauhuelokuvatunnelmaa ainakin ajoittain on. 3/5

Sierra-läpäisy 65/70!
Jäljellä on enää viisi peliä ja sitten on Sierrat taputeltu. Tässä on vielä tulossa (luultavasti tässä järjestyksessä) Phantasmagoria: A Puzzle of Flesh, Lighthouse: The Dark Being, Shivers, Shivers Two: Harvest of Souls ja Mystery House. Saattaa olla, että tuli vahingossa säästettyä melkein kaikki kauhuteemaiset pelit projektin loppuun.

Tää tuli itelläki tossa syksyllä naksuteltua läpi. Ihan kelpo viihdettä oli, lopussa meinas kyllä mennä hermot ihan vitusti tohon trial and error-perseilyyn. Tää Japaniin jääny Saturnin portti kelpais kyllä hyllyyn, komeen näkönen paketti ja sopis tonne Dark Seedin ja Hexenin kaveriksi hyvin :comicbookguy: :cbg:

1653937104962.png
 

Kaappis

NES-Retro Expert
Insider
Viestit
2589

Maine:

Dreams in the witch housesta ois demo ladattavissa! Huom ainakin lovecraft-seikkailun ylin ystävä @Rami Airola !


Jumankauta täähän oli hyvä! :eek:

Niinku, hitto. Mä haluan pelata lisää.

Päätin kokeilla kun lueskelin noita featureita ja alkoi kiinnostaa miten nämä toimii yhteen:
  • Open world sandbox meets point and click adventure game
  • RPG elements: money, health, sanity, and many character stats
Tää demo on ihan hyvä pelata, vaikka meinasikin kokopelin hommata niin tietää vähän mitä on luvassa ja miten mekaanikat toimii. "The demo also serves as a good practice run for the full game" lukee tuolla.
 

Tiukka Toveri

Adventure Game Fanatic
Ad Infinitum
Viestit
7651

Maine:

Phantasmagoria 2: A Puzzle of Flesh läpäisty

Jatko-osa Sierran FMV-kauhupelisarjaan vuodelta 1996. Pelillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä ensimmäisen Phantasmagorian kanssa. Roberta Williamsin sijaan kakkososan suunnitteli Lorelei Shannon.

Pelissä asetutaan Curtis Craigin saappaisiin. Alkuvideossa Curtis saa sähköshokkihoitoa ja ysärin action-televisiosarjaintron jälkeen selviää, että Curtis työskentelee WynTech-nimisessä lääkefirmassa. Pian selviää myös, että Curtisilla ei ole ihan kaikki hyvin. Alkaa tapahtua ikäviä juttuja ja Curtis kamppailee mielenterveytensä kanssa.

Näyttökuva (119).png
Pelin päähenkilö Curtis Craig makuuhuoneessaan.

Käyttöliittymä on aikalailla samanlainen kuin ekassakin Phantasmagoriassa. Ainoat eroavaisuudet on oikeastaan se, että tässä ei ole ykkösestä tuttua vinkkejä antavaa pääkalloa ja se, että inventaario ei ole koko ajan näkyvillä. Yhden nappulan taktiikalla siis mennään.

Visuaalisesti tämä on jonkin verran paremman näköinen kuin eka peli. Tämä johtunee lähinnä siitä, että suurin osa taustoista oli valokuvia tietokoneanimaation sijaan. Näyttely on aikalailla samanlaista B-luokan tasoa kuin ekassakin pelissä. Tässä tosin oli isona ongelmana ainakin itsellä pelatessa se, että puheista on välillä vaikea saada selvää. Etenkin pelin loppua kohden alkoi tuntua siltä, ettei mikään voluumien säätäminen enää auta. Musat oli ihan jees. Tämä oli teemaltaan aika erilainen kuin ensimmäinen peli.

Näyttökuva (120).png
Työpaikan lähellä olevassa ravintolassa vietetään suhteellisen paljon aikaa pelin aikana.

Seikkailupelinä tämä oli suoraan sanottuna aika kurjaa pelattavaa. Puzzleja ei oikeastaan kauheasti ole, mutta parissa kohdassa on kuitenkin sellaisia lähinnä trial and erroriin perustuvia filleripuzzleja. Pelissä pääasiassa kierretään kaikki mahdolliset paikat ja klikataan kaikkea mahdollista, ja jos jotain saadaan tapahtumaan, niin kierretään kaikki paikat uudelleen klikkaillen kaikkea mahdollista toivoen, että jokin asia olisi nyt eri tavalla kuin aiemmin.

Teemaltaan tämä on tosiaan aikalailla erilainen kuin sarjan ensimmäinen osa. Siinä missä ensimmäinen peli oli ehkä perinteisempi kummitusjuttu, on A Puzzle of Flesh huomattavasti psykologisempi ja vähän enemmän ehkä sci-fiä. Pelissä mässäillään aika paljon väkivallalla ja seksillä. Juoni on välillä ihan kiinnostava, mutta ajoittain taas ei voisi paljoa vähempää kiinnostaa. Ekan pelin tapaan tämäkin on välillä varsin tylsää pelattavaa.

NSFW:
Näyttökuva (121).png
uijuma panednta tissit pimmi PANA!! Pelissä ei seksiaiheita säästellä.


Siinä missä Phantasmagoria 2: A Puzzle of Flesh kalpenee monille pelillisesti paremmille seikkailupeleille, niin kyllä tässä tiettyä sellaista hyvää B-luokan kauhuelokuvatunnelmaa on. Suurimmaksi osaksi viihdyin pelin parissa aivan hyvin, vaikka ajoittain peli tuntuikin vähän tylsältä ja toisaalta jotkin nopeaa reagoimista vaativat kohdat olivat turhauttavia. Sanoisin, että tämä on näistä kahdesta Phantasmagoriasta varmaan se hieman ikimuistoisempi. Annan tällekin 3/5.

Sierra-läpäisy 66/70
 

Tiukka Toveri

Adventure Game Fanatic
Ad Infinitum
Viestit
7651

Maine:

Phantasmagorioista jäi aika hyvä fiilis. Lighthouse: The Dark Beingissä sen sijaan on ajauduttu jo ekan kymmenen minuutin aikana liukukuvapuzzleen... Näyttökuva (130).png

Edit: Vielä perään vauvan itkua. Olenkohan minä mahdollisesti tietämättäni kuollut ja joutunut helvettiin?
 
Viimeksi muokattu:

Tiukka Toveri

Adventure Game Fanatic
Ad Infinitum
Viestit
7651

Maine:


Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.

Tämä kanava ollut tästä viestistä lähtien YouTuben "katso myöhemmin" -listalla. Nyt pelin pelaamisen jälkeen katellut/kuunnellut pari ekaa. Ihan silleen mielenkiintoista kamaa kuulla noista FMV-peleistä näyttelijöiden näkökulmasta. Vissiin myöhemmin myös Lorelei Shannon vieraana. Tän vuoden puolella vissiin siirrytty käsittelemään jo Phantasmagoria ykköstä ja Gabriel Knight kakkosta.
 
Ylös Bottom