Sanoisin, että PS1 versio RE kakkosesta on se ainut oikea Resident Evil, sen jälkeen on menty jyrkkää alamäkeä. Nelosesta eteenpäin kuvaan astuivat vielä QTE:t, jotka ovat muutenkin roskaa pelissä kuin pelissä, mutta ainakin nelosen tapauksessa QTE:t vielä ilmestyvät kesken cutscenejen ja näppäinyhdistelmät vaihtuvat joka kerta, mikä pitäisi kieltää jonkinsortin lailla.
Vuosien varrella on tullut pelattua useampia ressoja ja omistan edelleen niistä sellaisiakin joista en pidä, mutta yhä se kakkonen sieltä nousee vain parhaimmaksi, joskaan ei täydelliseksi sekään. Toki kaikkien näiden pelaamisesta on pidempikin aika, joten varmaan pitäisi virkistää muistia, mutta nääh. En kuitenkaan pidä sarjasta niin paljoa.
RE1 (GC) - Tästä olen pelannut vain remaken ja kerran läpäisy riitti tätä lajia. En tykännyt yhtään ruumiiden polttamisesta ja se uusi mörkö (Lisa?) oli rasittava lisä. Kumpaakaan näistä ei ilmeisesti ole alkuperäisessä, jolle voisin joskus antaa mahdollisuuden.
RE2 (PS1) - B scenarion ystävä en kauheasti ole, mutta A scenario on timanttia kummallakin hahmolla pelattuna. Tulipa molempien hahmojen molemmat scenariot pelattua lähes putkeen kun pelin hyllyyn hommasin. Poliisilaitos on onnistunut mesta ja yleistunnelma sekä tutkimisen fiilis on kohdallaan. Muutamaan kertaan olen miettinyt remaken hommaamista, mutta ei se voi olla yhtä hyvä kuin alkuperäinen. Oikeastaan ainut syy miksi tämän voisi hommata on se DLC, jolla hahmoista saa alkuperäisten näköiset kulmikkaine polygoneineen. Mutta luultavasti tulee vain pelattua taas alkuperäistä josko joskus vielä tästä innostun.
RE3 (PS1) - Nimessäkin oleva Nemesis pilaa tämän pelin aivan täysin. Minkäänlaista tunnelmaa tai tutkimisen iloa ei kerkeä muodostumaan, koska Nemesis hyökkää aivan liian usein. Se ei ole pelottava, eikä vaikea, vaan reaktio on aina tasoa "no joko taas, hohhoi." Muutenkin hutiloidumman oloinen kuin esimerkiksi RE2. Raccoon Cityn kaduilla on ihan ok vaellella ja se onkin niitä vähiä asioita mitä pelistä jäi mieleen Nemesiksen lisäksi. Niin ja poliisiaseman paluu, joka oli niin turhaa täytettä, ettei voi kuin ihmetellä miksi se edes oli mukana.
RE4 (PS2) - Peli oli muistaakseni ok pelattava niin kauan kuin Leonilla oli takki päällä. Sen jälkeen todella plääh, eikä pelkästään niiden raivostuttavien QTE:iden takia.
RE5 (PS3) - Paras asia tässä oli Albert Wesker. Muuta en juuri muista apurille huutamisen lisäksi (niin pelaajan kuin Chrisin toimesta).
RE: Code Veronica X (PS2) - Tässä taisi olla alku ihan ok, mutta lässähti sitten siitä eteenpäin. Muistan vain, että peli oli todella pitkä Resident Eviliksi ja että peli lähti myyntiin läpäisyn jälkeen.
RE Zero (GC) - Tässä oli hyvä yritys ja hyviä ideoita. Pelattavan hahmon vaihtaminen lennosta ja yhteistyössä tehtävät puzzlet on hieno idea paperilla, mutta todella työläs käytännössä. Molemmilla kun on yhteensäkin inventory laittoman pieni ja esineitä joutuu pyörittelemään jatkuvasti hahmojen ja huoneisiin säilömisen välillä, mikä aiheuttaa paljon edestakaisin ravaamista.
RE Revelaitons (PS3) - Alun laivakohtauksessa oli kovaa aiempien osien tunnelmaa, mutta siihenpä se sitten jäikin. Episodimaisuus ja usea pelattava hahmo ei oikein toiminut, enkä laivan lisäksi oikein muista muuta kuin, että ääninäyttelijöillä oli vaikeuksia lausua suomalaista paikannimeä valkoinen mökki. Jotain skannailua pelissä oli myös. Kait.
Siinäpä ne pelaamani Resident Evilit taisivatkin olla. Omistan myös kutosen Steamissa, mutta joka kerta kun olen edes vitsillä miettinyt sen kokeilemista, muistuu mieleen, että tässä jos missä on sitä QTE:ta ja paljon, ja siihenpä se kiinnostus aina sitten jääkin. Hammer the buttons and wiggle the sticks ja niin pois päin.