Resident Evil

Sera

NES-Retro Journeyman
Insider
Viestit
2498

Maine:

The_Resident_Evil_logo.svg.png

Barry: That was too close! You were almost a Jill sandwich!

Resident Evilit ovat kaikille tuttuja. Kuten Tomb Raiderit, ovat ne lunastaneet paikkansa ysikytluvulta asti yksinä tunnetuimpina peleinä. Itselläni muistot liittyvät vahvasti PS1-versioihin, koska Plege oli meillä se kuningaslaite ysärin lopulla. Resident Evil 1 oli ensimmäinen, mitä pelattiin, mutta ei koskaan päästy sitä läpi. Kakkonen oli onneksi hieman suoraviivaisempi ja viihdyttävämpi, ja kolmonen myös todella kova. Kolmosen Mercenaries-minipelejä hakkasin niin kauan, että sain kaikki mahdolliset apuvälineet, ja silloinhan pelaaminen vasta iloksi muuttuikin. Kaikkein pelottavimpana on kuitenkin mielenperukoille jäänyt RE1; muut ovat enemmänkin sellaista kovaa toimintaa ja säikyttelyä.

Kakkosesta on vieläkin printattuna Bella Fallen Angelin (suomalaisen RE-sivuston admin muistaakseni) kirjoittamat suomenkieliset ohjeet, joita tulkittiin kuin piru Raamattua joskus vuosituhannen vaihteessa. Hienoja aikoja, huh.

Nelosta olen katsonut vain kännissä vieressä. Jotenkin tuntui, että nyt ei ihan pelata enää samoissa maailmoissa, mutta voin hyvin olla väärässäkin.
RE-leffat olivat aivan absoluuttista kuraa, kuten nyt aika moni leffasovitus yleensäkin.

Mikä on paras RESSA? Mitä muistoja näistä herää?
 
Itellä nelonen on puolestaan ainoa, jota on tullut pelattua alkua pidemmälle. Ja olihan nelosen Wii Edition ohjauksensa puolesta ihan valovuosia edellä muita versioita. Testattu siis myös GameCubella ja PS2:lla, mutta ne eivät tuntuneet enää miltään Wiin jälkeen. Kerrankin näin päin.

Elokuviakin löytyy hyllystä, mutta en ole katsonut kuin ykkösen. Toimi lapsena ihan hyvänä toimintapläjäyksenä.
 
Resident Evil 2:n kansitaide on top-1-kamaa. Varsinkin PAL-version kansi aiheuttaa rujoudessaan mukavia väristyksiä ja herättää muistoja vuodelta 1998! Kakkonen on myös eka kosketus pelisarjaan ja muistan vieläkin, kun kaverin luona ensimmäistä kertaa pelasin, enkä päässyt ensimmäistä ruutua pidemmälle.

Omaksi suosikiksi on kuitenkin muodostunut Resident Evil 3. Sitä tuli aikoinaan pelattua paljon ja "speedrunattua". Hiljattain pelasin pitkästä aikaa uudelleen ja olihan se Nemesis edelleen piinaava.

386169-resident-evil-2-playstation-front-cover.jpg
 
Sera, nelonen peluuseen ja sassiin!


Vaikkakin nostalgia ja kaikki on läsnä, niin kyllähän se nelonen on se The Ressa.


En nyt yhtään vähättele ensimmäisiä teoksiakaan ja niiden vaikutusta itseeni, mutta nelonen on kyllä kaikin puolin about täydellinen peli.

Kyllähän se meno toki eroaa kolmesta ensimmäisestä aika kovastikkin.
 
Resident Evil 1 ja 2 ovat parhaat. Näiden parhausjärjestys sitten vaihtelee mielentilasta riippuen.

Alkuperäinen RE1 on parempi, kuin REmake, joka kyllä on yksi parhaista, ellei jopa parhain, remake koskaan. Ittelleni ei niin uppoa se remaken ylivedetty valovarjokauhu. Kartano tuntuu enemmän joltain kauhuelokuvan goottilinnalta, kuin oikealta kartanolta jossain helvetin perseessä. Ykkösessä oli nimenomaan se hieno juttu miten tavalliselta se kartano vaikutti. Alkuperäisen valoisa aulahuone on paljon parempi kuin remaken kauhuaula. Remaken Lisa Trevor oli kyllä hyvä lisä. Oli kivasti saatu sinne portaiden taakse hyvä ja jännittävä lisämysteeri.

RE3 on ihan ok. Väsymys alkaa siinä painaa jo päälle, mutta tuli tuo mentyä useamman kerran läpi ja kaveri tapasi tulla pelailemaan sitä meille läpi, kun sillä oli tavoitteena saada ne kaikki kuvat/videot tms unlockattavat asiat auki, joita siis aina pelin läpäisemällä avautui. Mercenaries oli kyllä hauska pelimoodi.

Tankkikontrollit tosiaan ovat ne aidot ja oikeat kontrollit. Pelasin ykkösen PC-versiota pienen hetken tuossa joskus ja siinä oli mahdollisuus vaihtaa kontrolleja. Niin hyi saatana miten paskaa oli pelata tankittomalla ohjauksella.

Resident Evil 4 on todella hyvä peli. Parempi kuin kolmonen. Harmi, että se samalla omalta kohdalta tappoi koko sarjan, kun osasivat tehdä vain tuon nelososan oikein ja jälkeen tulevissa peleissä jotenkin osasivat hylätä kaiken mikä siinä nelosessa oli vielä oikein ja tehdä täysillä kaikkea sellaista, mikä siinä nelosessakin olisi voinut olla väärin, mutta ei ollut.
En tosin tuota ole pelannut sen jälkeen, kun sen yli vuosikymmen sitten läpi pelasin (PC:llä), mutta viimeksi tuli katsottua käyttäjä nimim. Wulfonin striimiä ja todettua, että kyllä tuossa vaan on kaikki vielä oikein.

Resident Evil Revelations oli hypeen uskomisen jälkeen tavaton pettymys. Enpä tuota kauhean pitkälle pelannutkaan, mutta kun alku jo oli kauttaaltansa epäkiinnostavaa paskaa, niin tarviiko sellaista jatkaa. Ei tarvii.
Revelations kakkosta seurasin jossain striimissä ja se vaikutti vielä paskemmalta.

Kutosta pelailin hetken PC:llä ja se oli heti alkusekunneista lähtien täysin sietämätön peli, hyi helvetti.

Seiskaa testailin VR-laseilla Ruotsissa. En First Person -peleistä kauheasti perusta, mutta kyllä tuota testaili. VR-homma rupesi tosin yököttämään sitten niin ikävästi, että oli pakko lopettaa. First Person -peleistä puheenollen, Resident Evil Survivor oli yllättävän ok peli. Pelasin sen läpi yhdellä istumalla, kun siinä oli kummallinen tallennussysteemi, joka tallensi pelin vain jos kuolit, enkä nyt tahallani halunnut alkaa siinä kuolla.
 
Yksi loistavista Ressoista on myös Resident Evil Survivor PS1:lle. Helpohko tosin, mutta viihdyttävä. Pelasin sen läpi n. 15 kertaa joskus.

Edit: Ramihan se tuossa jo tästä puhuikin, hyppäsin äkkiä kirjoittamaan ennen viimeisen kappaleen lukemista.
 
RE 6 on kyllä koko sarjan alinta paskaa.

Kaikin puolin vastenmielinen, viallinen ja tylsä peli.
 
Hommasin taannoin PS4:lle Ressat 0–4 juurikin sillä mielellä, että jossain vaiheessa vois pelata noi vaikka putkeen läpi. Milloin sellainen sopiva väli sit on, sitä en tiedä.

Itelle nostalgisin on: 3.
 
Hommasin taannoin PS4:lle Ressat 0–4 juurikin sillä mielellä, että jossain vaiheessa vois pelata noi vaikka putkeen läpi. Milloin sellainen sopiva väli sit on, sitä en tiedä.

Itelle nostalgisin on: 3.
Tässä rytmiryhmässä 4 on kyllä auttamatta teknisesti kaikkein karmein. Hyvä peli, mutta se on tullut pelattua joku sata kertaa jo läpi, niin jostain syystä Xbox One/PS4-läpipeluu on jäänyt suorittamatta. Kyllä se vielä jonain päivänä tulee tyciteltyä läpi hyvien aikojen muistoksi.
 
Tässä rytmiryhmässä 4 on kyllä auttamatta teknisesti kaikkein karmein. Hyvä peli, mutta se on tullut pelattua joku sata kertaa jo läpi, niin jostain syystä Xbox One/PS4-läpipeluu on jäänyt suorittamatta. Kyllä se vielä jonain päivänä tulee tyciteltyä läpi hyvien aikojen muistoksi.
Joo, näin olen kans antanut itteni ymmärtää. Onneks nelkku tuli aikanaan koettua myös Cubella ilmestymisensä aikoihin. Mutta olis kait hyötynyt HD-makeoverista tämäkin uudelleenjulkaisun yhteydessä.
 
Ressa 1 hyvä
Ressa 2 paras
Ressa 3 en oo hirveesti pelannu, mutta ei vaikuta niin hyvältä ku 1-2
Ressa 4 erilainen, mutta hyvä
Ressa 5 en oo ku demoa kokeillut ja demo vaikutti aika paskalta. Ressa 4 tylsemmässä ympäristössä.
Ressa 6 en oo koklaillu enkä halua
Ressa 7 en oo koklaillu
 
Ekat kolme peliä pleikkarilla varmaan alustan omia suosikkipelejä. Resident Evil 4 oli myös erinomainen. Tietyllä tavalla ehkä jopa nautinnollisempi peli kuin ekat kolme, mutta vähän turha noita on keskenään vertaillakaan, kun ovat tyyliltään niin erilaisia. Code Veronican mä olen monesti Dreamcastilla aloittanut, mutta jotenkin se ei ole vaan itellä koskaan alkua pidemmälle edennyt. Resident Evil 0:ssa sama juttu. REmakeakaan ei tullut ekoja screenejä pidemmälle jostain syystä koskaan pelattua.

Resident Evil 5 on näistä uusin, mitä mä olen kokeillut. Siitä mä en pitänyt yhtään. Toisin kuin Salskea Klubineuvoja Micke sanoo, niin mun mielestä alun perusteella ympäristö on ehkä jopa mielenkiintoisempi kuin nelosessa. Harvemmin on tullut pelattua tuollaisia Afrikkaan sijoittuvia pelejä. Peli itsessään kuitenkin tuntui olevan jo liikaa online multiplayer edellä tehty, ettei se oikein yksinpelinä napostellut. En tykännyt yhtään siitä, että maailma pyörii taustalla sillä välin kun on inventaariossa (muistaakseni). Ei saisi pelit olla niin hektisiä, vaikka eletäänkin nopeassa rytmissä liikkuvaa kyberaikaa, jossa ei ole enää aika edes pukea pitkiä kalsareita.

Vitosen jälkeen tulleista mua ei olekaan oikein kiinnostanut näistä enää mikään, paitsi Resident Evil 2:n remake kiinnosti todella paljon. Sekin on vaan jäänyt hankkimatta ja kokematta, kun ei ole pelikonsoleita samassa osoitteessa.
 
Kummaa että Resident Evil 2:n remake on mainittu vain kerran, ja 3 ei lainkaan.

Itse olen numeroiduista peleistä pelannut kaikki muut paitsi RE7. Tuossahan se Xbox Game Passissa olisi tarjolla, mutta ei ole onnistunut kiinnostamaan vielä niin paljoa että olisin pelannut. First person kauhuista en vaan erityisemmin välitä, ja vielä vähemmän sellaisista jossa pomppii paljon gorea silmille. Ehkä vielä tässä lähiaikoina.

Spinoffeista useimmat olen testannut (Gaiden, Umbrella/Darkside chronicles, Outbreak, Survivor, Revelations, Operation Raccoon City, Dead Aim), mutta ainoa jonka olen läpäissyt on ensimmäisen Revelations. Outbreakit saattaisivat olla ihan jänniä sopivan seuran kanssa.

Tässä oma jaotteluni

Erinomaiset Resident Evilit:
  • Resident Evil Remake
  • Resident Evil 2
  • Resident Evil 2 Remake
  • Resident Evil 4
Hyvät resident Evilit:
  • Resident Evil
  • Resident Evil 0
  • Resident Evil Code Veronica
  • Resident Evil 5 (seurassa)
Keskinkertaiset Resident Evilit:
  • Resident evil 5 (yksin)
  • Resident Evil 3
  • Resident Evil 3 Remake
  • Resident Evil Revelations
  • Resident Evil 7
Huonot Resident Evilit:
  • Resident Evil Revelations 2
  • Resident Evil 6
  • ...suurin osa spinoffeista
Täysi sonta:
  • Resident Evil Resistance
  • Umbrella Corps
  • Operation Raccoon City
  • Elokuvat ja kaikki muu oheisroska
RE3 en anna juurikaan arvoa, kaupunki on alueena hyvä mutta jatkuva Nemesis-taistelu on melko ärsyttävää roskaa. Sen remake oli myös melko kädenlämpöinen. Code Veronicaa alunperin vihasin, toisella kerralla kun pelasin (joskaa en läpi) se tuntui jotenkin huomattavasti paremmalta. Ehkä pitäisi vielä pistää peluutukseen, mutta saattaisi tippua listassa alemmaski. Tosin myös RE0 pitäisi pelata uudestaan, saattaa olla että minulla on pelistä ruusuisempi kuva kuin ansaittua.

[edit] Lisätty RE7.
 
Viimeksi muokattu:
Mulla on täällä venäjällä yks kaveri, jonka mielestä GBC:n Resident Evil Gaiden on oikeasti hyvä peli. Onko joku pelannut tuota läpi asti? Mä olen kokeillut emulla aina useasti, mutta on se vaan niin outo...
 
Onko joku pelannut tuota läpi asti?
En läpi asti, koska meni hermot. Peli antoi lähteä jossain kohti väärään suuntaan, ja juoksin ihan huomattavan kauan pois oikealta polulta. Lisäksi jäin jumiin toiste, kun olisi pitänyt tappaa joku vihollinen jolta saisi avaimen - eikä riittävää indikaatiota tästä ollut, joten olin joka kerta vaan juossut sen ohi.

Ihan jännä yritys, mutta en minä missään nimessä hyväksi peliksi kehuisi. Se taistelukin ajoituksineen on melkoista roskaa.
 
Itse olen pelannut vain kakkosen ja kolmosen joskus vuosituhannen vaihteen tienoilla, Ps2-aikakaudella Code Veronica X:n ja heti perään seiskan tän vuoden tammikuussa.
2 ja 3 ihan syystä rakastettuja klassikoita. Seiskan pelasin kun sain kaverilta lainaan. Todella positiivinen yllätys oli. Kunnon kauhumeininki kehissä taas. 4-6 lienevät enemmän räiskintää? Seiskasta on monet sanoneet että se olisi RE-sarjan kunnianpalautus. Tuo on helppo uskoa.
Tuon pohjalta odottelen kasia muna huurussa.
 
Sanoisin, että PS1 versio RE kakkosesta on se ainut oikea Resident Evil, sen jälkeen on menty jyrkkää alamäkeä. Nelosesta eteenpäin kuvaan astuivat vielä QTE:t, jotka ovat muutenkin roskaa pelissä kuin pelissä, mutta ainakin nelosen tapauksessa QTE:t vielä ilmestyvät kesken cutscenejen ja näppäinyhdistelmät vaihtuvat joka kerta, mikä pitäisi kieltää jonkinsortin lailla.

Vuosien varrella on tullut pelattua useampia ressoja ja omistan edelleen niistä sellaisiakin joista en pidä, mutta yhä se kakkonen sieltä nousee vain parhaimmaksi, joskaan ei täydelliseksi sekään. Toki kaikkien näiden pelaamisesta on pidempikin aika, joten varmaan pitäisi virkistää muistia, mutta nääh. En kuitenkaan pidä sarjasta niin paljoa.

RE1 (GC) - Tästä olen pelannut vain remaken ja kerran läpäisy riitti tätä lajia. En tykännyt yhtään ruumiiden polttamisesta ja se uusi mörkö (Lisa?) oli rasittava lisä. Kumpaakaan näistä ei ilmeisesti ole alkuperäisessä, jolle voisin joskus antaa mahdollisuuden.

RE2 (PS1) - B scenarion ystävä en kauheasti ole, mutta A scenario on timanttia kummallakin hahmolla pelattuna. Tulipa molempien hahmojen molemmat scenariot pelattua lähes putkeen kun pelin hyllyyn hommasin. Poliisilaitos on onnistunut mesta ja yleistunnelma sekä tutkimisen fiilis on kohdallaan. Muutamaan kertaan olen miettinyt remaken hommaamista, mutta ei se voi olla yhtä hyvä kuin alkuperäinen. Oikeastaan ainut syy miksi tämän voisi hommata on se DLC, jolla hahmoista saa alkuperäisten näköiset kulmikkaine polygoneineen. Mutta luultavasti tulee vain pelattua taas alkuperäistä josko joskus vielä tästä innostun.

RE3 (PS1) - Nimessäkin oleva Nemesis pilaa tämän pelin aivan täysin. Minkäänlaista tunnelmaa tai tutkimisen iloa ei kerkeä muodostumaan, koska Nemesis hyökkää aivan liian usein. Se ei ole pelottava, eikä vaikea, vaan reaktio on aina tasoa "no joko taas, hohhoi." Muutenkin hutiloidumman oloinen kuin esimerkiksi RE2. Raccoon Cityn kaduilla on ihan ok vaellella ja se onkin niitä vähiä asioita mitä pelistä jäi mieleen Nemesiksen lisäksi. Niin ja poliisiaseman paluu, joka oli niin turhaa täytettä, ettei voi kuin ihmetellä miksi se edes oli mukana.

RE4 (PS2) - Peli oli muistaakseni ok pelattava niin kauan kuin Leonilla oli takki päällä. Sen jälkeen todella plääh, eikä pelkästään niiden raivostuttavien QTE:iden takia.

RE5 (PS3) - Paras asia tässä oli Albert Wesker. Muuta en juuri muista apurille huutamisen lisäksi (niin pelaajan kuin Chrisin toimesta).

RE: Code Veronica X (PS2) - Tässä taisi olla alku ihan ok, mutta lässähti sitten siitä eteenpäin. Muistan vain, että peli oli todella pitkä Resident Eviliksi ja että peli lähti myyntiin läpäisyn jälkeen.

RE Zero (GC) - Tässä oli hyvä yritys ja hyviä ideoita. Pelattavan hahmon vaihtaminen lennosta ja yhteistyössä tehtävät puzzlet on hieno idea paperilla, mutta todella työläs käytännössä. Molemmilla kun on yhteensäkin inventory laittoman pieni ja esineitä joutuu pyörittelemään jatkuvasti hahmojen ja huoneisiin säilömisen välillä, mikä aiheuttaa paljon edestakaisin ravaamista.

RE Revelaitons (PS3) - Alun laivakohtauksessa oli kovaa aiempien osien tunnelmaa, mutta siihenpä se sitten jäikin. Episodimaisuus ja usea pelattava hahmo ei oikein toiminut, enkä laivan lisäksi oikein muista muuta kuin, että ääninäyttelijöillä oli vaikeuksia lausua suomalaista paikannimeä valkoinen mökki. Jotain skannailua pelissä oli myös. Kait.

Siinäpä ne pelaamani Resident Evilit taisivatkin olla. Omistan myös kutosen Steamissa, mutta joka kerta kun olen edes vitsillä miettinyt sen kokeilemista, muistuu mieleen, että tässä jos missä on sitä QTE:ta ja paljon, ja siihenpä se kiinnostus aina sitten jääkin. Hammer the buttons and wiggle the sticks ja niin pois päin.
 
Takaisin
Ylös Bottom