Resident Evil

Hitto kun en kutosesta itse hirveästi muista.
Siinä kai oli ihan siistiä, kun tuli onlinessa muita pelaajia mukaan, mutta yksin se oli paljon kuraisempi kuin vitonen. Saatan nyt sekoittaa muistikuvia eri peleistä, mutta eikös siinä jotenkin pelattu vähän joka hahmolla? Oli tarinaa chrisin, leonilla, adalla ja ties millä? Se tuntui sen takia vähän sellaiselta fanituotokselta, johon haluttiin ympätä kaikkea, mutta sen takia varmaan ei muistikuvista löydy kuin yksittäisiä pätkiä koko pelistä.
Tämäpä tämä. Kolme päätarinaa, kuusi hahmoa ja DLC:stä tuli vielä lisäsivutarina samoilla mestoilla kuin kolmella päähahmolla, sekä ADA + random hunk. Tämä peli kaikkiaan oli Capcomin synkiltä ajoilta, kun kaikesta piti tehdä länsimaisempaa, ja siksi se myös "aiheutti" sarjalle ns. soft-rebootin.
 
Huippu pelisarja. Juonikin kunnon käppää. Paras pelaamistani on varmaan RE Remake gamecubelle tai RE4 Wiille. Sitten tulee RE3 ja RE2 aika tasavahvoina (gamecubelle), ja viimeisenä tasavahvana parina Code Veronica sekä Zero (gamecubelle). Monissa näistä on aina jokin osa-alue, joka on todella hyvä/hyvin toteutettu, mutta kaikki osa-alueet huomioituna ja kokonaisuutena RE Remake toimii kaikkein parhaiten. RE4 Mercenaries on hyvä, ja tykkäsin molemmista Wiin shootereista (Umbrella ja Darkside Chronicles) myös. Dead Aimia kokeilin joskus tunnin tai pari, ei siinäkään mitään vikaa ollut mutta jäi kesken. Sama juttu RE Outbreak #1 ja #2 pelien kanssa, ei riittänyt mielenkiinto pelata loppuun.
 
Nostetaas tätä thriidiä vähäsen, kun itselläni nyt RE7 pisti innostuksen tätä sarjaa kohtaa taas ihan uudelle tasolle (rankkausta päivitetty!). Toki pelisarja on viime vuosina puskenut pelkkää kultaa ulos, ja jos oikein mietitään niin koko sarjan surkeiden pelien määrä on laskettavissa yhdellä kädellä, mutta itsellä sarja koki pientä hiipumista jokin aika sitten. Ehkä vain johtui siitä, että tätä edeltävä läpipeluu oli Resident Evil 6, joka melkein tuhosi sekä koko sarjan kiinnostuksen itseltä. Vuosia onnistuin senkin skippaamaan, mutta eräs foorumikäyttäjä pakotti pelaamaan tämän cooppina läpi, enkä ole sen jälkeen ollut ennallani. Aivan hirveää kuraa ja nyt kun ajattelenkin peliä jälikäteen, niin tuntuu että se imee minusta kaiken kiinnostuksen koko elämää kohtaa pois. Melkoisia ihmeitä saa kyllä tapahtua että enää ikinä palaan sen pelin pariin.

Mutta mitä tulee RE7-tilanteeseen, olen ihan ulapalla että miten olen voinut lykätä tän läpipeluuta näin pitkään. Olin KI7CHEN VR-demosta aikanaan ihan fiiliksissä ja Beginning Hour -demo vain nostatti kiinnostusta peliin. Pelin sain hankittua kuitenkin vasta vuosi julkaisun jälkeen, enkä hetken pelaamisen jälkeen koskenutkaan koko peliin ennen kuin nyt, eikä nokka tuhissut kuin muutaman illan ajan. Tarinassa oli kyllä pieniä aukkoja, jotka ilmeisesti ilmainen Not a Hero -lisäri paikkaa ainakin joiltain osin, mutta muuten se oli kyllä todella timanttinen. Sen sijaan että ähistiin "globaalilla virusepidemialla", keskityttiin pienen pitäjän yhteen talouteen, joka kuitenkin saatiin erinomaisella tarinankerronnalla merkittävyydessään paljon laajemmaksi. Vielä tosiaan olisi tarkoitus kahlata RE7:n lisärit, sekä mahdollisesti hankkia PS4-versio ja kokea peli VR:n voimin ennen RE8:n julkaisua. Maiden teaser-demo jätti kyllä todella hyvän maun suuhun ja pelillisesti jatkaa käytännössä tismalleen samaa tyyliä 7:n kanssa, mikä kelpaa tällä hetkellä todella mainiosti.
 
Olen saattanut kertoa tämän tarinan aiemminkin. Elettiin vuotta 1997. Olin 11-vuotias ja saanut pleikkarin edellisenä jouluna. Olin lukenut Super Powerista että Resident Evil olisi kova juttu. Menin paikalliseen pelikauppaan (Pelimafia) ja löysin Resident Evilin käytettynä hintaan noin 230 markkaa. Kipittelin kotelo kourassa kassalle ja puljun omistaja alkoi kiroilemaan kun huomasi että nyt tuli myytyä haluttu peli liian halvalla. Lucky me!

Ensimmäisen zombin kohtaaminen olikin se hetki kun elämäni muuttui. Tätä pätkää tuli sitten näytettyä myös kaikille kavereille. Tässä hetkessä rakastuin tähän pelisarjaan ja sillä tiellä ollaan edelleen. Mullahan ei tuohon aikaan ollut pleikkarille edes muistikorttia, joten ei ollut ihme että en päässyt pelissä lopulta kovin pitkälle.

Sitten vähän myöhemmin tuli Resident Evil 2. Taas oli imetty pelilehdistä hypeä, ja peli oli pakko saada. Rahaa ei ollut, joten läksin tällä kertaa toiseen Oululaiseen pelikauppaan mukanani viisi PS1-peliä (en muista enää mitä ne oli). Ehdotin pelikaupan myyjälle että voisinko vaihtaa nämä viisi peliä Resident Evil kakkoseen. Myyjä selitti jotain että mun kannattaisi myydä nämä yksitellen, blaa blaa, ei kiinnostanut, halusin vain RESIDENT EVIL KAKKOSEN. Loppujen lopuksi tämä vaihtokauppa onnistui ja lähdin kotiin onnellisena.

Peli oli taas aivan timanttia, mutta tälläkään kertaa ei riittänyt taidot tai kärsivällisyys pelin läpäisemiseen.

Ressa kolmosta ei tullut pelattua muuta kuin pelikaupassa muutama minuutti. Tähän aikaan mun PS1 oli jo raato ja olin siirtynyt Nintendo 64:ään.

Seuraava kosketus pelisarjaan oli ykkösen remake Gamecubella. Taas oli katsottu pelilehdistä kuvia JOTKA NÄYTTIVÄT FOTOREALISTISILTA. Parhaat grafiikat ikinä. En jaksanut odottaa pelin eurojulkaisua, vaan aloitin import urani tilaamalla pelin Kanadasta. Tai me tilattiin se kaverin kanssa yhdessä. Pelihän oli ihan 10/10 ja tällä kertaa tuli pelattua se myös läpi. Tästä lähtien tulikin hommattua kaikki sarjan pelit kun ne julkaistiin, ja myöhemmin täytin myös aukot sivistyksestäni vanhempien pelien osalta.

Aivan ultimaattisen mahtava pelisarja. En jaksa tehdä rankingia kun se olisi liian vaikeaa, mutta koitetaan jotain muuta:

Rakkain peli: Resident Evil (alkuperäinen). Aina ja ikuisesti. Viimeksi pelasin itseasiassa Saturn-version pari vuotta sitten ja hyvin sekin potki.

Mielestäni aliarvostetuin peli: Resident Evil: Code Veronica

Peli joka on antanut mulle turpaan kohta 20 vuotta: Resident Evil Zero (oon pelannu sen alun junajutun varmaan viis kertaa ja aina kun pääsen sinne päämestoille niin homma tyssää kuin seinään ja jätän pelin kesken)

Huikein innovaatio: Resident Evil 7 VR-laseilla. Next level shittiä.

Pahin pettymys: Resident Evil 6. Pelasin tän lopulta läpi vasta noin vuosi sitten, co-opina mun siskon kanssa, enkä oikeasti muista siitä enää paljoa mitään. Mutta sen muistan että turhauttavia hetkiä oli paljon.

Resident Evil kasia tässä odotellaan nyt kuumeisesti, ja toivottavasti sitä pääsisi pelaamaan myös VR:nä jollain laitteella joskus.
 
Resident Evil 6 on kyllä semmosta paskaa, että ei oo tosikaan.

Peli missä about kaikki on pielessä.

Taisin joskus tätä aika antaumuksella haukkuakkin.
 
Kattelin vasta nyt ton Resident Evil: Villagen eli kasin trailerin.. Mjaah, onhan se nätin näköinen mutta ei siinä samaa fiilistä ole kuin tässä:

zombi.gif
Tässä on semmonen hyvä ja pelimäinen fiilis! Ei ole Villagessa lainkaan samanlaista fiilistä, on vaan kiillotettua ja hiottua nykymeininkiä!
 
Matured in Spanish Oloroso Sherry Butts

Sounds horrible.
 
Ihan OK valinta kyllä tuo Apunaddi.

Itelläkin joskus pullo oli, muistaakseni 60,3 vahvuisena.


Siinäpä teille jotain juttua sherrypyllyistä:

 
Takaisin
Ylös Bottom