Raitistelutopic

Pari kertaa vuodessa tulee pidettyä kuukauden tai parin tauko lähinnä sen takia, että pääsee oikeasti treenaamaan kunnolla ja tulokset kehittyvät. Tuntuu, että kun treenivuosia on takana niin ei sitä kehity muuten kuin jos on täysin selvänä. Tuli taas kesän jäljiltä herättyä kun katsoi omaa peilikuvaa, että nyt ois taas tauon paikka...

Ekana se unenlaatu paranee ja tämän pohjalta nukkuu oikeasti hyvin yöt (mulla menee su-ma yöunet ihan plörinäksi jos juo lauantaina) -> lihakset kasvaa ja saa lepoa. Mielikin on paljon virkeämpi. Myös se kaljan nestepöhötys lähtee pois ja kroppa on kireämmässä kunnossa. Nyt on taas kuukauden ollut selvinpäin ja jokaisessa isossa liikkeessä (kyykky, mave, penkki, kulmasoutu) painot noussut 7,5 kg kolmessa viikossa eli joka viikko levytankoon 2,5 kg lisää painoa ja sama toistomäärä kuin syyskuun alussa. Vielä olisi ensi viikko tarkoitus tsemppaa, että saa 10 kg yhteensä lisää kuukauden takaiseen ja sitten voi ottaa lepoviikon.

Kai se kultainen keskitie on paras... mulla on faija ollut yli 40 vuotta juomatta alkoholia ja joskus se sanoi mulle, että parempi on melkein juoda harvoin kuin olla täysin selvänä. Ne alkoholin pienet ilot. Sitten sitä joutuu kuitenkin joskus selitellä juhlissa, että miksi on juomatta. Toisaalta aina sitä voi sanoa, että terveys etusijalla tai uskonto kieltää yms.

Toisaalta foorumin @Rikishi taitaakin olla ainoa ihminen kenet tunnen, joka on ollut koko elämänsä täysin selvänä. Siinä on hatun nostamisen arvoinen suoritus!
 
Eipä oo koskaan oikeen tullut harrastettua alkoholia. Omat kännissä olot voi laskea yhden käden sormilla enkä ole koskaan päässyt edes kokemaan krapulaa. Kun kaverit laittoi rahansa viinaan tai pajaan niin ite laitoin omat musiikkiin ja leffoihin. Oon raivoraitis kaiken muun suhteen paitsi raivon.

Mä kanssa olen ollut kännissä jotain neljä kertaa. Eka känni 16-vuotiaana, viimeinen 18-vuotiaana.
 
Pari kertaa vuodessa tulee pidettyä kuukauden tai parin tauko lähinnä sen takia, että pääsee oikeasti treenaamaan kunnolla ja tulokset kehittyvät.

joskus se sanoi mulle, että parempi on melkein juoda harvoin kuin olla täysin selvänä. Ne alkoholin pienet ilot. Sitten sitä joutuu kuitenkin joskus selitellä juhlissa, että miksi on juomatta.
Salin myötä kyllä myös tullut tämä, että jos treenaa jatkuvasti, niin ei sillä alkoholilla vaan ole sijaa mun elämässä.

Se mitä mieltä olen tosta ”joskus ennemmin, kuin ei ikinä” on eri. Mitä pidempään on nyt ollut ilman niin sitä enemmän vahvistunut tunne, että miksi ottaisin edes sen yhden oluen? Etenkin tupakan kanssa tämä linja. Nikotiini on superkoukuttavaa ja ihan paska päihde ja tupakka muutenkin epäterveellistä, niin miksi polttaa edes sitä yhtä joskus.

Ja olen joskus joutunut selittämään juomattomuutta sosiaalisissa tapahtumissa, mutta en enää. Joko on ympärillä olevien ihmisten asenteet muuttuneet, tai sitten ottavat diabeteksen kannalta sen niin äärimmäisenö nollalinjana etteivät lähde kyseenalaistamaan sitä.
 
Tuodaanpas vähän runsaamman nautiskelijan kokemuksia ja oloja tänne raittiimpien henkilöiden hämmästeltäväksi.

Eli nyt on mulla tosiaan neljäs päivä täysin ilman alkoholia.
Mitä tähän mennessä on kehossa tapahtunut?
Tänään on siis oikeasti ollut vasta eka päivä, kun on jotain mennyt positiivisempaan suuntaan.
Kolme aiempaa päivää olivat edelleen sellaista tehokkaan pönäkkää pöhötystä ja turvotusta kaikin mahdollisin tavoin.

Viime yö oli eka oikeasti levollisempi yö. Uni tuntui myös syvemmältä.
Pahin nesteturvotus jonkin verran hellittänyt. Tämän siis tuntee ihan housujen ja paidan kautta.
Paska oli kiinteää.
Ja virtaa kehossa ekaa kertaa sitten viime viikon.

Tuo virran saaminen kehoon ryyppyputken ja pidemmän krapulan jälkeen on oikeasti niin maaginen kokemus, että olisi melkein hienoa jos te raittiimmatkin ihmiset voisitte sen joskus kokea.
Se on jotain suurempaa virtaa ja henkiin heräämistä kuin pelkät hyvät yöunet.
Ja vielä en edes ole siinä vaiheessa, kun energiaa kunnolla tulee kehoon.
Toki sellaista pientä levottomuutta jo on, kun ei enää voi vain koomata.

Mutta tässä päästäänkin siihen, kun ollaan siinä kaikista vaarallisimmassa vaiheessa lähteä uudelleen alkoholin kiskomiseen.
Olo on hyvä ja pirteä. Krapula ja turvotus menneitä aikoja. Miksi sitä ei ottaisi alkoholia? Hauskaahan se oli.
Ja niin se repsahdus sitten yleensä syntyy.

En ole itse sortumassa, ainakaan tänään.
Kerroinpahan vaan millaista tämä on.

Niin joo, sitten mitä tulee ulkonäöllisiin tekijöihin, niin tässä vaiheessa alkaa myös poskien verestys/punoitus hellittämään.
Silmätkin ovat kirkkaat valkoiset, kun nestetasapaino saanut taas kuntoon.
 
Viime yö oli eka oikeasti levollisempi yö. Uni tuntui myös syvemmältä.

Mä nukuin joku 7 tuntia putkeen ilman heräämistä.

Edellisestä kerrasta on varmaan vuosia.
 
Mutta tässä päästäänkin siihen, kun ollaan siinä kaikista vaarallisimmassa vaiheessa lähteä uudelleen alkoholin kiskomiseen.
Olo on hyvä ja pirteä. Krapula ja turvotus menneitä aikoja. Miksi sitä ei ottaisi alkoholia? Hauskaahan se oli.
Ja niin se repsahdus sitten yleensä syntyy.
Skitsofreenikkojenkin kanssa kun työskenteli niin aika usein kuuli niiden suusta "mä taidankin olla terve, että en tarvii enää lääkkeitä".... "Hyvä henkilö... se lääke antaa sulle normaalin ja siedettävän olon, niin jatketaan sen käyttöä nyt vaan :)"

Niin sellain voisi aatella, että selvänä olo kun on hyvän tuntuista, niin pitää muistaa, että hyvä olo on tullut juomattomuudesta.
 
Oma suhde alkoholiin on kieltämättä hieman mutkikas. Siihen sisältyy paljon haitallisuutta liippaavia elementtejä, kuten ajatukset siitä ettei jotain tapahtumaa oikein haluaisi olla selvinpäin, vaikka voisinkin ja olen ollutkin. Tuntuu että oon sellainen suhteellisen klassinen tapaus, etten oikein kykene täysin päästämään irti jostain sosiaalisen kanssakäymisen ja käyttäytymisen rajoista ellen ota vähän kaljaa. Oon ollut täysin selvinpäin esimerkiksi live-keikolla, joista en oo kokenut oikein saavani yhtä paljon irti kuin jos olisin vähän törpötellyt. Tähän kyllä liittyy jokseenkin olennaisesti sellainen FOMO-mörkö, jota haluaisin opetella vielä hillitsemään enemmän ja lopulta selättämään sen kokonaan.

Oon kyllä huomannut miten useaan asiaan sitä helposti liittää alkoholin automaattisesti; viikonlopun lätkämatseihin siipiaterioineen, kaveriporukan lautapeli-iltoihin, mökkireissuihin, saunomiseen jne.. Mä en nykyisin juo lähellekään niin usein tai niin paljon mitä joskus ennen lasten syntymää tuli otettua, silloin joskus kun vielä tunsi itsensä kuolemattomaksi. Ei oikeastaan voi puhua saman päivän aikana sen aikaisesta juomisesta kuin mitä se nykyään on. Kumminkin, mitä vanhemmaksi tässä on tullut niin eipä siitä määrästä niin tarvitse enää edes puhuakaan, pienikin määrä kyllä vaikuttaa esimerkiksi unen laatuun. Vaikkei mulle nyt jostain kolmesta kaljasta mitään kanuunaa tule, niin kyllä sitä vaan seuraavana päivänä on väsyneempi.

Kokonaan sitten oma kokonaisuutensa on se, mitä alkoholi aiheuttaa kropalle. Kyllähän se kesän jäljiltä näkyi miten nestettä kertyi. Lisäksi kun energiaa on vähemmän, niin on myös vähemmän energiaa urheilla, mutta myöskin vähemmän energiaa syödä terveellisemmin jos ei jaksa tehdä ruokaa itse, ja jos tekeekin niin siinä on herkästi liikaa suolaa jne paskaa. Siinä on jo aika vittumaisia kertautuvia vaikutuksia. Nyt kun ollut kuukauden kokonaan ilman, niin -10kg lähtenyt ihan huomaamatta, näkee kyllä naamasta ja tuntuu vitun hyvältä. Aionkin nyt laittaa itteni kunnon tikkiin ja antaa alkoholin olla pidemmän aikaa.

Voin ihan rehellisesti myöntää, että mulla on ollut saatanan hauskaa alkoholin kanssa. Oon ryypännyt pitkin maailmaa enkä mä kadu yhtään mitään, oon ottanut elämästäni paljon irti silloin kun ei lapsia ollut, ja oon mä kyllä niiden aikanakin pienemmässä määrin. Oon iloinen ettei itsellä ole mitään sellaista ajatusta takaraivossa, että olis pitänyt sitä tai olis pitänyt tätä, mun ei tarvitse pelätä että heräisin jonain päivänä elämään jotain menetettyä nuoruutta. Näitäkin tapauksia on tullut nähtyä sivusta, eikä se ole kovin kaunista. Myönnän myöskin sen, että kyllä siinä aikansa meni että ymmärsi siirtyneensä uuteen vaiheeseen elämässään, jota toki nyt pitää ihan itsestäänselvyytenä. Välillä, eli muutaman kerran vuodessa, sitä on sitten tullut päästettyä irti se jokin elukka joka sisälläni syvällä on joskus asunut, eli on tullut annettua sisäiselle lapselle tilaa hengittää. En mä tiedä koenko siinä olevan jotain väärää vai en, lopulta kun mietin elämää niin ehkä mä koen tuollaisellekin olevan oman paikkansa (ja erityisesti aikansa). Tämmösen pitkän selvänä olemisen aikana sitä kumminkin haluan todella syvällisesti miettiä näitä asioita ja reflektoida omaa elämää, jotta sitä onnistuisi olemaan mahdollisimman hyvä ihminen, puoliso, isä.

Tiedostan alkoholin vaarallisuuden jos sen antaa hiipiä liiaksi joka väliin ja paikkaan ja tilanteeseen, se on salakavala ja vittumainen aine jos sitä ei opettele käyttämään oikein. Se on mestaritason huijaaja ja kusettaja, on tullut nähtyä ihan riittävän läheltä sekin mitä se ihmiselle voi tehdä. En halua koskaan antaa alkoholin pilata omaa elämääni, mutta en haluaisi täysin ilman alkoholia elää, koska kyllä mä pidän hyvistä viskeistä ja hyvistä kaljoista, viinistä hyvän pihvin kanssa ja illoista kavereiden kanssa kun sitä tulee juotua enemmänkin. Kun itse on sellainen ääripäiden ihminen ja melkoisen impulsiivinenkin toisinaan, niin tämä asia on sellainen jonka käsittely ja opettelu on itsellä ollut kyllä pitkä prosessi, eikä se ole vieläkään ohi. Tämmöset ajanjaksot sitä on hyvä käyttää miettimiseen. Enpä tiedä mitä varsinaisesti halusin tällä kirjoituksella edes sanoa, mutta tulipa nyt kirjoitettua mietteitä.
 
Aina sillontällön jokunen kuukausi selvinpäin, millon sattuu ja sillon kun tuntuu siltä.

En kyllä haluais elää ilman alkoholia. Ehkä.

Röihin tai muihin hommiin en oo menny krapulassa varmaan 15 vuoteen enää, enkä aio kyllä mennäkkään.
 
Röihin tai muihin hommiin en oo menny krapulassa varmaan 15 vuoteen enää, enkä aio kyllä mennäkkään.

Joo mäkään en ole mennyt krapulassa lenkille.
 
Raitistelu on ollut arkipäivääni jo vuosia. Muiden syiden lisäksi osasyynä tähän oli aivan järkyttävät krapulat. Siis sellaset että pystyt vaan makaamaan paikallaan pimeessä ja silti pää räjähtää ja on huono olo, mutta et voi oksentaakaan. Ei siis puhettakaan että ois voinu mitään kattoo/pelata/syödä/mikä tahansa muu asia tähän..

Muutama vuosi taisi mennä täysin tipattomalla, nykyään saatan kerran vuoteen nautiskella yhden mansikkamargaritan tms. Jos on syytä kippistää, valitsen holittoman version. En pidä alkoholijuomien mausta ja koen turhaksi kuluttaa rahaani alkoholiin enkä tarvitse sitä nauttiakseni muiden seurasta. Illanviettoihin panostan holittomilla juomilla, joita on ilahduttavan paljon nykyään tarjolla. Ei tarvii peruslimsoihin tyytyä kerrasta toiseen. Joskus takavuosina otti päähän, kun missään ei voinut käydä ilman, että joku kyseenalaisti sen, voiko minulla olla hauskaa ilman alkoholia (no, ei ollut hauskaa tuon jankutuksen keskellä), mutta siihenkään en ole törmännyt enää vuosiin.

Elämä on parasta huumetta! :)
 
Takaisin
Ylös Bottom