Quick savet, lasketaanko huijaamiseksi?

pelaajat eivät ole enää pelanneet "samaa peliä", koska kokemus on toisella keinotekoisesti muutettu sulavammaksi.

Mietin tuossa edellistä viestiä kirjoittaessa Dark Soulsin Four Kingsiä. Sinnehän joutui juoksemaan aika pitkän (liian pitkän omaan makuun) matkan. Kuitenkin, tuota voi sitten tuskailla yhdessä, kun juttelee kaverin kanssa joka on myös pelannut sitä tai on jopa parhaillaan jumissa samassa kohdassa.
 
Kaikki puuhuu vaan savestateista.

...PCllä on iät ja ajat pystynyt tallentamaan ihan missä tahansa tilanteessa peliä, joko quick savella tai ihan vaan normaalisti tallentamalla. Half-Lifet, Quaket, Warcraftit ja muut voi pelata joko taso kerrallaan tai tallentaen jokaisen kulman takana.

Ei itseä varsinaisesti kiinnosta, kuka pelaa ja miten. Jossain peleissä tuo rytmitystä kun ei voi tallentaa koko ajan, toisissa pitkät pätkät risovat ihan reilusti. Vaikeustasoa voi säädellä oman lystin mukaan. Duskissa voi valita 4 eri vaikeustasosta, aloittaako joka tason nollasta vai edellisen tason tilanteesta, ja päälle quick save toimii missä tahtoo. Tuossa on ihan riittävästi tapoja pelata peliä niin vaikealla tai helpolla kun haluaa.

Toki jos tallennus ei onnistu ihan missä tahansa, niin yleensä tai AINAKIN TOIVOTTAVASTI se pelisuunnittelija on sitten suunnitellut pelin tallennuspisteiden sijainnin myös tätä silmälläpitäen. Eikä mua tippaakaan kiinnosta katsoa jotain loppuvastustajan minuuttien monologia, jos sitä ei saa skipattua. Jos quick save mahdollisuus on, se tehdään tasan siihen kun monologi loppuu.

Välillä noilla tallennuspisteillä taas ei sitten ole mitään väliä, kun automaattitallennus tai respawnaus-mekaniikka huolehtii, että vaikka kuolisit, jatkat tasan siitä mihin jäit.

Dark Souls olisi parempi peli, jos siinä olisi tallennuspisteet ennen savuverho-ovia, se juokseminen loppuvastustajien luokse ei ole mitään muuta kuin ärsytystä. Jos olisi quick save tai save statet, tallentaisin ennen areenoja.

Roguelikeissa sitten taas kuuluu juttuun, että ei tallenneta. Jos pitää jonkinlainen mekaniikka olla virheille niissä, niin sitten joku elämä, tai muuten rajallinen tapa peruuttaa virheissä hitusen taaksepäin. Näitäkin voi useampia halutessaan huijata, esimerkiksi Slay the Spiressa jos tajuaa kuolevansa, painaa ALT+F4, avaa pelin, niin peli jatkaa taistelun alusta. Olen käyttänyt vissiin kerran, kun misclickasin jotain typerää ja halusin yrittää uudelleen (...tosin muistaakseni uudelleenyritykselläkin kuolin).

Jotkut speedrunit tai kilpailut on asia erikseen, mutta enpä siihen skeneen osallistu. Niissä on muutenkin nykyään niin hirveästi sääntöjä aina latausruuduista käytettyyn hardwareen, että osallistumiskynnys on huomattava, jos pelissä ei itsessään ole suoraan laskuria tai tarvittavia välineitä. Ja silloinkin osallistuminen voi olla rajallista: Neon Whitessa voi speedrunnata yhden tason kerrallaan (5-30s), tai koko pelin (70+ minuuttia). Kummasti jälkimmäinen ei minun taidoillani huvita. Jos olisi kolmas vaihtoehto, yksi chapter kerrallaan (5-10min), niin siihen voisi vielä lähteä yrittämään.
 
No vastataan sitten, että riippuu tavasta, että onko se huijaamista vai ei. Esimerkiksi Tiukan Toverin mainitsema esimerkki, että jos jossain Mike Tyson Punch Outissa joka lyönnin jälkeen tallentaa, niin kyllä se on "väärin pelailua". Mutta että jossain sopivassa kohdassa tallentaa, vaikka varsinaisesti pelissä ei ole siinä mahdollisuutta, niin en pidä huijaamisena vaan järkevänä ajankäyttönä omalla kohdalla. Itsellä esimerkiksi vapaa-aika on aika rajoitettu aika perheen takia, eli lähinnä iltaisin myöhään kerkeän pelaamaan. Joissakin peleissä on pikatallennusta sen takia tullut hyödynnettyä ja sitten on jotain pelejä, joita en varmaan olisi koskaan pelannut niin pitkälle tai ollenkaan, jos ei mahdollisuutta tallentaa olisi silloin kun siltä tuntuu.

Ja vaikea noita pikatallennuksien käyttämistä tänä päivänä on vaikea pitää huijauksena, kun ottaa vaikka esimerkiksi Nintendon. Switchillä on retropelit ja mahdollisuus tallentaa milloin vaan - jos tässä olisi jotain väärää (huijaus-sanana ainakin omalla kohdalla tarkoittaa negatiivista asiaa), niin eihän sellaista ominaisuutta laitteessa olisi.
 
Kyllä olen valmis quick savea käyttämään, jos tilanne sitä vaatii.
Välillä moisella keinolla voi säästää tunteja peliaikaa, kun ei tartte ravata jotain tiettyä samaa peliosuutta uudestaan ja uudestaan, kun käyt kuolemassa johonkin bossiin.

Niin mutta tässä ei kysytäkään sitä, vaan sitä että onko se huijaamista.
 
Eihän kukaan nyt oikeasti ole elitistinen sen suhteen että miten kaikkien muiden pitäisi pelata jotain lastenpelejä? Eihän?
 
Ja vaikea noita pikatallennuksien käyttämistä tänä päivänä on vaikea pitää huijauksena, kun ottaa vaikka esimerkiksi Nintendon. Switchillä on retropelit ja mahdollisuus tallentaa milloin vaan - jos tässä olisi jotain väärää (huijaus-sanana ainakin omalla kohdalla tarkoittaa negatiivista asiaa), niin eihän sellaista ominaisuutta laitteessa olisi.

Tässäkin on vähän että miten sitä tallentamista käyttää.

Jos olet vaikka Zeldassa pitkässä dungeonissa ja tallennat puolivälissä ja menet nukkumaan -> tästä on ok jatkaa myöhemmin KERRAN. Jos kuolet, niin aloitat dunkun alusta ja TÄTS IT.

Mutta jos kuoleman koittaessa lataat yhä uudestaan tuon puolivälin tallennuksen, niin se on huijaamista.
 
Pidän ja en pidä. Riippuu pelistä ja sen vaikeudesta.

Täällä on niin paljos sama, et lainaan tähän ja täydennän.

Ps: Itse käytän save stateja peleissä aina siinä pisteessä, kun lopetan pelaamisen = jatkan siitä tilanteesta kuin että pelisi olisi ollut vain kokoajan päällä.
Samaa tein Abessa, nopeiten pääsee pelaamaan. Välisavet sitten normisavetuksen kautta.

Ihan sama itselle miten ihmiset pelejä pelaa. Pelaan itseäni varten.
Hyvin vahvasti tämä.
Nojuu, mutta jos on tämmöisiä kollektiivisia "pelataan kaikki samaa peliä" tai vaikka kilpailuja, niin ei se silloin ole ihan sama. Jokainen saa siis mun puolesta pelata miten lystää, kunhan ilmoittaa mitä kaikkea hyödynsi läpäisyssään.
Juurikin näin
Jos sillä kierretään rajallisia elämiä tai continueja, niin sittenhän se on tosiaan ihan eri homma. Sehän poistaa ison osan pelimekaniikoista.
Tämä
Siltikin, se tietty kärsivällisyyden koettelu on näissäkin osa kokemusta.
Ei ole kärsivällisyyttä itellä yhtään. Käytin esim.Abeissa muistaakseni 3-5x quicksaveja, kun en vaan päässyt eteenpäin ja olin vähintään 20x sitä kokeillut.
Tän huomaa kyllä seilkeimpänä tuolla Plegeryhmässä :D save-statettajat antaa järjestään peleille 4/5 ja orggis-hardis jengi 1-2/5 :D
Mä annoin muistaakseni 3/5 :unsure:

silloin on raukkahousu.
Kiitos, tai ootko miettiny että on oikeasti vaan paskoja pelaajia? Monet pelit ois itellä jäänyt ja onkin jäänyt juuri vaikeuden ja quicksaven/tiuhojen vähyyden takia kesken tai en pelaa niitä alun jälkeen ollenkaan.

Esim. Joulukuussa Megaman 5 oli niin tuskaisa kokemus, etten koske siihen peliin enää koskaan.
Tästä nyt vähän tuntui tulevan sellanen aitopää-gatekeeppaus-ketju.

Sori siitä.
Vain NES-Retro :hug: :gay:

Mutta jos kuoleman koittaessa lataat yhä uudestaan tuon puolivälin tallennuksen, niin se on huijaamista
No tämä on silkkaa huijausta
 
Ite en pidä huijauksena, kumminkin sun pitää pelata se peli läpi itse. Se on sitten itsestä kiinni haluaako tallentaa joka hetki vai vaan checkpoint tyylisesti. Itsehän esim. menin Castlevania 1:sen läpi savestateja/quicksaveja käyttäen checkpoint tyylisesti, muuten olis jäänyt Viikatemieheen se peli. Sitäkin sai tahkoa ihan riittämiin.
 
Kaikki puuhuu vaan savestateista.

Keskustelu lähti tuolta "kuukauden peli" -puolelta ja pleikkaklubissa save stateista on myös puhuttu quicksavena (mikä on kyllä itselle uusi termi tässä yhdeydessä).

Peliin rakennettua quicksavea en pidä huijauksena. Tällaisissa peleissä harvemmin on suurta haastetta muutenkaan, vaan sellainen pitää yleensä tekemällä tehdä, vaikkapa sitten välttämällä niitä quicksaveja, mikä on tietysti aika väkinäistä.
 
Mut ihan vakavissaan, en osaa sanoa, toi johtuu ihan siitä etten tiedä miten paljon tai usein tai missä porukka käyttää save stateja tai vastaavia kun en pelaa alustoilla joissa sellaiset olis mahdollisia ellei niitä ole rakennettu peliin jotenkin muuten.

Esimerkiksi vanhoissa roolipeleissä tietokonealustoilla on hyvin usein mahdollista tallentaa melkeinpä koska tahansa ja save slotteja voi olla vaikkapa 5, ja noissa sitten onkin vähän sellaista mekaniikkaa mukana että niillä tallentamisillaan voi ajaa itsensä tilanteeseen josta on vaikea päästä pois.

Yksi tilanne tulisi mieleen kanssa missä vois olla pelkästään positiivista jos pelistä on esimerkiks hackki joka mahdollistaa tallentamisen koska vaan, ja tämä olis pelit sellaisilla alustoilla joissa tallentaminen on toteutettu jotenkin todella epäkätevästi. Annetaan esimerkkinä vaikkapa osa Konamin MSX2 peleistä. Tallentaminen onnistuu joko erilliseen moduuliin joka on pitänyt ostaa valmistajalta tai sitten kasettiasemalla. Kasetin kanssa puljaaminen silloin kun aiot lopetella pelaamista siltä erää ja mennä nukkumaan ei kuulosta tälleen 2020 luvulla enää hirveän fiksulta toteutukselta, ja etenkin jos osassa koneita ei ole edes mahdollista kytkeä sellaista. Sellainen hackki jossa voi tallentaa vaikka F4 ja ladata F5 tyhjälle disketille/disketiltä voi tehdä sellaisesta pelistä mitä ei muuten välttämättä edes pelaisi huomattavasti pelattavamman.

Sellanen juttu tosta quicksave termistä vielä niin esimerkiks 80-luvun peleissä tolla saatettiin tarkoittaa sitä että tallennetaan tilanne muistiin joka ei kuitenkaan kestä virtojen poislaittoa. Eli quicksave on se että tallennat ilman että tarvitsee esim vaihtaa tyhjää savediskettiä välissä, ja mitä käytät jos aiot pelata siinä vielä enemmänkin, ja sitten se varsinainen save on se missä vaihdat sen savedisketin ja kirjoitat sen sinne. Eli minkä teet esim ihan lopuksi, mutta jos pelaat enemmän niin ei tarvitse kokoajan vaihdella diskettiä tuon takia. Siks se on quicksave
 
Viimeksi muokattu:
Kyllähän se jossai Skyrimissä latistaa tunnelmaa, kun voit tallentaa ennen tiirikoinnin tai taskuvarkauden yrittämistä. Kingdom Come: Deliverancessa oli taas ihan eri tason kuumotukset rötöstelyyn, kun pikatallennusta ei ole käytössä.

Pelasin joitain vuosia sitten Aben Odysseyksen tietokoneella läpi ilman mahdollisuutta save stateihin. Olihan se pelikokemuksena pelkkää kärsimystä, mutta voi sanoa läpäisseensä :win:
 
On se mielestäni huijaamista, mutta onko se huono juttu? Ei ole. Jokainen pelaa tyylillään. Tunnen myös semmosia ihmisiä jotka keulii aina sillä että pelaavat kaikki pelit hardilla. Entä sitten? Pelatkaa.

Hyvänä esimerkkinä itsestä: Castlevania ygöne menee tätänykyä yhdeltä istumalta läpi. Saatan silti Everdrivellä pelattaessa heittää savestaten ennen bossia, vaikka sitä en tarvitsisi. Jostain syystä tieto savestatesta ennen bossia rauhoittaa omaa mieltä huomattavasti, vaikka en sitä mahdollisuutta käyttäisi. Vähän sama asia, että on tieto siitä et jääkaapissa on kaljaa, vaikka sitä ei joisi.

mind-blow-galaxy.png.gif
 
Takaisin
Ylös Bottom