Politiikka

Ketä äänestät 2024 presidentinvaaleissa 2. kierroksella?

  • Alexander Stubb

  • Pekka Haavisto

  • Jätän protestiäänen

  • En äänestä


Tulokset nähtävillä äänestämisen jälkeen.
Itse olen ollut hieman huolissani siitä, että Ukrainan konfliktin varjoon jää tällä hetkellä aivan kaikki muut maapallon asiat, ja tietenkään todellisuudessa se ei ole näin, mutta siltä valitettavasti tuntuu.

Se tapaa kaikenlaisissa konflikteissa ja katastrofeissa ja sen sellaisissa olevan myös niin, että siinä missä joitain pienempiä asioita aletaan kokea vähemmän tärkeiksi suurempien asioiden alla ja jätetään huomioimatta niitä ainakin tilapäisesti pienemmiksi koettuja mutta ennen hyvin tärkeitä asioita, niin samaan aikaan suhmuroijat alkavat suhmuroida enemmän sen uuden ison asian varjolla. Samalla kun huomio ei enää tilapäisesti kiinnity johonkin tiettyyn asiaan, niin sen huomiotta jäävän asian ympärillä alkaa vaivihkaa tapahtua kaikenlaista kyseenalaista.

Siksi on tärkeää suurempienkin katastrofien keskellä jatkaa työtä myös niiden nyt vähäisemmiksi koettujen asioiden äärellä.

Lähteenänihän käytän tässä vain omaa persettäni eikä ole heittää mitään tarkkaa faktaa tai esimerkkejä yhtään mistään, mutta haluan tällä vain sitä sanoa, että se ei ole lopulta kovinkaan yllättävää, jos maailman kiinnittäessä huomion johonkin uuteen isoon asiaan käykin niin, että sen ison asian loputtua huomataankin (tai jopa ollaan huomaamatta), että joku rikas rikastui entisestään kyseenalaisin keinoin tai joku on päässyt kuin koira veräjästä jostain tai joku mätä lakikikkailu tms asia on tuotu jossain päin maailmaa läpi tai joitain lobbareita on taas ujutettu lobbaamaan milloin mitäkin asiaa jne.

Että siinä missä suurempi mediahuomio ja sen kautta kansankin huomio kiinnittyy johonkin isoon asiaan, niin samalla kaikenlaisten venkslailijoiden ja hustlereiden ja vedättäjien ja venkoilijoiden huomio on kiinnittynyt hyvin tarkkaan kaikkeen sellaiseen, mitä sillä hetkellä pystyvät käyttämään omaksi hyödykseen ja pahimmillaan muiden pään menoksi. Kun ns. kuuliaisten kansalaisten huomio on katastrofissa, niin roistojen huomio on kaikessa sellaisessa, mihin muiden huomio ei silloin yllä.
 
Se tapaa kaikenlaisissa konflikteissa ja katastrofeissa ja sen sellaisissa olevan myös niin, että siinä missä joitain pienempiä asioita aletaan kokea vähemmän tärkeiksi suurempien asioiden alla ja jätetään huomioimatta niitä ainakin tilapäisesti pienemmiksi koettuja mutta ennen hyvin tärkeitä asioita, niin samaan aikaan suhmuroijat alkavat suhmuroida enemmän sen uuden ison asian varjolla. Samalla kun huomio ei enää tilapäisesti kiinnity johonkin tiettyyn asiaan, niin sen huomiotta jäävän asian ympärillä alkaa vaivihkaa tapahtua kaikenlaista kyseenalaista.

Mainitsen tähän nyt vielä sen verran, että en minä toki tarkoittanut että kaikki muu pitäisi jättää huomiotta ja hoitamatta. Puhuin lähinnä siitä, että mihin oma huomioni ja huoleni tällä hetkellä kiinnittyy, ihan niinkuin yksityishenkilönä.

Siksi on tärkeää suurempienkin katastrofien keskellä jatkaa työtä myös niiden nyt vähäisemmiksi koettujen asioiden äärellä.

Toki näin. Suomessahan tämä on toki turvattu ihan lain puolestakin, virkakoneisto kyllä jauhaa ja asiat hoidetaan, ja meillä ollaan suunniteltu ja säännelty asiat hyvin pitkälle kriisien ja poikkeusolojen osaltakin. Tässä sitä kyllä oppii tietyllä tavalla arvostamaan sitä työtä jota tässä maassa on tehty vuosikymmenten saatossa, sellaista näkymätöntä työtä jonka hyötyjä ei edes haluttaisi testattavan uhkien varalta joiden ei haluta realisoituvan. Suomi on hyvä maa.
 
Totuus on, että vaikka kuvittelin pystyväni pitämään hermoni kasassa tuon sodan suhteen ja vihan/inhon tunteeni hallinnassa, niin tällaisina hetkinä kun on muista syistä alentunut sietokyky huonon nukkumisen ja paskan olotilan takia tai jonkun muun syyn takia, niin nuo venäläisten touhut menee lujaa nahan alle ja olen ollut toisinaan aika rauhaton ja vittuuntunut. Voin myös rehellisesti myöntää pelkääväni tätä tilannetta, en itseni vuoksi, mutta olen huolissani erityisesti lapsistani. Muutaman kerran kun oon nähnyt kuvia tai videoita kuolleista lapsista, oon ihan rehellisesti meinannut alkaa itkemään. Tämä on minulle todella harvinaista, ei mua yleensä itketä oikeastaan mikään. Joskus kuukausi sitten saatoin vielä suuttua tai turhautua jos jossain toitotettiin ettei pitäs lukea liikaa jotain uutisia, enkä mä silloin niin kokenutkaan. Mutta nyt koen. Ne asiat joita Ukrainassa on tapahtunut menee jotenkin niin yli mun oikeustajun, etten tiedä miten länsimaalaisena oikeustieteilijänä niistä ajatella. Tuntuu kuin olisin osittain hukassa, tietyllä tapaa ajatukset ja tunteet jopa pelottaa mitä nousee pintaan. Sitten tää tulee vielä jollain vitun omituisella henkilökohtaiselta tuntuvalla tasolla silmille, koska oon selvittänyt hyvin tarkkaan oman Karjalan sukuhaarani vaiheita ja kohtaloita, aivan kuin joutuisin yhtäkkiä käsittelemään asioita jollaisten en varmaankaan ymmärtänyt käsittelyä vaativankaan. Mutta ilmeisesti olin väärässä.

Olen vain ihminen, en tarkoita kenellekään pahaa. Pahoittelut kaikille typerästä käytöksestäni. Pyrin parempaan jatkossa.

Hieno mies olet. Itkeminen on muuten ihan sallittua joskus meille miehillekin. Sun tärkein tehtävä on pitää sun lapsistas huolta, mutta jotta voit pitää niistä huolta, niin sun pitää pitää itsestäsi ensin huolta! Tätä meinasin kirjoittaa sulle jo aiemmin, mutta sanoit onneksi nyt itse kaiken sen mitä olisin sulle taas sanonut.

Mulla on kans isoisä joutunut lähtemään aikanaan alle 10-vuotiaana evakkoon kodistaan Viipurista, kun taivaalta on alkanut sataa pommeja. Mun käsityskyky ei kerta kaikkiaan veny siihen, että pystyisin ymmärtämään edes hitustakaan siitä, että millaista sellainen voi olla.
 
Totuus on, että vaikka kuvittelin pystyväni pitämään hermoni kasassa tuon sodan suhteen ja vihan/inhon tunteeni hallinnassa, niin tällaisina hetkinä kun on muista syistä alentunut sietokyky huonon nukkumisen ja paskan olotilan takia tai jonkun muun syyn takia, niin nuo venäläisten touhut menee lujaa nahan alle ja olen ollut toisinaan aika rauhaton ja vittuuntunut. Voin myös rehellisesti myöntää pelkääväni tätä tilannetta, en itseni vuoksi, mutta olen huolissani erityisesti lapsistani. Muutaman kerran kun oon nähnyt kuvia tai videoita kuolleista lapsista, oon ihan rehellisesti meinannut alkaa itkemään. Tämä on minulle todella harvinaista, ei mua yleensä itketä oikeastaan mikään. Joskus kuukausi sitten saatoin vielä suuttua tai turhautua jos jossain toitotettiin ettei pitäs lukea liikaa jotain uutisia, enkä mä silloin niin kokenutkaan. Mutta nyt koen. Ne asiat joita Ukrainassa on tapahtunut menee jotenkin niin yli mun oikeustajun, etten tiedä miten länsimaalaisena oikeustieteilijänä niistä ajatella. Tuntuu kuin olisin osittain hukassa, tietyllä tapaa ajatukset ja tunteet jopa pelottaa mitä nousee pintaan. Sitten tää tulee vielä jollain vitun omituisella henkilökohtaiselta tuntuvalla tasolla silmille, koska oon selvittänyt hyvin tarkkaan oman Karjalan sukuhaarani vaiheita ja kohtaloita, aivan kuin joutuisin yhtäkkiä käsittelemään asioita jollaisten en varmaankaan ymmärtänyt käsittelyä vaativankaan. Mutta ilmeisesti olin väärässä.

Olen vain ihminen, en tarkoita kenellekään pahaa. Pahoittelut kaikille typerästä käytöksestäni. Pyrin parempaan jatkossa.

Itsehän tiedostan vähän liiankin hyvin, että en ole kaltaisesi alfa ja tosimies, joten valitsin mm. laittaa tätä aihetta käsittelevän topicin heti alkuun piiloon ja vähentää uutisten seuraamista.
Tavallaan tuntuu dorkalta tällä tavalla ummistaa silmänsä, mutta kyllä tänne minunkin omaan pikku turvakuplaani kantautuu aivan riittävästi tietoa ahdistamaan surkeaa pikku pääkoppaani.

Inhimillisten tunteiden kokeminen on ihan sallittua ja hyväksyttyä, vaikka sitä vähän vaikea on tuolla nimimerkki- ja avatar-combolla sinusta uskoa!
 
Hieno mies olet. Itkeminen on muuten ihan sallittua joskus meille miehillekin. Sun tärkein tehtävä on pitää sun lapsistas huolta, mutta jotta voit pitää niistä huolta, niin sun pitää pitää itsestäsi ensin huolta! Tätä meinasin kirjoittaa sulle jo aiemmin, mutta sanoit onneksi nyt itse kaiken sen mitä olisin sulle taas sanonut.

Tänks dude, tulee oikeasti hyvä mieli tällaisista sanoista. Enkä mä tarkoittanut etten koskaan itkisi, itken minä joskus, mutta ääriharvoin mitään uutisia tai sellaisia lukiessani vaikka olisi kuinka koskettavasta asiasta kyse, tunnen tietenkin surua ja myötätuntoa mutta ei se sillain itkettämään ala. Voimakas epäoikeudenmukaisuuden tunne, epäusko, turhautuminen, toisinaan toivottomuus ja vihan läikähdys on tavanomaisempaa näistä sota-asioista lukiessa. Se liikuttuminen sitten taas tulee sieltä kautta kun kuvittelee niitä ihmiskohtaloita omalle kohdalleen ja omien lastensa ja läheistensä kautta. Pidän itsestäni kyllä huolen, ei mulla mitään hätää ole. Tässä on vaan ehkä nyt ollut poikkeuksellisen raskas viikko henkisesti ja fyysisesti takana niin tulipahan nyt purettua sydäntä. Mutta tokihan tärkeää se onkin ettei kaikkea pyri pitämään sisällään.


Mulla on kans isoisä joutunut lähtemään aikanaan alle 10-vuotiaana evakkoon kodistaan Viipurista, kun taivaalta on alkanut sataa pommeja. Mun käsityskyky ei kerta kaikkiaan veny siihen, että pystyisin ymmärtämään edes hitustakaan siitä, että millaista sellainen voi olla.

En pysty käsittämään minäkään, enkä halua että täällä tai missään muuallakaan joutuisi kukaan käsittämään. Maailma on kuitenkin epäoikeudenmukainen ja julma paikka ja sekin pitää pystyä käsittelemään, vähissä on ne asiat joihin itse/yksin pystyy vaikuttamaan.

Mutta. Mennään eteenpäin.
 
Itsehän tiedostan vähän liiankin hyvin, että en ole kaltaisesi alfa ja tosimies, joten valitsin mm. laittaa tätä aihetta käsittelevän topicin heti alkuun piiloon ja vähentää uutisten seuraamista.

Oon hyvin kaukana tosimiehestä, mitä sillä ikinä edes tarkoitetaankaan (Jinttiino-peniskeisari-himonussija), emmä oikein oo missään muussa kun kaljanjuomisessa ja nuotion sytyttämisessä ja grillaamisessa hyvä jostain tosimiesten jutuista, en osaa roplata muuta kun pinppiä vähäsen mutta moottoreista en ymmärrä ainakaan mitään. Oon vaan ihan tavallinen normaalimies joka on huolissaan, enkä pidä mitenkään vääränä tai hölmönä sitä että haluaa rajoittaa uutistulvaa tuon sodan osalta. Kai itellä on jonkinlainen korostunut kiinnostus itse niitä tapahtumia kohtaan myös sen puolesta kun on paljon sotahistoriaa lukenut ja monesti kuvitellut millainen se venäjän suorituskyky todellisuudessa nykypäivänä mahtaa olla. Onneksi voi todeta että itse armeija on surkeampi mitä olisi koskaan uskaltanut edes toivoa, se mitä oikeasti eniten pelkään on ydinaseiden mahdollinen käyttäminen, koska itse en ainakaan ota minkäänlaista selkoa siitä kuinka sventteripäissään putte siellä moskovassa on ja mihin hulluuteen ne vielä pystyvät.

Tavallaan tuntuu dorkalta tällä tavalla ummistaa silmänsä, mutta kyllä tänne minunkin omaan pikku turvakuplaani kantautuu aivan riittävästi tietoa ahdistamaan surkeaa pikku pääkoppaani.

Inhimillisten tunteiden kokeminen on ihan sallittua ja hyväksyttyä, vaikka sitä vähän vaikea on tuolla nimimerkki- ja avatar-combolla sinusta uskoa!

No tähän ehdinkin jo tuossa ylempänä vähän toteamaan etten pidä sitä mitenkään hölmönä rajoittaa sitä uutistulvaa.

Nimimerkissäni saattaa piillä jonkinlainen ironia taustalla. Mutta vain hieman.
 
Vapun FB-ajatelma:

Näin vappuna, työväen juhlapäivänä, minä mietin rahaa.

Jos korot ja inflaatio nousevat nopeammin kuin on ennustettu, niin se tulee syventämään luokkajakoa keskituloisten ja pienituloisten palkansaajien välille. Nyt alhaisten korkojen aikana on ollut mahdollista pienipalkkaisenkin ottaa lainaa ja hankkia asunto, siis yrittää sii pienestä palkasta kerryttää varallisuutta.

Jos korot nousevat ja eläminenkin kallistuu, niin se käy mahdottomaksi. Se tarkoittaa sitä, että suuri osa työssäkäyvistä putoaa jo ajatuksenkin tasolla sosiaalisen nousun mahdollisuuksista. Eli se "suomalainen unelma" omasta asunnosta karkaa tavoittamattomiin.

Tätähän pitäisi tasata varsinkin verotuksen painopisteen siirtämisellä välttämättömyyshyödykkeiden kulutusveroista pääomien ja tulojen verotukseen. Sitä ei kuitenkaan yksikään puolue esitä.
 
Viimeksi muokattu:
Tällaisena aikana turvallisuustilanteen muuttuessa ja vapauden ja koko meidän olemassaolon ollessa uhattuna kenties on myös aika päivittää ajatuksia suomalaisista unelmista.
 
Puheissa kannattaa, mutta ei aseta ehdoksi hallitusyhteistyölle ja Vasliitto on kyllä ollut ihan avainroolissa kun kulutusveroja on nostettu. Varsinkin energiapuolella
Keskustalle taas verojen noston torppaaminen oli kynnyskysymys hallitukseen lähtemiselle. Kritiikki on toki aiheellinen, vaikka 16 kansanedustajan puolue onkin muuten saanut tavoitteitaan hyvin läpi.
 
Ihan ok, mutta en nyt tiedä miksi yksilön tarvitsisi asua omistusasunnossa.

Voi myös kysyä, että miksi yksilön tarvitsisi omistaa sijoitusasuntoja.

Sanoisin oikeastaan, että vuokranantajana oleminen olisi yksi maininnan arvoinen asia Markkinamiesten metkuja -ketjussa.

On se jotenkin melko ronskia lopulta, että maailmassa asia on näin että:
-Vuokralla asumiseen kannustetaan ja ajatellaan että eihän kenenkään nyt tarvitse itse omistamassaan asunnossa asua, kun vuokralla asuminen on niin helppoa ja toimivaa

kun samaan aikaan:
-Kannustetaan ihmisiä ostamaan sijoitusasuntoja, joissa eivät itse asu, vaan ottavat niihin tilapäisasujia ja keräävät heiltä parhaimmillaan sellaiset määrät rahaa, jolla henkilö olisi saanut itsellensä ostettua oman asunnon.

Kun siis jokuhan ne kaikki vuokra-asunnotkin omistaa, niin on jotenkin hassua ajatella, että on parempi että asunnon omistaa henkilö, joka ei asu siinä asunnossa koskaan, mutta että joku muu asuu siinä asunnossa sitten mieluummin ja maksaa siitä asumisesta tälle henkilölle, joka ei itse asu siinä asunnossa.

Eli siis käytännössä asunnon omistaminen on kannustettavaa, kunhan ei itse asu siinä, vaan antaa muiden asua siinä maksua vastaan.
 
Tällaisena aikana turvallisuustilanteen muuttuessa ja vapauden ja koko meidän olemassaolon ollessa uhattuna kenties on myös aika päivittää ajatuksia suomalaisista unelmista.

Pitäisikö sinun mielestäsi nyt siis vain unelmoida henkiinjäämisestä?
 
Takaisin
Ylös Bottom