Päivän aihe

Mitä mieltä yritystuista muuten? Eiks just päätetty laittaa 70 miltsiin johonkin puupäitten turvehommiin?
Pitäskö turvejengin ottaa itteesä niskasta kiinni ja rahat laittaa niille jotka sitä oikeesti tarttee?

Perseestä ovat yritystuet! Joillekin yrityksille niistä tullut osa säännöllistä tuloa, sitten uhitellaan poislähdöillä jos niitä haluttaisiin leikata. Viking Linehän on sanonut siirtävänsä lipun Ruotsiin jos yritystuet viedään, silti mulkut tilasivat uuden laivansa kiinasta vaikka omia maailmalla kehuttuja telakoita löytyy. UPM myös saanut yritystukia ja onhan näitä esimerkkejä, että jotkut suuryhtiöt saa tukia ja samalla ei toimita lainkaan yhteiskuntavastuullisesti. Mun mielestä näissä pitäisi olla vuosiksi takaisinmaksuvelvoite, jos katsotaan että on perseilty. Eikä suuryhtiöitä tarvitse tukea muutenkaan, kun makselevat miljoonilla osinkoja. Kilpailuahan nuo vääristää, ainoa peruste noille on, että muualla maksetaan. Ranska näissä taitaa kovin maksaja olla Euroopassa. Nuohan pitäisi olla globaalisti kiellettyjä, protektionismia tuokin osaltaan. Ymmärrän hyvin pienyrityksille maksettavan tuen, tai isommallekkin projektille jos on uusi yritys / idea mikä vipuvartta vaatii. Ei näitä kuitenkaan pidä ikuisesti ja täysin holtittomasti maksella.
 
Näistä tulee mieleen se ongelma että kouluttautuminen ammattiin pitää valita niin nuorena, alle 18v pitäisi tietää mitä aikoo tehdä, itsellä ja kaikilla senaikaisilla kavereilla ei ollut mitään hajua "kuhan nyt jotain valittiin" myös se määrä ihmisiä joitten tiedän jossain 25v kohdalla uudelleenkouluttautuneen on korkea

Ei siinä että miulla olis tähän mitään ratkaisua, kuhan vaan lässytän mutta tulipahan mieleen
 
Näistä tulee mieleen se ongelma että kouluttautuminen ammattiin pitää valita niin nuorena, alle 18v pitäisi tietää mitä aikoo tehdä, itsellä ja kaikilla senaikaisilla kavereilla ei ollut mitään hajua "kuhan nyt jotain valittiin" myös se määrä ihmisiä joitten tiedän jossain 25v kohdalla uudelleenkouluttautuneen on korkea

Ei siinä että miulla olis tähän mitään ratkaisua, kuhan vaan lässytän mutta tulipahan mieleen

Tää on kyllä ongelma, ei vittuakaan tiennyt yläasteella, lukiossa tai oikein vieläkään mikä tulee isona. Tulihan se AMK sit käytyä mut ei siinä mitään suurta ideaa ollut että sinne mennään. Noiden aikaan kiinnosti TYTYT, pelit ja päihteet enemmän kuin tulevaisuus.
 
Mutta vaikka se työ ei meinaa mulle mitään, niin mä en kehtaa tehdä niitä töitä juosten kusten. Melkein aina pyrin tekemään niin hyvää jälkeä kuin vain voin.
Joskus sen takia mulla jopa kestää jossain työsuoritteessa hieman pidempään, koska hieron pikku asioita kondikseen. Eli voisin päästä helpommallakin, mutta ei vain luonne anna siihen periksi.
Mua myös ärsyttää töissä yli kaiken ihmiset, jotka tekee työt juosten kusten.
Jos sinne töihin nyt tullaan olemaan, niin eikö se aika perkele mene mukavammin ja nopeammin kun tekee niitä töitä.

Mulla on myös sitä, että tukikohdassa haluan ja yritän pitää asiat järjestyksessä sekä siistinä. Koen aina pientä hajoamista, kun muut eivät näin toimi.
Tavaroilla on omat selkeät paikkansa jne. Toiset vain elää kuin jossain pellossa. Tavarat putoavat minne sattuu ja mitä väliä...
Ja luulisi että kaikilla olisi helpompaa ja mukavampaa, kun mestat on siistinä ja järjestyksessä.
Vittu tämä! Hirveitä saatanan rytöläjiä täälläkin työpisteet aina muiden jäljiltä ja kaapit tursuaa jotain vitun kymmenen vuoden takasta paskaa, mitä kenelläkään ei oo aikomuskaan käydä läpi.
Kirjatki nakellaan hyllyyn aivan vittu miten sattuu, eikä yhtään katota että rivit on suorat ja siistit.
Kyllä vituttaa tommonen pelleily!
 
Vittu tämä! Hirveitä saatanan rytöläjiä täälläkin työpisteet aina muiden jäljiltä ja kaapit tursuaa jotain vitun kymmenen vuoden takasta paskaa, mitä kenelläkään ei oo aikomuskaan käydä läpi.
Kirjatki nakellaan hyllyyn aivan vittu miten sattuu, eikä yhtään katota että rivit on suorat ja siistit.
Kyllä vituttaa tommonen pelleily!
Esihenkilölle toki esitetään jotain omia paskoja kehitysideoita vaikka ei osaa tommosia itsestäänselviä perusasioita edes tehdä kunnolla.
 
Tarviihan munkin jostain vitun hävittäjistä maksaa, vaikka ei kauheesti sotiminen nappaa.

No sitten sun ainakin pitää niistä maksaa, nimittäin ilman niitä naapurin Putte todennäköisesti tulee ja tappaa.
 
Päivä aihe: työmoraali, työura, työttömyys ja entäpä NEET-porukka(no education, no employment, no training) ja kaikki näiden ääripäitten väliltä.

Jotenki kuumeisesti saanu miettimään, kun seuraillut, mitenkä jotkut on semmoisia ryömiehiä- ja naisia ettei laiskempi tajua. Vaikka työtä vihaisi ja olisi masennusta niin ettei vähästä vapaa-ajastakaan nauti, niin töissäkäynti onnistuu vaikka kuolemakrapulassa viikonlopun jäljiltä.
Onko tämä opittu jostain kotia justiinsa tai jotenki muuten, vai onko yhteiskunnan ja sosiaalisen painostuksen määrämä pakko, tai jonkinlainen ylpeys kun sossun elättinä kuitenki häpeällistä monien mielestä olla.
Onko joku sukupolviero ehkä, eli oliko joskus aiemmin jonkinlainen suomalainen työmoraali vahvempi, vai onko tämä myytti?

Ja sitten on tämä töitten epätasainen jakautuminen, eli toisilla elämä melkein pelkkää työtä ja toisilla ei lainkaan töitä.
Toki ei ole mustavalkoista ja osa on poissa työelämästä varsin hyvistä syistä, kun ei ole kotialueella töitä tai on joku erittäin pahaksi äitynyt mielen- tai fyysinen sairaus, eikä tämä enempi vapaa-aika ole sitten kauhean mieluista heillekään. En ota kantaa kuinka suuri prosentti työttömistä on tämmöisiä ja ketkä taas semmosia jotka vaan hedonistisesti päihteilee vaikka töitäkin voisivat tehdä tai ees jotenki ottaa osaa yhteiskuntaan.
(Ja toki monet työttömät ravaakin noissa työkkärin ja muitten kuntoutuksissa jne "työtoiminnoissa" niin eivät vaan "viihteellä" ole kuitenkaan koko aikaa.)

Ja tosiaan työ- ja opiskelukuvioistakin kokonaan syrjäytyminen, eli mitäs mieltä, onko näkemykset brutaalit kaikkia kohtaan vai ymmärtäväiset ainakin joitakin kohtaan? Pitäskö kaikki jossakin pakottaa käymään ketkä vaan suinkin kykenee, justiinsa esim.tuon töitten ja vapaa-ajan epätasaisen jakautumisen moraalisen ongelman vuoksi. Vai tulisiko kaikkien saada vaan elää miten lystää.
Mikä kaikenlainen ehkä johtaa joittenkin nuoren elämän tähän suuntaan. Oma vika, vanhemmat, vai jotenki kehittyykö vaan laiskuus tai pahat mielenterveysongelmat ku jotain traumoja tms.

Sori paska aloitus.

Työmoraali itsellä on ihan hyvä, mutta työnteko on silti paskinta paskaa mitä maa päällään kantaa.

Ihan hyvä tietysti olis olla niitä palkkatöitäkin, mutta eipä tässä kohta ole enää mitään väliä kun napsahtaa 40 mittariin muutaman vuoden päästä ja selkäkin on jo paskana, niin saa takuulla olla rauhassa, koska työnantajien paskat idioottimaiset mielipiteet ja suhtautuminen.

Vielä: jos ihminen ei pysty eikä kykene mitään muuta ajattelemaan kuin työntekoa niin Gulaggiin, siellä ainakin on töitä!
 
Ei, 80-luvulla jo laskettiin että yhteiskunnalle on kannattavampaa jopa palkata ihminen kaivamaan kuovvaa aamulla ja päivällä täyttämään se kuin työttömyys.

Millaisiin näkökulmiin toi muuten perustuu? Siis onko siinä taustalla jokin sellainen ajattelumalli just että mikäli ei tee mitä käsketään niin sitten ei tee mitään ja passivoituu, ja ikäänkuin ajatus että olisi jotenkin tehokasta pitää porukkaa sit "treenattuna" että niitä vois käyttää myöhemmin erilaisessa työtilanteessa? Vai onko ajatuksena ollut esim sellainen että jos pistetään porukka tekemään jotain niin ne ei sitten kehittele ainakaan mitään sellaista minkä vois tulkita antisosiaaliseks (suunnittele mitään rikollista tms)

Ihan senkin takia kiinnostaisi että toisaalta avais paremmin millaisia näkemyksiä tollaiseen aikaan on ollut, plus koska oon itse esimerkki sellaisessa tilanteessa olevasta että edes yritys saada mua oikeasti osatyökykyiseksi tulisi niin jumalattoman paljon kalliimmaks.
 
Se on vähän sillä tavoin, että:

Työ ja työmoraali ja työttömyys jne asiat herättävät sellaisia kysymyksiä, että:

Onko työnteko itseisarvo?
Mikä lasketaan työksi?
Onko kaikki, josta saa palkaksi rahaa ja josta maksetaan valtiolle veroa, moraalisesti oikein ihmisen tehdä?
Onko kaikki, josta saa palkaksi rahaa ja josta maksetaan valtiolle veroa, ihmiselle hyväksi tehdä?

Silloin, kun maailma oli vielä kesken ja ihmisiä oli vähemmän, taisi jokaiselle löytyä jotain mielekästä puuhaa, joka rakensi maailmaa jollain tapaa järkevästi. Kun ei ollut laivaa, jolla mennä meren yli katsomaan toista rantaa tai jolla käydä hakemassa kaloja vähän pidemmältä, niin olihan siinä laivanrakentamisellakin aivan erilainen maailmankasvatuksen henki kuin nykyään, kun laivoista tehdään risteilylaivoja, joihin rakennetaan uima-altaita, jossa voi käydä meren yllä uimassa olematta siinä meressä.

Sitten on olemassa kaikenlaisia bisneksiä, joista ei sinänsä tiedetä onko se bisneksen lopputulos edes hyväksi kellekään, mutta kun sen bisneksen toteutumiseksi saadaan ihmiset käyttämään omaa elinaikaansa rahaa vastaan, niin sillä ei ole niin väliä onko se bisnes hyväksi vai ei. Pääasia, että työtä löytyy, vaikka se työssä oleva ihminen ei sitä työtään millään tavoin merkityksellisesti kokisikaan.

Eli on olemassa runsas määrä töitä, joissa se työntekijä ei välttämättä koe sen itse työn olevan itsessään millään tavoin merkityksellistä, vaan se työ tehdään ikään kuin velvollisuutena valtiota kohtaan. Että voisi maksaa valtiolle veroja ja auttaa valtiota suorittamaan omia bisneksiään. Ja sitten sekään ei haittaa onko se valtion bisnes merkityksellistä vai ei. Pääasia on, että valtiolle annetaan ansainnasta verorahoja, jolla oma eläminen oikeutetaan. Ei haittaa vaikka ne valtion bisnekset ovat sellaisia, että se mikä valtiolle oli ennen puoli miljardia velkaa, onkin nyt 13 miljardia velkaa, ja pomppaa kohta 20 miljardiin. Pääasia on, että valtion kansalainen tekee asioita, joka loppujenlopuksi hyödyttää suoraan rahallisesti niitä valtion bisneksiä. Jos työtön velkaantuu ihan vaikka vain tuhansilla euroilla, se saattaa olla katastrofi ja etenkin merkki tämän kansalaisen huonosta elämäntyylistä tms asiasta. Mutta jos valtio velkaantuu miljardeittain verrattain lyhyessä ajassa, se on vain perus valtionbisnestä.

Sitten on sekin ongelma, että se työ, joka tällä hetkellä koetaan epämielekkääksi, mutta valtionhyödyntämisen vuoksi velvollisuudentunnosta moraalisesti oikeaksi tehdä, ja vaikka siinä järki välillä tuntuisikin menevän ja viikonloppuna on sen työn takia pakko nollata aivot viinalla ja huumeilla, niin saattaakin sadan vuoden päästä olla osa sitä kuviota, joka aiheutti järkyttävän humanitaarisen tai luonnonkatastrofin tms. Esimerkiksi harva tiesi silloin joskus muinoin, että kun nyt laitetaan tämä höyrykone tästä pyörimään, niin tulevaisuudessa meillä on saastunutta maastoa aivan saatanasti.

Itse näen asian niin, että yhteiskunta ei pyöri pelkällä työnteolla ja verotuloilla, vaan tarvitaan myös sitä väkeä, joka olemassaolollaan ylläpitää keskustelun ja kulttuurin ja kanssakäyntien pystyssäpysymistä silloinkin kun toiset tekevät bisneksiä ja ovat palkkaa vastaan auttamassa muita tekemään niitä bisneksiä. Tai no jos näitä nyt ei tarvitsemalla tarvitse, niin en tuota pörinää täysin hyödyttömäksikään näe. Emme kuitenkaan voi asioiden hyötyjä mitata puhtaasti rahalla.

Minulla asia menee niin, että jos saisin valita, että teenkö itselleni vittumaista ja epämielekästä työtä 8 tuntia päivässä 4000e palkalla joka ikinen arkipäivä, vai teenkö itselle mielekästä ja vähemmän vittumaisia töitä muutaman tunnin päivässä tonnilla, niin valitsen jälkimmäisen. Enkä koe siitä minkäänlaista moraalista ongelmaa, vaikka se raha ei verotuloja valtiolle yhtä paljoa kerrytäkään, kuin mitä se 4000e palkka kerryttäisi. Olen kuitenkin myös valmis itse maksamaan siitä vähästä palkasta ne verot mitä valtio niistä sitten haluaakaan ottaa.

Olen kuitenkin myös kokenut sitä, että pyytämästäni palkkiosta tekemääni työtä vastaan lähtee yli puolet pois veroihin ja muihin asioihin. Että jos nyt vaikka jotakuta rikkaampaa ihmistä vituttaa kun viidentonnin palkasta jääkin käteen vaikka 2500e, niin arvatkaa vaan miltä tuntuu, kun tekemästäni työstä, josta toinen on halukas maksamaan tonnin, saankin käteen karvan alle 500e? Ja sekin homma aiheutti kuukausien karenssin. Köyhän elämässä kuitenkin jokainen ylimääräinen satanen tuntuu todelta suurelta summalta verrattuna ihmiseen, joka on 2500e saanut käteen joka kuukausi useamman vuoden ajan. Tämä oma tilanteeni siis oli ajalta, kun valtiolla oli ongelmia hyväksyä nämä Eezyt ja Ukko-palvelut, joissa ihmiset voivat tehdä haluamaansa työtä ja laskuttaa ne laskutuspalvelun kautta. Laskuttamasta rahasummasta lähti ensin ALV, sitten eläkemaksut, sitten laskutuspalvelun palveluprosentti, ja sitten vielä 28,5% sivutuloprosentilla omat verot. Nykyään tilanne on helpompi, kun ensin sai näissä palveluissa alkaa käyttää pääveroprosenttia ja nykyään tuo sivutuloprosentti taitaa olla menneiden talvien lumia jo muutenkin. Mutta kaiken tuon makselun lisäksi piti vielä kirjoittaa pitkät sepustukset työkkärille, että miksi teen näin ja miten paljon tulen tekemään näin seuraavana vuonna. Ja asian selvityksen ajaksi tietenkin karenssit tulille.

Ja tästä päästäänkin @kaamio nkin tuntemaan vaatimukseeni siitä, että:

1) Yrittäjyydestä pitäisi tehdä riskittömämpää siten, että jokaiselle ihmiselle tulisi antaa oikeus perustaa yritys ja saada Kelan tukiverkosto silti käyttöön. Eli ihmisellä pitäisi saada olla vaikka vain muutaman sadan euron kuussa tuottava firma ilman pelkoa tukirahoitta jäämisestä, jos jossain kuussa rahaa ei paljoa tulekaan. Vaikka tämä firmanpitäjä saisikin joka kuukausi Kelalta kultarahoja, niin luulisi kuitenkin tämän henkilön firmallaan saamat vähät lisäsataset olevan parempi valtiolle, kuin että tämä henkilö ei saisi aikaan sitäkään vertaa.

2) Taide- ja kulttuurihommille pitäisi antaa suurempi arvo, kuin mitä niillä on. Taide, kulttuuri, viihde ja tällaiset ovat kuitenkin lopulta niitä, jotka todella erottaa meidät muista eläimistä. Elukat kyllä rakentelee omilla kyvyillään siinä missä ihmisetkin, mutta yksikään muu eläin ei säveltämällä sävellä mitään tai maalaamalla maalaa mitään tai ideoita levittääkseen kirjoita mitään. Onkin pöyristyttävää miten paljon vaikka jonkun hökkelin rakentamiselle annetaan enemmän arvoa kuin vaikkapa katusoittajalle, tai vaikka internet-keskustelijalle. Nämä saavat kyllä heti arvostusta, jos pystyy näyttämään toteen, että sitä tekemällä on saanut uuden auton. Mutta arvoa sille asialle itselleen ei löydy. Jos joku on töhertänyt kivan näköisen maalauksen johonkin kallionseinään, niin se on pummin tekemää paskaa, mutta jos se sama juttu on taidegallerian seinällä osana valtion verojen kerryttämistä, niin heti on suurempi arvo sekä tekijällä että kuvalla. Jos joku kirjoittaa paskaa intternetfoorumille, niin se on vain paskaa intternetfoorumilla, mutta jos sama teksti on blogissa, jossa eri bisneksentekijät antavat mainoksia vastaan rahaa, niin tekstintuottaminen muuttuu yllättäen hyväksytyksi ja tekstintuottajasta tulee arvokkaampi ihminen.

Tästä päästään kohtaan 3, eli:

3) Nämä kulttuuriasiat pitäisi liittää osaksi yhteiskuntamme sosiaalijärjestelmää! Valtion tulisi antaa ihmiselle tämän omalla ajallansa tuottamille kulttuuriasioille edes pieni arvo edes siinä muodossa, että siitä voisi henkilö kokea ansainneensa Kelan rottailurahat. Jos joku kaheli haluaa järjestää performanssitaide-esityksen keskellä kauppatoria, niin järjestäkööt ja saakoon siitä valtiolta kulttuurinylläpitotunnustuksen Kelan rahojen muodossa. Miettikää sitä ihmismielen ymmärryksen nousua mikä siitä tulee, kun työttömäksi joutuneen henkilön tulisi tehdä jokin kulttuurilisäys yhteiskuntaamme saadakseen valtiolta tuen! Rekkamies kun menettää syystä tai toisesta työnsä eikä pääse ansiosidonnaisten loppumisen jälkeenkään töihin, voisi saada Kelalta tukea tekemällä biisin, performanssiesityksen, maalauksen tai vaikka kirjoituksen mistä tahansa aiheesta. Katujen deekulla sama homma. Elämäntapapummilla sama juttu. Maahanmuuttajalla sama. Vaikka jokainen näistä tekisi vain jonkinlaisen heidän omaa mieltänsä muille avaavan minkä tahansa tasoisen kirjoituksen, niin ymmärryksemme ihmisistä laajenisi välittömästi! Kerrankin olisi ihmisellä homma, jossa se olisi sille henkilölle itselleen niin läheinen kuin vain mahdollista. Muut työthän tehdään yleensä muille eikä niissä ole mitään omaa, mutta tämä olisi täysin henkilökohtainen panos, joka auttaa ylläpitämään ihmiskulttuuria sen sijaan että toimisi yksinomaan bisnesmaailman pyörittäjänä.

Jos nyt vaikka vanhoja sanomalehtiä muistelee, niin kyllähän niissäkin eniten sielua kutkutteli YLEISÖNOSASTOKIRJOITUKSET kuin siellä täällä olevat mainokset milloin mistäkin asiasta. Noilla mainoksillahan lehti sai olla olemassa, mutta yleisönosastossa oli iso osa lehden sielusta ja iso osa kytköksestä ihmiskulttuuriin. Tällaista ideoiden ja asioiden julkituomista pidetään liian itsestäänselvyytenä ja arvottomana, vaikka juuri niiden ansiosta niin moni asia lopulta pyöriikin. Facebookit ja Twitterit näennäisesti pyörivät rahatulojen myötä, mutta se oikea polttoaine niissä on IHMISKULTTUURI ja ihmisen itsensä luoma henkilökohtainen julkitulo. Tätä polttoainetta kyllä hyödynnetään rahallisesti mielellään, mutta sen kummempaa arvoa sille ei anneta.

Minusta kenenkään ei tulisi kyseenalaistaa esimerkiksi niilo22:n saamia Kela-rahoja. Niilo22:n tuottama materiaali rikastaa kulttuuria paljon enemmän kuin mitä moni palkkaa saava työssäkävijä rikastuttaa. Eikä sillä lopulta ole väliä käykö tuollaisten ihmisten juttuja katsomassa kymmenen vai kymmenentuhatta ihmistä. Ei jotain virallisia valtion tukemia baletteja ja oopperoitakaan niin hirveän moni lopulta katsomassa kuitenkaan käy. Tärkeintä on, että niitä juttuja on olemassa ja niitä saa halukkaat tehdä ja halukkaat katsoa ja imeä niistä mieliinsä mitä sitten haluavatkaan. Tärkeintä on, että se osa kulttuuria on olemassa ja koettavissa.




Tähän loppuun vielä omasta työllisyystilanteesta:

Välillä on ja välillä ei ole.
Pari viikkoa sitten piti olla, mutta ei ollutkaan, kun henkilölle tuli korona.
Viikko sitten piti olla tuo mitä piti olla pari viikkoa sitten, mutta ei ollutkaan, kun henkilön äidillekin tuli korona.
Tuo projekti on sitten mahdollisesti ensi kuussa.
Mutta kohta saattaa olla vähän enemmän kuin mitä äsken ei ollut, koska yhden osa-aikaisen homman hakuprosessi on tässä käynnissä. Juuri itseasiassa kesken tämän koko postauksen vastasin sähköpostitse jatkokysymyksiin.
Yhtä tosi hienoa pisnesneuvottelua olen käynyt myös, joka olisi ollut tiukin juttu miesmuistiin, mutta homma hyvin todennäköisesti kariutuu täysin mahdottomana. Tulipahan ainakin yritettyä ja käytettyä kaikki sielussani olevat voimavarat tuntemattomille ihmisille soitteluun.
 
En oo kyl ikinä kokenu, että se olis multa jotenki pois jos joku pirinisti, taidehörhö tai elämäntapatyötön ei käy töissä.

Täällä just mainittu seki, että jos joku nyt sil muutamal huntil ja kokoajan törkeen paperihelvetin kanssa haluaa elää, niin siitä vaan.

Eikä muuten kuulu mulle pätkän vertaa että mitä jotkut tekee töitten tai työttömyytensä kanssa, tuli vaan mieleen..
 
Vanhemmiten tuntuu, että joka asiaan tulee entistä enemmän sellainen "jokainen tekee kuin itse parhaaksi näkee" -asenne, pätee myös tähän. En ole varsinaisesti ikinä ihaillut mitään korkeaa työmoraalia ja tavallaan ajattelen, että jos joku on omasta tahdostaan työtön niin siinähän on. Monenlainen työ on täysin turhaa ja tuottamatonta tai jopa haitallista, eikä tänä päivänä tarvisi tehdä niin paljoa töitä. Järjetöntä, että tuottavuus on kasvanut räjähdysmäisesti (liikaakin), mutta yli sata vuotta vanhat periaatteet työn osalta elävät silti vahvasti. Tuomitsen kaikenlaisen työttömien kepittämisen ja haukkumisen: Kaikki ne puheet jostain risusavostasta, mihin kaikki työttömät pitäisi jostain tuntemattomasta syystä pakottaa.

Kaikesta tuosta huolimatta en ole ikinä nostanut penniäkään työttömyyskorvausta, enkä halua tai kehtaa jäädä työttömäksi, eikä tässä ole edes kyse rahasta. Yhteiskunnan painostus tai häpeä on huono peruste työssäkäymiselle, mutta kyllä se työttömyys hävettäisi keskusteluissa perheen ja tuttavien kanssa. En pidä työttömiä sen huonompina ihmisinä kuin työssäkäyviä, mutta pitäisin kyllä varmaan itseäni huonompana, jos en olisi töissä. Omassa perheessä on aika korkea työmoraali ja asiat tehdään tunnollisesti, vaikka siihen ei ole mitenkään "opetettu" ikinä. En tiedä, mistä tuo tulee, mutta koen sen myös suomalaiseen kulttuuriin kuuluvana asiana.

Työttömien mollaaminen on siinäkin mielessä epäreilua, ettei niitä avoimia työpaikkoja vain ole. Ylistetään jotain markkinatalouden kykyä korjata kaikki, mutta työmarkkinoilla homma ei kyllä pelaa. Työtön on huonossa neuvotteluasemassa, jos vaihtoehtoina on vain orjuutusta. En ikinä menisi esimerkiksi johonkin puhelinmyyntihommiin (joka menee muutenkin kategoriaan turhat työt). Olen kyllä tehnyt omasta mielestä turhaa tai jopa haitallista työtä, mutta sitäkin parhaani mukaan jostain kumman syystä. Olen vähän sitä mieltä, että moni palkatta tehty "työ" on hyödyllisempää kuin moni "oikea työ".

Uskon kyllä, että jonkin sortin työ on ihmiselle hyväksi, etenkin nykyaikana. Ihmisellä on kai kuitenkin jonkinlainen luontainen tarve hyödyttää yhteisöä ja työn pakottamat rutiinit kaikessa vittumaisuudessaan ovat tietyllä tavalla hyväksi ainakin itselleni. Ja onhan se palkkakin ihan kiva juttu. Jokainen tuilla eläviä haukkuva voi milloin tahansa tosiaan irtisanoutua ja siirtyä elämään tätä luksuselämää vaikka saman tien. Kuten mainittu, niistä tuista palaa aika paljon myös kiertoon, eikä se ihmisen perustarpeiden tyydyttäminen ole lopulta niin kallista.

Olisi kiva, jos täystyöllisyyden tavoittelu unohdettaisiin (ei kuulu kapitalismiinkaan) ja keskityttäisiin siihen, mikä on oikeasti hyödyllistä, mutta onhan tuo vähän utopistista ajattelua. Tuo esimerkki kuopan kaivamisesta ja täyttämisestä toteutuu kyllä ihan käytännössä monissa ihan arvostetuissakin ammateissa. Tämän lisäksi olisi hienoa, jos kaikki saisivat tehdä juuri sellaista työtä kuin itse haluavat, mutta menee taas sinne utopian puolelle.

Ai niin! Kaikki automatisaatio ja muu, joka "vie ihmisten työpaikat" on helvetin hyvä asia. En ole oikein ikinä ymmärtänyt niitä, jotka väittävät muuta.

En tiedä oliko postauksessa pointtia, kunhan kirjoittelin kaikkea mitä tuli aiheesta mieleen. Tuossa kun tuli nyt haukuttua joitakin ammatteja turhiksi, mainitaan nyt vielä vastapainoksi, että arvostan helvetisti kaikenlaisia perusasioiden parissa työskenteleviä ihmisiä, esimerkiksi maanviljelijöitä.
 
Tässähän tuli monta hyvää kulmaa.

Itehän just näitä sakeita NEETtejä.(ironiaa vain, en tarkoita kategorisoida ja lytätä heitä kaikkia, onhan siellä varmasti monta monituista eri tarinaa ja kulmaa.)
Kuten arvata saattaa, ei omat asenteet muita NEETtejäkään kohtaan siis tuomitsevat ole.

Mielenterveysongelmani ovat jo vuosia olleet vähenemään päin ja tarkkaavaisuushäiriönki kanssa alkaa jo pärjäillä, ja koska olen aika nuorikin viel, niin tuntuu siltä että saattaa johonkin suojatyöpaikkaan vielä ajautua.
Ainakin ympäröivä maailma niin haluaa ja painostaa tuputtamalla tätä työajattelua.
Kun on fyysistestikkin ihan kunnossa vielä ja ei ole päihdeongelmaa tai rikosrekisteriä. Ei sillä, etteikö näistäkin huolimatta moni töissä olisi.

Nytkin jo ravaan noissa kaupungin tarjoamissa "töissä". Eipä näistä varmaan vielä ponnisteta mihinkään, mutta tarjoavatpa jotain struktuuria ehkä joillekin joka sitten voi auttaa etenemään.

Eipä ole oikeastaan mitään omia ajatuksia aiheesta, ymmärrän näitä kaikkia näkemyksiä.
 
Vanhemmiten tuntuu, että joka asiaan tulee entistä enemmän sellainen "jokainen tekee kuin itse parhaaksi näkee" -asenne, pätee myös tähän. En ole varsinaisesti ikinä ihaillut mitään korkeaa työmoraalia ja tavallaan ajattelen, että jos joku on omasta tahdostaan työtön niin siinähän on. Monenlainen työ on täysin turhaa ja tuottamatonta tai jopa haitallista, eikä tänä päivänä tarvisi tehdä niin paljoa töitä. Järjetöntä, että tuottavuus on kasvanut räjähdysmäisesti (liikaakin), mutta yli sata vuotta vanhat periaatteet työn osalta elävät silti vahvasti. Tuomitsen kaikenlaisen työttömien kepittämisen ja haukkumisen: Kaikki ne puheet jostain risusavostasta, mihin kaikki työttömät pitäisi jostain tuntemattomasta syystä pakottaa.

Kaikesta tuosta huolimatta en ole ikinä nostanut penniäkään työttömyyskorvausta, enkä halua tai kehtaa jäädä työttömäksi, eikä tässä ole edes kyse rahasta. Yhteiskunnan painostus tai häpeä on huono peruste työssäkäymiselle, mutta kyllä se työttömyys hävettäisi keskusteluissa perheen ja tuttavien kanssa. En pidä työttömiä sen huonompina ihmisinä kuin työssäkäyviä, mutta pitäisin kyllä varmaan itseäni huonompana, jos en olisi töissä. Omassa perheessä on aika korkea työmoraali ja asiat tehdään tunnollisesti, vaikka siihen ei ole mitenkään "opetettu" ikinä. En tiedä, mistä tuo tulee, mutta koen sen myös suomalaiseen kulttuuriin kuuluvana asiana.

Työttömien mollaaminen on siinäkin mielessä epäreilua, ettei niitä avoimia työpaikkoja vain ole. Ylistetään jotain markkinatalouden kykyä korjata kaikki, mutta työmarkkinoilla homma ei kyllä pelaa. Työtön on huonossa neuvotteluasemassa, jos vaihtoehtoina on vain orjuutusta. En ikinä menisi esimerkiksi johonkin puhelinmyyntihommiin (joka menee muutenkin kategoriaan turhat työt). Olen kyllä tehnyt omasta mielestä turhaa tai jopa haitallista työtä, mutta sitäkin parhaani mukaan jostain kumman syystä. Olen vähän sitä mieltä, että moni palkatta tehty "työ" on hyödyllisempää kuin moni "oikea työ".

Uskon kyllä, että jonkin sortin työ on ihmiselle hyväksi, etenkin nykyaikana. Ihmisellä on kai kuitenkin jonkinlainen luontainen tarve hyödyttää yhteisöä ja työn pakottamat rutiinit kaikessa vittumaisuudessaan ovat tietyllä tavalla hyväksi ainakin itselleni. Ja onhan se palkkakin ihan kiva juttu. Jokainen tuilla eläviä haukkuva voi milloin tahansa tosiaan irtisanoutua ja siirtyä elämään tätä luksuselämää vaikka saman tien. Kuten mainittu, niistä tuista palaa aika paljon myös kiertoon, eikä se ihmisen perustarpeiden tyydyttäminen ole lopulta niin kallista.

Olisi kiva, jos täystyöllisyyden tavoittelu unohdettaisiin (ei kuulu kapitalismiinkaan) ja keskityttäisiin siihen, mikä on oikeasti hyödyllistä, mutta onhan tuo vähän utopistista ajattelua. Tuo esimerkki kuopan kaivamisesta ja täyttämisestä toteutuu kyllä ihan käytännössä monissa ihan arvostetuissakin ammateissa. Tämän lisäksi olisi hienoa, jos kaikki saisivat tehdä juuri sellaista työtä kuin itse haluavat, mutta menee taas sinne utopian puolelle.

Ai niin! Kaikki automatisaatio ja muu, joka "vie ihmisten työpaikat" on helvetin hyvä asia. En ole oikein ikinä ymmärtänyt niitä, jotka väittävät muuta.

En tiedä oliko postauksessa pointtia, kunhan kirjoittelin kaikkea mitä tuli aiheesta mieleen. Tuossa kun tuli nyt haukuttua joitakin ammatteja turhiksi, mainitaan nyt vielä vastapainoksi, että arvostan helvetisti kaikenlaisia perusasioiden parissa työskenteleviä ihmisiä, esimerkiksi maanviljelijöitä.
Melko pitkälti sama.
 
En oo kyl ikinä kokenu, että se olis multa jotenki pois jos joku pirinisti, taidehörhö tai elämäntapatyötön ei käy töissä.

Täällä just mainittu seki, että jos joku nyt sil muutamal huntil ja kokoajan törkeen paperihelvetin kanssa haluaa elää, niin siitä vaan.

Eikä muuten kuulu mulle pätkän vertaa että mitä jotkut tekee töitten tai työttömyytensä kanssa, tuli vaan mieleen..

No tämä aika helvetin vahvasti myös itellä!

Kätevä kun voi vaan lainata jonkun postausta ilmaistakseen mielipiteensä. :D
 
Bäev aeh: Millä musiikkialbumilla tai jollain muulla musiikkijulkaisulla on aina paikka sydämessäsi?

Levyn ei tarvitse, eikä itseasiassa pidäkään olla se lempiartistisi julkaisu! Mutta! Haluan ehdottomasti, että aihe pysyisi kokoanisen albumin mitoissa, eikä niinkään yksittäisen biisin.

Itselläni ehdottomasti ensimmäisenä tulee mieleen:

noudoubti.png

Tämä levy on kulkenut kuuntelussa, sekä ajatuksissani aivan julkaisusta saakka. Joka kerta kun pistän levyn pyörimään, pääsen uskomattomalle aikamatkalle lapsuuteen, nuoruuteen sekä lähimenneisyyteen. Tää levy assosioituu niin vahvasti omiin elämän aikana koettuihin asioihin, vaikka tätä ei olis kuunnellukkaan kun joitain asioita on tapahtunut. Monesti kun olen vaikka kävelemässä ulkona, tämän levyn kappaleet alkavat soida päässä ja tulee hirmuinen halu kuunnella koko levy läpi! Ja itseasiassa, vois laittaa tän pyörii tossa ihan just nyt korviin kun lähden kävelemään töihin!

Ai että! 🍕
 
No tälläi äkkiseltään, kun asiaa rupesin pohtimaan niin ihan ekana pompahti mieleen:

Bad Religion - The Gray Race

bad_religion_the_gray_race_lp_d3c6530e.jpg

Metallican Load on myös aika iso osa ollut omaa elämää.

Metallica_-_load.jpg

Bad Religion oli niitä ekoja oikeita bändejä, mitä tuli kuunneltua pentuna. Siis kun into jäi eurodance-jutuista.
Metallican Load puolestaan oli niitä ekoja levyjä, joka sytytti innostuksen musaan ihan tosissaan tossa about 1999. Silloin tuli parin vuoden ajan pistettyä palkasta aika isoja summia rahaa levyihin.
 
Tohon on helppo heittää kaksi levyä, mutta mahdoton valita niiden väliltä.


Cytokine - +- (aka PM aka PlusMinus)

663px-CK-0011P.jpg


ja Alice's Emotion - Scarlet Eyes

603px-AECD-013.jpg

Kummatkin menee sinne techno/trance/sen sellainen ja on arrangemusaa.

Koska kyseessä touhouarrangemusa niin vähemmän yllättäen levisivät internetseissä about välittömästi sen jälkeen kun niitä jossain comiketissä oli myyty. (Tohon aikaan meininki oli vähän erilainen siltä osin että monia comikethommia ei olis ollu edes mahdollista ostaa mitenkään helposti tai välttämättä yhtään mitenkään)

Molemmat muuten julkaistu Comiket 74, vuonna 2008.

Noi on just sellaisia että ylikuuntelee aina, sitten pariin vuoteen ei kuuntele ollenkaan, mutta jos aikoo kuunnella jotain mikä on ikäänkuin varman päälle ni se on aina jompikumpi. Etenkin toi Cytokine on jotain mitä kuuntelen aina kun tympäännyn ihmisiin jotenkin ja tarttee irtioton kaikesta, ja jota kuuntelin joskus läpi kun mietin että kaikista hienointa olisi jos vois vaan kaikessa rauhassa istua yöllä pimeessä ja räpeltää tiettyjä tietokoneita.

Itseasiassa noilla on sellainen "jonkin aloitus" merkitys sillä tavalla että jos tuleekin jokin ihan täysin uusi asia mistä ei ole mitään kokemusta, minkä kanssa ei ole toiminut koskaan aikaisemmin yms, ni jompikumpi soimaan alkuun ja menoks, ja ovat varmaan kaksi ensimmäistä levyä mistä on ihan oikeasti pitänyt eikä vain yrittänyt pitää, osittain siksikin että kumpikin on ollut täysin sattumaa eikä kukaan ole koskaan käskenyt kuunnella niitä tai odottanut että pitäisin niistä.
 
Inspiroiduin miettimään nimenomaan siltä kannalta mikä levy palauttaa selkeitä muistoja ja fiiliksiä menneisyydestä, niin kyllähän se on tämä:

1p Slipknot - Iowa 2001
SlipknotIowa.jpg
Nu metal
Groove metal


Vähän oli vaikeaa aluksi päättää tämän ja self titledin välillä, mutta jotenkin tästä elää muistot niin vahvana. Muistan sen kuin eilisen päivän kun kävelin ~20 vuotta sit Tikkurilan Anttilaan hakemaan Iowan CD:n, ja kuuntelin sitä koko matkan kotiin asti. Kyllä osui vihaisen teini-Radilyksen makuun niin että huhhuh, Slipknotin People=Shit paidassa tuli käytännössä asuttua tämän jälkeen.

Tuntuu että nään ihan visuaalisesti sen metsäreitin minkä läpi kävelin ensikuuntelun aikana. Slipknot oli samalla myös ensimmäinen bändi jonka kävin silloin tsekkaamassa livenä heti 2002 tammikuussa.

Hitto tämä on kyllä pakko saada vinyylinä takaisin, mutta..

85FD9644-96DB-4D9F-9EA2-7D05B1F094DB.jpeg
 
Viimeksi muokattu:
Kaippa ne eniten kuunnellut ovat nämä kolme.

Burzum-Hvis lyset tar oss
Tässä parasta dungeon synthiä edelleen mitä tiedän. Paljon on dungeon synthiä yrittänyt etsiä mutta äänimaailma ei ole näin hyvä yleensä, hyvä kuunnella samalla kun lueskelee maailman mysteereistä. Ja muukin kuin ne syntikkakohat hyvää kauttaaltaan.

Kitaro-Silk Road.
Varhaista elektronista parhaasta dokumenttisarjasta, tätä sitä oli mukava katella lapsena, nykyään sitte kuuntelee soundtrackkia taustalla kun lukee noista maailman mysteereistä.

Chisato Moritaka- Mi-ha
Weebojen discoa, mukava kuunnella taustalla kun levuttaa JRPG:eissä.
 
Takaisin
Ylös Bottom