Se on vähän sillä tavoin, että:
Työ ja työmoraali ja työttömyys jne asiat herättävät sellaisia kysymyksiä, että:
Onko työnteko itseisarvo?
Mikä lasketaan työksi?
Onko kaikki, josta saa palkaksi rahaa ja josta maksetaan valtiolle veroa, moraalisesti oikein ihmisen tehdä?
Onko kaikki, josta saa palkaksi rahaa ja josta maksetaan valtiolle veroa, ihmiselle hyväksi tehdä?
Silloin, kun maailma oli vielä kesken ja ihmisiä oli vähemmän, taisi jokaiselle löytyä jotain mielekästä puuhaa, joka rakensi maailmaa jollain tapaa järkevästi. Kun ei ollut laivaa, jolla mennä meren yli katsomaan toista rantaa tai jolla käydä hakemassa kaloja vähän pidemmältä, niin olihan siinä laivanrakentamisellakin aivan erilainen maailmankasvatuksen henki kuin nykyään, kun laivoista tehdään risteilylaivoja, joihin rakennetaan uima-altaita, jossa voi käydä meren yllä uimassa olematta siinä meressä.
Sitten on olemassa kaikenlaisia bisneksiä, joista ei sinänsä tiedetä onko se bisneksen lopputulos edes hyväksi kellekään, mutta kun sen bisneksen toteutumiseksi saadaan ihmiset käyttämään omaa elinaikaansa rahaa vastaan, niin sillä ei ole niin väliä onko se bisnes hyväksi vai ei. Pääasia, että työtä löytyy, vaikka se työssä oleva ihminen ei sitä työtään millään tavoin merkityksellisesti kokisikaan.
Eli on olemassa runsas määrä töitä, joissa se työntekijä ei välttämättä koe sen itse työn olevan itsessään millään tavoin merkityksellistä, vaan se työ tehdään ikään kuin velvollisuutena valtiota kohtaan. Että voisi maksaa valtiolle veroja ja auttaa valtiota suorittamaan omia bisneksiään. Ja sitten sekään ei haittaa onko se valtion bisnes merkityksellistä vai ei. Pääasia on, että valtiolle annetaan ansainnasta verorahoja, jolla oma eläminen oikeutetaan. Ei haittaa vaikka ne valtion bisnekset ovat sellaisia, että se mikä valtiolle oli ennen puoli miljardia velkaa, onkin nyt 13 miljardia velkaa, ja pomppaa kohta 20 miljardiin. Pääasia on, että valtion kansalainen tekee asioita, joka loppujenlopuksi hyödyttää suoraan rahallisesti niitä valtion bisneksiä. Jos työtön velkaantuu ihan vaikka vain tuhansilla euroilla, se saattaa olla katastrofi ja etenkin merkki tämän kansalaisen huonosta elämäntyylistä tms asiasta. Mutta jos valtio velkaantuu miljardeittain verrattain lyhyessä ajassa, se on vain perus valtionbisnestä.
Sitten on sekin ongelma, että se työ, joka tällä hetkellä koetaan epämielekkääksi, mutta valtionhyödyntämisen vuoksi velvollisuudentunnosta moraalisesti oikeaksi tehdä, ja vaikka siinä järki välillä tuntuisikin menevän ja viikonloppuna on sen työn takia pakko nollata aivot viinalla ja huumeilla, niin saattaakin sadan vuoden päästä olla osa sitä kuviota, joka aiheutti järkyttävän humanitaarisen tai luonnonkatastrofin tms. Esimerkiksi harva tiesi silloin joskus muinoin, että kun nyt laitetaan tämä höyrykone tästä pyörimään, niin tulevaisuudessa meillä on saastunutta maastoa aivan saatanasti.
Itse näen asian niin, että yhteiskunta ei pyöri pelkällä työnteolla ja verotuloilla, vaan tarvitaan myös sitä väkeä, joka olemassaolollaan ylläpitää keskustelun ja kulttuurin ja kanssakäyntien pystyssäpysymistä silloinkin kun toiset tekevät bisneksiä ja ovat palkkaa vastaan auttamassa muita tekemään niitä bisneksiä. Tai no jos näitä nyt ei tarvitsemalla tarvitse, niin en tuota pörinää täysin hyödyttömäksikään näe. Emme kuitenkaan voi asioiden hyötyjä mitata puhtaasti rahalla.
Minulla asia menee niin, että jos saisin valita, että teenkö itselleni vittumaista ja epämielekästä työtä 8 tuntia päivässä 4000e palkalla joka ikinen arkipäivä, vai teenkö itselle mielekästä ja vähemmän vittumaisia töitä muutaman tunnin päivässä tonnilla, niin valitsen jälkimmäisen. Enkä koe siitä minkäänlaista moraalista ongelmaa, vaikka se raha ei verotuloja valtiolle yhtä paljoa kerrytäkään, kuin mitä se 4000e palkka kerryttäisi. Olen kuitenkin myös valmis itse maksamaan siitä vähästä palkasta ne verot mitä valtio niistä sitten haluaakaan ottaa.
Olen kuitenkin myös kokenut sitä, että pyytämästäni palkkiosta tekemääni työtä vastaan lähtee yli puolet pois veroihin ja muihin asioihin. Että jos nyt vaikka jotakuta rikkaampaa ihmistä vituttaa kun viidentonnin palkasta jääkin käteen vaikka 2500e, niin arvatkaa vaan miltä tuntuu, kun tekemästäni työstä, josta toinen on halukas maksamaan tonnin, saankin käteen karvan alle 500e? Ja sekin homma aiheutti kuukausien karenssin. Köyhän elämässä kuitenkin jokainen ylimääräinen satanen tuntuu todelta suurelta summalta verrattuna ihmiseen, joka on 2500e saanut käteen joka kuukausi useamman vuoden ajan. Tämä oma tilanteeni siis oli ajalta, kun valtiolla oli ongelmia hyväksyä nämä Eezyt ja Ukko-palvelut, joissa ihmiset voivat tehdä haluamaansa työtä ja laskuttaa ne laskutuspalvelun kautta. Laskuttamasta rahasummasta lähti ensin ALV, sitten eläkemaksut, sitten laskutuspalvelun palveluprosentti, ja sitten vielä 28,5% sivutuloprosentilla omat verot. Nykyään tilanne on helpompi, kun ensin sai näissä palveluissa alkaa käyttää pääveroprosenttia ja nykyään tuo sivutuloprosentti taitaa olla menneiden talvien lumia jo muutenkin. Mutta kaiken tuon makselun lisäksi piti vielä kirjoittaa pitkät sepustukset työkkärille, että miksi teen näin ja miten paljon tulen tekemään näin seuraavana vuonna. Ja asian selvityksen ajaksi tietenkin karenssit tulille.
Ja tästä päästäänkin
@kaamio nkin tuntemaan vaatimukseeni siitä, että:
1) Yrittäjyydestä pitäisi tehdä riskittömämpää siten, että jokaiselle ihmiselle tulisi antaa oikeus perustaa yritys ja saada Kelan tukiverkosto silti käyttöön. Eli ihmisellä pitäisi saada olla vaikka vain muutaman sadan euron kuussa tuottava firma ilman pelkoa tukirahoitta jäämisestä, jos jossain kuussa rahaa ei paljoa tulekaan. Vaikka tämä firmanpitäjä saisikin joka kuukausi Kelalta kultarahoja, niin luulisi kuitenkin tämän henkilön firmallaan saamat vähät lisäsataset olevan parempi valtiolle, kuin että tämä henkilö ei saisi aikaan sitäkään vertaa.
2) Taide- ja kulttuurihommille pitäisi antaa suurempi arvo, kuin mitä niillä on. Taide, kulttuuri, viihde ja tällaiset ovat kuitenkin lopulta niitä, jotka todella erottaa meidät muista eläimistä. Elukat kyllä rakentelee omilla kyvyillään siinä missä ihmisetkin, mutta yksikään muu eläin ei säveltämällä sävellä mitään tai maalaamalla maalaa mitään tai ideoita levittääkseen kirjoita mitään. Onkin pöyristyttävää miten paljon vaikka jonkun hökkelin rakentamiselle annetaan enemmän arvoa kuin vaikkapa katusoittajalle, tai vaikka internet-keskustelijalle. Nämä saavat kyllä heti arvostusta, jos pystyy näyttämään toteen, että sitä tekemällä on saanut uuden auton. Mutta arvoa sille asialle itselleen ei löydy. Jos joku on töhertänyt kivan näköisen maalauksen johonkin kallionseinään, niin se on pummin tekemää paskaa, mutta jos se sama juttu on taidegallerian seinällä osana valtion verojen kerryttämistä, niin heti on suurempi arvo sekä tekijällä että kuvalla. Jos joku kirjoittaa paskaa intternetfoorumille, niin se on vain paskaa intternetfoorumilla, mutta jos sama teksti on blogissa, jossa eri bisneksentekijät antavat mainoksia vastaan rahaa, niin tekstintuottaminen muuttuu yllättäen hyväksytyksi ja tekstintuottajasta tulee arvokkaampi ihminen.
Tästä päästään kohtaan 3, eli:
3) Nämä kulttuuriasiat pitäisi liittää osaksi yhteiskuntamme sosiaalijärjestelmää! Valtion tulisi antaa ihmiselle tämän omalla ajallansa tuottamille kulttuuriasioille edes pieni arvo edes siinä muodossa, että siitä voisi henkilö kokea ansainneensa Kelan rottailurahat. Jos joku kaheli haluaa järjestää performanssitaide-esityksen keskellä kauppatoria, niin järjestäkööt ja saakoon siitä valtiolta kulttuurinylläpitotunnustuksen Kelan rahojen muodossa. Miettikää sitä ihmismielen ymmärryksen nousua mikä siitä tulee, kun työttömäksi joutuneen henkilön tulisi tehdä jokin kulttuurilisäys yhteiskuntaamme saadakseen valtiolta tuen! Rekkamies kun menettää syystä tai toisesta työnsä eikä pääse ansiosidonnaisten loppumisen jälkeenkään töihin, voisi saada Kelalta tukea tekemällä biisin, performanssiesityksen, maalauksen tai vaikka kirjoituksen mistä tahansa aiheesta. Katujen deekulla sama homma. Elämäntapapummilla sama juttu. Maahanmuuttajalla sama. Vaikka jokainen näistä tekisi vain jonkinlaisen heidän omaa mieltänsä muille avaavan minkä tahansa tasoisen kirjoituksen, niin ymmärryksemme ihmisistä laajenisi välittömästi! Kerrankin olisi ihmisellä homma, jossa se olisi sille henkilölle itselleen niin läheinen kuin vain mahdollista. Muut työthän tehdään yleensä muille eikä niissä ole mitään omaa, mutta tämä olisi täysin henkilökohtainen panos, joka auttaa ylläpitämään ihmiskulttuuria sen sijaan että toimisi yksinomaan bisnesmaailman pyörittäjänä.
Jos nyt vaikka vanhoja sanomalehtiä muistelee, niin kyllähän niissäkin eniten sielua kutkutteli YLEISÖNOSASTOKIRJOITUKSET kuin siellä täällä olevat mainokset milloin mistäkin asiasta. Noilla mainoksillahan lehti sai olla olemassa, mutta yleisönosastossa oli iso osa lehden sielusta ja iso osa kytköksestä ihmiskulttuuriin. Tällaista ideoiden ja asioiden julkituomista pidetään liian itsestäänselvyytenä ja arvottomana, vaikka juuri niiden ansiosta niin moni asia lopulta pyöriikin. Facebookit ja Twitterit näennäisesti pyörivät rahatulojen myötä, mutta se oikea polttoaine niissä on IHMISKULTTUURI ja ihmisen itsensä luoma henkilökohtainen julkitulo. Tätä polttoainetta kyllä hyödynnetään rahallisesti mielellään, mutta sen kummempaa arvoa sille ei anneta.
Minusta kenenkään ei tulisi kyseenalaistaa esimerkiksi niilo22:n saamia Kela-rahoja. Niilo22:n tuottama materiaali rikastaa kulttuuria paljon enemmän kuin mitä moni palkkaa saava työssäkävijä rikastuttaa. Eikä sillä lopulta ole väliä käykö tuollaisten ihmisten juttuja katsomassa kymmenen vai kymmenentuhatta ihmistä. Ei jotain virallisia valtion tukemia baletteja ja oopperoitakaan niin hirveän moni lopulta katsomassa kuitenkaan käy. Tärkeintä on, että niitä juttuja on olemassa ja niitä saa halukkaat tehdä ja halukkaat katsoa ja imeä niistä mieliinsä mitä sitten haluavatkaan. Tärkeintä on, että se osa kulttuuria on olemassa ja koettavissa.
Tähän loppuun vielä omasta työllisyystilanteesta:
Välillä on ja välillä ei ole.
Pari viikkoa sitten piti olla, mutta ei ollutkaan, kun henkilölle tuli korona.
Viikko sitten piti olla tuo mitä piti olla pari viikkoa sitten, mutta ei ollutkaan, kun henkilön äidillekin tuli korona.
Tuo projekti on sitten mahdollisesti ensi kuussa.
Mutta kohta saattaa olla vähän enemmän kuin mitä äsken ei ollut, koska yhden osa-aikaisen homman hakuprosessi on tässä käynnissä. Juuri itseasiassa kesken tämän koko postauksen vastasin sähköpostitse jatkokysymyksiin.
Yhtä tosi hienoa pisnesneuvottelua olen käynyt myös, joka olisi ollut tiukin juttu miesmuistiin, mutta homma hyvin todennäköisesti kariutuu täysin mahdottomana. Tulipahan ainakin yritettyä ja käytettyä kaikki sielussani olevat voimavarat tuntemattomille ihmisille soitteluun.