Päivän aihe

Vankina Venäjällä -kirja kannattaa lukea tai kuunnella. Kertoo todella yksityiskohtaisesti kuinka selvitä sikäläisissä oloissa. Värikynän käytön määrästä ei ole tietoa, mielenkiintoinen kirja silti.

Lähin kokemus vankilasta oli vierailu täällä

"Mirsku — Today at 1:50 AM
tosta sais hyvän päivän aiheen ehkä että mihin oikein ylipäätään pyrit, pyritkö että sulla olis hauskaa vai mikä on motiivi millekin"

Tollaisen heitin discordissa, ja läväytetään päivän aiheeks.

Mikä loppujen lopuks on sun perimmäinen motivaatio mitä kohti pyrit? Miksi elät? Miksi toimit? Miksi teet asioita?

Tarkoitan siis lähinnä kaikkea tämmöistä että onko perimmäinen tavoite että olisi kivaa ? Onko tavoite olla "hyvä ihminen" mitä se ikinä juuri sun kohdalla tarkoittaakaan? Onko tavoite vain koittaa katsoa kaikki läpi ja sitten hautaan? Vai odotatko vain hautaanpääsyä vai...

Eli minkä tyyppinen luonne siellä oikein on pohjimmiltaan taustalla?

-------------------------------------------------------------


Omalla kohdalla motivaationa on tälleen tiivistettynä oppia uutta ja kehittyä eteenpäin. Näen ikäänkuin kaiken vain roolipelinä jossa hahmonkehitys on loppumatonta. Ja yksi osa tota on pysytellä erossa kaikesta mikä voisi tehdä tollaisesta epätehokasta tai minkä kokee jotenkin hidastavana asiana. Ja näkisin muutenkin että elossa olemisella ei olisi mitään pointtia jos kehittyminen pysähtyisikin. Sillä onko helppoa tai mukavaa ei ole niin väliä tossa sivussa, mutta huomannut että silloin kun jotain mukavuutta ei yritä varsinaisesti jahdata niin sellaiseen törmää huomattavasti helpommin. Yksi esimerkki vois olla sellainen että kokoajan tekee asioita jotka itsessään eivät ole mitenkään mukavia, mutta aina löytyykin jonkinlainen lopputulos joka on paljon palkitsevampaa kuin mikään sellainen palkitsevuus minkä voisi löytää palkitsevuutta erikseen jahtaamalla.

Ton kääntöpuolena taas sitten jos mulla ei ole kokoajan jotain tehtävää ja asioita tutkittavana, niin kaikki menee niin tylsäks että nukahdan siihen.

Mitä vaikuttais olevan tollaisen katsantomallin sellasia "defining traittejä" niin 100% ajattelu että "mikä ei tapa, se vahvistaa". Eli epäonnistumisiin suhtautuu niin että ne ei pysäytä vaan hidastaa vähän, niistä oppii joten se on hyödyllistä, hidastumisen jälkeen jatketaan juoksemista. Mut kääntöpuolena sitten on krooninen tylsistyminen kaikkeen liian samanlaiseen.

Ei mulla ole mitään.
Pysyttelen hengissä vain, koska vanhemmatkin on edelleen hengissä. Se on mun ainoa syy ja motivaatio olla elossa ja elämässä, että en ihan täysin niitä pettäisi.
Muuten vain meen päivästä toiseen.
Ei tähän hommaan hauskuus ja itsensä kehittämiset kuulu mitenkään.
Turhaa paskaa kaikki tämä mielestäni.

Pitkään oli ajatuksena itsensä kehittäminen ja jonkinlainen eteenpäin meneminen elämässä. Nyt on menty kuitenkin jo liki vuosi aikalailla viihtyminen edellä eikä loppua näy. Toki mä verkkaiseen tahtiin noita kieliä opiskelen, mutta muuten elämässä tuntuu tällä hetkellä eniten merkkaavan painojen nostelu, pyöräily ja ilmeisesti nyt on muodostunut joku pakkomielle saada mahdollisimman monta Sierran seikkailupeliä pelattua läpi. Toki noissa liikuntaharrastuksissa mielelläni myös kehittyisin.

Elän koska en ole kuollut

Pyrin hedonismiin ja siihen, että tämän pienen ajan kun tällä pallolla tallustaa, niin pitäisi hauskaa suurimman osan ajasta! Hedonismia toki rajoittaa monet asiat, kuten kroppa, yhteiskunnan säännöt jne. Eli en ole "all in" hedonisti joka vetää herskaa luksushuoran tisseiltä vuoden, ja kun rahat loppuu niin sossun yksiöön vetään subua, vaan ajattelen hommaa pitkällä tähtäimellä. Eli mikä tuottaa hyvää oloa mahdollisimman pitkään, ja jonka tuottama paha olo saataisiin minimoitua!

Lisäksi tulee itseään kehitettyä aika paljon, mutta se on lähinnä tylsyyden tappamista, oikeastaan olen hyvinkin laiska. Oon vaan niin laiska, että tylsyyskin ärsyttää ja pitää sitten keksiä aina joku harraste tai uus keräilyhomma mihin tappaa sitä aikaa.

Kuhan puuhastelen.

Yritän elää mahdollisimman viihdyttävän elämän, enkä missään nimessä halua venyttää sitä liikaa. Se kun venyy vaan sieltä lopusta kun makaat paskat housussa muiden vaivoina etkä ymmärrä mitä ympärilläsi tapahtuu.

Let’s die fast.

Elän, koska kehossani satojen miljoonien vuosien aikana evoluution tuloksena yhteistoimintaan järjestyneiden alkuaineiden verkon avulla energia on löytänyt tehokkaan tavan liikkua.

en tiiä

jnx sanoi:

en tiiä

Klikkaa laajentaaksesi...

Wapaa poikamies haluaa tutustua naisiin, jotka antavat perspillua monessa asennossa.

Radikus sanoi:

Wapaa poikamies haluaa tutustua naisiin, jotka antavat perspillua monessa asennossa.

Klikkaa laajentaaksesi...

Ainiin!

Jos joku tarkkailisi minua pari päivää niin hän voisi tulla siihen tulokseen että elän näkeakseni niin paljon youtube videoita kuin mahdollista.

Elän päivästä päivään ilman suurempia suunnitelmia.

Lassi sanoi:

Jos joku tarkkailisi minua pari päivää niin hän voisi tulla siihen tulokseen että elän näkeakseni niin paljon youtube videoita kuin mahdollista.

Elän päivästä päivään ilman suurempia suunnitelmia.

Klikkaa laajentaaksesi...

Ja kyllä tarkkailee. Vai mitä @Rami Airola ?

kaamio sanoi:

Ja kyllä tarkkailee. Vai mitä @Rami Airola ?

Klikkaa laajentaaksesi...

Jos avaruudesta tulleita alien ufoja on olemassa, niin tarkkailee vuorenvarmasti jopa ajatuksia ja motiiveja äärimmilleen kehittyneellä äänen-, kuvan- ja mielentallennusteknologialla!

Jos ei ole olemassa, niin sitten ei välttämättä tarkkaile.
Jos tilanne on tämä, niin tarkkailijat ovat silloin muinaisia suurtulvasta henkiin jääneitä atlantislaisia baalinpalvojia, tai jos heistä ei jäänyt ketään jäljelle, niin heidän tietonsa ja taitonsa sen jälkeen tavalla tai toisella saanutta kansaa.

Eli nämä asiat huomioiden voisin kyllä sanoa, että Lassin jokainen youtube-haku ja katselu ja mielipide niistä videoista on kyllä tallessa tälläkin hetkellä eikä Google itsekään edes tiedä siitä mitään!

"The proper function of man is to live, not to exist. I shall not waste my days in trying to prolong them. I shall use my time."

Isossa kuvassa elämäni kai onkin suhteellisen merkityksetöntä, mutta sellaisesta keskivaikeasta vuosikausia kestäneestä diagnosoimattomasta masennuksesta huolimatta pyrin elämään hyvää ja rauhallista elämää ja mieluummin pyrkimään kohti hyvää ja positiivisuutta kuin pahaa ja negatiivisuutta, vaikkei se aina helppoa olekaan. Uskon kuitenkin, että valo on ihmiselle parempi asia kuin pimeys, vaikka näistä jälkimmäiseen onkin niin kovin salakavalaa takertua kiinni ja jäädä vellomaan omaan synkkyyteensä.

Toki elämä myös sai uusia merkityksiä isäksi tulemisen jälkeen. Niinpä iso osa elämän nykysisällöstä on tyttären kasvattamista ja olosuhteet huomioiden mahdollisimman hyvän elämänpolun viitoittamista tälle tänään 2 vuotta täyttäneelle pikkuihmiselle.

Haluaisin myös pyrkiä tekemään enemmän hyvää muille ihmisille sekä eläimille ja luonnolle noin periaatteessa, mutta saakeli kun sitä on omaan introverttikuplaansa kääriytynyt erakko. Tähän kohti kuitenkin tähtään jatkuvasti enemmän ja enemmän, siihen että oma elämä voisi olla edes pienissä määrin hyväksi myös ihan ulkopuolisille tahoille.

Itsekeskeisyydestä, saamattomuudesta ja laiskuudesta haluaisin opetella nykyistä paremmin vielä eroon. Mutta koskaanhan ei ole liian myöhäistä kääntää uutta lehteä.

Meni kyllä yhellä päivällä huti nyt tämä tämmönen elämän tarkoitus-henkinen kysymys. Eilen tuli nimittäin tasan 42 vuotta linnunradan käsikirjan ensimmäisen osan julkaisusta.

Haamut ja henkimaailma kiehtoo. Ja historia, lueskella elämästä jossain ancient cityssä eli metikön keskellä ihmiset puuhökkeleissä nälissään hallusinoi demoneista ja säikkyy ukkostakin. Siellä papit mumisi, pitivät valtaa ja oli vielä kunnollista. Peilissä saatto olla vangittuna kidutettu sielu ja metsässä ihan mitä vaan suohirviöitä.
Maailma menny tylsiksi numeroiksi, kaavoiksi ja pilalle kun tietoa karttunut eikä maailma edes enää semmoinen meren ympäröimä lätty ison puun päällä, en viihdy yhtään vaikka yli 30-vuotiaaks saankin elää 😢 😭

Mökkihöperöitymisen ohessa tykkään ulkoilla, käydä kujilla missä ei ole aiemmin käynyt eksymässä ja samalla kierrellä kirpparit ja kaupat. Se fiilis kun mielessä jumputtaa haave että josko joku mielenkiintoinen peli, sarjakuva tai leffa löytyisi.

Kaikkien kilparäiskintöjen jne välttely on aika juttu ollu aina, minun omantunnon arvo ei kestä sitä että häviän kokoajan nopeajärkisille
Semmoinen omassa tahdissa yksin pelattava RPG ja mysteerin tutkimus parasta.

mem0_ory sanoi:

Haamut ja henkimaailma kiehtoo. Ja historia, lueskella elämästä jossain ancient cityssä eli metikön keskellä ihmiset puuhökkeleissä nälissään hallusinoi demoneista ja säikkyy ukkostakin. Siellä papit mumisi, pitivät valtaa ja oli vielä kunnollista. Peilissä saatto olla vangittuna kidutettu sielu ja metsässä ihan mitä vaan suohirviöitä.
Maailma menny tylsiksi numeroiksi, kaavoiksi ja pilalle kun tietoa karttunut eikä maailma edes enää semmoinen meren ympäröimä lätty ison puun päällä, en viihdy yhtään vaikka yli 30-vuotiaaks saankin elää 😢 😭

Mökkihöperöitymisen ohessa tykkään ulkoilla, käydä kujilla missä ei ole aiemmin käynyt eksymässä ja samalla kierrellä kirpparit ja kaupat. Se fiilis kun mielessä jumputtaa haave että josko joku mielenkiintoinen peli, sarjakuva tai leffa löytyisi.

Klikkaa laajentaaksesi...

Eli sun tarkoitus täällä on nähdä ja löytää asioita?