Päivän aihe

Wick

NES-Retro Expert
Insider
Viestit
4499

Maine:

Ollaan tässä tosiaan alettu vaimon kanssa katteleen uutta asumusta ja molemmat ollaan asuttu lapsuus ja nuoruus landella, noin viiden kilsan päässä keskustasta. On ollut peltoja ja mettää aina ympärillä, tilaa leikkiä ja touhuta. Vaimo on siis ihan maatilalta, meidän perheellä taas oli sellainen siihen aikaan moderni tiilitalo eikä muutenkaan mitään maanviljelyshommia, mutta kodin sijainti kuitenkin aivan maaseudulla isolla tontilla.

Tää siis heijastelee aika vahvasti siihen, että nyt kun etsitään seuraavaa kotia, niin esimerkiks ajatus taajamassa asumisesta jollain tuhannen-kahden tuhannen neliön tontilla ei houkuttele kumpaakaan. Vähintään hehtaari sais olla omaa lääniä, eikä haittaa vaikka ois enemmänkin. Toki halutaan tarjota lapselle tilaa touhuta ja olla, mutta myös se ettei oo naapureita aivan kiinni houkuttelee myös.
 

Wulfon

NES-Retro Novice
Insider
Viestit
398

Maine:

Pieneltä kylältä lähtöisin ja suurimman osan elämästäni olen sellaisessa asunut. Matkaa kaupungin keskustaan taitaa olla tuolta syntymäpaikasta noin kolmisenkymmentä kilometriä. Saman kylän sisällä tuli muutettua parikin kertaa ja taisin siellä asustella viitisentoista vuotta.

Rivitalossa tuli asuttua ja vaikka taloja siellä asuinalueella oli monia, ympäröi sitä muistaakseni metsä melkein joka puolelta. Koulumatkakin kulki aina lyhyen metsikön läpi, koska se metsä oli aivan talon takana ja tietä pitkin olisi tullut hieman enemmän matkaa. Eli tilaa leikkiä olisi ollut ihan mukavasti ja talon etupuolella olikin pieni leikkikenttä. Sanon olisi, koska tietysti itse olin paljon mieluummin sisällä pelaamassa dindendoa.

Suvustakin löytyy maatilaa, jossa tuli auteltua nuorempana ja käsittääkseni isovanhemmillakin on ollut jonkinlainen maatila ennen syntymääni.

Vaikka olenkin välillä asunut kaupungissa suht lähellä keskustaa ja teknisesti ottaen asun kaupungissa nytkin (koska tämä kylä on nykyään osa kaupunkia), mutta en ole koskaan osannut itseäni pitää kaupunkilaisena ja asun mielelläni vähän pienemmillä paikkakunnilla. Ihan jumalan selän taakse ei ole hinkua muuttaa, vaikka kaitpa siinäkin oma viehätyksensä voisi olla.
 

Mirsku

NES-Retro Journeyman
Insider
Viestit
1502

Maine:

Päivän aihe:

Millaisista asumisolosuhteista tulet, ts. oletko viettänyt lapsuutesi maaseudulla vai kaupungissa, esikaupunkialueella, rehellisesti aivan jumalan selän takana – omakotitalossa, rivarissa, kerrostalossa?
Rehellisesti lähes jumalan selän takana. Ei ihan keskellä ei mitään, mutta kuitenkin siellä missä on luontoa enemmän kuin ihmisiä, Samaan aikaan toisaalta pääsi aina luontoon sillä että meni vain ovesta ulos, mutta pienellä paikkakunnalla myös tajusi nopeasti ja näki kaikki mahdolliset ihmisten sekä hyvät että huonot puolet.

Hyvä topic, mietin useamman kerran samaa mutta ujuttaen siihen mukaan myös sellaisen että miten sen arvelisi vaikuttaneen siihen miten suhtautuu asioihin, onko miten silleen itsenäisyyskeskeinen vai sosiaalisuuskeskeinen kun sellaista on aina välillä huomannut että osa ei ehkä niin paljoa välitä muiden mielipiteistä miettiessään omiaan, mutta osa taas korostaa hyvin paljon sellaista että mitä mieltä muut kaveri/tuttavapiirissä yms oli mistäkin joskus aikoinaan.

Olen miettinyt myös sitä hyvin paljon että mitenhän iso vaikutus tolla on ollut sellaiseen että ihan ylipäätään lähtökohdat ajatella asioita on aikalailla sellaista että ikäänkuin se maa itsessään ensin, luonto itsessään ensin, ja ihmisiin liittyen ajatellaan vasta sitten joskus paljon myöhemmin eikä se ole koskaan se lähtökohta millekään.

Laajennan vielä vastausta sillä tavalla että sellainen "vanha maailma" tuli vielä nähtyä, tai ehkäpä sen vanhan maailman loppuminen. Tarkoitan tällä sitä että sellaisten vanhojen ihmisten kanssa pääsi olemaan tekemisissä joista selvästi huomasi sellaisen "vanhan maailman tavan" nähdä asiat, erityisesti nostaisin esille sellaisen miten paljon todella vanhoilla ihmisillä oli sellaista että ne suhtautuivat hyvin rennosti muihin, oli ikäänkuin sellaista "vanhan maailman yhteisöllisyyttä", joka ei ollut ehkä niin määräävää tai muita tuomitsevaa kuin millaista huomasi sitten sellaisilla, jotka olivat olleet nuoria muutama vuosikymmen myöhemmin. Yksi niitä negatiivisia puolia sitten oli se kaikenlainen toisten kyttäämisen ilmapiiri, mutta sellaisilla ihmisillä jotka olivat syntyneet sodan aikaan, tai kohdanneet nuoruudessaan sen tilanteen oli selvästi sellainen paljon rauhanomaisempi suhtautuminen muihin.

edit: melkein pakko kirjoittaa tosta viimeisestä vielä, yritän vain miettiä miten sitä laittaisi sanalliseen muotoon. Sellaisia vanhempia suomalaisia piirteitä ja perinteitä olisi helppo listata, mutta samalla tajuta että ne eivät oikeastaan olleet mitenkään sellaista aktiivista ja korostettua, mitään niin näkyvää. Enemmänkin siinä vanhassa ikäluokassa välittyi silleen epäsuoraan se ajatusmaailma ja perinteet, enemmänkin sellaisena ettei sitä suoraan tuotu esille mutta jokin siellä maailmankuvassa selkeästi erotti ne niistä myöhemmistä. Tää on nyt vahvasti sellaista yritystä mutuilla ehkä oikeaan suuntaan, mutta sellainen enemmänkin kyttäävyys ja muiden näkeminen vähän kuin tuomitsevasti oli tosiaan jotain sellaista mitä huomasi niitä todella ikääntyneitä nuoremmilla. Vähän kuin jonkinlainen ajatusmalli siitä että millainen ihmisen tulisi olla välittyi paljon vahvemmin niitä ikääntyneitä nuoremmilta. Kun taas ne todella ikääntyneet saattoi suhtautua erilaisten henkilöiden erilaisiin pikkuvikoihin enemmänkin niin että "se vaan on sellanen", se maailmankuva saattoi olla jotain aitoa tasa-arvoisuutta erilaisten henkilöiden välillä. Vaikka olisikin erilaisuutta niin siltikin voidaan tulla hyvin toimeen. Ikäänkuin siellä olisi sellainen näkemys että se ympäröivä luonto olisikin se joka lopulta saa arvioida henkilön näkemykset, eikä joku toinen henkilö.
 
Viimeksi muokattu:

Amdi

MILF Hunter
Ad Infinitum
Viestit
908

Maine:

En oo ikinä asunu ns jumalan selän takana enkä ikinä missään keskustassa. Ihan Vehmaan ydinkeskustassa oon asunu. Siwa oli alakerrassa tuolloin. Toisessa paikassa asuin Vehmaan grillin takana. Laitilassa asuin KESKUSkadulla.
Pääasiassa tullu rivareissa ja kerrostaloissa asusteltua, mutta hieman ennen mopoikää muutettiin omakotitaloon josta muutin omilleni 9v jälkeen. Tuokin oli pellon reunassa oleva tönö, mutta Saleen oli 250m matka.

Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
 

Wiizeli

Pimeyden lapsi
Ad Infinitum
Viestit
4599

Maine:

Pohjois-Helsingissä olen vaikuttanut suurimman osan elämästäni.
Pari ekaa vuotta meni kerrostalossa, josta sitten ~vuoden visiitti Espooseen, missä myös kerrostalossa asuttiin.
Sieltä sit takas pohjois-Helsinkiin ja kerrostaloon neljäksi vuodeksi.
Sen jälkeen muutettiin edelleen pohjois-Helsingin sisällä rivariin, jossa asuttiin kahdeksan vuotta.
Sieltä sitten omakotitaloon, jossa itse asuin kahdeksan vuotta ja vanhemmat edelleen.
Itse tuosta sitten muutin köyhänä nuorukaisena takaisin kerrostaloon, jossa asuin 10 vuotta.
Sitten sain tarpeeksi siitä hommasta ja vaihdoin maisemaa pohjois-Helsingistä Vantaan puolelle ja rivariin, missä olen nyt asunut vajaa 5 vuotta.
Mutta vaikka vaihdoin Vantaalle, niin asun edelleen erittäin lähellä niitä paikkoja, missä vartuin pohjois-Helsingissä.

En ole koskaan asunut kehä1:n etelä-puolella, eli stadilaisille olen maalainen.
Viihdyn paremmin näissä väljemmissä vesissä vaikka pohjois-Helsingin seutukin alkaa olemaan aika täyteen rakennettua ja ihmisten määrä kasvanut perkeleesti siitä, mitä se oli omassa lapsuudessa.
Joskus nuorempana ajattelin, että en ikinä lähde Helsingistä mihinkään. Niin siistiä kun kaikki lähellä jne.
Nykyisin on haaveena päästä pois pk-seudulta, maaseudun rauhaan.

En ole koskaan asunut vuokra-asunnossa. Syntymästä asti omistusasunnoilla menty.
 

Tiukka Toveri

Adventure Game Fanatic
Ad Infinitum
Viestit
3981

Maine:

Alunperin maatilalta, josta kylän lähikauppaan oli 2 kilsaa ja kirkonkylän supermarkettiin 20 kilsaa. Kyläkauppaa ei luonnollisesti ole ollut enää piiitkiiin aikoihin.

Vanhemmat kuitenkin eros mun ollessa 6v ja sitte me muutettiin äidin kanssa saman kunnan kirkonkylälle rivitaloon. Sellainen hyvin väljä, mutta silti jokseenkin urbaani ympäristö, joskin kerrostaloja oli vain muutama. Nykyään niitäkin on jokunen uusi, mutta ne on ikäihmisten tuetun asumisen taloja.

20v muutin sitte armeijan jälkeen Ouluun ja sieltä tänne maailman pääkaupunkiin Petroskoihin lyhyiden Ankaran ja Murmanskin pyrähdysten kautta.

Mä tykkään kyllä ehdottomasti eniten asua kaupungissa. En välttämättä haluaisi asua kaupungin keskustassa, mutta tällainen lähiöasuminen kyllä kelpaa minulle. Välillä se ylimääräinen tila olis ihan kiva, mutta pääasiassa en kaipaa.
 

Sierain

NES-Retro Apprentice
Insider
Viestit
730

Maine:

Ensimmäiset viisi vuotta vähän kaupungin syrjäseudulla, en oikeastaan tiedä, mikä asumismuoto se oli: Ilmeisesti se oli joku kaupungin liike-/toimistotila, joka oli väliaikaisesti vuokrattuna asuinkäyttöön. Maan tasalla ja yksi kerros, mutta kerrostalolta se tuntui. Siihen taisi tulla tilalle joku toimisto, kun muutimme pois.

Siitä sitten maalle pieneen kylään, mutta ei kuitenkaan ihan Jumalan selän taakse. Viitisen kilometriä lähimpään kauppaan. Lapsuudessa tuli kyllä vietettyä paljon aikaa ihan keskellä ei-mitään mm. sukulaisten kanssa. Olen helvetin tyytyväinen, että sain kasvaa maalla ja muistelen noita seutuja lämmöllä, mutta en kyllä perkele laiskuuttani jaksaisi asua siellä ainakaan tällä hetkellä. Sen verran arvostan palvelujen lähellä olemista ja sitä, ettei joka paikkaan tarvi liikkua autolla kilometrikaupalla.
 

tsernobyl

NES-Retro Apprentice
Insider
Viestit
558

Maine:

Maatilalla olen asunut lapsuuteni. Tosin eläinten pito loppui ollessani hyvin nuori, mutta muistan kyllä joutuneeni kaasupullon kokoisena keräämään kiviä pellolta yms. Eli mitään peltotöitä tai vastaavaa traktorilla päryyttelejä en ole muutamia kertoja enempää päässyt (joutunut) tekemään.

Nykyään asun rivitalossa Suomen 18. suurimmassa kaupungissa noin 3km päässä torilta. Jos omakotitaloon muuttaisin, niin minulle riittäisi hyvin Wickin kammoksuma tuhannen neliön tontti. Luultavasti en tule ikinä lapsuudenkotiini enää muuttamaan, jos siihen valitettavasti joskus mahdollisuus tulee.
 

nassekova

NES-Retro Journeyman
Insider
Viestit
1962

Maine:

Rivarissa Uolun lähiössä (tai siihen aikaan vielä lähikunnassa) tuli lapsuus vietettyä. Pieni kalasatama niin luontoa oli kyllä ympärillä, mutta kaupat ja postit sun muut löytyi myös 500m päästä. Siihen aikaan oli vielä joka kylässä vähintään kauppa, posti, pubi ja kioski! Oulun keskustaan oli about 20km.

Nykyään ehkä se pahin skenaario ois joutua johonkin lähiörivariin, missä naapurin takapihalla on trampoliini ja kaikki kämpät toistensa kopiota. En todennäköisesti tuu koskaan muuttaan yli 3km päähän kaupungin keskustasta.
 

Tiukka Toveri

Adventure Game Fanatic
Ad Infinitum
Viestit
3981

Maine:

Nykyään ehkä se pahin skenaario ois joutua johonkin lähiörivariin, missä naapurin takapihalla on trampoliini ja kaikki kämpät toistensa kopiota. En todennäköisesti tuu koskaan muuttaan yli 3km päähän kaupungin keskustasta.
Mun mielestä Oulussa lähiörivareita ehdottomasti ällöttävämpiä on vielä ne uudet omakotitaloalueet, joissa jokainen talo on samanlainen ja jokaisen talon pihalla on samanlainen trampoliini. Lue: Ritaharju. Mietin joskus, että olis hyvää sellaista kuntouttavaa päihdetyötä viedä Toppilasta pultsarit aina kerran tai pari viikossa lepäilemään Ritaharjun maisemiin, niin elävöityisi Ritaharjukin vähän ja Toppilan ukot ja akat sais vähän vaihtelua maisemiin.
 

biblo

NES-Retro Expert
Insider
Viestit
3205

Maine:

Asuin alkuun Savonlinnassa Nätkillä josta sitten muutettiin kun olin n. 4v niin Raumalle Lajon alueelle. Molemmat tommosia ongelmalähiöitä vissiin ollut aina ja edelleen.

Sieltä rivariin laitakaupungille josta sitten pariin eri kerrostaloon vielä ennen kotoa muuttoa.
 

nassekova

NES-Retro Journeyman
Insider
Viestit
1962

Maine:

Mun mielestä Oulussa lähiörivareita ehdottomasti ällöttävämpiä on vielä ne uudet omakotitaloalueet, joissa jokainen talo on samanlainen ja jokaisen talon pihalla on samanlainen trampoliini. Lue: Ritaharju. Mietin joskus, että olis hyvää sellaista kuntouttavaa päihdetyötä viedä Toppilasta pultsarit aina kerran tai pari viikossa lepäilemään Ritaharjun maisemiin, niin elävöityisi Ritaharjukin vähän ja Toppilan ukot ja akat sais vähän vaihtelua maisemiin.
Joo, nää on kyllä se kaikista ultimaattisin_paha :D
 

Radikus

Administrator
Ylläpitäjä
Viestit
8414

Maine:

Omat vanhemmat on maalta (eli oman rauhan omakotitaloista) kotoisin, mutta päätyivät lopulta kerrostaloasumiseen pohjois-Helsingissä vaikka varaa olisi ollut ”parempaankin”. Erityisesti faija on kova valittamaan siitä että yläkerrasta tulee mökää, oishan siihen lääke..

Itse olen asunut kerrostaloissa tuolla pohjoisessa, sekä lisäksi Itä-Helsingissä. Idässäkin siellä rauhallisemmilla alueilla, eli ei missään Kontulassa tai Itiksessä. Juuri nyt Herttoniemenrannassa, johon olen ollut varsin tyytyväinen.

Helsingin keskustan aluetta en voi sietää, vastenmielinen paikka nisteineen kaikkineen. Sanotte mitä sanotte, well, that's just, like, my opinion, man.

Jos tekisin etätöitä, niin muuttaisin varmaan erakoksi keskelle ei mitään. Parasta jos yhtään naapuria ei löytyisi 10 kilsaa lähempää. Tai oikeastaan niinkään läheltä, mitä niillä tekee.

Käytännössä jatkan kuitenkin kerrostaloasumista Helsingissä työssä käymisen (sekä köyhyyden) takia, ja onhan täällä lapsillekin runsaasti ystäviä, koulut lähellä jne.
 

Sampyla

NES-Retro Novice
Insider
Viestit
384

Maine:

Lapsuus tuli vietettyä pääasiallisesti maaseudulla tai pienissä kaupungeissa. Asumuksina kaikki mahdolliset kun tuli esim. peruskoulun aikaan kierrettyä läpi kuusi eri kaupunkia ympäri Suomea. Isän töiden perässä kun muuteltiin. Eniten kyllä tykkään semmosesta esikaupunkialueesta missä on omat palvelut mutta sitten pääsee sillä vartin ajelulla sinne keskustaan jos haluaa.
 
Viimeksi muokattu:

Patrick Bateman

NES-Retro Expert
Insider
Viestit
4547

Maine:

Syntynyt peltoeemeliksi, mieleltään aina peltoeemeli. Opiskeluajan vietin erään Suomen suurimman kaupungin ydinkeskustassa ryömintäetäisyydellä baareista, se oli siihen aikaan täydellinen juttu, mutta lasten ja iän myötä olen rauhoittunut jälleen lähemmäs sitä todellista peltoeemeliminääni. Tällä hetkellä asun elämäntilanteeseen sopivasti, kuten olen asunut oikeastaan aina. Jännä juttu, eipä ole tullut ikinä täysin tajuttua, mutta vaikka muuttoja on ollut tosi vähän niin ne on aina olleet täydellisiä täsmäiskuja eri elämäntilanteiden muutosten yhteydessä.
 
Ylös Bottom