NES(Sega)-Retron Sega Mega Drive / Sega Genesis top10 pelit -äänestys; euroviisupisteytyksin toki

Kuten jo kertaalleen olen maininnutkin, Mega Drive meni itseltäni kokonaan ohi nuorempana, joten TOP 10 listan kokoaminen olikin hieman hankalampi homma. En ole kovin montaa MD:n peliä pelannut tätä ennen ja vielä vähemmän niistä läpi. Konsoli on kuitenkin sen verran kiehtova laitos ihan jo musiikkien puolesta, joten ihan mielellään sitä teki tutkimustyötä ja yritti saada sen kymmenen peliä raavittua kasaan. Listalla olevat pelit koostuvatkin aika pitkälti periaatteesta: "Tää oli hyvä kun testasin. Kyllä tän vois jollekki listalle laittaa."

Pisteet:

12p: Phantasy Star IV: The End of the Millenium
10p: Sonic CD
08p: Wanderers from Ys
07p: Streets of Rage 2
06p: Mega Turrican
05p: Elemental Master
04p: Thunder Force IV
03p: Musha Aleste: Full Metal Fighter Ellinor
02p: Addams Family
01p: Golden Axe III

Kommentit/perustelut:

#10: Golden Axe III

- Kun pelejä kerran asetellaan parhausjärjestykseen, niin jonkunhan se pitää listan pohjimmaisena olla. Arpa osuikin nyt Golden Axe kolmosen kohdalle. Mikään ei varsinaisesti ole muuttunut aiemmista osista, mutta on tämä kolmonen silti paras Golden Axe. Pelissä on hyvät musat ja vapaasti valittavat reitit ovat mukava lisä mätkintään. Valitettavasti tämäkin kärsii edeltäjiensä tavoin tönköistä kontrolleista. Välillä tuntuu, että pelaaja taistelee vihollisten sijasta kontrolleja vastaan ja varsinkin erikoisliikkeiden tekeminen on todella hankalaa kummallisten ajoitusten takia, joista en päässyt perille. Sääli, sillä kunnollisilla kontrolleilla peli voisi olla paremmallakin sijoituksella.

#09: Addams Family
- Kolkko räpellys Amigalle olevaan versioon verrattuna. Musiikit kuulostavat karmeilta ja ääniefektit ovat suorastaan ärsyttävän vinkuvia, mistä syystä peli ei todellakaan ansaitse ensimmäistä sijaa, vaikka Addams Family on eräitä kestosuosikkejani Amigalla. Peli nyt kuitenkin on täsmälleen sama, vain hieman paremmilla grafiikoilla (lähinnä taustat), joten sen voi helposti laittaa listalle. Kumma kyllä, tämä versio tuntui paljon vaikeammalta kuin Amigalla.

#08: Musha Aleste: Full Metal Fighter Ellinor
- Ränttäntänttäntänttä!! Turhan paljon pitkitetty viimeinen kenttä poisluettuna pelistä ei juuri ole pahaa sanottavaa ja sitä jaksaa tahkota tulisten musiikkien ja loputtomien continueiden ansiosta.

#07: Thunder Force IV
- Nätti, hauska, vaikea, tulinen. Todella näyttävä horizontal shooter, joka on kyllä aivan liian vaikea itselleni, jopa Easylla pelattuna, koska pelissä on rajalliset continuet. Kärsii myös hieman siitä, ettei aina ole selvää, mihin kohtaan bosseja pitäisi ampua tai tekevätkö ammukset edes vahinkoa. Kaikesta huolimatta selvä valinta listalle.

#06: Elemental Master
- Mega Drivella tuntuu olevan paljon Shootereita, eli Shmuppeja, eli Shoot 'em Up:eja. Tunnusomaisestihan näissä yleensä lennellään avaruusaluksella pommittamassa jos jonkin sortin vihollisalusta tai alienia tulisen musiikin säestämänä. Elemental Master erottuu kuitenkin joukosta edukseen hylkäämällä avaruuslentelyn kokonaan. Pelissä ei edes lennetä, vaan ohjattava hahmo on melkoista haipakkaa paineleva velho fantasiamaisemissa. Peli kuitenkin käyttäytyy pääosin muiden shootereiden tavoin, joskin sillä erolla, että Elemental Masterissa toisesta napista ammutaan eteenpäin kohti ruudun yläreunaa ja toisesta taaksepäin, eli ruudun alareunaan. Toki tässäkin saa aseistukseksi moneen suuntaan ampuvia palleroita ja säteitä, mutta pääasiallisesti suunta on aina joko eteen tai taakse. Aseet eivät itseasiassa edes katoa tyypilliseen tapaan osumasta tai kuolemasta, vaan kun ase on saatu, sen saa pitää pelin loppuun saakka. Harmillisesti tämäkin on niitä pelejä, joissa on rajallinen määrä continueita ja siinä on myös erittäin vaikea toipua kuolemista. Pelkkä kentän alkuun heittäminen ei riitä, vaan samalla menee kaikki kerätyt HP:t, joita ei ihan tuosta noin vaan saada takaisin maksimiin. Siispä tarpeeksi pitkälle päästyä onkin melkein helpompaa aloittaa koko peli alusta kuoleman koittaessa. Kaikesta huolimatta Elemental Master on kuitenkin ansainnut paikkansa konsolin TOP 10:ssä.

#05: Mega Turrican
- Häviää Amigan Turrican kolmoselle musiikeissa (vaikka biisit ovat samat), mutta muuten peli on aivan mainio ja sama peli kuin Amigalla. Mega Drive -versiolla on kuitenkin etunaan useamman napin hyödyntäminen. Enää ei tarvitse kikkailla joystickin yhdellä napilla kaikkia komentoja tai hyppiä tyrkkäämällä tikkua ylöspäin, vaan jokainen toiminto on nyt omassa napissaan, mikä parantaa käyttömukavuutta roimasti. Okei, kyllähän Amiga-versiokin tavallaan hyödyntää kahta nappia, mutta kuitenkin.

#04: Streets of Rage 2
- Yksi kaikkien aikojen suosikeistani kun puhutaan Beat 'em Upeista ja varmasti suosikkini Mega Drive -mätkintöjen joukosta. Paransi mukavasti kaikkea mahdollista ensimmäiseen osaan verrattuna.

#03: Wanderers from Ys
- Sama peli kuin Famicomilla/Super Famicomilla, vain pirusti paremmilla musiikeilla. Ys:t ovat aina olleet todella hyviä ja nopeatempoisia Action-ropeja ja niin on tämäkin. Harmi vain, että kaikissa versioissa peli tuntuu scrollaavan turhan läheltä ruudun reunaa, mikä tarkoittaa, että möröt pääsevät usein yllättämään spawnaamalla nenän eteen.

#02: Sonic CD

- Sanalla sanoen hauska ja ylivoimainen suosikkini Soniceista. En edes ensimmäisellä kerralla tiennyt, että tässä oli mahdollista pelata eri versioita pelin kentistä, mutta mitäs moisista pikkuvioista.

#01:
Phantasy Star IV: The End of the Millenium (SMD) - 25h 48min, Chaz level 54

phantasystar4_01.jpg
Kun ruvetaan miettimään kasarilla alkaneita japanilaisia konsoliropeja, tulee varmaan mieleen sellaiset nimet kuin Final Fantasy tai Dragon Quest. Tai ehkä jopa Ys. Kaikilla tuntui olevan oma roolipelisarjansa, myös Segalla. Phantasy Star nelonen on ns. päätösosa alkuperäisille peleille, ennenkuin sarja siirtyi Phantasy Star Onlinen mukana moninpelien puolelle.

Sarjan pelit ovat kuitenkin aina olleet scifi-painotteisia ropeja ja niin on myös Phantasy Star 4. Peli saattaa alkaa tasolla miekka ja magia, mutta ei mene pitkään kun kaikenmaailman robotteja romutetaan tankilla, lasermiekoilla ja fotonitykeillä.

phantasystar4_02.jpg
Musiikkien ohella pelin hienoimpia puolia on sen visuaalinen ilme. Kiinnitän todella harvoin erityistä huomiota grafiikoihin, mutta PS4 (ei se Sonyn laite) jaksoi ihastuttaa lähes koko pelin. Varsinainen overworld näkymä saattaa useimmiten olla melko tavallinen tämän ajan tuotos pienikokoisine ja pelkistettyine hahmoineen, mutta aina välillä sieltäkin löytyy yksityiskohtia, joita pysähtyy katselemaan. Tykkäsin erityisesti pelin luomasta syvyysvaikutelmasta niin taisteluissa kuin sen ulkopuolellakin. Esimerkiksi monissa paikoissa kuljetaan eräänlaisilla kävelysilloilla, joista näkee mitä alapuolella on.

phantasystariv_03.jpg
Taisteluissa syvyysvaikutelma on vieläkin näyttävämpi kiitos pelin mielenkiintoisen tavan kuvata omia hahmoja aina selkäpuolelta ja vihollisia edestä päin. Jokaisen vuoron alussa oma poppoo seisoo rivissä lähellä ruutua niin, että statusikkunat peittävät hahmojen kropat vyötäröstä alaspäin. Jos hahmo käyttää lyömäasetta, ilmestyy tämä kokonaisena areenan "seinustalle" lyömään kohdettaan ja palaa sitten ikäänkuin takaisin paikalleen ruudun edustalle. Kiinteään perspektiiviin on kiinnitetty erityisen paljon huomiota syvyysvaikutelman säilyttämiseksi ja vihollisten hyökkäysvuorolla kohteena oleva oma hahmo siirtyy vihollisen eteen kuritettavaksi. Näin vihollisiakaan ei ole tarvittu kuvata kuin vain yhdestä näkökulmasta.

phantasystariv_04.jpg
Upea esitystapa yltää myös keskusteiluiden puolelle. Kaikki tärkeimmät juonenkuljetukset on tehty sarjakuvamaisilla paneeleilla, joita ponnahtelee ruudulle tekstilaatikoiden niin vaatiessa. Erilaisia paneeleita on runsain mitoin, enkä itse ainakaan huomannut, että niistä olisi kierrätetty yhtäkään myöhemmissä keskusteluissa.

phantasystariv_05.jpg
Valitettavasti virheetön ei Phantasy Star 4 kuitenkaan ole. Hahmot ovat suurimmaksi osaksi vaisunpuoleisia, eikä tarinakaan napannut kunnolla kuin vasta lopummalla puolta peliä. Osittain tämän voi luultavasti laittaa kömpelön käännöksen piikkiin, joka valitettavasti tuntui olevan yleistä tämän ajan peleissä. En ole japanitekstiä nähnyt, mutta käännöksestä paistaa pahemman kerran hiomattomuus, sekä oudot sanavalinnat ja töksähtelyt (ei sillä ettäkö itse osaisin paremmin). Toki kaikkea ei kännöksen piikkiin voi laittaa. Kokonaisuutena peli on kuitenkin erittäin mainio tekele ja sitä on helppo suositella kaikille ropejen ystäville, vaikka sitten ensimmäiseksi Phantasy Stariksi.
 
Mega Drivella on tullut pelattua hävyttömän vähän, mutta tahdon kuitenkin hyödyntää äänioikeuttani.

12p Castlevania: The New Generation
10p Teenage Mutant Hero Turtles: The Hyperstone Heist
8p Mega Man: The Wily Wars
7p Sonic the Hedgehog 2
6p Michael Jackson’s Moonwalker
5p The Lion King
4p Splatterhouse 2
3p Sonic 3 & Knuckles
2p World of Illusion Starring Mickey Mouse and Donald Duck
1p QuackShot Starring Donald Duck

Perusteluja en osaa näille sen kummemmin antaa.
 
12p World of Illusion Starring Mickey Mouse and Donald Duck
10p Castlevania Bloodlines / The New Generation
8p Rocket Knight Adventures
7p Gunstar Heroes
6p Phantasy Star 3
5p Adventures of Batman & Robin, The
4p Teenage Mutant Hero Turtles: The Hyperstone Heist
3p M.U.S.H.A.
2p Comix Zone
1p Snatcher

Yritin omassa listassani painottaa semmoisia pelejä mitä vain mega drivelle löytyy ja mitä voisin pelata tänäkin päivänä. Hullun vaikea yrittää keksiä mihin Sonic listalla mahtuisi, mutta jos yksi siilipeli pitäisi valita niin se olisi kyllä Sanic 3. World of Illusion aivan loistava peli minkä voi pelata monella tavalla läpi ja toimii nykyäänkin äärettömän piirrosmaisesta tyylistään huolimatta. Hieman chip n dale tulee itselle menosta mieleen! Phantasy stareissa nelonen on myös kova, mutta kolmosen omaperäinen sukupolvien yli etenevä stoori miellyttää enemmän kuin nelosen vähän ehkä geneerisempi meno. Ei ne tietysti kumpikaan mitään tarinaeepoksia ole missään mielessä.

Ja koska MD:lle on ihan liikaa hyviä pelejä, niin alla loput mitä harkitsin listoille
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
 
Laitetaan nyt ettei unohdu. Megadrive on yksi lapsuuden tärkeimpiä pelikonsoleita vaikka itse en kyseistä konsolia omistanut. Kavereilla tuli pelailtua ja Megadrive oli se joka silloin dominoi ennen pleikkaria. En tuntenut yhtään kaveripiiristä kellä olisi SNES ollut. Myöhemmin muutamilla kokelmilla tullu pelailtua pelejä, mutta itse konsolia en ole koskaan hankkinut.

12p Street of Rage 2
10p Dr Robotnik's Mean Bean Machine
8p Mortal Kombat 3
7p Sonic 1
6p Dune 2
5p Mortal Kombat 1
4p NHL 95
3p Sonic 3
2p Phantasy Star IV
1p Street of Rage 3
 
12p Streets of Rage 2 (aka Bare Knuckle II)
10p. Sonic 3 ja vaikka Knuckles
8p. Sonic the Hedgehog 2
7p. Quackshot
6p. Sonic 1
5p. Castlevania Bloodlines (aka The New Generation)
4p. Gunstar Heroes
3p. Zombies (ate my neighbors)
2p. Sunset Riders
1p. Contra: Hard Corps (aka Probotector)


Varmasti jotain unohtu, mutta ei noilla pahasti vikaan mee.
Seeka on hyvä kone, meikän lapsuuden ykköslaite.
 
12p: Robocop vs. The Terminator
Alkuun oli vaikea keksiä minkä pelin laittaisi ykköseksi, mutta sitten totesin, että tämä tuli pelattua läpi tosi monta kertaa ja ihan jokainen pelikerta oli tosi hauska (mukaanlukien kaikki ne lukemattomat kerrat, kun peliä ei päästy läpi), niin kyllähän tämä ansaitsee ykköspaikan.

Groteski verisyys oli tietty yksi kiehtova asia, mutta oli tällä ihan pelinäkin ansionsa. Aseella osuminen oli jotenkin yllättävän tyydyttävää. Vihollisten lisäksi sai jossain määrin ampua ympäristöäkin paskaksi. Salaisuuksien löytäminen ja etsiminen oli koukuttavaa. Jokainen löydetty lisäelämä ja paremman aseen sisältämä salapaikka oli asia joka ehdottomasti piti laittaa mieleen tulevia pelikertoja ajatellen. Lisäelämät ja paremmat aseet olivat pelissä äärimmäisen tärkeitä!

Iso asia pelissä oli oppia hallitsemaan paremman aseen pitäminen kuoleman jälkeen. Tässä siis oli aina kaksi asetta joita pystyi vaihtelemaan kesken pelin ja näitä aseita sai sitten muutettua uusia aseita löydettyä. Ja kun energiat loppui niin kuolinanimaation jälkeen aktiivisena ollut ase muuttui alun hernepyssyksi. Piti siis aina kuoleman koittaessa osata vaihtaa aktiivinen ase huonompaan, niin sai paremmalla aseella räiskimistä jatkaa. Se olikin ehdottoman tärkeää, että EDin pyssy säilyi matkassa mahdollisimman pitkään, ja mielellään ihan loppuun asti.

Loppuvastuksissa oli yleensä miellyttävää uhkaavuuden tuntua ainakin jotenkin visuaalisesti, vaikka ne sitten sillä ED-aseella olikin huomattavasti helpompi voittaa.

Pidän erityisesti siitä miten jotenkin ihmeen tavalla Robocopin ohjaus oli saatu tuntumaan raskaan robotin liikuttamiselta sen kuitenkaan olematta ollenkaan raskasta. Robocophan tässä kulkee lopulta hyvin sulavasti ja soljuvasti, mutta sellainen jännä raskaan painon tuntu siinä oli silti.

Musiikit myös toimivat hyvin ja vaikka tästä nyt ei ole musiikillisesti lopulta jäänyt paljoakaan mieleen soimaan, niin ekan kentän musiikki kuitenkin soi yhä vieläkin päässä aina silloin tällöin. Siinä on kova meno!

Tunnelma kentissä muutenkin 5/5. Lisätunnelmaa tuo mahtava kromin kiillon tuntu Robocopissa ja se miten aseella ampuessa aseen tulen välähdys heijastuu siinä Robocop-puvussa hienosti!

Tämä perustelu 12p pelille oli minun mielestäni paras perustelu, joten Rampalle lähtee sitten Sega roinaa palkintona! Tämä oli voittaja yksinkertaisesti sen takia, että se sai minut innostumaan Robocop vs. The Terminatorin pelaamisesta ja tänään pitääkin laittaa kyseinen peli pyörimään.
 
Tämä perustelu 12p pelille oli minun mielestäni paras perustelu, joten Rampalle lähtee sitten Sega roinaa palkintona! Tämä oli voittaja yksinkertaisesti sen takia, että se sai minut innostumaan Robocop vs. The Terminatorin pelaamisesta ja tänään pitääkin laittaa kyseinen peli pyörimään.

Striimaan kohta paketin UNBOXAUKSEN täällä:


:eek::eek::eek::ohgawd::ohgawd::ohgawd::sweat::sweat::sweat:
 
TÄMMÖSTÄ LÖYTYI PAKETISTA!

sega-yllätyspaketti.jpg

Elikäs
Golden Axe -kirja!
Megagames 6!
Gynoug
Mighty Morphin Power Rangers The Movie


Hyvä paketti! Golden Axe -läpyskän olemassaolosta ei ollut mitään tietoa (tai en ainakaan muista että olisin koskaan tuosta kuullut.
Ja tuo Gynoug oli myös täysin uusi tuttavuus. En ollut nimeäkään aiemmin kuullut. Vaikuttaa kovalta shooterilta!

Kiitos Sampylalle Mega Drive -äänestyksen järjestämisestä ja hienosta Sega-yllätyspaketista!
 
TÄMMÖSTÄ LÖYTYI PAKETISTA!

sega-yllätyspaketti.jpg

Elikäs
Golden Axe -kirja!
Megagames 6!
Gynoug
Mighty Morphin Power Rangers The Movie


Hyvä paketti! Golden Axe -läpyskän olemassaolosta ei ollut mitään tietoa (tai en ainakaan muista että olisin koskaan tuosta kuullut.
Ja tuo Gynoug oli myös täysin uusi tuttavuus. En ollut nimeäkään aiemmin kuullut. Vaikuttaa kovalta shooterilta!

Kiitos Sampylalle Mega Drive -äänestyksen järjestämisestä ja hienosta Sega-yllätyspaketista!

Huikea tuo kirja! En tiennyt kanssa tuommosen olemassaolosta, mutta loistava peli kyllä. Varmaan yksi eniten hakattuja sega pelejä itsellä. Power Rangers myös kova peli, mutta SNESin versio paljon parempi. Gynoug kova peli myöskin!
 
Takaisin
Ylös Bottom