NES-Retron Top 10 Wii-pelit -äänestys! [EUROVIISUPISTEYTYS]

Naurattaa jos Wiin paras peli on lopulta joku WiiWare-peli.

Kertoo konsolista aika paljon.

Ei ole voittamassa tätä äänestystä, joten kertoo vain sen että tämä Tingle-tyyppi ymmärtää pelitaiteesta yhtä paljon kuin sika evankeliumista!
 
Eihän Wiillä niin älytöntä määrää ole hyviä julkaisuja ja pääosa toki Nintendon omia niistäkin. Wiin arvo itselle on party peleissä ja siinä arvossa, että niillä iso uudelleen peluu arvo. Käytössä edelleen sillon kun porukkaa käytössä ja eihän noihin kyllästy kun niitä porukkapelejä siinä on paljon.
 
12p - Super Mario Galaxy
10p - WarioWare Smooth Moves
8p - The Legend of Zelda: Twilight Princess
7p - Metroid: Other M (kyllä, luit oikein)
6p - Wii Sports
5p - Castlevania ReBirth
4p - New Super Mario Bros. Wii
3p - Donkey Kong Country Returns
2p - Mega Man 9
1p - Tetris Party Deluxe
 
En pysty rehellisyyden nimissä tähän osallistumaan mutta onpahan synti jos ei nelosressan wii-versio pääse vähintään äänestyksen top kymppiin!:sherlock2:
 
Kaipa sitä voisi yrittää laittaa listaa kasaan:

12p. Rhythm Heaven Fever
Tiedän ettei tää tule pärjäämään kovin hyvin tässä äänestyksessä, mutta pakko laittaa ykkössijalle, kun kyseessä on oma lempparisarja ja ehkä sarjan paras osa.
10p. Super Mario Galaxy
8p. Super Mario Galaxy 2
7p. The Legend of Zelda: Skyward Sword
6p. WarioWare Smooth Moves
5p. Castlevania The Adventure ReBirth
4p. Metroid Prime 3: Corruption
3p. New Super Mario Bros Wii
2p. Kirby's Return to Dreamland
1p. Sonic Colors

Aloin pelata Wiillä suhteellisen myöhään minkä takia missasin aika paljon sen peleistä; Mario Kart ja Smash jäi listalta juuri siksi etten oikein ehtinyt viettää aikaa niiden kanssa ennen kuin alkoi tulla jo uudempia osia joita pelasin sitten paljon enemmän. Punch Out, Kirby's Epic Yarn ja moni muukin olisi varmaan ollut listalla jos oisin niitä ehtinyt pelata. Twilight Princess oli lähellä päätyä listalle, mutta totta puhuen en paljoa tykännyt siitä ennen kuin pelasin HD-version Wii U:lla.
 
Viimeksi muokattu:
Minulle Wii oli merkityksellinen konsoli isoksi osaksi Virtual Consolen ansiosta. Tutustuin Nintendoon vasta GameCubella, joten aiemmat klassikkopelit olivat jääneet kokematta (pois lukien GC:n Zelda Collector’s Edition, jonka kautta tutustuin pelisarjan NES- ja N64-inkarnaatioihin). VC:n tarjonnassa riittikin koettavaa, ja vaikka jotkut klassikot osoittautuvatkin pettymyksiksi, löysin retrokirjastosta myös uusia suosikkipelejä.

Twilight Princess ansaitsee sikäli kunniamaininnan, että ongelmistaan huolimatta se ehdottomasti kuuluisi listalle, jos olisin sen Wiillä aikoinani pelannut. Tutustuin peliin kuitenkin GameCubella ja lasken sen yhä mielessäni ensisijaisesti GC-peliksi. Myöhemmin pelasin Wii U:lle julkaistun HD-painoksen, mutta Wii-versioon en muistaakseni ikinä ole koskenut.

12 p: Super Mario Galaxy

En kovin hyvin osaa eritellä syitä sille, miksi tämä kolahti kovempaa kuin yksikään toinen sarjan peli, mutta niin nyt vain on, että Marion ensimmäinen avaruusseikkailu on edelleen yksi henkilökohtaisista suosikeistani. Paljon veikeitä ideoita, lystikästä kenttäsuunnittelua ja miellyttävä, paikoin yllättävän jylhäksi ja eeppiseksikin kohoava tunnelma. Kyseessä on myös yksi viimeisiä joululahjaksi saamiani pelejä, joissa oli tuota salaperäistä talvijuhlan taikaa: sessiot venyivät pöyristyttävän pitkiksi ja pelissä eteneminen synnytti hankalasti sanallistettavaa, mutta joka tapauksessa kutkuttavaa, jonkinlaista lapsenomaista riemua tuottavaa jännitystä (vaikka olinkin tuolloin jo teini-ikäinen). Muistelen peliä tänäkin päivänä lämmöllä ja musiikille voisin melkein uskaltaa tunnustaa herkistyväni. Jatko-osa oli laatutavaraa sekin, ja sen on helppo argumentoida tehneen jotkut asiat edeltäjäänsä paremmin, mutta minuun Galaxy 2 ei iskenyt yhtä lujaa. Ehkä kokemus oli joiltain osin liian samanlainen ja siten yllätyksettömämpi.

10 p: Xenoblade Chronicles

Wiille yksinoikeudella julkaistu (myöhemmin 3DS:lle ja Switchille tuotu) JRPG ei ennakkomateriaalien perusteella vaikuttanut huimaavan mielenkiintoiselta. Päädyin pelin kuitenkin hankkimaan, koska olen sillä tavalla sairas, että kyseinen genre on mieleeni kaikista turhauttavuuksistaan huolimatta. Kyllä kannatti, sillä olin aivan myyty. Maailma tuntui aikoinaan huimaavan laajalta ja konsolin teknisistä rajoitteista huolimatta parhaimmillaan mykistävän kauniilta. Taistelusysteemi on ehkä tarpeettomankin monimutkainen, ja pelin parasta antia onkin hienoissa maisemissa samoilu huippuhyvän soundtrackin pauhatessa taustalla. Korni dialogi ja loppupuolella täysin käsistä lähtevä juoni ovat genren ominaisuuksia, joita siedän. Kun peliä retrospektiivisesti vertaa sarjan seuraaviin osiin, pidän ensimmäisessä Xenobladessa siitä, että siinä on jonkinlainen etenemistä motivoiva tarina (toisin kuin Xenoblade X:ssä) eikä ylitsevuotavia määriä helvetin vaivaannuttavaa (nais)hahmojen seksualisointia ja ”b-baka miksi koskit tissiini” -sävytteistä animehuumoria (toisin kuin Xenoblade Chronicles 2:ssa).

8 p: Donkey Kong Country Returns

Retro Studiosin pitkään salassa pysynyt uusi aluevaltaus kolahti todella lujaa, vaikka alkuperäisen trilogian paikoin salaperäinen tunnelma onkin liiaksi vaihtunut lastenohjelmamaiseen kohellukseen. Varsinainen kenttäsuunnittelu on kuitenkin rautaa ja mukaan ympätty kaksinpeli vallan mainio lisä. Peli myös tarjosi ainakin minun tasoiselleni pelaajalle aidosti mielekästä haastetta vaikeimmissa kentissään, mikä tuntui tuohon aikaan poikkeukselliselta Nintendon valtavirtapelissä.

7 p: Metroid Prime Trilogy

Vähän huijausta, mutta toisaalta ei, sillä tutustuin Echoesiin vasta tämän uusintajulkaisun kautta. Valitettavasti se jäi aikoinaan kesken ja Corruption vuorostaan kokonaan korkkaamatta. Arvostan joka tapauksessa sitä, että yleisistä uusintajulkaisutavoistaan poiketen Nintendo päätti tässä tapauksessa olla veloittamatta täyttä hintaa yhden klassikon uusintajulkaisusta, vaan tarjosi sen sijaan kolme yhdessä paketissa ja vieläpä uusituilla kontrolleilla (jotka minusta toimivat oikein hyvin). Metroid Primesta pidin erittäin paljon jo GameCubella, ja Echoeskin miellytti, joten ehkä joskus otan asiakseni pelata sen loppuun asti.

6 p: Super Smash Bros Brawl.

Internetissä sanottiin, että peli oli kasuaalipelaajille suunnattua ripulia ja hirvittävä pettymys Meleen jälkeen. Olin pitkään samaa mieltä, koska se oli oikea mielipide. Jossain vaiheessa ymmärsin pitäväni Brawlista kaikesta sen väitetystä huonoudesta huolimatta. Seurauksena oli elämän pirstaloiva identiteettikriisi ja vakava kognitiivinen dissonanssi. Enhän minä voi tykätä tällaisesta? No, tykkäsin kuitenkin, ja nykyään en pahemmin välitä internetkansan mielipiteistä.

5 p: Mega Man 9

Mainio toimintapeli, jossa on hyvä meininki, miellyttävä kasibittinen estetiikka ja kosolti hienoa musiikkia. En koskaan päässyt läpi, koska olen huono pelaaja. Robottimestarikentät vedin kuitenkin kaikki, monet useaankin otteeseen. Melko hiljakkoin pelasin Mega Man 2:n loppumähinät ensimmäistä kertaa, joten ehkä joskus on ysinkin vuoro.

4 p: Okami

PS2-peli, joka on sittemmin julkaistu vaikka ja mille, mutta itse olen pelannut peliä ainoastaan Wiillä. Alustansa parhaana Zeldanakin tunnettu toimintaseikkailu on muistikuvieni mukaan laadukasta tavaraa kiinnostavalla maailmalla, hyvillä grafiikoilla ja oikeinkin hienolla musiikilla. Toisaalta se kärsii samasta rasittavasta kädestäpidelystä ja apurihahmon loputtomasta pälätyksestä kuin saman aikakauden oikeat Zeldatkin. Joskus haluaisin pelata pelin teräväpiirtoversion kunnolla alusta loppuun, mutta vielä en ole löytänyt sille aikaa.

3 p: Zack and Wiki: Quest for Barbaros’ Treasure

Melko unohdettu point’n’click -käyttöliittymää ja Wiin wiggle waggle -kontrolleja hyödyntävä pulmanratkontapeli piirroselokuvamaisella ulkoasulla. En ole pelannut peliä vuoden 2008 jälkeen, mutta muistan vetäneeni sen siskon kanssa läpi ja pitäneeni siitä hyvin paljon. Lapsellisesta estetiikastaan huolimatta peli oli myös melko vaikea, mikä ei toki ole huono juttu. Nykyajan uusintajulkaisujen ja remakejen maailmassa tuntuu myös jotenkin viehättävältä, että vielä muutama konsolisukupolvi taaksepäin iso julkaisija saattoi tuoda markkinoille aivan uuden ja uudenlaisen IP:n. Taloudellisesti kyseessä ei toki ollut fiksu siirto silloinkaan, sillä peli myi todella huonosti.

2 p: No More Heroes

Tämä peli oli pakko hankkia, koska teini-ikäisenä täytyi todistella itselleen, että Wii ei ole lasten leikkivempele ja että sille ei julkaista pelkästään vauvaikäisille suunnattuja helistinsimulaattoreita. Eurooppalaisessa versiossa ei edes ollut verta, mutta ainakin siinä kiroiltiin ja… öh… peli tallennettiin niin, että päähahmo kävi paskalla! No, oli No More Heroes oikeastikin viihdyttävä ja omalaatuinen tekele, jonka tietynlainen karkeus ja toisaalta yliampuvuus kiehtoivat ja huvittivat koko läpipeluun ajan. En ole tosin pelin pariin sittemmin palannut, vaikka Suda51:n edesottamuksia edelleen jonkinmoisella mielenkiinnolla seuraan.

1 p: Wii Sports

Konsolin mukana tullut teknologiademo tarjosi aikoinaan yllättävänkin hauskoja pelitunteja. Pidin etenkin keilauksesta, josta tykkään oikeassa elämässäkin, mutta jota en musertavasta toisten ihmisten nöyryyttämäksi ja pilkkaamaksi joutumisen pelosta johtuen koskaan uskalla pelata. Onneksi Nintendo ajatteli myös minun kaltaisiani ihmisiä ja tarjosi mahdollisuuden simuloida urheilua ainoassa oikeasti turvallisessa ympäristössä, eli oman asunnon seinien sisällä.
 
12p - Punch-Out!!
10p - Sin & Punishment: Successor of the Skies
8p - WarioWare: Smooth Moves
7p - Okami
6p - Donkey Kong Country Returns
5p - Super Mario Galaxy 2
4p - Wario Land: the Shake Dimension
3p - Fire Emblem: Radiant Dawn
2p - Kirby's Epic Yarn
1p - Castlevania: The Adventure ReBirth

Päädyn nyt tähän, jos en yliajattele. Viestin pohjalla spoilerina perusteluja, jos kiinnostaa lukea liikaa tekstiä.

Sitä ennen kuitenkin lista muita kivoja Wii-pelejä, jotka jäivät joko niukasti tai aika paljon top kympin ulkopuolelle:
- Metroid Prime Trilogy
(hyvä tuote, mut omassa harkinnassa huijausta listalle. Prime 2 Wii-kontrolleilla epäironisesti parhaita kokemuksista laitteen parissa.)
- New Super Mario Bros. Wii
- Super Smash Bros. Brawl
(kiva peli, vaik kärsin vuosia 100 % samasta internetin antamasta aivomädästä kuin Tapza ylläolevassa viestissä)
- Kororinpa, Tetris Party, Wii Sports: Resort, Contra ReBirth, Bomberman Blast, World of Goo... Tseldat oli ihan ok, pidin niistä teininä paljon.

...Ja Wii Music oli oikeasti hauska ja uniikki peli, vaikka biisilista onkin melko paska! Vaati pelaajalta kyllä aika paljon luottoa ja omaa luovuutta, jotta oli hauskaa. Mutta kaikenlaisia virityksiä keksittiin ja naurettiin siskon kanssa, ja sen ainoan kaverin, joka suostui pelaamaan!

Wiille oli paljon varteenotettavia pelejä! Tämä oli vaan eka Nintendo-konsoli, jolla ne piti kaivaa ison paskakasan alta. Tässä aspektissa Switch taitaa kyllä viedä jo moninkertaisesti voiton.

Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
 
..Ja Wii Music oli oikeasti hauska ja uniikki peli, vaikka biisilista onkin melko paska! Vaati pelaajalta kyllä aika paljon luottoa ja omaa luovuutta, jotta oli hauskaa. Mutta kaikenlaisia virityksiä keksittiin ja naurettiin siskon kanssa, ja sen ainoan kaverin, joka suostui pelaamaan!

Jos joskus järjestetään NES-Retron Top 10 E3-hetket -äänestys [EUROVIISUPISTEYTYS], niin tää ois ykkönen:

nintendo-wii.gif
 
En mää mitään uutta ehdi pelaan. Osallistun silti!

12p Super Mario Galaxy
10p Klonoa
8p Super Mario Galaxy 2
7p Mario Kart Wii
6p Dead Space Extraction
5p The Conduit
4p Zak & Wiki
3p Red Steel 2
2p Ghost Squad
1p New Super Mario Bros. Wii

Kovasti tossa olis kaikenlaista potentiaalista listakamaa hyllyssä kunhan vaan sais joskus pelattua.
 
12p Super Mario Galaxy
10p Boomblox
8p Mega Man 9
7p Super Mario Galaxy 2
6p Super Smash Bros Brawl
5p Wii Sport
4p Zak & Wiki
3p Guitar Hero 3
2p Toki Tori
1p Bomberman Blast

Siinä on lista. Kattelin omaa pelihyllyä, että paljon on tullut myytyä ja jäljellä olevista ei ole kovin montaa peliä, jota haluaisin enää pelata. Skyward Sword ja Other M on vielä muoveissa ja niissä todennäköisesti tulee pysymään.

Paljon on jäänyt testaamatta, mutta harva niistä NIIN paljon kiinnostaa, että jaksaisi lähteä metsästämään. Ainoastaan Wario Shake Dimension on semmoinen, mitä olen tasaisin väliajoin netistä käynyt tutkailemassa, että löytyykö ja että joko nyt nappais talteen. En ole vieläkään.
 
Tämä saattaa olla 3D-mariopelihistorian paras kenttä:
luigispurplecoins.png
Törkeän vaikea kenttä, mutta justiinsa sopivan kompakti ja sen verran hienosti suunniteltu, että sitä oli tosi hauska yrittää kerta toisen jälkeen uudelleen.
Pelasin pikseliluirun purppurakoliket hiljattain. Kuolin pari kertaa, mutta sitten luin ohjeet. Kaikkia 150 raheita ei tarvinnutkaan kerätä :D Sehän meni sitten sukkana perästä. Tää koko peli on pitkälti long jump + pyärähdys, mutta long jump + pyörähdys on kyllä makeaa. Pelin paras rata helposti.

Pääsiäislauantaina kaveri kutsui käymään. Pelasimme pitkästä aikaa Boom Streettiä :sweat:Oli kyllä tiukka ottelu, jossa voittaja siipeili jälleen muiden kustannuksella.



Äänestys päättyy klo 21. Varokaa kesäaikaan siirtymistä.
 
Takaisin
Ylös Bottom