Siitä on aikaa kun olen ollut kunnon pahennuksessa messissä, eihän tässä malta töitä tehä ennen kuin on vähän tapellut. En yritä provota ja pahoittelen, jos vibat ei ole vain hyvät. Mutta matopurkki on nyt auki, joten parasta syödä lierot ennen kuin happanevat.
Castlevania 4:stä:
Konseptina 8-suuntaisessa ruoskassa ei ole mitään vialla, mutta vihollissijoittelu ja subweaponit tuntuu usein siltä, kuin ruoskan suuntaaminen olisi laitettu peliin sisään viime hetkellä fiiliksellä "ihan sama, lisää leluja pelaajalle". Mikä ei oo huono ajatus, mutta on tosi vahvassa kontrastissa siihen, miten helppoa ja rankaisevaa on silti liukastua rotkoon, vaikka viholliset ja bossit vois päristellä ja kombottaa menemään hetkessä pelkällä ruoskalla. Tinglen voimafantasiaheitto on vihollisiin nähden minusta aika osuva. Mun mielestä kenttäsuunnittelu ei tue leikkimekaniikkoja kauheen hyvin.
Yks vähän heti ekasta kentästä alkavan uudella tekniikalla kikkailun lieveilmiö on myös se, että ruudulla on aivan
simona (kjeh) värejä koko ajan NES-peleihin verrattuna. Lepakoiden ja muiden öttiäisten hahmottaminen ympäristöstä ei ole aina ihan itsestään selvää - en tiedä onko sen sit tarkoitus korvata sitä, miten helppoa vihujen paskomisesta on tehty. Ja Simon suurena spritenä vähän liukuu maailmassa, tuntuu jotenki rasvaselta verrattuna muiden Castlevanioiden jämäkkään äijäkävelyyn - ruoskaniskut onkin ainoa juttu, missä on nelosessa kunnolla tuntumaa, kun frameja on vieläkin vain pari.
Pelin tunnelmassa on kans hassuja kainalokuoppia. Kakkoskentässä rullailee söpöjä keltaisia pikku pallodinosauruksia vihollisina ja taustalla on kuuluisa
Alucardin leikkimökki (kuvassa ruoskan kärjen vieressä
), eli mukamas horisontissa siintävä linna, joka lähimmän ja etualan mukana rullaavan taustakerroksensa vuoksi tuntuu olevan aivan Simonin vieressä. Mutta tää hupsu taustatiililäjä nyt ei ole mikään varsinainen kritiikki peliä kohtaan, tuli vaan mieleen!
Mario Worldista:
Mitä tulee mun väitteeseen Mario Worldin teknisestä palikkamaisuudeesta, niin en tarkota tässä pelattavuutta. Se on varsin hyvää. Mutta heti tunnusmusiikki kuulostaa kannettavan Tiger-pelin piipitykseltä, kun rinnalle asettaa jotain myöhempien SNES-pelien loputtomiin venyviä ja säröisiä syntikkasoundeja. Ainakin linnabiisissä on kyl kunnon menoa ja meininkiä tässäkin pelissä, se on pakko myöntää.
Visuaalisesti Mario Worldissa on paria poikkeusta lukuun ottamatta tasan yks etualakerros karkkia, jonka takana yks scrollaava tausta. Ei sillä että enempää välttämättä tarviskaan ja ainakin ruutua on ihanan selkeä lukea, mutta SMW2:n usein jossain neljässä eri kerroksessa tapahtuvat visuaalit on ihan hurjasti rikkaammat niin värien kuin muotojen osalta, ja aika iso ero on myös kosketeltavan maaperän ruudukkomaisuudessa vs. orgaanisuudessa. Olkoon tahallaan ja osa pelin charmia, mutta Mario Worldissa näkee koko aika, missä kaakelien rajat menee ja miten makkara on tehty. Sanoisin sitä siksi tässäkin suhteessa hieman palikkamaiseksi.
Viitan loputon lentokyky on minusta turhan voimakas ja häiritsee itteä. Jos tänä päivänä joku tekis pelin, jossa heti kakkosmaailmasta lähtien yleisellä powerupilla voi vaan nousta niin korkeelle, että on melkein kaiken kenttäsuunnittelun ja ehkä jopa nähtävissä olevan ruutualan yläpuolella, ja sillä viisiin vois liidellä ilmaiseksi maaliin kaikkien vihollisten ja rotkojen yli, peliä pidettäisiin rikkinäisenä. Vaikka ei tuo viitta kieltämättä ratkaise kuin ehkä puolet pelin kentistä, lopuissa on katto, autoscrollaus tai vettä, joka estää.
Mario World oli eka videopeli, jota seurasin minitoukkana keskeltä sohvatyynyä. En uskaltanut ite pelata kun pelkäsin, että Mario kuolee.
Joten isä sitä pelasi. Pyöreät, värikkäät ja muusiaivoisen taaperon hahmotettavissa olevat iloiset grafiikat ja karttanäytön
pipari laukkaa -biisi on ikiaikaisesti osa mun sielua. Oon pelannut pelin myöhemmin itse aivan puhki. Ehkä liiankin. Karttanäyttö salaloppusysteemeineen on paras kautta videopelien. Mutta täydellistä peliä mun on näin 25+ vuotta ihastumisen jälkeen vaikea tästä löytää. SMB3:ssa on esimerkiks paremmat kentät ja powerupit, SMW2:ssa näyttävämpi esillepano ja sata kertaa paremmat bossit.
Mä meen mielipidevankilaan vain väkisin! Tulkaa hakemaan!!!!!
