12p. Pokémon Silver
Ei uuden Pokémonpelin olisi tarvinnut tehdä muuta, kuin tarjota läjän uusia hirviöitä sekä uuden maailman haasteineen. Ja sitähän pelisarja on viimeiset kymmenen vuotta ollut. Vaan Pokémonin toisen tulemisen kohdalla mikään ei ollut tarpeeksi. Pokémon Gold on suurempi, syvempi, tasapainoisempi ja kätevämpi pelata edeltäjäänsä nähden. Yön ja (viikon)päivän muutokset maailmaan ja Pokémonvalikomaan kutsuivat nuuskimaan vanhatkin paikat yhä uudelleen yllätysten toivossa. Taskuhirviöitä pystyy nyt risteyttämään, samalla kun päiväkodin setä seuraa puuhia muna kädessä. Munasta kuoriutuvien vauvapokemonien, uusien evoluutioiden sekä Totodilen lisäksi merkittäviä lisäyksiä valikoimaan olivat uudet teräs- ja pimeystyypit tasapainottamaan peliä. Ja kun kuvittelit nousseesi Pokemonliigan mestariksi, avautuukin kukistettavaksesi edellisten pelien maailma. Pokémon Blue oli peli, joka pelattiin kerran läpi, ehkä kerättiin vielä Pokédex täyteen, mutta kullan ja hopean maailmaan saattoi jäädä päiväkausiksi asumaan.
Jälkikäteen peliä voi kritisoida vastustajien tasojen alhaisuudesta, sekä siitä, että uudet Pokémonit ovat enimmäkseen harvinaisia kuriositeetteja vanhojen hirviöiden syöden yhä suurimman osan parrasvalosta. Vaikka pelialueita on kaksi, ovat molemmat jokseenkin suppeita. Kantostakin on karsittu kaikki hauskat luolastot pois. Aikoinaan en kuitenkaan osannut edes kuvitella miten Pokémonista saisi vielä parempaa aikaan. Gold ja Silver ovatkin edelleen DS:n Pokémonien ohella suosikkini pelisarjasta.
10p. The Legend of Zelda: Oracle of Ages
Ehkä pelisarjan parhaat ja monimutkaisimmat luolastot. Eteneminen ei ole mitään putkijuoksua, vaan pelaajan tulee olla alati valppaana tilan suhteen. Merenneidon luolasta minä tykkään, ja Ocarina of Timen Water Templestä.
8p. Pokémon Puzzle Challenge
Vaihda kahden vierekkäisen palan paikkaa, ja yritä luoda kolmen samanvärisen rivejä. Yhdessä hauskojen eläinystävien parissa Tetris Attack soveltuu viimein myös lapsille. Lapsuuden suuria kysymyksiä: Onko Pokémon Puzzle Challenge jopa parempi kuin "oikeat" Pokémonpelit?
Yksinpelaajalle pelimuotoja on paljon. Niistä parhaat ovat salihaaste, jossa seikkaillaan Pokémonmaailman halki, sekä pulmatila, jossa ennalta määrätty kuvio pitää ratkaista rajallisilla siirroilla. Vaikka Pokémonelementit ovat lähinnä koristeellisia, ovat pelin spritet ja musiikit yhtä hekumalliset kuin aidossa Pokémonottelussa. Pelaamalla kerätään lisää otuksia, mikä luo pulmapelille päämäärän ja kontekstin.
Oli Pokémoneista mitä mieltä tahansa, lyömällä palapelihaasteen kasettipesään ilahdut varmasti. Tinglemiestakuulla!
7p. Pokémon Trading Card Game
Pokémonien keräilykorttipeli oli kaiken muun krääsän ohella iso juttu. Sen pelaamisesta vaan ei meinannut tulla mitään. Juuri kukaan ei osannut pelin sääntöjä, eikä kortteja ollut koskaan tarpeeksi. Oikeastaan pelaaminen opittiin vasta hienossa gameboyn rooliseikkailussa. Kortteja kertyy kuin kokemuspisteitä, kun pelaaja matkaa korttihuijareiden klubitalojen halki. Erilaisten strategioiden kokeileminen on vaivatonta ja palkitsevaa. Kun korttipelin mekaniikat on sisäistetty ja parhaat pakat keksitty onkin kampanja sopivasti pulkassa. Pelille julkaistiin myös jatko-osa pelkästään Japanin markkinoille, mutta se on käytännössä vain kopio rakettiryhmän korteilla.
6p. The Legend of Zelda: Oracle of Seasons
Oraakkelipelien kehitys alkoi ensimmäisen The Legend of Zeldan käännöksenä. Tämä näkyy Oracle of Seasonsissa muutaman hauskan viittauksen lisäksi toimintapainotteisemmalla rakenteella. Se ei kuitenkaan koskaan yllä NES:n Zeldojen arcademaiseen pelattavuuteen. Vaikka taistelua on paljon, se on latteaa ja vähän tylsää. Odotin kieli pitkällä mitä kaikkea vuodenaikojen vaihtelun tuomia mahdollisuuksia, mutta kikkaa käytetään kunnolla pelin aikana tasan kerran.
Vaikka oraclejen maailmat ovat hyvin rajoittuneita, hyötyvät ne kuitenkin Capcomin ammattitaidosta. Hyvin lineaarinen seikkailu on taidolla tehty ja jokainen hetki on viihdettä täynnä.
5p. Mario Golf
Kun pelin nimessä on sanat Mario ja Golf, odottaa jotain kädenlämpöistä urheilupeliä mikkihiirikuorrutteella. Tämä ei todellakaan pidä GBC:n Mario Golffin kanssa paikkaansa, eikä Mariohahmoja edes nähdä kuin vasta pelin lopussa. Superin näppärä golffaus saa kontekstin huikealta roolipelimäiseltä kampanjalta. Ehdoton suosikkini Marion urheilupeleistä.
4p. Shantae
Vähän yllätyin, ettei Shantae ole mahtunut kenenkään listalle. Harvinaisen pelikasetin saa käsiinsä helpoiten lampunhengeltä toivomalla, mutta onneksi peli on sittemmin uudelleenjulkaistu pariinkin otteeseen.
Puolihengettären debyyttipelissä on veikeää seikkailun makua, persoonallisia hahmoja ja letkeää tasoloikkatoimintaa. Metroidin tyttöystävä oppii seikkailunsa aikana muuttaa muotoaan erilaisiksi eläinystäviksi hauskalla rytmipelillä. Kunnianhimoisuus näkyy myös upeissa spriteissa ja yön ja päivän vaihteluna. Tämä peli ei olisi toiminut mustavalkoisella Game Boylla! Backtrackingia on liikaa, eikä Game Boyn pienellä ruudulla näe eteensä, mutta joka tapauksessa varsin mainio tapaus.
3p. Metal Gear Solid
Olen ehkä kasvanut yli Metal Geareista ja tarinankerronnasta videopeleissä, sillä tällä kertaa en olisi jaksanut seurata ylipitkiä videopuheluita lainkaan. Itse hippaleikit ovat onneksi varsin viihdyttäviä edelleen. Pöyristyttävän kunnianhimoinen peli GB Kalorille. Vaikka palikkaan on liimattu vain A-nappi, B-nappi ja sinappi, on toimintojen määrä lähes "oikean" Metal Gear Solidin tasolla. Valitettavasti sisällöstä ei voi sanoa samaa. Muistatteko, kun porukkaa harmitti ravata lämmittämässä avainkortteja Metal Gear Solidissa? Tai kuinka ärsyttävää oli palata jäädyttämään Fatmanin pommeja? No Ghost Babelissa puolet pelistä on ärsyttävää ravaamista huonoissa sokkeloissa, joiden ainoa tarkoitus on hukata pelaajan aikaa.
Pelin ehdottomasti parasta antia ovat sarjakuvamaiset pomovastukset. Viihdyttäviä matseja ja ylitseampuvaa melodraamaa.
2p. Wario Land 2
Mukiinmenevä ja persoonallinen tasohyppelyseikkailu. En tiedä, kuuluisiko tämä GB vai GBC-äänestykseen, mutta lykätään nyt tänne kun tuli pelattua.
1p. Pokémon Pinball
Flipperit ovat hauskoja, mutta vaatisivat paremman tavoitteen kuin vain piste-ennätysten tahkoamisen. Ja sehän on näissä Colourin peleissä kantava teema. Pokémon Pinballissa uuden haasteen toteutan keräämällä kaikki ruudulle ilmestyvät hirviöt taskuun.
Olkoonkin, että kyseessä on flipperipeli Game Boylla, kyllä tämä vaatisi enemmän kuin vain kaksi pelilautaa. Vaihtelun puute tekee Pokémonien keräämisestä puuduttavaa. Ainakin laudoissa on paljon interaktiivisia osia, ja minipelejäkin on useampi menoa piristämässä.
0p. Mega Man Xtreme 2
Varoitus: Mega Man Xtremet ovat huonoja pelejä! Pelaa vain omalla vastuullasi huoltajan valvonnan alaisena!
Listaa varten pelasin läpi molemmat Game Boyn Mega Man X:t. Idea näissä on jokseenkin sama kuin klassisissa pelipojan megamaneissa. Kotikonsoleiden ideat ja hahmot uudelleensovitettuina pienelle kannettavalle ruudulle. Paitsi, että Mega Man Xtremen kentät ovat täysiä kopioita Super Nintendolta, eivätkä ne toimi Game Boyn rajoitusten puitteissa. Xtreme 2 sisältää enemmän uusia ratoja, mutta ne ovat oikeastaan vielä huonompia. Hyvin yksinkertaista hyppelyä, jossa ei vieläkään näe eteensä. Xtreme pelit edetään kolmessa kampanjassa. Ensimmäisessä pelataan intro, 4 maverickkien kenttää, sekä Sigman linna. Toinen läpipeluu on samanlainen eri maverickeilla. Kolmas läpipeluu on Xtreme-tila, jossa pelataan kaikki kentät. Miksi Xtreme ei ole saatavilla alusta alkaen?
Graffat ovat söpöt ja megamanin ohjaaminen on aina hauskaa, mutta ei näitä pelejä voi suositella kenellekään. Mega Man Xtremet olisivat saaneet odottaa Game Boy Advancea. Tai jäädä kokonaan tekemättä.
Ehkä pitäisi keksiä vielä joku peli korvaamaan roskismegikset, mutta eiköhän kolme läpäistyä peliä listaa varten saa riittää. Kyllä Mega Man kuuluu jokaiseen listaan vaikka olisi kuinka huono!
*Edit* Lisätty Wario Land 2 listalle.