NES-Retron seikkailupelikerho (#68: Lost Horizon)

The Legend of Kyrandia läpäisty

No niin. Se oli lyhyehkö homma. Itelle ei ollut tämä pelisarja aiemmin tuttu. Vissiin kolme osaa sarjassa yhteensä.

Pelissä Kyrandian valtakunnassa ilkeä narri Malcolm on surmannut kuningasparin ja kaapannut vallan. Valtakunnan velhot ovat kuitenkin lukinneet Malcolmin taikaloitsulla linnaan. Pelin alussa jostain syystä tämä taika kuitenkin raukeaa ja Malcolm karkaa linnasta ja muuttaa päähenkilön, hieman yksinkertaisen oloisen Brandonin isoisän kiveksi. Brandonin pitää kukistaa Malcolm ja pelastaa valtakunta ja isoisä.

Peli on graafisesti ihan mukiinmenevä. Etenkin pelin alkupuolella mua jotenkin suorastaa ällistytti se, miten jotenkin sujuvasti Malcolm oli animoitu. Muista hahmosita ei tullut ihan samanlaista fiilistä. Tässä on sellaiset grafiikat, että kiinnostavat esineet törröttää taustasta melko selvästi. Musiikit on ihan jees myös. Ääninäyttely ei ole CD-versiossa mitenkään erityisen kehuttavaa. Ääninäyttelijät tuntuvat pääosin unohtavan näytellä.

Pelissä on yksinappulainen point n click -käyttöliittymä. Erillistä lookia ei ole, vaan hiiren vasen näppäin joko katsoo, käyttää tai poimii tilanteen mukaan. Inventaario on rajoitettu kahdeksaan esineeseen kerrallaan. Esineitä voi jättää inventaariosta tarvittaessa mihin tahansa ruutuun pelimaailmassa, josta ne voi myöhemmin noutaa.

scummvm-kyra1-cd-00002.png
Useimmiten pelissä ollaan vihreän värisessä pimeässä metsässä.

Peli ei ollut kamalan hyvä. Tarina on varsin olematon. Peli koostuu suurimmaksi osaksi harhailusta ja ilmeisesti osittain satunnaisiin paikkoihin spawnaavien esineiden keräämiseen. Kävelyä tyhjien filleriruutujen läpi on kamalan paljon ja kaikki paikat joutuu kiertämään moneen kertaan. Pelissä on kolme puzzlea, jotka nähdäskseni perustuvat ihan pelkkään arvailuun ilman, että pelaajalle annettaisiin minkäänlaisia eväitä ratkaisemiseksi. Pelissä on pari paikkaa, jonne voi hukata ihan kaikki inventaarioesineensä, jos niikseen tulee. Osa kadonneista esineistä vissiin spawnaa uudelleen jonnekin, mutta sijainti voi olla vaikea löytää. Osan esineistä voi myös haaskata ja en tiedä spawnaavatko ne sitten enää. Viimeiseen paikkaan on mahdollista mennä ilman kaikkia siellä tarvittavia esineitä, eikä sieltä pääse enää palaamaan takaisin. Useiden eri tallennusten pitäminen onkin tässä pelissä elintärkeää. Ai niin. Pelissä on myös ihan ihka oikea labyrintti. Eikä mikä tahansa labyrintti, vaan sellainen labyrintti, jossa täytyy kuoleman uhalla osua muuatman ruudunvaihdon välein tietynlaisiin ruutuihin ja kerätä myös esineitä. Ei riittänyt kyllä motivaatio parin kuoleman jälkeen yrittää tuota selättää ilman karttaa.

scummvm-kyra1-cd-00003.png
Joskus pimeä metsä voi olla myös ruskeanpuhuva.

Tämä oli kyllä aika ankea keräily- ja arvailupeli. Jatko-osien pitäisi olla vissiin parempia. Ei vaan tämän ensimmäisen osan jälkeen kamalasti kiinnosta tutustua myöhempiin osiin. 1,5/5

scummvm-kyra1-cd-00004.png
 
Oletan, että tässä tarkoitetaan kunkin itse pelaamisen ohella piirtämäänsä karttaa!

Tuuhan piirteleen!

Meikälläkin meni homma läpi. Läpipeluuohjetta seuraten jatkoin toisella sessiolla, koska näissä puzzleissa ei ole mitään mitä voisi itse järkevästi päätellä. Huomaa kyllä että on otettu Kings Questista mallia ja on kyseisen lafkan ensimmäinen yritys. Kyrandia 3 on niin paljon parempi kuin tämä ensimmäinen raakile, että suosittelisin melkein suoraan ketä tahansa joka haluaa sarjaa pelata vaikka katsomaan lets playn youtubesta tämän ykkösen osalta ja siiryy sitten pelaamaan Kyrandia 2 alkaen..

Pisteet 1/5.
 
Joo pistäkääs ihmiset pelaillen! Muistutan, että arvontaan pääsee mukaan hyvin lyhyelläkin kokeilulla. Esim 12 minuuttia riittää, joskus vähempikin!
 
Lätkyttelin äsken läpi The Third Dayn.

Lähti pitkän tauon jälkeen tosi ankeasti liikkeelle ja etenkin tuo keskustelusysteemi tuotti vieläkin ongelmia, kun välillä oli vaikea seurata, että onko valittavissa uusia puheenaiheita.

Ihan ok peli tämä lopulta oli. Kompaktit pelialueet eikä jutusteltavaakaan ollut liikaa, vaikka siltä alkuun tuntuikin.
Juoni oli kevyen villi ja jos jotakuta sieppaa pelin jeesus-teema, niin kyllähän tämä oli loppujen lopuksi enemmänkin tämmöistä nykypäivän ateistista scifihömppää, kuin millään tavoin oikeasti uskonnollista meininkiä.

Peli jäi kutkuttavaan scifi-cliffhangeriin, josta kyllä kiinnostaisi nähdä mihin homma siitä jatkuu.

Ulkoasu oli mitä oli, mutta kun sai aivon siihen moodiin, että tässä on joku itte tehnyt tätä silleen miten joku olis vaikka joskus vuonna 2003 tehnyt itte jonkun flash-seikkailupelin, niin tuli semmonen tietyllä tapaa sympaattisempi fiilis. Espanjamongerruksestakin aloin tykätä jossain kohtaa.

Scifihommien "lovecraftmaisuus" on kyllä jo niin nähty juttu, että jos tuossa scifi-villittelyssä jokin pääsi vähän korpeamaan, niin se oli se. Muuten oli ihan ok pientä aikamatkustus ja ufo ja vaihtoehtotodellisuus sutinaa siinä.

Annan tälle 2,5/5.


Ja kuules hei @Kaappis !
Rupesin ettiskelemään tästä puuttuvia achievementteja ja kaikki muut löysin paitsi yhden, mutta kattelin että sä olit sen saanut.
Niin onko mitään PIENINTÄKÄÄN muistikuvaa siitä miten tossa tuli joku aikaparadoksiin liittyvä juttu? Pelihän ei ite ilmottele milloin noita achievementteja tulee, vaan ne lätkäytetään pelin sammutettua vasta, niin sitä tuskin olet edes sen kummemmin noteerannut.
Mutta multa tosiaan puuttuu tämmönen:
aikaparadoksi.jpg

Ja google kääntää sen näin että:
Ajan paradoksi
Olet luonut aikaparadoksin

Niin mikäköhän juttu tässä tuon tekee?
 
The Third Dayn arvosana nousi näin ollen 1,3 -> 1,4 ja jeesuspeli kiipesi kaljapeli Dude Where Is My Beerin ohi arvostetulle sijalle 26/29!
 
Ainoo mikä tulee mieleen, mikä tuohon viittaa on se, kun soitin puhelimella itselleni tulevaisuuteen.

Tää se oli!

Mä arvelinkin, että se liittyy puhelimeen jotenkin ja alkuun yritinkin sillä jotain kikkailla.
Ja nyt tuon vinkin jälkeen rupesin testailemaan uudelleen, niin kokeilin eri tallennuksien kautta eri tilanteissa soitella sillä, mutta mikään ei auttanut.
Kunnes sitten tajusin että mä idioottihan en ollut lainkaan älynnyt sitä, että onhan siellä tietenkin toinenkin puhelin, jolla voi soittaa. Olin siis alunperinkin missannut sen toisen puhelimen olemassaolon ja klikattavissa olon.

Mutta nyt on kaikki ätsiivmentit saatu! Tänks!
 
Ei taida Legend of Kyrandialle löytyä enää pelaajia? Vaihdetaanko peliä?

Eipä nuo teidän arviot ainakaan innosta kokeilemaan...

Ite oon tätä muksuna kokeillu ja eipä ole sen jälkeen tehnyt mieli pelata. Jotenkin tympeä peli hienoa ALKUDEMOA lukuunottamatta.
 
Joo ehkä me vaihdetaan peliä. Jos joku haluaa The Legend of Kyrandiaa vielä pelailla, niin otetaan toki jälkijunassakin mielellään arvosteluja ja arvosanoja vastaan! Taulukoita päivitetään sitä mukaa, kun pisteitä tulee. Tämä Westwood Studiosin ensiseikkailu ei saanut kovin paljon kiitosta. Kahden läpäisijän pisteiden keskiarvo oli 1,25/5. Tällaisilla pisteillä peli päätyy TOP-listan toiseksi viimeiselle sijalle! Wellun Willit Wantasiat pitää kuitenkin edelleen tiukasti kiinni bottom-1 -sijoituksestaan! The Legend of Kyrandian ehdottomasti suurimmaksi ongelmaksi koettiin puzzlejen järjettömyys. Peli sisälsi useita puzzleja, joiden ratkaisun joutui vain arvaamaan, sillä peli ei anna minkäänlaisia vinkkejä niiden ratkaisemiseen. Lisäksi satunnaisista paikoista löytyvien esineiden keräily ei innostanut. Westwoodilla ei selvästikään ollut ainakaan tässä vaiheessa vielä oikein ymmärrystä, että miten tehdään hyvä seikkailupeli. Eka Kyrandia on ulkoisesti ihan mukiinmenevä seikkailu, mutta hyvän kuoren alla ei ole oikein mitään hyvän seikkailupelin aineksia. Jatko-osat ovat ilmeisesti parempia.

Nyt kävi niin, että pelin valitsijan lisäksi osallistujia oli vain yksi, joten arvonnan järjestäminen ei ollut kovinkaan mielekästä. Seuraavan pelin valitsee näin ollen käyttäjätunnus @Tiukka Toveri . Ilmoittelen seuraavan pelin piakkoin erillisessä viestissä.
 
Peli #30: The Dagger of Amon Ra

Käytän taas törkeästi tilaisuutta hyväksi ja asetan kerhopeliksi sellaisen pelin, joka itelläni on Sierra-projektissa edessä.

1651080168305.png
Tekijä: Sierra
Julkaisuvuosi: 1992
Saatavuus: GOG

Hinta: 5,59€

Peli on henkinen jatko-osa Roberta Williamsin pidetylle mysteeriseikkailu Colonel's Bequestille. Käsittääkseni ainoa jatkumo pelien välillä on kuitenkin vain päähenkilö Laura Bow. Colonel's Bequestin pelaamisen ei siis pitäisi olla mitenkään kriittistä tämän pelaamiselle. Eletään vuotta 1926. Louisianalaisessa Tulanen yliopistossa journalistiikka opiskellut Laura Bow saa isänsä kautta töitä suuresta New Yorkilaisesta sanomalehdestä. Päästyään Isoon omenaan southern bellemme laitetaan tutkimaan ja kirjoittamaan juttua paikallisessa museossa tapahtuneesta murtovarkaudesta, jossa museon egyptiläisnäyttelystä anastettiin ainoastaan Amon Ran tikari. Jos Laura ei saa kirjoitettua hyvää juttua, joutuu hän palaamaan maitojunalla kotiin.

Siitä huolimatta, että pelin koko nimi on vissiin nimihirviö Roberta Williams' Laura Bow in The Dagger of Amon Ra, ei Roberta Williams vissiin osallistunut kovinkaan merkittävästi tämän pelin tekemiseen, vaan roolinsa oli ennemminkin joku "creative consult".

Ilmoittautumisia kehiin!
 
Peli #30: The Dagger of Amon Ra

Käytän taas törkeästi tilaisuutta hyväksi ja asetan kerhopeliksi sellaisen pelin, joka itelläni on Sierra-projektissa edessä.

1651080168305.png
Tekijä: Sierra
Julkaisuvuosi: 1992
Saatavuus: GOG

Hinta: 5,59€

Peli on henkinen jatko-osa Roberta Williamsin pidetylle mysteeriseikkailu Colonel's Bequestille. Käsittääkseni ainoa jatkumo pelien välillä on kuitenkin vain päähenkilö Laura Bow. Colonel's Bequestin pelaamisen ei siis pitäisi olla mitenkään kriittistä tämän pelaamiselle. Eletään vuotta 1926. Louisianalaisessa Tulanen yliopistossa journalistiikka opiskellut Laura Bow saa isänsä kautta töitä suuresta New Yorkilaisesta sanomalehdestä. Päästyään Isoon omenaan southern bellemme laitetaan tutkimaan ja kirjoittamaan juttua paikallisessa museossa tapahtuneesta murtovarkaudesta, jossa museon egyptiläisnäyttelystä anastettiin ainoastaan Amon Ran tikari. Jos Laura ei saa kirjoitettua hyvää juttua, joutuu hän palaamaan maitojunalla kotiin.

Siitä huolimatta, että pelin koko nimi on vissiin nimihirviö Roberta Williams' Laura Bow in The Dagger of Amon Ra, ei Roberta Williams vissiin osallistunut kovinkaan merkittävästi tämän pelin tekemiseen, vaan roolinsa oli ennemminkin joku "creative consult".

Ilmoittautumisia kehiin!

Tätä pelatessa kannattaa ehdottomasti tehdä muistiinpanoja kaikesta!
Ehkä vois ite pelata tän, kun viime kerrasta on jo vähintään 20 vuotta, mut en tiiä katotaan ny.
 
Tätä pelatessa kannattaa ehdottomasti tehdä muistiinpanoja kaikesta!
Ehkä vois ite pelata tän, kun viime kerrasta on jo vähintään 20 vuotta, mut en tiiä katotaan ny.

Kannattaahan sitä pelata!
 
Tätä pelatessa kannattaa ehdottomasti tehdä muistiinpanoja kaikesta!
Ehkä vois ite pelata tän, kun viime kerrasta on jo vähintään 20 vuotta, mut en tiiä katotaan ny.

Mulla samat.
Ne pienet muistot, mitä pelistä on, ovat hyvät.
Nimet hivuttautuivat jo listalle, joten pakko kai ainakin kokeilla. Ei voi mitään. Sori siitä. :emt:
 
scummvm-laurabow2-cd-00005 (2).png

Peli on edennyt itellä kakkoschapterin oletettavasti loppupuolelle. Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselle mysteerille, joskin saisi ehkä lähteä avautumaan alussa vähän nopeammin. Tykkään kyllä kovasti tässä tuosta kuvan osoittamasta tavasta, jolla Laura Bow huomaamattomasti salakuuntelee ihmisten keskusteluja julkisilla paikoilla!
 
The Dagger of Amon Ra läpäisty

No niin! Ei siinäkään sitten lopulta kovin kauaa mennyt. Muutamissa kohdissa piti katsoa UHS:stä, että sai pelin etenemään. Mulla meni peli silleen huonosti, että en ottanut kaamion suosittelemia muistiinpanoja pelin ajalta. Näin ollen tässä kävi niin, että lopussa kaikille kävi aivan paskasti eikä mitkään rikokset selvinneet! Ehkä ensi kerralla sitten!

Peli oli pääosin hyvä, mutta joitain valituksen aiheitakin on. Peli lähtee aluksi käyntiin aika hitaasti. Pelin kaksi ekaa chapteria on miljoonine dialogeineen välillä hieman unettavaa. Keskustelu on tässä pelissä hoidettu myös aika kömpelösti. Kysymystoiminnon valittua ruudulle ilmestyy Lauran muistivihko, jossa on eri aiheet jaoteltuna henkilöihin, paikkoihin, esineisiin ja sekalaisiin. Jokaisen aiheen jälkeen täytyy käyttää uudelleen kysymystoimintoa ja mennä muistivihon etusivulta taas sinne, mitä haluaa kysyä. Homma muuttuu puuduttavaksi etenkin sitten, kun esimerkiksi tavattuja hahmoja alkaa olla sen verran, että niitäkin on useampi sivu vihkossa. Pelin hahmot on vähän ärsyttäviä välillä överiksi vedettyine maneereineen, aksentteineen ja äänineen. Lauran ääninäyttelijällä oli vissiin mikrofoni suussa suurimman osan äänityssessioista, koska Lauran puheissa kuuluu suhteellisen paljon suhinaa.

scummvm-laurabow2-cd-00002.png
The Dagger of Amon Ra on graafisesti mukiinmenevää aikansa perussierraa. Kiinnostavat asiat erottuvat taustoista pääasiassa aivan hyvin.

Pelissä on ainakin yksi kohta, jossa pelin voi saada jumiin. Kannattaa siis pitää useampaa tallennusta.
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.

Tämä oli hyvä peli, vaikka aika paljon tässä toistetui sama vaiva kuin Colonel's Bequestissa, eli pelaaja joutuu aika paljon harhailemaan paikasta toiseen toivoen, että jotain vain tapahtuisi. Ei tämä kuitenkaan paljoa haitannut. Pelissä on saatu mielestäni aika hyvin esitettyä se sellainen 1920-luvun fiilis, vaikka sitä 1920-lukua ehkä hieman yritetään alleviivata liikaakin pelin alussa.

Luultavasti pelaan tämän joskus vielä uudelleen, koska ei nyt tosiaan rikokset oikein selvinneet. Colonel's Bequestista poiketen tässä ei rikollisten henkilöllisyydet paljastuneet edes lopussa, jos mennyt itellä hommat oikein. Kyllä tää varmaan sellainen 4/5 peli oli!

Sierra-läpäisy 63/70
 
Takaisin
Ylös Bottom