Octopus ja Carnage kukistettu. Aika helpostikin..
Kolmannella yrityksellä meni vika bossi eli paremmin kuin oletin. Olipa kunnon adrenaalipiikki tuo loppu kyllä.
Eli peli mentyä läpi.
Olipa muuten helvetin hyvä peli! Pelasin easy-tasolla, mikä oli mulle juuri sopiva. Bossitaistelut oli aika helppoja, mutta oli tässä tiettyjä kohtia pelissä, jotka vähän tälläkin vaikeustasolla meinasi tuottaa vaikeuksia. Mutta niistä lopulta selvittiin.
Peli on mun mielestä juuri sopivan pituinen. Kentät on loppujen lopuksi melko lyhyitä, joten ei haittaa, vaikka kuolema koittaisi, niin jaksaa kyllä yrittää uusiksi. Ja tässähän ei siis elämiä ole, niin ei tarvitse mistään varsinaisesta game overista (tähän joku Vito-gif) välittää.
Pelin juoni? Ihan hauska Spiderman-stoori tässä. Mukana on iso osa tuttuja vihuja Hämähäkkimiehestä sekä muita Marvelin tuttuja sivuosassa. Stan Lee tietty äänenä mukana. Kunnon fan serviceä. Ääninäyttely oli muutenkin tässä pelissä loistavaa ja välivideot viihdyttäviä, vaikka vähän oudoilta hahmot näyttivätkin (näytti mun mielestä jo silloinkin kun peli oli uusi). Äänistä puheenollen: nää musiikit. Niiden kovuuden olenkin tuonut aiemmin jo ilmi.
Pelattavuus on yllättävän hyvää - jopa yllätyin, että aika ei ole kullannut muistoja. Kamera toimii PSX-peliksi loistavasti. Jotain tiettyjä kohtia oli, jossa Spiderman ei meinannut totella ohjaimen painalluksia niin kuin olisin halunnut. Esimerkiksi se kun lyöntinappula on sama kuin action-nappi, niin Octopus-taistelussa (joka oli muuten siis helppo) piti katkaisijoita painaa ja aina se vaan yritti lyödä, eikä painaa nappia.
Kentistä sanoisin sen verran, että tässä oli sopivasti eri tyyppisiä kenttiä. Välillä oli tosi hektistä meininkiä kuten se helikopteri jahtaa -kenttä, mikä oli kaikin puolin todella mieleenpainuva kenttä. Sitten saattoikin olla selkeästi rauhallisempi, "putslemainen" kenttä, jossa ei tarvinnut hötkyillä.
Bonusta on annettava myös pelin lisäsisällöstä! Kentissä on kerättävinä sarjiksia, joiden kansia voi sitten galleriassa ihailla:
Ja sitten on erilaisia asuja, millä on vähän eri ominaisuuksia. Erilaisia cheat-koodeja.. kuten esimerkiksi se, että koodilla saa auki What if -moden, mikä on aika siistiä. Ja sitten on treeni-mode. Kyllähän tää peli on kuin vanha kunnon Hämähäkkimies-sarjakuva, kun hahmoesittelytkin löytyy, jossa äänessä on Stan Lee (oispa Mail-Man).
Kyllähän tässä pelissä oli tunnelma kohdillaan ja meininki muutenkin 5/5. Annan kuitenkin arvosanaksi
4.5/5, koska vähän pitää rokottaa pinnoja pelattavuuden suhteen. Ja ehkä yhdyn Retroluolaston arvosteluun (tähän nyt taas se youtube-linkki), että ehkä nuo loppupään kentät eivät ihan niin mielenkiintoisia ollut kuin alkupään
Pelatkaahan muutkin tätä peliä! Ei ole edes pitkä peli, joten rohkeasti vaan kokeiluun peli.
Ihan hemmetin hyvä fiilis, kun taas on yhden lapsuuden pelin läpäissyt ensimmäistä kertaa. Sen kunniaksi avaan yhden (1) oluen.
P.S. Tuomari onkin kaakkoisaasialainen?