Ai että.
Mistä sitä aloittaisi. Vittu että tää on mahtava leffa. Siinä missä joku saattaa kärsiä tiedostamalla liiaksi jostain ohjauksen/kuvauksen/tehosteiden kevyehköstä käppäisyydestä, niin itse otan ne vaan jollain tapaa elokuvan omintakeisena ominaisuutena ja itselläni tuollainen helposti toimii enemmänkin plussana verrattuna vaikka johonkin Hollywood-leffoihin. No okei, olihan se tuleen tuikattu stunt-äijä vähän turhankin kämäinen, mutta hei vuosi oli 1998 ja äijät tekemässä ekaa leffaansa, kyllä tollaset nyt voi antaa helposti anteeksi. Erityisen helppoa se on tällaisessa elokuvassa, joka ei todellakaan ota itseään turhan vakavasti. Näin tän leffan ekaa kertaa muistaakseni noin 2000 tai 2001, nuorena kuitenkin, ja rakastuin välittömästi tähän ja Guy Ritchien muihinkin leffoihin joita oon siitä lähtien katsonut erittäin mielelläni milloin vain. En ole kumminkaan kuluttanut näitä loppuun asti, tää oli ehkä vasta ~neljäs tai viides kerta kun näen tämän.
Miten purkaisi sen erikoisen fiiliksen minkä tää leffa tuottaa. Kuten sanottua, tämä ei ota itseään turhan vakavasti, enkä ota minäkään. Tämähän on, vaikkakin toiminnallinen, niin todellinen brittihuumorin ydinpommi, mulla ei ole yhtään tylsää hetkeä tätä katsoessa. Osuu vaan johonkin miellyttävään hermoon se miten tää erottaa itsensä jostain jenkkileffoista, niin virkistävää tuollainen juuri sopivan pehmeä rosoisuus. Tietysti yksi selkeä erottava tekijä on brittimurre ja slangi, toisinaan se voi olla ärsyttävääkin, mutta ei tämän kohdalla koska se on niin aitoa. Miten kukaan ei ole vielä tuonut esiin sitä, miten saatanan hauska tää leffa on? Pieniä juttuja siellä täällä, todella hauskoja hahmoja ja hyviä roolisuorituksia, pakko tietenkin mainita Jason Statham. Sen lisäksi mistä tykkään todella paljon, on juuri tuollaiset nokkelat juonikuviot ja tilannepallottelut jollaisilla tässä pelataan kyllä aivan täysillä alusta loppuun. Eihän ne sattumukset nyt mitenkään realistisia ole, mutta ei niiden tarvitsekaan olla, koska tällä elokuvalla ei ole muuta tarkoitusta kuin viihdyttää. Pitää vaan antaa sen elokuvan viihdyttää ja katsella kaikkea elokuvan tarinan ja läppien suhteen epäolennaista läpi sormien, niin helppoa se on. Tämähän on vähän kuin rikkaimman yhden prosentin Vares-tarina, jossa on antisankari Vares side-kickeineen, pääperkele pahis kovanaamoineen ja sitten liuta ties mitä koomisia pellejä heilumassa.
Sitten, yksi juttu tässä vielä on mikä sytyttää mua aivan vitusti. Vinnie Jones, ai luoja miten huikea ensimmäinen rooli. Uskottava roolisuoritus eikö? Johtunee siitä, että Vinnie Jones ei esitä tuossa yhtään ketään muuta kuin itseään. En ole yllättynyt jos tämä tulee yllätyksenä osalle, mutta Vinnie Jones oli ammattilaisjalkapalloilija ennen näyttelijän uraansa, joka alkoi tästä elokuvasta. Sen sijaan monellekaan tuskin tulee yllätyksenä se, että Vinnie Jones oli kentällä lähes aivan yhtä hullu kuin tässä leffassa seotessaan, tai ainakin olisi voinut olla jos ei tuomareita olisi. Jones pelasi Englannin Valioliigassa, ja itse hyvin miehen historian tuntien nauratti niin perkeleesti miten onnellinen se mies varmaan oli kun pääsi vihdoin toteuttamaan kaiken sen mitä olis varmaan kentällä monesti tehnyt mieli tehdä. Jones muun muassa omistaa ties mitä ennätyksiä varoitusten ja ulosajojen määrissä, kerran se sai keltaisen kortin kun matsia oli ehtinyt kulua 3 sekuntia. Jones kuului mihinkäs muuhunkaan kuin Wimbledonin 90-luvun Crazy Gangiin. Oli aivan saatanan kova ja raaka futispelaaja, on aivan saatanan kova ja raaka näyttelijä. Huikee äijä.
Äärettömän vaikeaa tämän pisteytyksestä tuli, en mitenkään voi antaa vähempää kuin 4 tähteä, koska tämä ei ole mikään keskinkertainen leffa. Tää on todella viihdyttävä ja hauska, nokkela ja ovelakin, jossa sattuu ja tapahtuu enemmän minuutissa kuin vaikkapa Better Call Saulin yhdellä tuotantokaudella yhteensä. Viihdykettä on niin monenlaista. Tykkään roolihahmoista, tykkään näyttelijöistä (vittu Sting baarimikkona by the way), tykkään huumorista, tykkään musiikista, tykkään tämän omintakeisuudesta, tykkään kiroilusta ja kielenkäytöstä, tykkään vaan tästä niin perkeleesti. Mutta voiko tälle antaa 5 tähteä? No ei sentään, ei tämä yllä aivan sellaiseen tähtiluokitukseen, koska täytyy tietenkin tunnustaa, ettei tämä nyt niin maaginen ole muussa kuin viihdyttävyydessään. Jos ne puolikkaat tähdet olis olleet mukana pisteytyksessä, niin puolikas lisätähti olisi irronnut pelkästään Vinnie Jonesin takia, mutta koska säännöt ovat sääntöjä niin:
Kiitos kerhotädille ja kaikille muillekin jotka lähti tähän mukaan. Tämä leffakerho oli todella hyvä idea, kuka sen sitten mahtoikaan keksiä, öhömmm! En aio ainakaan itse toistaiseksi ehdotella mitään leffoja vaan koitan tätä kautta päästä kiinni vähän toisenlaisiin kuin omiin tyypillisiin leffavalintoihini, mutta vaikka tämä olikin itelleni entuudestaan jo tuttu ja rakas leffa, niin olihan tämä nyt perkeleen hyvä startti tälle kerholle. Mielenkiinnolla odottelen mitä leffoja jatkossa valikoituu katsottavaksi!