Mitä peliä pelasit viimeksi?

Kyllähän IV:n venäjäkanava hyvä oli, mutta muut oli unohdettavaa hipsterimusaa. En saa rytmistä kiinni tai löydä semmosta koukkuu mistää!

Oli siinä hyvää jamaikamusaa kans. Ja ihan hyvää HC punkia.
 
46 Okunen Monogatari (PC-9801)

Aloitin eilen pelaamaan SNESin EVOn edeltäjän fanikäännöstä. Vaikka oon menossa vasta liskojen ajan lopussa niin pelin plussat ja miinukset tulee kyllä esille jo tossa vaiheessa. Kirjoitan vähän juonestakin eli sisältää spoilereita jo suoraan, mutta teen tämän siksi että epäilen ettei monikaan olis kuitenkaan pelaamassa tätä.

Peli on siis neljällä disketillä, mutta koska en viiti alkaa kirjottelemaan neljää diskettiä niin ajan sitä kiintolevyltä niin että asemat ohjautuu pelin hakemistoon. Tollainen on siis mahdollista osan pelien kanssa. Peli käyttää OPN ääniä eli sitä täytyy pelata 16MHz tilassa tai muuten äänet ei toimi jos kone on liian nopea, ja vaikka Enix itsekin julkaisi oman OPN äänikorttiklooninsa, niin peli ei siltikään tule peliohjainta, vaikka jopa Enixinkin kortissa olisi ihan sama peliohjainportti ihan samassa paikassa.

46_okunen-1.JPG

"Kala kala kala kala mikä kala, muinaiskala, kala kala kala kala kalakaveri"

Peli alkaa siitä että oot esihistoriallinen kala ja heräät paikassa jossa kaikki meressä elävät ovat kavereita keskenään, kuitenkin kohta eliöt näkevätkin oudon valon, heittäytyvät itsekkäiksi ja alkavat tappelemaan keskenään. Sitten lähtee evoluutiokilpailu käyntiin.


46_okunen-2.JPG

Pelissä siis ei ole random encountereita vaan osutaan vihollisiin josta seuraa sitten rpg tappelu, expan sijasta saa evoluutiopointseja joilla otustaan voi kehittää, ja toisin kuin SNESillä, tässä otukselle ei kehity jokin yksittäinen ominaisuus vaan se kehittyy kokonaan eri lajiksi. Esimerkiksi tässä ollaan otettu hyökkäystehoa ja puolustusta ja ollaan tämmönen vähän panssaroidumpi kala.

Esihistoriallisessa meressä ja pelissä muutenkin soi sama musiikki joka on moneen kertaan myös SNESin versiossa, sellainen vähän ajaton ja mystinen sävelmä joka toistaa itseään.

Tässä on sellainen poikkeus snes versioon nähden että juoni on paljon monimutkaisempi, asioita selitetään enemmän että miksi mitäkin, ja kaikki ei ole välttämättä vihamielisiä, ja esimerkiksi kalalla voi löytää luolan jossa haiden edeltäjät ovat päättäneet että jäävät sinne, ja peli sitten selittääkin että tämän takia nykyiset hait eivät ole kehittyneet kovin paljon muinaisista eteenpäin.

Erilaisia evoluutiovaiheita voi käydä läpi paljon että mitä statseja korostaa, mutta hyvä keino on tehdä niin että nostaa kaikki melkein evoluutiovaiheeseen asti, ja sitten korostaa jotain niistä että tapahtuu evoluutio. Tällä oma eliö pysyy monipuolisemmin eri tilanteisiin sopivana.

46_okunen-3.JPG

Ensimmäisessä meressä tehtävänä on löytää Gaia meren pohjasta, joka sit neuvoo minne mennä, ja lopulta kun otuksen kehitys pysähtyy, auttaa Gaia sitä kehittymään isomman hyppäyksen eteenpäin. Kuten esim hengittämään ilmaa että voidaan nousta vedestä maalle kun planeetalle on jo muodostunut ilmakehä.

Yksi todella mukava juttu pelissä on sellainen että tarvitsee aina tietyt statsit tai evoluutiovaiheen voidakseen tehdä jotain, esimerkiksi syvälle veteen ei voi mennä ilman kestävyyttä vedenpaineen vuoksi, ja ensimmäinen lisko maalla ei oikein kestä sitä ympäristöä vaan sen pitää kehittyä sellaiseksi joka oikeastikin eli sekä vedessä että varhaisissa soissa, että se voisi turvallisemmin kulkea tuolla.

Välillä jos mitään ei tapahdu, antaa planeetta kaikenlaisia tapahtumia, voi esim sattua metsäpalo ja otat vahinkoa, mutta myös evoluutiopisteitä. Ja joskus tapahtuu asioita mitkä muuttavat ympäristöä ja sitä miten eri lajit reagoivat siihen.

Tässä tulee tosin ilmi pelin yksi ongelmista, pelissä siis on taisteluissa critical hit mahis hyvin korkea sekä itsellä että vihollisilla. Tämä johtaa sit siihen että on vähän pakko pysyä evoluution kärjessä ja kehittyä asteen pidemmälle kuin muut alueen lajit tai muuten tappelut voi olla hyvin fifty-fifty tuuripeliä. Sitten kun tätä pakollista kehitystä tekee niin onkin helposti jo pisteessä josta ei voi enää kehittyä eteenpäin, ja tämän jälkeen minkään kanssa ei kannata tapella koska sillä ei tee yhtään mitään ja kaikkea vaan väistellään mitä ei voida tyyliin rouskaista hengiltä yhdellä iskulla pois tieltä.


46_okunen-4.JPG

Mesosaurus ei mahda mitään meidän supersammakolle.

Tässä kohtaa oon menossa liskomantereen puolivälissä ja kaikki on oikeastaan vaan tiellä eikä mitään varsinaista uhkaa ole. Alueilla mennessä myös törmää "luoliin" kartalla joissa sitten voi käydä juttelemassa eri otuksille ja joillekin on pakollista käydä puhumassa että asiat menis eteenpäin. Siinä missä SNESin EVO on aika suoraviivainen on tässä paljon enemmän harhailua ja osa jutuista on vaikeampi keksiä mitä ihmettä oikein pitäis tehdä.


46_okunen-5.JPG
"Kuvassa ilmeeni kun haisen niin pahalle että kasvitkin kuolee"

Ei vaan tossa kohtaa toi kasvi oli tiellä reitillä ja se söi kaiken mikä tulee lähistölle, ratkaisu sitten oli käydä tippumassa vahingossa suohon josta tarttui haju joka tappaa kasvin.

Tämmöisiä juttuja että pitää käydä jossain tekemässä jotain on pelissä enemmänkin ja siitä sitten tulee harhailua siellä maailmankartalla, yhdistä tämä siihen että mistään ei saa enää mitään mitä kehitykseen tulee niin se harhailu on vähän sellasta tympeää kun se on kuitenkin kaiken väistelemistä.

Sit se ehkä isoin ero SNESin EVOon nähden. Siinä missä juonta ja paikkoja on tiivistetty siinä paljon ja esim hyönteisistä tehty lisko-ajan pahiksia, niin tässä se juoni meneekin...

46_okunen-6.JPG

Yhdet metsiä suojelevat liskot pyytää estämään aavikoitumista ja näiden metsien katoamista...

Pelin alussahan olet muinainen kala jonka pitäis kehittyä eteenpäin, ja siinä avustaa Gaia jonka voisi tulkita olevan planeetta itsessään, eli peli antaa käsityksen että olet sellainen evoluution ja aikojen läpi matkaaja, ja pyrit kehittymään kuten ne muutkin, mutta olet vaan vähän erikoinen tapaus koska Gaia auttaa aina tekemään isompia hyppäyksiä kehitykseen.

Mutta sitten liskoajalla tuleekin näitä tilanteita missä juoni muuttuukin sekavaks pannukakuks ja alkaa käydä ilmi että tässä on paljon jotain muutakin. Eli liskolla päätyykin jonkin muinaisen toiselta planeetalta tulleen sivilisaation pyramidin luokse josta löytyy fossiloitunut alienin ruumis joka on ollut siellä miljoonia vuosia, ja sillä on esine joka kertoo viestejä jostain alienisivilisaatiolta. Tämän jälkeen sitten lisko tajuaakin mennä ja pysäyttää vuoren sisällä olevan alieniteknologiaa olevan pylvään muotoisen koneen joka vaikuttaa siihen aavikoitumiseen. Että tota joo... tää taistelu evoluutiosta muuttuikin sitten aika ufoks.

Tässä kohtaa oon menossa tosiaan ja kirjoitan varmaan sit lisää kunhan oon pelannut pelin läpi, mutta tässä on sellainen juttu jonka vuoksi tahdon verrata tätä ja erästä toista peliä, sillä pelatessa niissä on todella paljon samaa fiilistä mitä tulee siihen millainen se hahmosi on.

Terranigma ja tämä ovat eri genren pelejä eikä niissä ole hirveästi yhteistä, mutta sellainen yhtenäinen piirre niillä on että molemmissa hahmosi on sellainen aikakausien halki matkaaja, joka on samaan aikaan myös jonkinlaisen jumalallisen tahdon toteuttaja maan päällä. Terranigma tekee tämän monta kertaa hyvin selväksi, Ark ei ole kuten ne muut ihmiset, Ark ei ole oikeastaan edes samalta planeetalta. Ja tiedät tämän koko pelin ajan ja se selittää miksi reaktiot tietyissä tilanteissa ovat miten ovat, mutta kuitenkin Terranigman juoni on siinä mielessä realistinen että vaikka siinä onkin vaihtoehtoista maapalloa sun muuta, niin se pysyy kuitenkin kasassa. Kaikki mitä tapahtuu ja miksi tapahtuu johtuu siitä planeetasta tai siinä olevista asioista, ja se millaiseksi ihmiset eri aikoina kehittyvät vastaa hyvin paljon sitä millaisia sivilisaatioita ihmiset eri teknologian vaiheissa rakentavat oikeastikin. Ei tarvitse mennä maan ulkopuolelle ja etsiä syitä muinaisista alieneista.

Vähän samalla tavalla tässäkin olisi ne kaikki ainekset jo ihan tällä planeetalla ja siinä mitä evoluutio täällä on ollut. Ja peli hyvin paljon tönii siihen että miten hahmosi on vaan yksi alkusammakko jonka pitää käydä läpi evoluutiota kuten muunkin, sillä sattuu vaan olemaan poikkeus siinä että Gaia suosii vähän sitä. Mutta sitten liskosi osaakin aiheuttaa luonnonmullistuksen jolla katoaa useampi tulivuori, ja tajuaa miten käytetään muinaisten alienien teknologiaa.

Mitä siis ajan takaa niin juonen ja asioiden selitykset tässä lähtee vähän liiankin lentoon, toisessa on kirjoitettu tietty ympäristö ja syy-seuraus suhteet ja kaikki tapahtuu sitten niiden sisällä, jos tapahtuu jotain erikoista niin sille löytyy syy joka on uskottava siinä maailmassa johon peli sijoittuu. Kun taas tässä seilataan edestakaisin sen välillä että onko tämä peli evoluutiosta vai jotain korkealentoista scifiä, ja sitä "koska alienit" voidaan käyttää selityksenä sille jos ei ole keksitty jotain realistisempaa syytä miksi jotain tapahtuu. Tai tolta niihin liittyvien juttujen tulo kuvioihin aina sopivasti vaikuttais. Kun on pelejä jotka viestivät että tämän voi ottaa aika tosissaan, ja pelejä jotka viestivät että hei tämä on ihan pöljä juttu, älä ota tätä tosissas, niin tämän kanssa vaikuttais ihan kuin se ei osais päättää että kumpaa se noista nyt yrittää olla.

Toisaalta toi on siinä mielessä ymmärrettävää että pelissä kuitenkin näkyy sellainen 80-luvun jälkivaikutus kanssa, ja tollainen että juonet ampuu yli vähän moneen suuntaan oli tyypillistä nimenomaan 80-luvun japanilaisille tietokoneseikkailupeleille, joita muuten myös Enix teki ennen tätä useita.
 
46 Okunen Monogatari (PC-9801)

Aloitin eilen pelaamaan SNESin EVOn edeltäjän fanikäännöstä. Vaikka oon menossa vasta liskojen ajan lopussa niin pelin plussat ja miinukset tulee kyllä esille jo tossa vaiheessa. Kirjoitan vähän juonestakin eli sisältää spoilereita jo suoraan, mutta teen tämän siksi että epäilen ettei monikaan olis kuitenkaan pelaamassa tätä.

Peli on siis neljällä disketillä, mutta koska en viiti alkaa kirjottelemaan neljää diskettiä niin ajan sitä kiintolevyltä niin että asemat ohjautuu pelin hakemistoon. Tollainen on siis mahdollista osan pelien kanssa. Peli käyttää OPN ääniä eli sitä täytyy pelata 16MHz tilassa tai muuten äänet ei toimi jos kone on liian nopea, ja vaikka Enix itsekin julkaisi oman OPN äänikorttiklooninsa, niin peli ei siltikään tule peliohjainta, vaikka jopa Enixinkin kortissa olisi ihan sama peliohjainportti ihan samassa paikassa.

46_okunen-1.JPG

"Kala kala kala kala mikä kala, muinaiskala, kala kala kala kala kalakaveri"

Peli alkaa siitä että oot esihistoriallinen kala ja heräät paikassa jossa kaikki meressä elävät ovat kavereita keskenään, kuitenkin kohta eliöt näkevätkin oudon valon, heittäytyvät itsekkäiksi ja alkavat tappelemaan keskenään. Sitten lähtee evoluutiokilpailu käyntiin.


46_okunen-2.JPG

Pelissä siis ei ole random encountereita vaan osutaan vihollisiin josta seuraa sitten rpg tappelu, expan sijasta saa evoluutiopointseja joilla otustaan voi kehittää, ja toisin kuin SNESillä, tässä otukselle ei kehity jokin yksittäinen ominaisuus vaan se kehittyy kokonaan eri lajiksi. Esimerkiksi tässä ollaan otettu hyökkäystehoa ja puolustusta ja ollaan tämmönen vähän panssaroidumpi kala.

Esihistoriallisessa meressä ja pelissä muutenkin soi sama musiikki joka on moneen kertaan myös SNESin versiossa, sellainen vähän ajaton ja mystinen sävelmä joka toistaa itseään.

Tässä on sellainen poikkeus snes versioon nähden että juoni on paljon monimutkaisempi, asioita selitetään enemmän että miksi mitäkin, ja kaikki ei ole välttämättä vihamielisiä, ja esimerkiksi kalalla voi löytää luolan jossa haiden edeltäjät ovat päättäneet että jäävät sinne, ja peli sitten selittääkin että tämän takia nykyiset hait eivät ole kehittyneet kovin paljon muinaisista eteenpäin.

Erilaisia evoluutiovaiheita voi käydä läpi paljon että mitä statseja korostaa, mutta hyvä keino on tehdä niin että nostaa kaikki melkein evoluutiovaiheeseen asti, ja sitten korostaa jotain niistä että tapahtuu evoluutio. Tällä oma eliö pysyy monipuolisemmin eri tilanteisiin sopivana.

46_okunen-3.JPG

Ensimmäisessä meressä tehtävänä on löytää Gaia meren pohjasta, joka sit neuvoo minne mennä, ja lopulta kun otuksen kehitys pysähtyy, auttaa Gaia sitä kehittymään isomman hyppäyksen eteenpäin. Kuten esim hengittämään ilmaa että voidaan nousta vedestä maalle kun planeetalle on jo muodostunut ilmakehä.

Yksi todella mukava juttu pelissä on sellainen että tarvitsee aina tietyt statsit tai evoluutiovaiheen voidakseen tehdä jotain, esimerkiksi syvälle veteen ei voi mennä ilman kestävyyttä vedenpaineen vuoksi, ja ensimmäinen lisko maalla ei oikein kestä sitä ympäristöä vaan sen pitää kehittyä sellaiseksi joka oikeastikin eli sekä vedessä että varhaisissa soissa, että se voisi turvallisemmin kulkea tuolla.

Välillä jos mitään ei tapahdu, antaa planeetta kaikenlaisia tapahtumia, voi esim sattua metsäpalo ja otat vahinkoa, mutta myös evoluutiopisteitä. Ja joskus tapahtuu asioita mitkä muuttavat ympäristöä ja sitä miten eri lajit reagoivat siihen.

Tässä tulee tosin ilmi pelin yksi ongelmista, pelissä siis on taisteluissa critical hit mahis hyvin korkea sekä itsellä että vihollisilla. Tämä johtaa sit siihen että on vähän pakko pysyä evoluution kärjessä ja kehittyä asteen pidemmälle kuin muut alueen lajit tai muuten tappelut voi olla hyvin fifty-fifty tuuripeliä. Sitten kun tätä pakollista kehitystä tekee niin onkin helposti jo pisteessä josta ei voi enää kehittyä eteenpäin, ja tämän jälkeen minkään kanssa ei kannata tapella koska sillä ei tee yhtään mitään ja kaikkea vaan väistellään mitä ei voida tyyliin rouskaista hengiltä yhdellä iskulla pois tieltä.


46_okunen-4.JPG

Mesosaurus ei mahda mitään meidän supersammakolle.

Tässä kohtaa oon menossa liskomantereen puolivälissä ja kaikki on oikeastaan vaan tiellä eikä mitään varsinaista uhkaa ole. Alueilla mennessä myös törmää "luoliin" kartalla joissa sitten voi käydä juttelemassa eri otuksille ja joillekin on pakollista käydä puhumassa että asiat menis eteenpäin. Siinä missä SNESin EVO on aika suoraviivainen on tässä paljon enemmän harhailua ja osa jutuista on vaikeampi keksiä mitä ihmettä oikein pitäis tehdä.


46_okunen-5.JPG
"Kuvassa ilmeeni kun haisen niin pahalle että kasvitkin kuolee"

Ei vaan tossa kohtaa toi kasvi oli tiellä reitillä ja se söi kaiken mikä tulee lähistölle, ratkaisu sitten oli käydä tippumassa vahingossa suohon josta tarttui haju joka tappaa kasvin.

Tämmöisiä juttuja että pitää käydä jossain tekemässä jotain on pelissä enemmänkin ja siitä sitten tulee harhailua siellä maailmankartalla, yhdistä tämä siihen että mistään ei saa enää mitään mitä kehitykseen tulee niin se harhailu on vähän sellasta tympeää kun se on kuitenkin kaiken väistelemistä.

Sit se ehkä isoin ero SNESin EVOon nähden. Siinä missä juonta ja paikkoja on tiivistetty siinä paljon ja esim hyönteisistä tehty lisko-ajan pahiksia, niin tässä se juoni meneekin...

46_okunen-6.JPG

Yhdet metsiä suojelevat liskot pyytää estämään aavikoitumista ja näiden metsien katoamista...

Pelin alussahan olet muinainen kala jonka pitäis kehittyä eteenpäin, ja siinä avustaa Gaia jonka voisi tulkita olevan planeetta itsessään, eli peli antaa käsityksen että olet sellainen evoluution ja aikojen läpi matkaaja, ja pyrit kehittymään kuten ne muutkin, mutta olet vaan vähän erikoinen tapaus koska Gaia auttaa aina tekemään isompia hyppäyksiä kehitykseen.

Mutta sitten liskoajalla tuleekin näitä tilanteita missä juoni muuttuukin sekavaks pannukakuks ja alkaa käydä ilmi että tässä on paljon jotain muutakin. Eli liskolla päätyykin jonkin muinaisen toiselta planeetalta tulleen sivilisaation pyramidin luokse josta löytyy fossiloitunut alienin ruumis joka on ollut siellä miljoonia vuosia, ja sillä on esine joka kertoo viestejä jostain alienisivilisaatiolta. Tämän jälkeen sitten lisko tajuaakin mennä ja pysäyttää vuoren sisällä olevan alieniteknologiaa olevan pylvään muotoisen koneen joka vaikuttaa siihen aavikoitumiseen. Että tota joo... tää taistelu evoluutiosta muuttuikin sitten aika ufoks.

Tässä kohtaa oon menossa tosiaan ja kirjoitan varmaan sit lisää kunhan oon pelannut pelin läpi, mutta tässä on sellainen juttu jonka vuoksi tahdon verrata tätä ja erästä toista peliä, sillä pelatessa niissä on todella paljon samaa fiilistä mitä tulee siihen millainen se hahmosi on.

Terranigma ja tämä ovat eri genren pelejä eikä niissä ole hirveästi yhteistä, mutta sellainen yhtenäinen piirre niillä on että molemmissa hahmosi on sellainen aikakausien halki matkaaja, joka on samaan aikaan myös jonkinlaisen jumalallisen tahdon toteuttaja maan päällä. Terranigma tekee tämän monta kertaa hyvin selväksi, Ark ei ole kuten ne muut ihmiset, Ark ei ole oikeastaan edes samalta planeetalta. Ja tiedät tämän koko pelin ajan ja se selittää miksi reaktiot tietyissä tilanteissa ovat miten ovat, mutta kuitenkin Terranigman juoni on siinä mielessä realistinen että vaikka siinä onkin vaihtoehtoista maapalloa sun muuta, niin se pysyy kuitenkin kasassa. Kaikki mitä tapahtuu ja miksi tapahtuu johtuu siitä planeetasta tai siinä olevista asioista, ja se millaiseksi ihmiset eri aikoina kehittyvät vastaa hyvin paljon sitä millaisia sivilisaatioita ihmiset eri teknologian vaiheissa rakentavat oikeastikin. Ei tarvitse mennä maan ulkopuolelle ja etsiä syitä muinaisista alieneista.

Vähän samalla tavalla tässäkin olisi ne kaikki ainekset jo ihan tällä planeetalla ja siinä mitä evoluutio täällä on ollut. Ja peli hyvin paljon tönii siihen että miten hahmosi on vaan yksi alkusammakko jonka pitää käydä läpi evoluutiota kuten muunkin, sillä sattuu vaan olemaan poikkeus siinä että Gaia suosii vähän sitä. Mutta sitten liskosi osaakin aiheuttaa luonnonmullistuksen jolla katoaa useampi tulivuori, ja tajuaa miten käytetään muinaisten alienien teknologiaa.

Mitä siis ajan takaa niin juonen ja asioiden selitykset tässä lähtee vähän liiankin lentoon, toisessa on kirjoitettu tietty ympäristö ja syy-seuraus suhteet ja kaikki tapahtuu sitten niiden sisällä, jos tapahtuu jotain erikoista niin sille löytyy syy joka on uskottava siinä maailmassa johon peli sijoittuu. Kun taas tässä seilataan edestakaisin sen välillä että onko tämä peli evoluutiosta vai jotain korkealentoista scifiä, ja sitä "koska alienit" voidaan käyttää selityksenä sille jos ei ole keksitty jotain realistisempaa syytä miksi jotain tapahtuu. Tai tolta niihin liittyvien juttujen tulo kuvioihin aina sopivasti vaikuttais. Kun on pelejä jotka viestivät että tämän voi ottaa aika tosissaan, ja pelejä jotka viestivät että hei tämä on ihan pöljä juttu, älä ota tätä tosissas, niin tämän kanssa vaikuttais ihan kuin se ei osais päättää että kumpaa se noista nyt yrittää olla.

Toisaalta toi on siinä mielessä ymmärrettävää että pelissä kuitenkin näkyy sellainen 80-luvun jälkivaikutus kanssa, ja tollainen että juonet ampuu yli vähän moneen suuntaan oli tyypillistä nimenomaan 80-luvun japanilaisille tietokoneseikkailupeleille, joita muuten myös Enix teki ennen tätä useita.

Tuosta tuli mieleen peli, jonka olemassaolon olin jo melkein unohtanut: Evolution: The Game of Intelligent Life. Oli aikoinaan todella mielenkiintoinen peli, mutta muistaakseni en oikein tajunnut, miten sitä pelattiin. Pitäisi joskus kokeilla.

 
Crash Anywhere naputtelu jatkuu. Tähän jäi yllättävästi koukkuun. Napattuna nyt 25/88 kuvaa. Gotta catch them all.

Crashin ystävänpäivä kolmeen kuvaan tiivistettynä:
IMG_0174.JPGIMG_0175.JPGIMG_0176.JPG

"Crash löytää Super Powerista ilmotuksen linjasta minne voi soittaa jos kaipaa juttuseuraa"

"Mutta mitään vastausta ei kuulu koska palvelu on suljettu jo vuonna 2001"

"Joten Crash päättää katsoa sen sijaan telkkaria, josta ei näy mitään koska Crashillä ei oo digiboxia ja antennilähetykset loppu jo 10+ vuotta sitten"

?
 
1708109730090.png


Kapteenin lokikirja
Päivä 55894957 pleikkarin virtuaalimaskottien parissa



Ensimmäisessä PocketStationissa™ rullaa edelleen Crash Anywhere, missä onnistuin napsimaan Crashin töhöilyistä jo 45 kuvaa 88:sta. Sankari taiteili hetki sitten itsestään siistin muotokuvan, ja nyt näköjään pelailee pleikalla. Aikaisemmin päivällä Crash päätti kasvattaa viidakkokentistäkin tuttua lihansyöjäkasvia, mikä ei päätynyt hyvin.

1708110228297.png1708110151196.png


Toiseen PocketStationiin™ asentelin japanilaisen Ape Escapen minipelin. Hitto. Miksei tätäkään julkaistu euroopassa. Eurojulkaisustakin löytyy kyllä koodia kaivelemalla tämä PocketStation-toiminnallisuus, mutta pääsy kyseiseen valikkoon on estetty. Tarkoittanee että ominaisuus on "poistettu" pelistä aivan viime hetkellä.


1708110798293.png1708110819892.png

Minipelin idea on tässäkin loistava. Pelaaja pelaa Ape Escapea pleikalla ja nappaa kentistä löytyviä apinoita haaviinsa. Kullakin apinalla on oma luonteensa mitä voi tutkiskella pelin valikossa. Tämän voi tehdä eurooppaversiossa. Mutta se paras juttu minkä voi tehdä ainoastaan japaniversiossa, on se, että nämä napatut apinat voi siirtää PocketStationiin, missä ne voi laittaa aarteenetsintähommiin! Mitä enemmän saat napattua apinoita pleikkarilla, sitä enemmän voit siirtää niitä töihin PocketStationiin, ja sitä suuremman pinta-alan ne pääsevät kattamaan, ja sitä enemmän se parantaa aarteenlöytömahdollisuuksia. Kuvittele tämä skidinä: pelaat peliä kotona, nappailet apinoita, ja siirtelet niitä sitä mukaa PocketStationiin. Lähdet päiväksi kouluun PocketStationi taskussa, samaan aikaan kun apinat jatkavat "pelaamista" puolestasi, tonkien pelialuetta koko päivän aarteita etsien. Kun pääset jälleen kotio pleikkarin äärelle, voit siirtää apinoiden löytämät esineet takaisin pääpeliin. Noh, kuinka hyödyllisiä nämä itemit sitten lopulta ovat, en tiedä, mutta siistiä kuitenkin.

PocketStationin minipelin gamelooppi perustuu siihen, että apinoita pitää tökkiä välillä hereille, että jatkavat aarteiden etsimistä. Jos ne jättää huomioitta riittävän pitkäksi aikaa, ne alkavat laiskottelemaan ja sellaistahan ei tietenkään sallita. Pelaajan täytyy siis liikkua eri karttaruutujen välillä, vähän samaan tapaan kuin Night Trapissa kyttäillään kamerafiidejä ( :p ) ja löytää laiskottelevat apinat. Välillä peli ilmoittaa apinoiden tehneen uuden löydön, mikä voi olla aarre taikka uusi laajennettu kartta-alue. Uniikit apina-animaatiot tekee tästäkin hauskaa seurattavaa, vähän samaan tapaan mitä Crash Anywheressä uusien kuvatilanteiden bongailu.

1708111542670.png1708111337504.png1708111567822.png1708111588285.png1708111607067.png


Kaiken kaikkiaan tykkään PocketStationista ihan saakelisti. Siinä oli potentiaalia olla älyttömän iso juttu euroopassakin. Jos on yhtään perso pikseligrafiikalle ja pienille gadgeteille ja ylipäänsä og-Pleikkarille, niin tähän kannattaa tutustua. Ilman japanin osaamistakin pärjää, kun pelit on melko yksinkertaisia. Ja Crash Anywhereen jää oikeasti koukkuun.
 
Viimeksi muokattu:
Pampas & Selene (MSX)

Nonnii, mitähän tämänkin pelin kanssa ois menny, joku puolvuotta varmaan? Saman tason indie peli siis kuin joku Hollow Knight! Tää on jatko-osa Maze Of Galioussille, jota en oo pelannu. Pelaat kahta eri hahmoa Pampasta ja Seleneä, toinen on klassinen ritari ja toinen on velho. Jos lähetään graffapuolesta ja musasta niin aivan timattia! Toki se, että tuo yks ja sama biisi tykittelee koko ajan 6kk ajan käy ehkä jossain välissä tylsäksi, mutta oli siellä bosseissa sentään vähän vaihtelua. MSX graffat on kyllä omia lemppari 8bit graffoja, siitä ei pääse mihinkään. Peli ei myöskään kärsi siitä, että hommia hoidetaan huone kerrallaan.

Vaan onhan tää helvetin pitkä peli, niin hyvässä kuin pahassakin. Jos mulla johonkin peliin on viha/rakkaus suhde niin tähän :love: :dickhead:

Välissä aivan armotonta paskaa ja välissä sitten mitä vittua kuinka mind blown kamaa. On tähän jonkun homebrew jäbän/gimman sydänveret kyllä vuodatettu.

Kattokaa nyt tätäki rakeista tuuletusta, kuin monesti tulee oikeesti huudettua tällai!
Screenshot 2024-02-16 at 22.46.09.png

Peli on aika klassinen metroidvania 10 dungeonilla ja dungut on just sitä mitä rakastan jostain Oracle sarjan Zeldoista, puzzlea ja hoksaamista! Vaan bossit on sitten otettu sieltä Vania puolelta ja niiden kanssa saakin vääntää. Pelin suurin puute onkin vain yksi savepaikka, joten joudut kikkailemaan teleporttien ja savettamisen kanssa. Aina kun kuolet niin puolet sun nuolista ja manasta lähtee, joten save on ystävä. Tää on vähän semmosta bugin-sekaista kikkalua, kun monsterit mitkä viimeksi tapoit pysyy kuolleena, vaikka lataatkin saven. Vaan toisaalta aina joudut backträkkään myös enemmän tai vähemmän mitä vihaan.

Ja voi vittu tätä viimeistä bossia. Varmaan yhteensä pari tuntia tuli sitä hakattua ja kun viimein sain sen tippumaan, niin vielä peli heittää kierrepalloa naamaariin juonen muodossa (ois pitäny toisella hahmolla tehdä tuplahyppy ja vaihtaa ilmassa toiseen) ja ois pitäny kerran vielä vetää se bossi läpi. Olin niin raivoissa tuosta lopetuksen vittuiluista, että mielummin katoin lopun youtubesta ja jätin pelin siihen. RestInHylly toistaiseksi, mutta pelihän on vielä läpäisemättä, eli kuka tietää jos vaikka eläkepäivillä sitten...

Tällä videolla mennään ihmiselämän tunneskaalan päästä päähän!


Arvosana pelille on PARAS&PASKIN / 5

EDIT: Tää arvostelu on kirjoitettu pienessä hönössä semmoisessa raivossa peliä kohtaan, että voi olla vähän epä_koherentti. Kasaan tässä just MSX:ää takas kaappiin enkä ota sitä sieltä vähään aikaan takas :D
 
Viimeksi muokattu:
Kyllästyin vähän luolastorymyämiseen, lähinnä se grindaaminen siinä alko käydä puuduttavaks kun sitä ei voi tehdä jos siltä tuntuu vaan se on pakollista.

Joten jatkoin sitten Branmarker kakkosta

branmarker2_1.jpg

Muistelinkin että siitä on vähän aikaa vierähtäny kun pelannu viimeks mutta en muistanu että ihan näin monta vuotta :D

Mut vakavissaan noissa koneissa on aikansa state of the art tyyppinen lithium akku sisällä joka pitää biosin asetukset ja kellon ja päivämäärän, ainoa vaan että noista ainoastaan biosin asetuksilla on väliä ja se voi tyhjentää sen jos päivän ja ajan asettaa joten en ikinä laita niitä, sen seurauksena sit toi ei ihan tiedä missä vuodessa se millonki on.

branmarker2_2.jpg

Tää on aika myöhänen, olikohan 1994 vai 1995, kahdella hahmolla mennään ja vois kuvailla et vähän ku pelais SNESin Final Fantasyjä mut sisältönä voi olla sit noh mitä snesillä ei oikein vois. Täähän toimii tosiaan niin että kahdella napilla oleva ohjain riittää pelaamiseen ihan täysiään, tota puhekuplaa valikosta painamalla hahmot juttelevat josta saa vähän vinkkiä että minne kantsis mennä, tai siis Shami komentaa että minne mennään.

Alussa ollaan tuolla pikkusaarella ja osa maailmankarttaa näkyykin jo että minne päästään sitten myöhemmin. Lisäks tää pelihän on todella nätti. Siis TODELLA NÄTTI, kunhan pääsee vähän eteenpäin menemään..

Nooh sit sain sellasen idean että katoinpa optioneja ja huomasin siellä midivaihtoehdon. No eikun kiinni ja kytkemään SC-88pro ja se SC-55 tilaan ja sit pelaamaan, hirvee johtosotku lattialla mut kyllä kannatti, kuuntelen tässä tätä kirjottaessakin yhtä battlemusista samalla.

branmarker2_3.JPG

Meidän pitäs pelastaa täältä raunioista toi Mii tuolta että sen jälkeen päästäis laivalla mantereelle, mutta sinne on hirvee kiertotie jostain mitä nyt etsitään että mistä sinne mennään.

branmarker2_4.jpg

Tosiaan pelissä on nätit animaatiot hahmoilla kun ne pieksää vihuja ja myöhemmin todella nättejä paikkoja muutenkin. Shamii vetelee miekalla ja taikoo, lähinnä parantaa, ja Viga pistää vihuja turpaan niin kovaa että puistakin irtoaa kuoret, no ei ihan, oikeastaan Shami on se porukan kovis. Täällä raunioilla sit tuli tollasia saamarin lepakoita jotka tekee poisonia joten eikun vaan juoksemaan takaisin kaupunkiin samalla kun heittelee tasaisin väliajoin parannusta ettei kumpikaan kuole myrkytykseen matkalla.


branmarker2_5.jpg

Ja kun kerran ostetaan niitä antidoteja ni ostetaan sit kunnolla, jos vaikka 30 riittäis. Mut koska vihut tekee mielellään statushommia jo nyt niin ne tekee myöhemminkin. Joten varaudutaan jo etukäteen hankkimalla riittävästi vodkaa kans.

edit: Niinjoo noi hahmojen kuvat ei ole vaan ettei unohtais keillä tässä mennään, vaan ne muuttuu sen mukaan missä kunnossa hahmo on ja millanen fiilis sillä on muutenkin. Esim jos Shamilla alkaa olemaan HP:t liian vähissä:

branmarker2_6.JPG

Toinen mainitsemisen arvonen juttu pelistä mikä poikkeaa vähän monesta muusta, niin tässä hahmoista ei tule mitään supervahvoja kun saa vaikka pari tasoa enemmän kuin vihollisilla, vaan varusteet vaikuttaa todella paljon. HP, MP ja statsit nousee siis levelupeista todella maltillisesti, esim Shamilla taitaa STR ja DEF nousta 2 per taso.
 
Viimeksi muokattu:
Operation logic bomb

Snes emulaattorilla pc:llä. Nyt ensitestissä. Kunnon räiskintää. En tiiä yhtään mikä tarina tässä on. Jossain ihme laitoksessa tää tyyppi oli ja ammuskeli. Jotain valkotakkisia ehkä tiedemiehiä oli kanssa jossain. Joku hirviökin tai koe tai joku robotti oli kans. Ehkä joku pieleen menny koe. Muilla kokemuksia tästä pelistä? Vaikuttaa ihan kiintoisalta. IMG20240221115804.jpgIMG20240221115929.jpgIMG20240221122023.jpg
 
Takaisin
Ylös Bottom